Yritin puhua lapsuuden traumastani ja hoitaja tokaisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tosiaan, miksi joitain kiihdyttää niin paljon se että jollain toisella ihmisellä on traumaattinen kokemus, mitä käyvät tai haluaisivat käydä läpi.

Tullaan kirjoittamaan, että vanha juttu, pääse yli, ei ennen traumatisoiduttu, en minäkään traumatisoitunut jne.

Ei kai kenelläkään kenellä on asiat ok ole mitään tarvetta kirjoitella tuollaista?

Samaa mieltä. Tuollainen on pelkästään julmaa, kylmää ja toista ihmistä mitätöivää.

Vaikea ymmärtää miksi kukaan käyttäytyisi noin, kun ei itse ole ollut koskaan tarve vaientaa toista ihmistä, jos tämä itkee tai kertoo raskaista kokemuksistaan.

Ironista, kun ilmeisesti tuollaiset vaientajat ja ihmiset ketkä käskevät "vaan antaa olla", ovat varmaan omasta mielestään niitä vahvoja, mutta tosi asiassa tuollainenhan on äärimmäisen heikkoa. Pitää olla todella heikko ihmine

Mistä sinä tiedät, mitä nämä antaa olla -ihmiset ovat kokeneet? Ehkä ovat ihan samaa tai pahempaa, mutta eivät ole pitäneet sitä niin hirvittävänä kokemuksena. Saa kait ihmisellä olla eriävä kokemus ja tarviiko lähteä johonkin empatiaripuliin mukaan, jos ei tunne niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tosiaan, miksi joitain kiihdyttää niin paljon se että jollain toisella ihmisellä on traumaattinen kokemus, mitä käyvät tai haluaisivat käydä läpi.

Tullaan kirjoittamaan, että vanha juttu, pääse yli, ei ennen traumatisoiduttu, en minäkään traumatisoitunut jne.

Ei kai kenelläkään kenellä on asiat ok ole mitään tarvetta kirjoitella tuollaista?

Me muut on hoidettu itsemme. On kuollut lapsi, vanhempi, sisarus, palanut koti, jouduttu pahaan kolariin. Siitä ollaan järkyttyneitä aikansa ja siitä toivutaan. Kipu haalistuu, elämä jatkuu ja  keskitytään elämään eikä muistelemaan. Mennyttä ei enää ole.

Mikä harhaluulo sulla on, että kuvittelet muiden elämän helpommaksi kuin omasi? Pikkasen narsistista.

Eihän teidän muiden elämät liity tähän mitenkään, joten miksi tuot niitä esiin tässä? Kukaan ei ole kuvitellut muiden elämää helpommaksi.

Et myöskään tunnu käsittävän eroa vastoinkäymisen ja trauman välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, eli traumasta kertominen näköjään triggeröi monia ihmisiä. Mistähän se johtuu? Lieneekö omista käsittelemättömistä traumoista kyse? On jouduttu menenään väkipakolla eteenpäin elämässä ilman mahdollisuutta käsittelyyn ja luullaan että on selviydytty. Sitten toisen halu käsitellä traumojaan ärsyttää suunnattomasti.

Ap

Huomaatko kuinka tässäkin käytät defenssimekanismeja, jotta saisit annettua itsellesi luvan pitää edelleen kiinni traumastasi ja jäädä vellomaan sinne menneisyyteen - sen sijaan, että lähtisitkin eteenpäin. Ei nuo ihmiset, jotka kehottavat sinua siirtymääön nykyhetkeen hoitajan lailla ole välttämättä triggeröityneet siitä, että haluat puhua traumastasi. Ehkä sinä haluat kokea asian noin, koska syy x tai y. 

Moni ihminen pitää traumoistaan kiinni, koska trauman kanssa elämisestä on tullut heile tuttua ja turvall

En ole ap, mutta minä en ainakaan huomaa mitään tuollaista mitä sinä kuvittelet.

Minä huomaan sellaisen, että ap haluaa mennä eteenpäin. 

Huomaatko sinä tai ymmärrätkö semmoista asiaa tai ajatusta, että voisiko olla mahdollista, että NE TRAUMAT HALUTAAN KÄSITELLÄ SEN VUOKSI, ETTÄ HALUTAAN MENNÄ ETEEN PÄIN!!!

SITTEN KUN NE ON KOHDANNUT, KÄSITELLYT, JA SAANUT POIS, SITTEN NE VOI JÄTTÄÄ TAAKSE!

