Kenen nimiin uusi kallis auto ostetaan teidän avioliitossa?

auto on molempien nimissä. Vaikka en ole maksanut siitä tavallaan senttiäkään.

Olin hoitovapaalla tuolloin, kun auto hankittiin.

Muut autot on miehen nimissä sitten olleet. Kun meillä ei ole avioehtoa, eipä tuolla ole niin merkitystäkään.



Olen mennyt naimisiin rakkaudesta ja sillä periaatteella, etten "suunnittele" eroa. Toki saattaa sellainenkin eteen tulla mutta se on sen ajan murhe.

Tietystikin osituksessa lasketaan kaikkea muutakin kuin auto.



Mutta jos siis olisi ollut vain auton osuus osituksessa, niin kyllä - siskoni olisi joutunut maksamaan miehellensä ositusta auton jäädessä siskolle.



Tässä siskon "taistelussa" vain tulin huomanneeksi, mitä kaikkea ja maalaisjärjen vastaista siinä katsotaan kenenkin hyväksi. Ja mitä ei mukaan lasketa, jos ei ole kirjallista dokumenttia todisteeksi.

Mulle tulee autoverot ja miehelle vakuutusmaksut (isommat bonukset). Ei yhteisomistuksessa ole mitään hankalaa, kannattaa laittaa. Myös avioliiton aikana omilla rahoilla hankittu omaisuus on omaa ja säilyy erotilanteessakin omana. Tasinkoon se vaikuttaa. Huomiona meidän yhteisomistukseen; olemme AVOliitossa, mutta tekisin samoin avioliitossa. Elämäntilanteet tuppaa muuttua.

Asiaan on varmasti yhtä monta ratkaisua kuin ihmisiä.



Nykyään kun kaikki on mahdollista.



Meillä ei edes ostettaisi uutta kallista autoa, joten hypoteettinen tilanne sinänsä.



Kuitenkin meillä kaikki ns. arvokas on molempien nimissä. Myös pankkitilit on kummankin käyttöoikeudella.

Periaatteessa isot maksut kuten laskut ja lainat menee miehen tililtä ja minä sitten vastaan arjesta.

Kuitenkin erityistilanteissa voidaan ottaa rahaa sieltä missä sitä on miettimättä "kumman" rahaa se on.



Minä en koe että minau viedään kuin pässiä narussa, sillä oelmme sopineet asiat yhdessä. Ei niin että toinen sanelisi ehtoja.

Ei nämä kaikki "suunnitelmat" nimetä asiat yhteisomistukseen ole myöskään vain eromahdollisuutta varten -- kuolemakin voi tulla eteen -- mitä selkeämmin omaisuus ositettu, sen helpompi on perunkirjat yms. tehdä/selvittää.

koska saan tyopaikkani takia alennusta autojen hinnoista, jota mieheni ei saa (emme asu Suomessa, taalla eri systeemit). Mutta jos tuollaista alennusta ei olisi niin varmaankin menisi miehen nimiin, ihan siita syysta etta han hoitaa kaikki auton ostamiseen ja huoltoon liittyvat muodollisuudet muutenkin, ja mina olen vain allekirjoittajan ominaisuudessa mukana (en jaksa kiinnostua autoasioista, kun taas mies on niista ihan itsekseen kiinnostunut muutenkin).

No, ap ei ole ainakaan maininnut, että olisi avioehto. Jos ei ehtoa ja ero tulee, niin ei sillä väliä, kenen nimissä omaisuus. Puoliksi menee.



Pistetään lisää bensaa liekkeihin. Huolehtiiko mies myös toisen auton korjaukset yms vai menee ap:n rahoista?



Edelleen logiikalla, että autot ovat rahareikiä, vanha auto, isot korjauskustannukset. Jos on ihan kauppakassi, niin silloin tietysti alkuinvestoinnin pienenmpiä ja suhteessa pienemmät korjauskulut kuin isossa, mutta sellaista vanhaa autoa ei ole, joka ei elättäisi pajaa.



