Kenen nimiin uusi kallis auto ostetaan teidän avioliitossa?

Talousmenot ovat niin moninaiset ja siitä maksetaan KAIKKEA mahdollista jopa extra kallista ruokaa silloin tällöin koko perheen hyväksi. ja lyön vetoa et sun ukkosi syö tuplasti minkä sinä!



Rupea hinnoittelemaan kotityösi joka ei lopu ikinä. Opit tuntemaan arvosi ja rahavarasi. Äläkä ikinä jää tyhjän päälle. Sit se nimi siihen autoon!!



Vähän viisaampi ja vanhempi!

Se, että mies siirtää lapsilisärahoja ja minun vanhemmilta saatuja rahoja omiin rahastoihin (= omaan omistukseen), niin ei tunnu ketään hetkauttavan, kun kerran hoitaa lainamenot. Ja toisekseen - mitä te tiedätte meidän perheen tulo- ja menorakenteesta? Esim. lainamenot on mitoitettu siten, että pärjätään yhden ihmisen palkalla eli eipä ihmekään, jos alkaa jäädä palkkatuloja säästöön, kun sen lisäksi vastaa vaan kiinteistön kuluista (huom! minä maksan kyllä esim. puolet kiinteistöverosta, kuten myöskin esim. oman auton käyttömaksut yms. vaikkei niistä aiemmin ollut puhetta). Mutta ilmeisesti näillä seikoilla ei ole mitään merkitystä, vaan minä olen automaattisesti "loinen" tässä huushollissa, kun mies hoitaa lainan - hoh-hoijaa... Ja vice versa, kun minä vaadin jotain turvaa myös itselleni tulevaisuuden varalle, niin verenimijä loinenhan minusta tuli. Narinaksihan tämä lisäkommentti meni, mutta ei tätä tilannetta oikeesti varmaan ymmärräkään, jos ei samassa tilanteessa ole... -AP-

Annpit aluksi ymmärtää että mies maksaa auton omalta tililtää, nyt selvennät ettei olekaan ihan oma tili, vaan joku tili, missä on sun lapsilisät ja sun vanhempien antamia rahoja. Mitä hel..ttiä? Siis sun rahoja? Mikset tuota heti kirjoittanut??

Jos sun mies ostelee osaksi sun rahoilla auton, niin miksi suostut että se menee vain hänen nimiinsä? Kai sulla on jotain ihmispikeuksia? Sanot ettei käy. Piste.

Toiseksi, jos teillä on säästätili, jossa on SUN lapsilisät. (Niin lapsilisät on äidin rahoja.) ja SUN vanhempien antamaa rahaa, niin miksi sun MIEHELLÄ on siihen käyttöoikeus???

Tää sun juttu on järjetön.

Mulle tuo on ihan sama. Meillä on yhteinen talous ja yhteiset rahat. Talo on kyllä molempien niissä.

..Kummallakin on omilla rahoilla ostetut autot. Juuri sellaiset millaisia itse tarvitaan ja mistä tykätään. (ollaan toki huomioitu perheen tarpeet molempia hankittaessa..) Kumpikin maksaa oman autonsa ylläpidon ja yhteisiin matkoihin käytetään tarpeen mukaan fifty-fifty.

Eli erotilanteessa ei ainakaan autoista tarvitse edes miettiä vääntävänsä..

(Tuskin mistään muustakaan: Meillä on yhteinen tili jonne siirretään tasan samanverran rahaa kuukaudessa ja perheen yhteiset kulut maksetaan sieltä. Kumpikin saa sitten omillaan maksaa omat henk.koht.laskunsa ja vaatteensa ja käyttää miten tahtoo.

Yhteinen omaisuus on molempien nimissä ja omat jutut omissa nimissä.. Miksi pitäisi asioista tehdä vaikeaa? Emme ole rahan takia yhdessä, vaan rakkaudesta. Ja koulutuksella ja omilla valinnoilla saavutettu suurempi palkka on oma etuus johon mielestämme jokaisella on oikeutensa, ilman että siitä tarvitsee jakaa..)

ja hyvin toimii. Rahasta ei tarvi riidellä, oman osuutensa voi joko tuhlata tai säästää. Yhteiset hankinnat toki sovitaan ja maksetaan yhdessä.

