Kenen nimiin uusi kallis auto ostetaan teidän avioliitossa?

Niinpä, voihan sitä bensaa tuleen heittää... Jos tuolle linjalle lähdetään, niin kukapa maksaa kaikki muut talousmenot lähtien siitä, että pöydässä on ruokaa ja vaatteita päällä, lääkkeitä tarvittaessa yms. Ei siis oikein nyt osunut eikä uponnut:-). Siksi tälle autoasialle niin voimakkaasti heräsin, koska muutoinkin perheemme kulujen jako on vääränlainen eli minä maksan suhteessa huomattavasti enemmän yhteisistä kuluista eli siksi miehelle jää säästöön. Mies on vaan niin pihi ja tarkka, että asia on vaan tällaiseksi ajautunut, kun en jaksa arkiasioista riidellä. Auton osto on kuitenkin perheessämme iso asia ja selkeä omaisuuden siirto. = Miehellä on säästössä rahat, koska minä olen säästöjen synnyn mahdollistanut. Minä olen meillä ollut se, joka on perinteisen kaavan mukaan raha-asioissa joustanut edellä mainitulla tavalla. Jos on varmuus, että pahan paikan / kenties avioeron tullen tulen saamaan osuuteni, niin silloin voin antaa asian olla, mutta haluan varmistaa silti oikeuteni, hölmöhän muutoin olisin.

Hyvä ap, onko tämä nyt provo vai ei.

Itse kerroit, että mies hoitaa asuntolainat ja asuntomenot ja sinulle jää talous/ruoka yms. kulut.

Oletettavasti lapsilisät tulevat sinun tilillesi, että siltä osin lapsiin panostus ei ole sinulta pois.

Koska vastasit ns. marttyyrikortilla, niin oletan, että mies hoitaa molempien autojen juoksevat kulut.

Minusta miestä ei saa nyt tässä keisissä siaksi sillä, että hän on laittanut "omien" tulojen ylijäämän säästöön.Kunnon uros olisi ryypännyt nekin rahat kavereiden kanssa.

Mutta meillä on erilainen talousmatikka. Jos raha uppoaa perheen käytössä olevaan ns. ykkösautoon, niin en tuosta kyllä törkeää omaisuuden siirtoa saa millään.

Olisi ukon tiedot, niin yllyttäisi, että osta nyt hyvä samalla huudolla uusi moottoripyörä ja ajelkaa sillä vanhalla ykkösautolla romutusikään saakka.

En jaksanut lukea narinaa loppuun. On se ihme että näitä siivellä eläjiä löyttyy yhä... Penniäkään ei makseta asumisesta ja vielä pitäis puolet saada kämpästä. Hävetkää.

Joo - lapsilisät menee yhteiselle lainanhoitotilille, jonka mies on myös tyhjentämässä siihen saakutin autoon --> maksan siis lasten kulut, mutta PENNIÄKÄÄN siitä ei tule takaisin eikä siis jää säästöönkään lasten myöhempiin hankintoihin.



Minua ei tilanne oikeesti naurata...



Kyllähän tämä narinalta helposti kuulostaa, mutta perhesovun hinnalla olen tekemässä itselleni "vanhanaikaiset". Mutta eipä taida ihmiset ajatuskuviotani ymmärtää...



AP

Joo - lapsilisät menee yhteiselle lainanhoitotilille, jonka mies on myös tyhjentämässä siihen saakutin autoon --> maksan siis lasten kulut, mutta PENNIÄKÄÄN siitä ei tule takaisin eikä siis jää säästöönkään lasten myöhempiin hankintoihin. Mutta eipä taida ihmiset ajatuskuviotani ymmärtää... AP

No en ymmärräkään. Miksi sinun pitäisi saada jotain "takaisin" omien lastesi elatuksesta? Saako miehesi sinulta jotain takaisin kun maksaa lainat ja asumiskulut?

Jos sinulle olisi samansuuruinen palkka kuin miehelläsi, saati isompi, totta hitossa ostaisit myös omien mielitekojesi mukaisia asioita. Eikä perheen yhteinen auto ole edes mikään mieliteko, ellei nyt jotain avo-ferraria ole hankkimassa.