KOITA TAKOA PÄÄHÄSI TÄMÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoittaa psyk sh:n sanoneen, ettei trauman taakse voi piiloutua (mikä vastaa jotakuinkin samaa, että murtuneen jalan taakse ei voi piiloutua ja maratoni on juostava loppuun, mielellään hymyillen). Sitten joku kääntää tämän niin, että ihmiset eivät ole valmiita työskentelemään terapiassa ja ap odotti hokkuspokkus parannustemppua. Mutkat on pistetty aikalailla suoriksi. 

Sinä vertaat typerästi. Ei kipsin kanssa juosta, mutta ei myöskään lapsuudentapahtumiin vedota keski-iässä. 

Ai jaa. Miksi minulle maksetaan nyt kuntoutustukea (sitä ennen vuosi sairauspäivärahaa), kuntouttavaa psykoterapiaa ja KELAn kuntoutusta keski-ikäsenä ja kaikissa lausunnoissa keskeiset syyt tämän hetken sairastumiselle nähdään alkaneen kehittyä lapsuudessa. Olen jotenkin poikkeava? Tuskin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nieletkö, ap?

Kas näin jankuttaja kyllästyi maskaamaan. Näytti todellisen minänsä. Tämän kirjoittaja on sama henkilö, joka "syyllistää traumassaan vellojia". Hän on sadisti, ei kannata vastata tai huomioida.

Otatko kakkoseen?

Hyväksy nyt vain, että mokasit. Moka jätti isot traumat ihmiseen, joka oli jo valmiiksi maan tasalle nuijittu. Vaikka luulit toisin. Et voi pakottaa toista parantumaan tai hyvittää mokaasi mitenkään. Hyväksy se ja elä itsesi kanssa. Elä itsesi kanssa, et pääse itsestäsi eroon.

Ainoa mitä voit tehdä, on käsitellä osuutesi, hyväksyä virheesi, hyväksyä osuutesi, ottaa vastuun ja mennä ehkä terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, eli traumasta kertominen näköjään triggeröi monia ihmisiä. Mistähän se johtuu? Lieneekö omista käsittelemättömistä traumoista kyse? On jouduttu menenään väkipakolla eteenpäin elämässä ilman mahdollisuutta käsittelyyn ja luullaan että on selviydytty. Sitten toisen halu käsitellä traumojaan ärsyttää suunnattomasti.

Ap

Huomaatko kuinka tässäkin käytät defenssimekanismeja, jotta saisit annettua itsellesi luvan pitää edelleen kiinni traumastasi ja jäädä vellomaan sinne menneisyyteen - sen sijaan, että lähtisitkin eteenpäin. Ei nuo ihmiset, jotka kehottavat sinua siirtymääön nykyhetkeen hoitajan lailla ole välttämättä triggeröityneet siitä, että haluat puhua traumastasi. Ehkä sinä haluat kokea asian noin, koska syy x tai y. 

Moni ihminen pitää traumoistaan kiinni, koska trauman kanssa elämisestä on tullut heile tuttua ja turvall

Sinulla on varmaan antaa aapeelle ja muille konkreettisia työkaluja siihen miten mennään eteenpäin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tosiaan, miksi joitain kiihdyttää niin paljon se että jollain toisella ihmisellä on traumaattinen kokemus, mitä käyvät tai haluaisivat käydä läpi.

Tullaan kirjoittamaan, että vanha juttu, pääse yli, ei ennen traumatisoiduttu, en minäkään traumatisoitunut jne.

Ei kai kenelläkään kenellä on asiat ok ole mitään tarvetta kirjoitella tuollaista?

Samaa mieltä. Tuollainen on pelkästään julmaa, kylmää ja toista ihmistä mitätöivää.

Vaikea ymmärtää miksi kukaan käyttäytyisi noin, kun ei itse ole ollut koskaan tarve vaientaa toista ihmistä, jos tämä itkee tai kertoo raskaista kokemuksistaan.

Ironista, kun ilmeisesti tuollaiset vaientajat ja ihmiset ketkä käskevät "vaan antaa olla", ovat varmaan omasta mielestään niitä vahvoja, mutta tosi asiassa tuollainenhan on ääri

Mistä sinä tiedät, mitä nämä antaa olla -ihmiset ovat kokeneet? Ehkä ovat ihan samaa tai pahempaa, mutta eivät ole pitäneet sitä niin hirvittävänä kokemuksena. Saa kait ihmisellä olla eriävä kokemus ja tarviiko lähteä johonkin empatiaripuliin mukaan, jos ei tunne niin.

Jotkut omaavat myös tilannetajua ja toiset eivät. 