Niin, ei ole mieltä ylentävä keskustelu tämä minustakaan:-(. Meidän perheessä asiat ovat hyvin niin kauan kuin minä joustan... (ja taas kohta joku syyttää minua marttyyriasenteesta). Toisaalta, kyllä me molemmat ollaan tosissamme tässä kivikkoisessa parisuhteessamme eli varmasti yritämme molemmat tosissamme sekä lasten että myös itsemme takia. Puhua pitäisi raha-asioissa sekä menojen jakautumisesta että siitä, miten omaisuutta käsitellään/kirjataa, mutta tästä aiheesta joka kerta meillä mega-riidaksi menee. Siksi olen ollut tosiasiassa asioista aika hiljaa, mutta täällä nyt sydäntäni yritin purkaa, mutta rapaahan sieltä vaan tulee... Pohjimmainen kysymys on kuitenkin edelleen sama eli haluaisin vahvistuksen sille, etten mahdollisessa erossa jäisi ihan puille paljaille ja kun tiedän miehen saituuden, niin riitaisassa erotilanteessa vain varmasti yrittäisi viimeiseen asti tehdä kiusaa, pimittää varojaan tms. Ja höh - taas varmasti kuulosti äskeinen "ahneelta", mutta yritän vain olla realisti ja hahmotella "pahinta mahdollista" tilannetta... Mutta kyllä tässä yhtä matkaa edelleen eteenpäin yritetään:-) -AP-

Mita jos miehesi saa aivoverenvuodon eika siita enaa entiselleen toivu? Miten silloin asianne hoituvat?

Meilla ihan kaikki on molempien nimissa, taysi kaytto-oikeus kaikkeen. Jos mieheni kuolisi en perisi mitaan kun kaikki on jo nimissani, en siis maksa perintoveroa. Mitaan tilia ei voida myoskaan 'jaadyttaa', niinkuin usein kay. nain on ollut avioliittomme (40+v.) ensimmaisesta paivasta alkaen.

Täällä on taas ihan pihalla olevia ihmisiä. Ei avioliitossa omaisuus ole yhteistä, jos ei näin erikseen sovita. Kun ero tulee, niin pistetään kaikki tasan, mutta sitä ennen omaisuus on kumpaisenkin omaa, jos ei ole muuta erikseen sovittu. Mistään yhteisestä potista rahat ei siis ole poissa, jos näin ei ole erikseen sovittu.

Itse en rahojani mihinkään yhteiseen pottiin laittaisi. Ostan juuri sitä mitä haluan ja sen verran kuin haluan. Tietysti yhteistä omaisuutta on paljon ja siihen panostaa molemmat. Silti en jaksaisi alkaa neuvottelemaan kenenkään kanssa mihinkä rahani laitan. Avioehto on mukava asia.

Mua vituttais tossa tilanteessa eniten se, että miksi mies saa ajaa sitä hienompaa ja kalliimpaa autoa. Olis aika epäoikeudenmukaista avioliitossa. Miksei kummallekin osteta uutta hienoa autoa?

Miehellä on työsuhdeauto. Meidän oma auto on minun nimissä. Jos ostettaisiin kokonaan uusi auto, niin varmaan se rekisteröitäisiin meidän molempien nimiin. Niin ainakin kaikki edelliset autot on rekisteröity. Meillä ei yleensä tapella rahasta, se maksaa jolla on rahaa :) Molemmilla on säännölliset tulot, miehellä kyllä isommat kuin minulla. Mies maksaa näin ollen isomman osuuden perheen menoista eikä onneksi ole mitenkään pihi.

Mitenköhän ap:lle kuuluu? Veikkaan, etä ovat jo eronneet.

No jos auto on vaikka miehen nimissä, se voi myydässen ilman vaimon lupaa ja käyttää rahat vaikka huoriin tai pokeriin, jos se on molempien nimissä, niin mies tarvii vaimon luvan, jos se meinaa myydässen =)

Varojakin voi hyvin pimittää, jos huomaa ajoissa liiton menevän päin seiniä, on olemassa sellainen kun tallelokero ja sellainen taho mikä myy keltaisia harkkoja, laittamalla ne harkot lokeroon, sen sisällöstä ei tiedä ulkopuoliset, edes puoliso ellei sitä kerro, eli kaikki ei välttämättä mene 50-50 erossa =)

