Narsisti terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Erittäin harva terapeutti tunnistaa narsistia. Narsistinen henkilö on yleensä hyvin itsevarma ja mestari näyttelemään ja valehtelemaan. Narsisti päätyy terapiaan jostain syystä ei varmaan ikinä itse hakeudu terapiaan koska on täydellinen. Pariterapiaan yms. narsistisen ihmisen kanssa ei pidä koskaan lähteä. Rikkoo uhrin täysin. Narsistia osaa parhaiten käsitellä poliisi tai juristi, koska toimivat vain lain puitteissa ilman tunteiden mukana oloa. 

Narsisti on todella helppo tunnistaa maallikkona, jolla on kokemusta narsisteista. Veikkaanpa, että psykologille ja psykoterapeutille tunnistaminen on vielä helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Suomalaisessa kulttuurissa narsisti taitaa olla ainoastaan hyvä itsetuntoinen ihminen.

Osalla narsisteista on hyvä itsetunto ja itsevarmat ihmiset saavat aina kuulla olevansa narsistisia. Kyllä on vaikeaa elää Suomessa.

Olen käsittänyt itse, että narsistilla on erittäin hauras itsetunto ja siksi on pitänyt rakentaa se kuori itselleen. Sitten vedetään muita alas ja pönkitetään itseään.

Tuollaisilla onkin mutta kaikki eivät ole samanlaisia. En edes miellä kaikkia narsisteiksi jos ovat hieman narsistisia. Minulle narsisti on täysin itserakas ihminen mutta pärjään näidenkin kanssa.

Millä tuollaisilla? En minäkään miellä kaikkia. Kun puhun narsistista,

Kaikki narsistiset ihmiset eivät ole samanlaisia. Asiaan vaikuttaa sekin kiusaako muita, onko sadistinen, kuinka heikko ihminen on muutenkin yms. 

"Kaikki narsistiset ihmiset eivät ole samanlaisia. Asiaan vaikuttaa sekin kiusaako muita, onko sadistinen, kuinka heikko ihminen on muutenkin yms. " 

Joo, hyvä huomio. Narsisteillakin on omat persoonallisuuden piirteensä sen narsismin ohella. 

Valehtelee tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen narsisti. Pidän itseäni vallan erinomaisena. Olen ollut terapiassa ja viihdyin siellä hyvin. Miksi? Koska siellä pureudutaan faktoihin. Siellä saa puheenvuoron. Siellä käsitellään asioita kaikkien näkökulmasta. Siellä minulla on mahdollisuus perustella omaa toimintaani niin hyvin kuin pystyn. Siellä voin vapaasti tuoda esille, miksi joku toinen ei ole toiminut oikein. Narsismini tulee eniten esille harrastustoiminnassa eikä niinkään parisuhteessa (tästä saa vapaasti olla eri mieltä). Terapia oli minun ideani.

Kysykää mielellään lisää, jos haluatte keskustella pesunkestävän narsistin kanssa.

Tajusitko terapiassa ollenkaan, että missä ja miten sinä itse olet toiminut väärin ja huonosti? Vai koitko että syy oli vain toisessa?

Kesti terapian jälkeen useampi vuosi, että ymmärsin missä olen toiminut väärin. Syytä oli tuolloin toisessa mielestäni enemmän, mutta ymmärrän että siitä voidaan olla montaa mieltä. Terapiassa näitä asioita jonkin verran hämärtää se, että molemmat osapuolet ovat tehneet paljon asioita hyvin ja jonkin verran väärin. Minusta tuntuu siltä, että minun tulisi olla erityisen empaattinen ja epäitsekäs, jotta olisin osannut asettua toisen asemaan ja hyväksynyt hänen virheet. 

Omat virheeni olivat jälkikäteen ajateltuna hyvin selkeitä. Olin toiselle varmasti liian ajattelematon ja suoraviivainen. Osasin keskustella, mutta väärällä tavalla. Usein oletan, että on vain yksi suoraviivainen totuus, mutta se ei ole aina näin. Kyllä se vaati kasvua, että pystyin näkemään asioita toisen silmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko mieheni narsisti, mutta hänessä on paljon sellaisia piirteitä. Suostui lopulta terapiaan, kävi kerran ja sanoi että se auttoi ja hän oppi sieltä paljon uutta, ja että mitäs jos minä menisin seuraavaksi itse terapiaan.

Ja aina muistaa muistuttaa että hän on käynyt terapiassa.

Jokaisessa ihmisessä on narsistisia piirteitä, sinussakin. Etkä sinä ilmeisesti suostu käymään terapiassa koska miehesi on mielestäsi narsisti ? 