"Avioliitossa siis ollaan, että periaatteessa asialla ei ole kai merkitystä... mutta, jos ero joskus jostain syystä tulisi, niin omaisuus on silti miehen eli oman tasinkoni saisin vasta oikeusprosessin jälkeen ja siihen mennessä on varmasti halutessaan siis ehtinyt jo rahansa johonkin hassata/siirtää..." >>>> Kun tätä lukee, niin taitaa ap:n liitossa olla muita ongelmia kuin kenen nimissä auto. Oikeusprosessit poikkeuksia tolkullisten ihmisten kesken ja autoa on vähän hankala piilotta ositusprosessissa, kun AKEsta saa jopa historiatietoja jos rekisterinumero on tiedossa. Nyt ap tallenna varmaan paikkaa uuden auton rekisterinumero, että sitten tarvittaessa voit jäljittää sen tilanteessa, jossa mies hävittänyt sen.

joten jos ei aio herota vuoden sisään, ei kannata miettiä, kenen nimissä se on.



Tosin meillä on kaksi aika samanhintaista, vaikkakin täysin eri tyylistä autoa, toinen toisen ja toinen toisen nimissä. Niitä uusitaan sitä mukaa ja sen nimiin kuin tarve on.

Ei nämä kaikki "suunnitelmat" nimetä asiat yhteisomistukseen ole myöskään vain eromahdollisuutta varten -- kuolemakin voi tulla eteen -- mitä selkeämmin omaisuus ositettu, sen helpompi on perunkirjat yms. tehdä/selvittää.

Mulle ei tuota yhtään tuskaa ajatella, että ikävän kuolintapauksen sattuessa, lapseni saisivat osuuden isänsä nimiin merkityistä autoista.

Yksi on jo nyt lapsen käytössä.

Tuskin on sen vaikeampaa selvittää perunkirjoituksia, ihan sama mihin summaan lasketaan yhteen nuo isän nimissä olevat autot.

laitetaan sen nimiin, jonka autoa vaihdetaan. Ja naimisissa mekin ollaan.

..Kummallakin on omilla rahoilla ostetut autot. Juuri sellaiset millaisia itse tarvitaan ja mistä tykätään. (ollaan toki huomioitu perheen tarpeet molempia hankittaessa..) Kumpikin maksaa oman autonsa ylläpidon ja yhteisiin matkoihin käytetään tarpeen mukaan fifty-fifty.



Eli erotilanteessa ei ainakaan autoista tarvitse edes miettiä vääntävänsä..



(Tuskin mistään muustakaan: Meillä on yhteinen tili jonne siirretään tasan samanverran rahaa kuukaudessa ja perheen yhteiset kulut maksetaan sieltä. Kumpikin saa sitten omillaan maksaa omat henk.koht.laskunsa ja vaatteensa ja käyttää miten tahtoo.



Yhteinen omaisuus on molempien nimissä ja omat jutut omissa nimissä.. Miksi pitäisi asioista tehdä vaikeaa? Emme ole rahan takia yhdessä, vaan rakkaudesta. Ja koulutuksella ja omilla valinnoilla saavutettu suurempi palkka on oma etuus johon mielestämme jokaisella on oikeutensa, ilman että siitä tarvitsee jakaa..)

Niinpä, voihan sitä bensaa tuleen heittää...



Jos tuolle linjalle lähdetään, niin kukapa maksaa kaikki muut talousmenot lähtien siitä, että pöydässä on ruokaa ja vaatteita päällä, lääkkeitä tarvittaessa yms. Ei siis oikein nyt osunut eikä uponnut:-).



Siksi tälle autoasialle niin voimakkaasti heräsin, koska muutoinkin perheemme kulujen jako on vääränlainen eli minä maksan suhteessa huomattavasti enemmän yhteisistä kuluista eli siksi miehelle jää säästöön.



Mies on vaan niin pihi ja tarkka, että asia on vaan tällaiseksi ajautunut, kun en jaksa arkiasioista riidellä.



Auton osto on kuitenkin perheessämme iso asia ja selkeä omaisuuden siirto. = Miehellä on säästössä rahat, koska minä olen säästöjen synnyn mahdollistanut.



Minä olen meillä ollut se, joka on perinteisen kaavan mukaan raha-asioissa joustanut edellä mainitulla tavalla.



Jos on varmuus, että pahan paikan / kenties avioeron tullen tulen saamaan osuuteni, niin silloin voin antaa asian olla, mutta haluan varmistaa silti oikeuteni, hölmöhän muutoin olisin.