Se, että mies siirtää lapsilisärahoja ja minun vanhemmilta saatuja rahoja omiin rahastoihin (= omaan omistukseen), niin ei tunnu ketään hetkauttavan, kun kerran hoitaa lainamenot. Ja toisekseen - mitä te tiedätte meidän perheen tulo- ja menorakenteesta? Esim. lainamenot on mitoitettu siten, että pärjätään yhden ihmisen palkalla eli eipä ihmekään, jos alkaa jäädä palkkatuloja säästöön, kun sen lisäksi vastaa vaan kiinteistön kuluista (huom! minä maksan kyllä esim. puolet kiinteistöverosta, kuten myöskin esim. oman auton käyttömaksut yms. vaikkei niistä aiemmin ollut puhetta). Mutta ilmeisesti näillä seikoilla ei ole mitään merkitystä, vaan minä olen automaattisesti "loinen" tässä huushollissa, kun mies hoitaa lainan - hoh-hoijaa... Ja vice versa, kun minä vaadin jotain turvaa myös itselleni tulevaisuuden varalle, niin verenimijä loinenhan minusta tuli. Narinaksihan tämä lisäkommentti meni, mutta ei tätä tilannetta oikeesti varmaan ymmärräkään, jos ei samassa tilanteessa ole... -AP-

Annpit aluksi ymmärtää että mies maksaa auton omalta tililtää, nyt selvennät ettei olekaan ihan oma tili, vaan joku tili, missä on sun lapsilisät ja sun vanhempien antamia rahoja. Mitä hel..ttiä? Siis sun rahoja? Mikset tuota heti kirjoittanut?? Jos sun mies ostelee osaksi sun rahoilla auton, niin miksi suostut että se menee vain hänen nimiinsä? Kai sulla on jotain ihmispikeuksia? Sanot ettei käy. Piste. Toiseksi, jos teillä on säästätili, jossa on SUN lapsilisät. (Niin lapsilisät on äidin rahoja.) ja SUN vanhempien antamaa rahaa, niin miksi sun MIEHELLÄ on siihen käyttöoikeus??? Tää sun juttu on järjetön.

Kaikkea ei kerrota avauksessa, koska hyvä provo vaatii polttoainetta, jos ketju meinaa hyytyä.

Tähän mennessä lisätietoina on pistetty, että

- rahat ovat säästyneet mm. kun nainen on hoitanut oman osuutensa menoista pienestä kotihoidontuesta

- säästöt ovatkin säästettyjä lapsilisiä

- ja kaupanpäälle mies meinaa vielä väkisin ottaa vaimon perintörahatkin auton ostoon

Kaikki nämä lisäfaktat annetaan tilanteessa, jossa osa kirjoittajista on todennut, että eihän tuossa mitään, jos mies ostaa rahoillaan auton perheen käyttöön.

Ja tuo lapsilisäveto tuli kummasti sen jälkeen, kun toisessa ketjussa oli lapsilisien käyttöä auton ostoon pohdiskeltu. Olisiko jopa sama aloittaja, ken tietää eikä barbi kerro.

Vanha ketju mutta minulle ajankohtainen. Meillä kaksi autoa joista toinen vaihdettiin uudempaan viime vuonna. Mies valehteli että kun vaihdetaan vanha auto uuteen, laitamme sen molempien nimiin. No miten kävi? 

Nyt molemmat autot ovat miehen nimissä ja kun kysyin siitä, niin mies pillastui!

Joku kirjoitti aiemmin tässä ketjussa: "kun minä vaadin jotain turvaa myös itselleni tulevaisuuden varalle, niin verenimijä loinenhan minusta tuli."

Tähän mieskin vetoaa, ottaa valta-aseman käyttöön ja syyllistää minua ahneeksi?!

Osallistuin molempien vanhojen autojen maksamiseen, tähän uuden en. Reilua?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka auto olisi avioliitossa ainoastaan esim. miehen nimissä, niin jos auto on ostettu avioliiton aikana, niin se lasketaan yhteiseksi omaisuudeksi.



Meillä papereissa mies on auton omistaja (eipä tarvita minun nimeä mihinkään, jos esim. vaihtaa autoa), mutta minun nimi haltijana, sillä tällöin vakuuukset olivat paljon edullisemmat. Jos vakuutuksissa ei olisi ollut hintaeroja, niin tällöin olisi mies saanut laittaa nimensä auton jokaiseen kohtaa papereissa.

Missä yhtiössä naisella on halvempi auton vakuutus?

Vierailija kirjoitti:

Mua vituttais tossa tilanteessa eniten se, että miksi mies saa ajaa sitä hienompaa ja kalliimpaa autoa. Olis aika epäoikeudenmukaista avioliitossa. Miksei kummallekin osteta uutta hienoa autoa?

Meillä on vuorotellen se "hienompi"  se vaihdetaan kumpi on huonompi.  Usein vielä ajetaan toistemme autoilla.  Mitä järkeä on olla yhdessä jos autot ja muukin on sinun ja minun ikiomia. 