- mies vie yhteiset säästöt, jotka eivät olekaan oikeita yhteisiä säästöjä

- säästöt ovat syntyneet marttyyriäidin kotihoidontuesta

- lapsilisät lainanhoitotille, ovat siellä säästössä ja sieltä mies meinaa ne vastoin ap:n tahtoa nyysiä

jne. jne.



Vanha taktiikka, kun ei aloitus riehaannuttanut mammoja, niin pistetään sitten lisää taattuja palkoita, että tuohtumusta tulee.

Minä laitoin siihen jopa enemmän säästöjäni, millä nyt ei varsinaisesti ole mitään merkitystä. Olen myös auton ensimmäinen ja päähaltija, koska olen miestäni nuorempi ja iän lisäksi vakuutusmaksut ovat halvemmat naisille.

Mies teki kyllä ensin tunnusteluja autokaupoissa, mutta koska päätöksen teko kesti, tein sitten itse kaupat.

jos toinen osallistuu yhtä suurella panoksella perheen kuluihin. Muutenkin elatusvelvollisuus kuuluu avioliittoon, joten esim pieniä yhteisiä lapsia kotona hoitavalla vanhemmalla ei ole pienintäkään syytä hävetä elämäntapaansa. Sairasta, jos jonkun ihmisarvo riippuu noin paljon rahasta.



Itse olen ilomielin välillä elättänyt miestäni, välillä mies minua, ja meillä on ihan hyvä suhde. Toisin kuin joillakin sellaisilla puolisoilla, jotka riitelevät rahankäyttötavoistaan, ja pihistelevät toisiltaan. Mitä rakkautta se on, että ei halua jakaa toisen kanssa koko elämänsä, vaan pitää rahasta kynsin ja hampain kiinni?

Toisin kuin joillakin sellaisilla puolisoilla, jotka riitelevät rahankäyttötavoistaan, ja pihistelevät toisiltaan. Mitä rakkautta se on, että ei halua jakaa toisen kanssa koko elämänsä, vaan pitää rahasta kynsin ja hampain kiinni?

Eikö ap tee juuri sitä? Pitää rahasta kynsin ja hampain kiinni, mies ei saisi ostaa omasta palkastaan autoa kun ap haluaa "turvata selustansa"? Ei kuitenkaan ota huomioon että miehen ansiosta saanut asua ilmaiseksi vuosia, ja pitää törkeänä että hän on ostanut ruokaa. Olisiko miehen pitänyt nekin kustantaa? Että naisen omat rahat jäisi shoppailuun?

Ja mistä tuo oletus että nainen on aina kotiäiti?

Surullisinta tässä on, että ei edes ole provo:-(. Ja vielä surullisemmaksi tekee, että täyspäisenä ihmisenä pidettynä olen järjestelyyn suostunut:-(.



Kaksi selvennystä:



1. En ole auton ostoa vastaan, ainoastaan se, että mies käyttää 1/2 välirahasta omalta tililtään ja 1/2 lainatililtä, jolle ei muita säästöjä (ei huomioida kuukausittaista lainan siirto & otto) ole kerrytetty kuin lapsilisät & pari omaa isompaa muutaman tonnin talletusta minun vanhemmiltani.



Ja silti mies väittää, että hänhän auton maksaakin ja se pitää olla hänen nimissään. Itse en tähän omistusasiaan aiemmin reagoinut, koska 1. uusi automme oli molempien nimissä eikä mitään ongelmaa ollut. Nyt sitten yht.äkkiä se onkin niin saakutin vaikeaa ettei suostu siihen yhteisomistukseen.



2. Ja kun kyse ei edes ole siitä, että minä olisin tuloton, vaan siitä, että minun tuloni menevät (yhtä lailla) perheen elatukseen, mutta menot ovat prosentuaalisesti suhteessa SUUREMMAT, jolloin minulle ei säästöjä juurikaan jää. Big picture: minun rahat kulutetaan elämiseen, jolloin miehelle jää säästöjä - comprendo? Ja sen mukaan hän siis teidän mielestänne olisi oikeutettu käyttämään ne ja myös yhteiset rahat oman omaisuuden kerryttämiseen = autoon.