Niinpä, voihan sitä bensaa tuleen heittää... Jos tuolle linjalle lähdetään, niin kukapa maksaa kaikki muut talousmenot lähtien siitä, että pöydässä on ruokaa ja vaatteita päällä, lääkkeitä tarvittaessa yms. Ei siis oikein nyt osunut eikä uponnut:-). Siksi tälle autoasialle niin voimakkaasti heräsin, koska muutoinkin perheemme kulujen jako on vääränlainen eli minä maksan suhteessa huomattavasti enemmän yhteisistä kuluista eli siksi miehelle jää säästöön. Mies on vaan niin pihi ja tarkka, että asia on vaan tällaiseksi ajautunut, kun en jaksa arkiasioista riidellä. Auton osto on kuitenkin perheessämme iso asia ja selkeä omaisuuden siirto. = Miehellä on säästössä rahat, koska minä olen säästöjen synnyn mahdollistanut. Minä olen meillä ollut se, joka on perinteisen kaavan mukaan raha-asioissa joustanut edellä mainitulla tavalla. Jos on varmuus, että pahan paikan / kenties avioeron tullen tulen saamaan osuuteni, niin silloin voin antaa asian olla, mutta haluan varmistaa silti oikeuteni, hölmöhän muutoin olisin.

Etkö kertonut että mies maksaa "lainat ja talon kulut"? Eli kuka tässä on joustanut ja kenen hyväksi? Kehtaat vielä vinkua muutamasta ruokakassista tai vaatteista, sinähän olet miehen elätti!

riippumatta siitä, kumman tililtä ne oikeasti maksetaan. Olemme naimisissa. Viime vuonna ostettiin uusi auto ja minä maksoin sen. Itse asiassa maksoin myös meidän edellisen auton :) Miehen tililtä sitten menee aina asuntolainan lyhennys.

aluksi meinattiin laittaa se vain minun nimiini mutta kauppoja maksaessa tuli puheeksi että helpottaa auton ulkomaille vientiä jo molempien nimissä. Laitettiin siis miehenkin nimiin vaikka minä olen omistaja. Miehellä on oma työauto vain omissa nimissään.



Toisaalta eikö kaikki miehen nimissä oleva omaisuus mene myös puoliksi jos ei ole avioehtoa?

autovakuutussyistä kalliimpi ja uudempi auto miehen nimissä ja auto, jota mies käyttää minun nimissäni.

äkkiää. Johan on kumma että nämä nykynaiset on niin hölmöjä etteivät tiedä lakiasioista mitään.



ja miten ihmeessä naimisissa olevilla on eri tilit? Aviovuode ja velvollisuudet yhteisiä mutta mihellä paksumpi lompakko??

Laskepa ihan äkkiä, paljonko 7 hengen huushollin ylläpito maksaa ja jäiköhän sinun "ruokakasseista ja räteistä" huomioimatta kodin vakuutukset, päivähoitomaksut yms. kalliita menoeriä. En nyt kulurakennettamme lähde tässä sen enempää ruotimaan.



Sen verran kuitenkin vielä kerron, että ymmärrätte talouskontekstimme: esim. hoitovapaat minä rahoitin omilla säästöilläni, kun mies edelleen kerrytti palkkarahoja tililleen, jolla nyt siis autoa on ostamassa - kätevää - eikö?



Ja minun palkkani on siis vain sen muutaman satasen pienempi kuin miehellä ja silti oman palkkani pääosin perheen käyttöön tuon eli enpä viitsi asiaa enempää avata...



Mutta kuten sanoin kulurakenteemme on perheessä vinoutunut, koska mies on tosiaan luonteeltaan h...n pihi, mutta muutoin on ihan ok mies eli ei meillä mitään avioeroa tässä ole tulossa.



Mielenrauhaa kuitenkin haen sillä, että entäs jos joskus jotain sattuu (avioero), niin jäänkö puille paljaille.



Turhaan en miehen kanssa haluaisi ruveta riitelemään, kun miehen luonteen tuntien raha-asioista saataisiin megaluokan riidat. Minulle riittää, että arki sujuu, mutta rauhoittaisi kuule kummasti mieltä, kun olisi jokin varmuus siitä, ettei sitten tyhjän päälle putoa, jos jotain joskus sattuu...

varsinkin tuo vika viesti oli kuin meidän perheestä...

koska



-mulla ei ole ajokorttia

-mies maksaa kaikki auton kulut omasta palkastaan