Minä olen käynyt terapiassa kymmeniä kertoja. Pointti oli siinä että mies kävi sen yhden, tutustumiskerran, ja sen koki riittäväksi. Ja suuttui kun hämmästyin että eikö mene toista kertaa.

Ja kyllä, kaikissa on narsistisia piirteitä. Minä en kuitenkaan tee esimerkiksi niin että arvostan ja rakastan ja kehun ihmistä valtavasti, siihen saakka kunnes hän vähänkin sanoo vastaan. Siinä kohtaa se rakas ei muutu viholliseksi, jota voi haukkua kaikin keinoin. Mutta sinulle se ehkä sitten on normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

"Pariterapiaan yms. narsistisen ihmisen kanssa ei pidä koskaan lähteä. Rikkoo uhrin täysin. Narsistia osaa parhaiten käsitellä poliisi tai juristi, koska toimivat vain lain puitteissa ilman tunteiden mukana oloa." 

Itse juurikin pariterapiassa ymmärsin, ettei suhteestamme tule mitään enää ikinä. Jatkoin sen jälkeen yksilöterapiassa, jossa tuli tajuamaan exän olevan patologinen valehtelija. Taitava pariterapeutti sai minut tuntemaan itseni kyllin kyvykkääksi eroamaan. Poliisit ovat useimmiten tyhmiä ja täysin narsistin pyöriteltävissä ja juristit ajavat asiakkaansa etua, joten ei heistä ole takeita. 

Hmm, enpä ole koskaan tajunnut pariterapian tai perheterapian pointtia mutta tuossahan se selvästi on.

Lähtökohtaisesti jos suhde vaatii ulkopuolisen "tasapainottajan" tai kouluttajan niin suhde ei ole hyvä vaan tulisi purkaa. Siksi en itse usko koko konseptiin. Mutta voihan se toimia tuollaisena katalyyttinäkin, että kun pääsee katsomaan kolmannen osapuolen kanssa sen toisen käytöstä niin avautuvat silmät. Jos eivät ole vielä sitä ennen avautuneet siis.

Itsevarmuus ei peitä mitään, valehtelun on helppo erottaa, näyttelemällä ei pysty salaamaan tiettyjä tahattomia juttuja, joista itse tunnistan narsistin. Kaikki eivät ole täysnarsisteja, narsistisia ihmisiä on enemmän tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki narsistiset ihmiset eivät ole samanlaisia. Asiaan vaikuttaa sekin kiusaako muita, onko sadistinen, kuinka heikko ihminen on muutenkin yms. " 

Joo, hyvä huomio. Narsisteillakin on omat persoonallisuuden piirteensä sen narsismin ohella. 

Kyllä onkin ja kokonaisuus täytyy ottaa huomioon. Minulla on ollut elämässä monta narsistia koska onhan se yleistä mutta positiivista tässä on myös se että ole pysynyt paremmin kaidalla polulla. Onneksi minulla oli erittäin itsevarma ja lämminhenkinen isä jota ihailin suuresti ja jolta opin elämässä pärjäämistä. Hän opetti mielellään ja minä olen jatkanut sitä samaa tärkeää tehtävää elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki narsistiset ihmiset eivät ole samanlaisia. Asiaan vaikuttaa sekin kiusaako muita, onko sadistinen, kuinka heikko ihminen on muutenkin yms. " 

Joo, hyvä huomio. Narsisteillakin on omat persoonallisuuden piirteensä sen narsismin ohella. 

Kyllä onkin ja kokonaisuus täytyy ottaa huomioon. Minulla on ollut elämässä monta narsistia koska onhan se yleistä mutta positiivista tässä on myös se että ole pysynyt paremmin kaidalla polulla. Onneksi minulla oli erittäin itsevarma ja lämminhenkinen isä jota ihailin suuresti ja jolta opin elämässä pärjäämistä. Hän opetti mielellään ja minä olen jatkanut sitä samaa tärkeää tehtävää elämässäni.

Korjaan että olen pysynyt paremmin kaidalla polulla.

Huumorintajua on oltava.

Mä oon ymmärtänyt, että hyvin harvassa tilanteessa narsisti hyötyy terapiasta. Ainoa, kuka hyötyy terapiasta on piilonarsisti, joka pystyy toipumaan omasta narsismistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pariterapiaan yms. narsistisen ihmisen kanssa ei pidä koskaan lähteä. Rikkoo uhrin täysin. Narsistia osaa parhaiten käsitellä poliisi tai juristi, koska toimivat vain lain puitteissa ilman tunteiden mukana oloa." 