Ja siitä yhteisestä lapsilisä/lainanhoito tilistä: Tekipä tämä herra joku kerta senkin, että siirsi (omin luvin) useamman tonnin omissa nimissään rahastoihin (= taas omaisuuden siirto). Siitä kyllä kilahdin silloin...



Että voitte oikeasti arvata, paljonko VITUTTAA katsella tätä touhua. Mutta raha-asiat on semmoinen asia meillä, että siitä tosiaan saa ihan mielettömät riidat meillä aikaiseksi, siksi olen ajatellut, että pidetään sitten suu kiinni - pääasia, että sopu säilyy. Mutta kyllä siinä itsellekin käy mielessä, että mitäs varten mies noita tilanteita oikein noin "pelaa" (oikeesti on varmasti vaan niin pihi ja ahne, että niistähän nuo johtuu...)



Mutta niille, jotka "loisiksi" nimittelevät, niin miltä itsestänne tuntuisi vastaavanlainen tilanne. Tuo nimittely nimittäin loukkasi tässä tilanteessa eniten:-(.



Olen kuitenkin ajatellut, että itse pidän tilillä sen verran vähistä rahoista huolimatta "talouspuskuria", että pärjään, tulipa eteen tilanne mikä tahansa. Ja avioliitossakin yritetään sinnitellä ei-tyydyttävästä tilanteesta huolimatta. Tykkään siitä ukosta kuitenkin, vaikka näitä puutteitakin on...



Kieltämättä tuli paha mieli taas näistä keskusteluista, ei pitäis kyllä katsoa näitä viestejä...



-AP-

edes ostaa uuden auton, jos se kerran syö perheen pääomaa?!?! Uudet autot ovat niille, joilla on työsuhde-etu tai muuten vain niin paljon rahaa, ettei siinä yksi auto tunnu missään.

Uuden auton ostaminen on yksi taloudellisesti typerimmistä tempuista, sen arvo kun putoaa 20-30 prossaa sillä sekunnilla, kun se on ajettu liikkeestä ulos. Miksi ihmeessä ostaa uusi auto, kun huomattavasti halvemmalla saa vähän käytettyjä, täysin uutta vastaavassa kunnossa olevia autoja ja luotettavilta vaihtoautomyyjiltä?

Uuden auton osto on kuitenkin iso investointi ja syö paljon perheen pääomia,

Se, että mies siirtää lapsilisärahoja ja minun vanhemmilta saatuja rahoja omiin rahastoihin (= omaan omistukseen), niin ei tunnu ketään hetkauttavan, kun kerran hoitaa lainamenot.



Ja toisekseen - mitä te tiedätte meidän perheen tulo- ja menorakenteesta?



Esim. lainamenot on mitoitettu siten, että pärjätään yhden ihmisen palkalla eli eipä ihmekään, jos alkaa jäädä palkkatuloja säästöön, kun sen lisäksi vastaa vaan kiinteistön kuluista (huom! minä maksan kyllä esim. puolet kiinteistöverosta, kuten myöskin esim. oman auton käyttömaksut yms. vaikkei niistä aiemmin ollut puhetta).



Mutta ilmeisesti näillä seikoilla ei ole mitään merkitystä, vaan minä olen automaattisesti "loinen" tässä huushollissa, kun mies hoitaa lainan - hoh-hoijaa...



Ja vice versa, kun minä vaadin jotain turvaa myös itselleni tulevaisuuden varalle, niin verenimijä loinenhan minusta tuli. Narinaksihan tämä lisäkommentti meni, mutta ei tätä tilannetta oikeesti varmaan ymmärräkään, jos ei samassa tilanteessa ole...



-AP-

-AP-

Meillä auto molempien nimissä, koska en vanhojen opiskeluaikaisten tulojen perusteella saanut lainaa yksin omiin nimiin, vaikka minun autoa vaihdettiin.



Minusta kamalaa tässä ketjussa on, että tämmöisiä asioita pitää edes miettiä. olen itse elänyt mieheni "siivellä" ensin opiskeluajan ja nyt lapsen kanssa kotona.. Olen parhaani kuitenkin yrittänyt tehdä perheen toimeentulon eteen, käynyt osa-aiak tlissä ja talous menoissa koittanut säästää..



