Onko 34-vuotias nuori ja elämä edessä?

Näin 35 vuotiaana tunnen itseni seurasta riippuen nuoreksi tai vanhaksi. Työkaverit on n. 50-60 vuotiaita. Heidän seurassa tunnen itseni nuoreksi. Sitten tulee kesätyöntekijät. Vaikka ovatkin täysi-ikäisiä niin onhan nuo 18v-21v omaan ikään verrattuna nuoria ja olen ihan ulkona heidän maailmasta.

Tuntuu, että paras ikä. On jo iän tuomaa viisautta mutta kroppa on vielä terve ja hyvässä kunnossa (satunnaisia kolotuksia lukuunottamatta). Ei ainakaan vanha olo, paitsi jos viettää aikaa 20-vuotiaiden kanssa, jotka voi tuntua aika lapsilta (hieman persoonasta riippuen, nuoretkin on erilaisia). 

Elämä on aina edessä.

Ei ole. Muutama hassu vuosi 40 ikävuoteen, jonka jälkeen kyllä alkaa jo tuntua, että vmp. No jos muutama vuosi on se "elämä edessä", niin ehkä sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Muutama hassu vuosi 40 ikävuoteen, jonka jälkeen kyllä alkaa jo tuntua, että vmp. No jos muutama vuosi on se "elämä edessä", niin ehkä sitten. 

Puhutaanko tässä nyt vain ulkonäöstä?

Riippuu keneltä kysytään. Itse olen jo viiskymppinen ja ajattelin parikymppisenä, etten tuu elämään kolmekymppiseksi. Koska elämä on paskaa ja ne kolmekymppiset on niin saakelin vanhoja mummoja, en edes halua elää sinne asti.

Ja tässä sitä vaan olla möllötetään. Nyt ootan enää eläkettä.

Enemmän mä sain aikaiseksi asioita 30v jälkeen kun 20v jälkeen. Ikävuodet 18-27vvähän sellaista "itsensä etsiskelyä". mielestäni vasta joskus 28v jälkeen oikea aikuisuus alkaa. Toisaalta jotkut voi olla jo itsensä tuntevia "aikuisia" jo 19-vuotiaana, mutta en ihan usko tuohon.

On, mä sain ekan lapsen 33v. Sen jälkeen vielä 2 lisää.