Suosittelen sinulle AI-terapeuttia. Voit itse määritellä millä tyylillä Ai keskustelee kanssasi ja saat näin halutessasi täyttä pumpulitaivasta terapeuttisi kanssa ja jatkaa terapiaa niin kauan kuin koet tarvetta. Ei tule sitten toista ihmistä sanomaan sinulle huomaamattaan jotain, josta sitten päätäkin loukkantua. 

AI terapeutteja saa vaikka millaisessa moodissa tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, eli traumasta kertominen näköjään triggeröi monia ihmisiä. Mistähän se johtuu? Lieneekö omista käsittelemättömistä traumoista kyse? On jouduttu menenään väkipakolla eteenpäin elämässä ilman mahdollisuutta käsittelyyn ja luullaan että on selviydytty. Sitten toisen halu käsitellä traumojaan ärsyttää suunnattomasti.

Ap

Huomaatko kuinka tässäkin käytät defenssimekanismeja, jotta saisit annettua itsellesi luvan pitää edelleen kiinni traumastasi ja jäädä vellomaan sinne menneisyyteen - sen sijaan, että lähtisitkin eteenpäin. Ei nuo ihmiset, jotka kehottavat sinua siirtymääön nykyhetkeen hoitajan lailla ole välttämättä triggeröityneet siitä, että haluat puhua traumastasi. Ehkä sinä haluat kokea asian noin, koska syy x tai y. 

Moni ihminen pitää traumoistaan kiinni, koska trauman k

Niitähän on netti täynnä. Oliko se mielenterveystalo vai mikä, jossa on itseterapiaohjelmia tarjolla moneen erilaiseen traumaan. Voi vaikka sieltä aloittaa. 

Vastoinkäyminen ei välttämättä ole aina traumaattinen kokemus. Traumaattisessa kokemuksessa taas on tapahtunut jotain sellaista, mikä on tehnyt siitä traumaattisen. Esimerkiksi tuo tilanteessa yksin jääminen ja kokemus siitä ettei ole saanut puhua asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sinulle AI-terapeuttia. Voit itse määritellä millä tyylillä Ai keskustelee kanssasi ja saat näin halutessasi täyttä pumpulitaivasta terapeuttisi kanssa ja jatkaa terapiaa niin kauan kuin koet tarvetta. Ei tule sitten toista ihmistä sanomaan sinulle huomaamattaan jotain, josta sitten päätäkin loukkantua. 

AI terapeutteja saa vaikka millaisessa moodissa tahansa. 

Hirveän hyvä idea. Not.

Vierailija kirjoitti:

 

Mistä sinä tiedät, mitä nämä antaa olla -ihmiset ovat kokeneet? Ehkä ovat ihan samaa tai pahempaa, mutta eivät ole pitäneet sitä niin hirvittävänä kokemuksena. Saa kait ihmisellä olla eriävä kokemus ja tarviiko lähteä johonkin empatiaripuliin mukaan, jos ei tunne niin.

Ei ole kyse siitä kenellä on hirveimmät kokemukset ja MITÄ kenellekin on tapahtunut.

Jos empatia on sinulle "ripulia", niin sehän kertoo kaiken sinusta ihmisenä.

Et kyllä mielestäni ansaitse sitten itsekään mitään empatiaa keneltäkään, kerran se on sinulle ripulipskaa vaan.

Minulle ainakin se, että joku tulee tämmöiseen ketjuun retostelemaan kamalilla kokemuksillaan ja sillä, miten ei välitä niistä, kertoo vaan sen, että hän ei ole käsitellyt yhtään mitään, lakaissut vaan maton alle, ja purkaa pahan olonsa halveksimalla ja vihaamalla niitä ihmisiä, jotka edes inahtavat traumoistaan ääneen.

Säälittäviä ihmisiä todellakin.

Mikä teidän motiivi on?

Ei ole auttaminen. Ihan turha sellaista ulostetta suoltaa suustaan, kun ei sitä usko erkkikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tosiaan, miksi joitain kiihdyttää niin paljon se että jollain toisella ihmisellä on traumaattinen kokemus, mitä käyvät tai haluaisivat käydä läpi.

Tullaan kirjoittamaan, että vanha juttu, pääse yli, ei ennen traumatisoiduttu, en minäkään traumatisoitunut jne.

Ei kai kenelläkään kenellä on asiat ok ole mitään tarvetta kirjoitella tuollaista?

Me muut on hoidettu itsemme. On kuollut lapsi, vanhempi, sisarus, palanut koti, jouduttu pahaan kolariin. Siitä ollaan järkyttyneitä aikansa ja siitä toivutaan. Kipu haalistuu, elämä jatkuu ja  keskitytään elämään eikä muistelemaan. Mennyttä ei enää ole.