Minusta kun naimisiin mennään niin luvataan olla yhdessä aina kuolemaan saakka ja jokin on suhteessa vialla jos pitää miettiä "mitäs jos tulee ero".



Kehottaisin sinua AP miettimään hieman syvällisemmin parisuhteenne tilaa ja puhumaan avoimesti asioista riidankin uhalla.

Niin, ei ole mieltä ylentävä keskustelu tämä minustakaan:-(.



Meidän perheessä asiat ovat hyvin niin kauan kuin minä joustan... (ja taas kohta joku syyttää minua marttyyriasenteesta). Toisaalta, kyllä me molemmat ollaan tosissamme tässä kivikkoisessa parisuhteessamme eli varmasti yritämme molemmat tosissamme sekä lasten että myös itsemme takia.



Puhua pitäisi raha-asioissa sekä menojen jakautumisesta että siitä, miten omaisuutta käsitellään/kirjataa, mutta tästä aiheesta joka kerta meillä mega-riidaksi menee.



Siksi olen ollut tosiasiassa asioista aika hiljaa, mutta täällä nyt sydäntäni yritin purkaa, mutta rapaahan sieltä vaan tulee...



Pohjimmainen kysymys on kuitenkin edelleen sama eli haluaisin vahvistuksen sille, etten mahdollisessa erossa jäisi ihan puille paljaille ja kun tiedän miehen saituuden, niin riitaisassa erotilanteessa vain varmasti yrittäisi viimeiseen asti tehdä kiusaa, pimittää varojaan tms.



Ja höh - taas varmasti kuulosti äskeinen "ahneelta", mutta yritän vain olla realisti ja hahmotella "pahinta mahdollista" tilannetta... Mutta kyllä tässä yhtä matkaa edelleen eteenpäin yritetään:-)



-AP-

et voi menettää erossa mitään rahallisesti. Oli auto kumman nimissä tahansa erossa omaisuus puolitetaan ellei ole avioehtoa.

Siksi ajattelinkin jälleen kerran säilyttää rauhan maassa ja antaa miehen ostaa "autonsa".



Pääasia on, että jos jotain sattuu, niin sitten saan "oikeutta" yhtälailla omalle panokselleni perheessä.



Tätä viestiä aloittaessani rupesi vain huolestuttamaan se, että jos saita mies ketkuilisi tai yrittäisi pimittää yhdessä loppupeleissä hankittua omaisuutta. Mutta jos erotilanteessa varat "jäädytetään", niin sitten asia on minullekin ok... antaa miehen sitten nyt huseerata autoineen... En halua turhaan lähteä asiasta riitelemään.



Kaipa ne asiat sitten järjestyvät, jos joskus asia kohdalle sattuu, mutta parhaani yritän, ettei turhaan asiasta tarvitsisi riidellä...



-AP-

isäntä ottaa uuden autonsa maksamiseen henkilökohtaisen pankkilainan, eikä käytä siihen perheen yhteisiä säästöjä.

Ymmärrän sua hyvin, mun ex-mies oli aika lailla saman oloinen ja jumalaton riita meillä on ollutkin rahasta kaikki eron jälkeiset vuodet.

Arvaapa, olenko yrittänyt ehdottaa käytettyä autoa, mutta eipä kelpaa meidän isännälle:-( -AP-

molemmilla autot ja tällä erää ne on jopa avioliiton aikana ostettu. Meillä omat autot on omissa nimissä ja tässä välissä kun oli yhteisiä autoja, niin ne oli molempien nimissä. Miehen nimissä olevaa autoa vaihtakoon vaikka joka viikko, ei kiinnosta, kunhan lasten turvaistuimet mahtuu takapenkille, samoin on oman autoni laita myös vaihdan jos mieli tekee, enkä mieheltä lupaa pyydä.

Ojalan laskuopilla! Jos mamma ei maksakaan ruokaa tai muuta vaan elää kukkelin tilillä ja ostaakin auton itelleen niin millähän laskuopilla kukkeli tökkää siihen nimensä??