Vierailija kirjoitti:

Auto on kulutustavaraa, voit lohduttautua sillä, että vuoden kuluessa auton arvo tippuu sen 10-30 % mallista riippuen ja muutaman vuoden kuluessa "kallis" auto ei ole enää kallis.



Jos tuo on kynnyskysymys, niin auto molempien nimiin ja osamaksu/lainasopimus kanssa. Ei taida muuttaa kuitenkaan mitenkään sitä, että kulut maksetaan miehen "tuloista".



Mielenkiintoista, että mammat ajattelevat autoa omaisuutena. Oikeasti se on perheen yhteinen kulutushyödyke, joka vie sen 1500-3000 €/kk perheen tuloista.



Jos mies "kustantaa" tämän lystin ja auto on perheen yhteisessä käytössä, niin en nyt näe kovin suurta ihmisoikeusrikosta siinä, että auto miehen nimissä.



Joo, en ole mamma.



Olisi mukava saada kommentteja hyvin ansaitsevilta naisilta, että miten heillä on asiat järjestelty. Onko heilläkin majoridea, että naisen tulojen "ylijäämä" menee automaattisesti myös miehen suuremman kulutuksen mahdollistamiseen?

Tienaan nykyään enemmän kuin mieheni koska hän jo eläkkeellä, minä vielä töissä (8000 t e/kk). Uusi hybridi ostettiin viime vuonna. Minä maksoin välirahan, ja auto on minun nimissä. Miehellä on kakkosauto, maastoauto jolla kulkee metsällä jne.

Minua naisena vähän ärsyttää seuraavan sukupolven naiset, jotka kokevat miehen suuremmat tulot omaksi hyödykkeekseen, heidän kontribuutio perheeseen kun tuntuu olevan pitkät perhevapaat ja lasten syntymäpäivien järjestämisiin liittyvät vastuulliset metatyöt. Meillä kaksi jo aikuista lasta, jotka hoidimme yhteisvastuullisesti, vanhempainvapaat jo siihen aikaan jakaen ja molemmat myös uraan panostaen. Kun tuon on kokenut, ymmärtää ettei ne eurot tyhjästä tule, vastuullisissa töissä joutuu oikeasti panostamaan työhön eikä niihin verrattuna osaa pitää arjen pieniä päätöksentekoja kovin raskaina, wilmat ja lasten vaatteiden ostot ei totisesti liikaa aivoja rasita. Siksi aloittajan provo kyllä hieman ärsyttää. Jos mammonaa niin tosissaan haluaa, kannattaisiko kouluttaa itsensä ja ottaa toisenlaista asennetta. Onneksi tyttäreni näyttää jatkavan sukuni mallia, meillä jo useassa sukupolvessa naiset kouluttaneet itsensä ja hankkineet hyväpalkkaiset, itsellensä kiinnostavat ammatit ja olleet täysin tasavertaisia perheessä miesten kanssa. Mukavampaa näin, meidän mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Mua vituttais tossa tilanteessa eniten se, että miksi mies saa ajaa sitä hienompaa ja kalliimpaa autoa. Olis aika epäoikeudenmukaista avioliitossa. Miksei kummallekin osteta uutta hienoa autoa?

Mä ajan mielummin sillä hienommalla ja halvemmalla.

Kelan nimiiin.

Molemmilla on omissa nimissään suurinpiirtein yhtä arvokas auto (vanha, halpa)  Selkeintä kun molemmilla on omissa nimissään saman verran omaisuutta.

Jos olisi vain yksi auto, se olisi sen nimissä joka sen tarvitsee ja käyttää.

Aivan sama. Tähän asti autot on olleet mun nimissä, koska miehen luottotiedot oli vuosia kuralla. Kun luottotiedot oli kunnossa, otettiin miehen nimiin nykyinen auto. Tarvittiin siis autolaina kuten tähänkin saakka. Ei nyt superkallis, mutta maksoi sen 37 000. 

Olemme avopari. Ei ole pelkoa, että minä tässä olisin häviöllä. Jos nyt menisi lusikat jakoon, mies saisi tuon 5 vuotta vanhan auton ja kuuden vuoden säästöt. Minulle jäisi minun isommat säästöt, puolikas mökkiä ja velaton omakotitalo kasvukeskuksessa. 

Meillä toinen auto on toisen nimissä, toinen sitten sen toisen. Ja molemmat haltijoina.