Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monelle on vaikeaa myöntää, ettei löydä kumppania, koska ei tyydy tasoiseensa seuraan?
14.09.2025 |
Minä olen ainakin tullut siihen tulokseen, että näin on omalla kohdallani asia. Kyllä minusta kiinnostutaan, mutta minä en kiinnostu heistä. Mutta minusta ei kiinnostu ne, joista taas itse kiinnostun. Eiköhän tämä ole suoraa seurausta siitä, että tavoittelen siis tasoani parempaa. Miksi loppujaan niin monelle asia on vaikeaa myöntää, vaan keksitään muita erinäisiä tekosyitä huonosta tuurista lähtien?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies, diplomi-insinööri. Ei lapsia, hyvä työ, omistusasunto, treenaan pari kertaa viikossa, ei velkoja. Komeaksikin kehuttu. Tämän palstan perusteella voisin luulla, että tällaiselle miehelle olisi kysyntää. Mutta en ole enää kiinnostunut tapaamaan ns. "vahvoja naisia", joilla on valmis elämä, lapset, entinen mies ja kolme stressiä taustalla.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa olen aina vain resurssi. Mukava, kiltti ja "tasapainoinen" mies, jonka tehtävänä on täyttää sitä reikää, joka elämässä jäi, kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään. Ei kiitos.
En ole tukihenkilö. En tarvitse mitään bonuslapsia. En halua tulla verratuksi siihen entiseen mieheen tai kuulla, miten hyvin nainen pärjää yksin, mutta "ois silti kiva että joku välillä vie roskat".
En ole katkera. En vihaa naisia. Mutta en aio myöskään tyytyä siihen, että oma elämäni pitää rakentaa jonkun
Mitä teit nuorena, kun etsit sitä ykkösosaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vidduun tasot.
Parisuhde muodostuu kun rakastetaan ja sopii hyvin yhteen.
On samat arvot jne.
Missä ap etsit niitä kumppaneita? Harvalla 25-30 v. yliopistossa opiskelleella naisella on vielä lasta saati useampia.
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies, diplomi-insinööri. Ei lapsia, hyvä työ, omistusasunto, treenaan pari kertaa viikossa, ei velkoja. Komeaksikin kehuttu. Tämän palstan perusteella voisin luulla, että tällaiselle miehelle olisi kysyntää. Mutta en ole enää kiinnostunut tapaamaan ns. "vahvoja naisia", joilla on valmis elämä, lapset, entinen mies ja kolme stressiä taustalla.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa olen aina vain resurssi. Mukava, kiltti ja "tasapainoinen" mies, jonka tehtävänä on täyttää sitä reikää, joka elämässä jäi, kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään. Ei kiitos.
En ole tukihenkilö. En tarvitse mitään bonuslapsia. En halua tulla verratuksi siihen entiseen mieheen tai kuulla, miten hyvin nainen pärjää yksin, mutta "ois silti kiva että joku välillä vie roskat".
En ole katkera. En vihaa naisia. Mutta en aio myöskään tyytyä siihen, että oma elämäni pitää rakentaa jonkun
Olet liian vanha, myöhässä pariutumaan ensimmäistä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska naiset on aina kaikella tapaa täydellisiä ja täydellisenä ei kannata tyytyä kuin täydellisyyteen. Niin harva mies on täydellinen vaikka joka nainen on täydellinen
Ei kukaan ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin se on ettei tavis nainen halua tavis miehen kanssa seurustella.
Me olemme taviksia. Minä ja minun mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies, diplomi-insinööri. Ei lapsia, hyvä työ, omistusasunto, treenaan pari kertaa viikossa, ei velkoja. Komeaksikin kehuttu. Tämän palstan perusteella voisin luulla, että tällaiselle miehelle olisi kysyntää. Mutta en ole enää kiinnostunut tapaamaan ns. "vahvoja naisia", joilla on valmis elämä, lapset, entinen mies ja kolme stressiä taustalla.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa olen aina vain resurssi. Mukava, kiltti ja "tasapainoinen" mies, jonka tehtävänä on täyttää sitä reikää, joka elämässä jäi, kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään. Ei kiitos.