Itse juurikin pariterapiassa ymmärsin, ettei suhteestamme tule mitään enää ikinä. Jatkoin sen jälkeen yksilöterapiassa, jossa tuli tajuamaan exän olevan patologinen valehtelija. Taitava pariterapeutti sai minut tuntemaan itseni kyllin kyvykkääksi eroamaan. Poliisit ovat useimmiten tyhmiä ja täysin narsistin pyöriteltävissä ja juristit ajavat asiakkaansa etua, joten ei heistä ole takeita. 

Hmm, enpä ole koskaan tajunnut pariterapian tai perheterapian pointtia mutta tuossahan se selvästi on.

Lähtökohtaisesti jos suhde vaatii ulkopuolisen "tasapainottajan" tai kouluttajan niin suhde ei ole hyvä vaan tulisi purkaa. Siksi en itse usko

Ei kyse ole tasapainottamisesta vaan uusien, suhdetta hyödyttävien, taitojen opettelusta. Kommunikaation toimimattomuus ei ole kemian puutetta vaan usein lapsuudenkodista opittuja tapoja, olla ilmaisematta tunteitaan ja tarpeitaan sanallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki narsistiset ihmiset eivät ole samanlaisia. Asiaan vaikuttaa sekin kiusaako muita, onko sadistinen, kuinka heikko ihminen on muutenkin yms. " 

Joo, hyvä huomio. Narsisteillakin on omat persoonallisuuden piirteensä sen narsismin ohella. 

Kyllä onkin ja kokonaisuus täytyy ottaa huomioon. Minulla on ollut elämässä monta narsistia koska onhan se yleistä mutta positiivista tässä on myös se että ole pysynyt paremmin kaidalla polulla. Onneksi minulla oli erittäin itsevarma ja lämminhenkinen isä jota ihailin suuresti ja jolta opin elämässä pärjäämistä. Hän opetti mielellään ja minä olen jatkanut sitä samaa tärkeää tehtävää elämässäni.

Olisi kiva tietää, että milloin paljon narsistisia piirteitä omaava on vain narsistinen, ja milloin voi jo kutsua narsistiksi? Missä se raja menee?

"Kyllä se vaati kasvua, että pystyin näkemään asioita toisen silmin. "

Tätähän kutsutaan empatiaksi. Miltä sinusta tuntuu, että monelle empaattisuus ja kyky nähdä toisen silmin on ihan peruskauraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki narsistiset ihmiset eivät ole samanlaisia. Asiaan vaikuttaa sekin kiusaako muita, onko sadistinen, kuinka heikko ihminen on muutenkin yms. " 

Joo, hyvä huomio. Narsisteillakin on omat persoonallisuuden piirteensä sen narsismin ohella. 

Kyllä onkin ja kokonaisuus täytyy ottaa huomioon. Minulla on ollut elämässä monta narsistia koska onhan se yleistä mutta positiivista tässä on myös se että ole pysynyt paremmin kaidalla polulla. Onneksi minulla oli erittäin itsevarma ja lämminhenkinen isä jota ihailin suuresti ja jolta opin elämässä pärjäämistä. Hän opetti mielellään ja minä olen jatkanut sitä samaa tärkeää tehtävää elämässäni.

Olisi kiva tietää, että milloin paljon narsistisia piirteitä omaava on vain narsistinen, ja milloin voi jo kutsua narsistiksi? Missä se raj

No minun mielestäni raja menee siinä jos alkaa todellakin ajattelemaan vain itseään ja unohtaa muut kokonaan. Sanokaa te muut myös mielipiteenne asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ymmärtänyt, että hyvin harvassa tilanteessa narsisti hyötyy terapiasta. Ainoa, kuka hyötyy terapiasta on piilonarsisti, joka pystyy toipumaan omasta narsismistaan.

Harva haluaa muuttua jos tykkää ajatella vain itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pariterapiaan yms. narsistisen ihmisen kanssa ei pidä koskaan lähteä. Rikkoo uhrin täysin. Narsistia osaa parhaiten käsitellä poliisi tai juristi, koska toimivat vain lain puitteissa ilman tunteiden mukana oloa." 

Itse juurikin pariterapiassa ymmärsin, ettei suhteestamme tule mitään enää ikinä. Jatkoin sen jälkeen yksilöterapiassa, jossa tuli tajuamaan exän olevan patologinen valehtelija. Taitava pariterapeutti sai minut tuntemaan itseni kyllin kyvykkääksi eroamaan. Poliisit ovat useimmiten tyhmiä ja täysin narsistin pyöriteltävissä ja juristit ajavat asiakkaansa etua, joten ei heistä ole takeita. 

Hmm, enpä ole koskaan tajunnut pariterapian tai perheterapian pointtia mutta tuossahan se selvästi on.