Mikä harhaluulo sulla on, että kuvittelet muiden elämän helpommaksi kuin omasi? Pikkasen narsistista.

Trauma ja järkytys on eri asioita. Vastoinkäyminen on myös täysin eri asia kuin traumatisoituminen. Esimerkiksi minä olen menettänyt alaikäisenä kaikista lähimmät. Mutta ei se kuolema ollut trauma, vaikka sitä vierestä todistinkin. Trauma syntyi kuolemaa edeltäneestä elämästä. 

Joo, minullekin psyk sh jo kymmenen vuotta sitten, ennen AI:ta sanoi, että netistä löytyy miehiä ja ohjeita pelon käsittelyyn ja kaikilta kuolee läheisiä joskus ja kirjasi minut ulos kolmen käynnin jäljeen. Nyt olen sitten ollut kolme vuotta työkyvytön. Yritin saada apua ennaltaehkäisevästi, mutta tuntui olevan mahdotonta saada ennen kuin kaikki romahti ihan kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tosiaan, miksi joitain kiihdyttää niin paljon se että jollain toisella ihmisellä on traumaattinen kokemus, mitä käyvät tai haluaisivat käydä läpi.

Tullaan kirjoittamaan, että vanha juttu, pääse yli, ei ennen traumatisoiduttu, en minäkään traumatisoitunut jne.

Ei kai kenelläkään kenellä on asiat ok ole mitään tarvetta kirjoitella tuollaista?

Me muut on hoidettu itsemme. On kuollut lapsi, vanhempi, sisarus, palanut koti, jouduttu pahaan kolariin. Siitä ollaan järkyttyneitä aikansa ja siitä toivutaan. Kipu haalistuu, elämä jatkuu ja  keskitytään elämään eikä muistelemaan. Mennyttä ei enää ole.

Mikä harhaluulo sulla on, että kuvittelet muiden elämän helpommaksi kuin omasi? Pikkasen narsistista.

Surullista, että noin paljon kun olet kokenut, niin e

Tuttu terapeutti sanoi että puolison kuoleman jälkeen puolen vuoden jälkeen pitäisi itkuisin vaihe olla ohi ja  elämän palautua uusiin uomiin.  Suruhan ei häviä eikä muistot, ne eivät ole traumaa.

Monet on vuoden päästä jo uusissa suhteissakin. Siksi lapsena sisaruksen menettäneenä ihmettelen,  muisto ei häviä mutta suru ainakin häviää.  Ei tulisi mieleen vedota elämän vaikeuksissa mutta kun mulla tää lapsuuden kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin silloin lapsena yksin suruni kanssa ja tuo hoitajan kommentti nosti pintaan taas sen saman yksinjäämisen tunteen. Eikö psykiatrisille sairaanhoitajille pitäisi voida puhua lapsuuden traumoista?

Ei psykiatrian sairaanhoitaja ole mikään terapeutti jolle jauhat samoja asioita vuodesta toiseen. Hoitaja on oikeassa, et voi piiloutua tuon taakse. Etkä ole ainut jolla on sisaruksia kuollut. Kerron nyt, naapurin poika jäi rekan alle lapsena, sisarukset ja vanhemmat saivat elää sen tosiasian kanssa, eivät jääneet ruikuttamaan lopun elämäänsä vaikka perheen nuorin kuoli

Tässä on 19 sivua tupinaa aiheesta, mutta onko Ap:llä olo parempi?

Niinpä. Hoitaja oli oikeassa.

Olin KELAn kuntoutusryhmässä (vakavat mt-ongelmat). Jonkinlainen työkyky oli kahdella, eikä heillä ollut traumataustaa. Muut olivat pitkillä kuntoutusjaksoilla. 

Minkä ikäinen olet kun vieläkin piiludut ja uhriudut lapsuuden traumasta niin saamme vähän perspektiiviä tuohon teidän keskusteluun?

Kyllä terapeutin pitää olla koulutettu psykologi ja psykoterapeutti, ei mikään dunning-kruger sairaanhoitaja, hölynpöly huijari, pilipali päsmäri tai nettitrolli tai sadisti.

Ihan samalla tavalla, kun syöpäänne hoitaa asiallinen lääkäri, eikä mikään  h aistapask a höpöttäjä, niin niitä monimutkaisia ihmismielen asioita hoitaa parhaiten asiaan syvällisesti perehtynyt ammattilainen.