Lähtökohtaisesti jos suhde vaatii ulkopuolisen "tasapainottajan" tai kouluttajan niin suhde ei ole hyvä vaan tulisi purkaa. Siksi en itse usko

Minä olen käynyt yksikseni pariterapiassa ja siellä ei ollut yhtään tuollaista. Siellä oli fokus siinä, miten ihminen itse voi paremmin ymmärtää omia tarpeitaan ja tunteitaan ja ilmaista niitä toiselle. Eli keskustelin minusta itsestäni.

Mies ei suostunut menemään sinne, eikä ole suostunut myöskään keskustelemaan tällaisista asioista minun kanssani. Eli siellä ei varsinaisesti puhuttu miehen vioista vaan nyt kun tajuan selvemmin, mitä parisuhteen pitäisi olla, niin mietin, että onko tässä kommunikaatiovajeisessa suhteessa mitään järkeä. Tajusin etten edes oikeasti tunne miestä ollenkaan, kun hän ei koskaan kerro mitään tunteitaan.

En tiedä millaista pariterapiassa tai terapiassa on yleensä.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä se vaati kasvua, että pystyin näkemään asioita toisen silmin. "

Tätähän kutsutaan empatiaksi. Miltä sinusta tuntuu, että monelle empaattisuus ja kyky nähdä toisen silmin on ihan peruskauraa?

Ei tunnu miltään, koska en ole kanssasi samaa mieltä. Suomessa perheväkivallan, työpaikka- ja koulukiusaamisen määrä on niin korkea, että en voi laittaa sitä sosiopaattien tai narsistien piikkiin. Veikkaisin että minua pidetään empaattisena ihmisenä, jos verrataan lähiympäristöni muihin henkilöihin, jotka eivät ole narsisteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pariterapiaan yms. narsistisen ihmisen kanssa ei pidä koskaan lähteä. Rikkoo uhrin täysin. Narsistia osaa parhaiten käsitellä poliisi tai juristi, koska toimivat vain lain puitteissa ilman tunteiden mukana oloa." 

Itse juurikin pariterapiassa ymmärsin, ettei suhteestamme tule mitään enää ikinä. Jatkoin sen jälkeen yksilöterapiassa, jossa tuli tajuamaan exän olevan patologinen valehtelija. Taitava pariterapeutti sai minut tuntemaan itseni kyllin kyvykkääksi eroamaan. Poliisit ovat useimmiten tyhmiä ja täysin narsistin pyöriteltävissä ja juristit ajavat asiakkaansa etua, joten ei heistä ole takeita. 

Hmm, enpä ole koskaan tajunnut pariterapian tai perheterapian pointtia mutta tuossahan se selvästi on.

Lähtökohtaisesti jos suhde vaatii ulkopuolisen "tasapainottajan" tai kouluttajan niin suhde

Tuo malli ei ole psykologinen vaan non violent communication. Ja se on lähtökohtaisestikin narsistinen, missä pyydät toiselta täyttymystä omiin tarpeisiinsa. Ilmaisutapa on hintsan sivistyneempi kuin "ugh anna pillua" mutta sisältö on kutakuinkin tämä.

Mitä vanhemmaksi tulen sitä varmempi olen siitä, että miehen ja naisen välinen parisuhde voi toimia vaan, jos molemmilla osapuolilla on läheisempi suhde jumalaan kuin puolisoonsa ja sen lisäksi käsitys perheestä ensisijaisesti yhteiskunnallisena rakenteena eikä emotionaalisena järjestelynä. Sen hyväksyn, että pieni lapsi kokee perheen emootionsa kautta, sillä pieni lapsi on erittäin emotionaalinen olento.

Mutta aikuisen ei ole mitään syytä pakottaa perhettä tai parisuhdetta, vaan nuo ovat sellaisia asioita jotka tapahtuvat jos kohtaa sopivan kumppanin. Jos sellaista ei tule vastaan, voi ihan hyvin käyttää elämänsä fiksumpiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä se vaati kasvua, että pystyin näkemään asioita toisen silmin. "

Tätähän kutsutaan empatiaksi. Miltä sinusta tuntuu, että monelle empaattisuus ja kyky nähdä toisen silmin on ihan peruskauraa?

Niinhän se on.

Tuli mieleen tästä se hesarin psykedeeliartikkeli, missä joku mies oli valaistunut trippinsä aikana siitä, että toisillakin on tunteet :DDD Hah hah hah hah. Selittä paljon, jos tosiaan aivojen toiminta on tällä tasolla, että pitää ihan tajuntaa laajentavia huumeita käyttää tajutakseen muidenkin olevan olemassa ja tuntevia olentoja :D