En ole tukihenkilö. En tarvitse mitään bonuslapsia. En halua tulla verratuksi siihen entiseen mieheen tai kuulla, miten hyvin nainen pärjää yksin, mutta "ois silti kiva että joku välillä vie roskat".
En ole katkera. En vihaa naisia. Mutta en aio myöskään tyytyäOlet liian vanha, myöhässä pariutumaan ensimmäistä kertaa.
Eikä ole. Mutta pyörii tuollaisten (tasoistensa ?) naisten kanssa. Omassa ystäväpiirissäni moni sai lapset vasta 35-40 -vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehille tämä on suuri ongelma. Etsitään jopa kymmeniä vuosia nuorempaa puolisoa, lähinnä omaishoitajaksi. Menee kaikki potentiaalinen ohi, kun kieli vyön alla häiriköidään itselle liian nuoria. Kun se huomataan, kukaan ei enää halua.
AP yksinkertaistat vähän liikaa ja mielestäni aloituksesi oli hyvin lapsellinen.
Kumppanin löytäminen on vain aina vaikeaa ja sitä vaikeampaa mitä enemmän ihminen poikkeaa ominaisuuksiltaan keskimääräisestä koska parisuhteen toimimisen kannalta kriittisiä ominaisuuksia on useita ja muutenkin toiveita kumppanille on paljon. Täydellisen löytäminen on matemaattinen mahdollisuus, joten vähemmän merkittävät puutteet kumppanissa on aina pakko hyväksyä.
Ei kumppanin löytämisessä ole kyse vain jostain ulkonäön tai sosiaalisen aseman tasoista tai mitattavista ominaisuuksista vaan esim. geneettisestä sopivuudesta ja immuniteettijärjestelmien riittävästä erilaisuudesta mahdollisia jälkeläisiä ajatellen, mikä käytännössä havaitaan mm.kumppanin miellyttävänä tuoksuna.
Myös kumppanin juuri sopiva maskuliinisuuden / feminiinisyyden aste rajaa ehdokkaita. Jälkeläisiä ajatellen on tärkeää että toinen pariskunnasta on riittävän hoivaava ja empaattinen eikä sen aina tarvitse olla nainen.
Käytännössä kumppaneiden seksuaalisten tarpeiden olisi hyvä olla saman suuntaiset ja parin muutenkin sopia seksuaalisesti yhteen.
Jos vielä haluaa kumppaninsa olevan sopivan fiksu (ei liian fiksu) ja jotenkin tutun, mukavan tai miellyttävän näköinen, raitis, miellyttävästi käyttäytyvä ja elämässä eteenpäin pyrkivä, alkaa sopivia ehdokkaita olla hyvin harvassa. Joidenkin kohdalla sopivia voisi olla ehkä 1/ 1000 tai 1/ 10 000. Ja todennäköisyys että tällainen yksilö on vapaana ja on kiinnostunut juuri sinusta on pieni.
Ei auta kuin liikkua ulkona paljon, tavata suuri määrä ihmisiä, suhtautua näihin uteliaan avoimesti ja toivoa että kävisi hyvä tuuri.
Onnea vaan etsintään kaikille sinkuille !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nainen ja olen Tinderin kautta tavannut 55 miestä kolmen vuoden aikana. Heistä joku 3/4 on antanut minulle pakit joko heti ensitreffien jälkeen tai viimeistään muutaman kuukauden tapailun jälkeen. Eli miehet ovat tosi nirsoja. Itse olen antanut pakit vain jos mies ei ole ollut ollenkaan kumppaniainesta tai ei muuten tunnu kuin lähinnä työkaverilta.
Jaa-a. En itse käyttänyt tuota syytä. Oma syyni on paska itsetuntoni ja se, etten koe ansaitsevani ketään. Tämä taas johtuu masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on makuasia ketkä ovat tasokkaampia ja ketkä vähemmän tasokkaita.
On olemassa niitä ihmisiä jotka kykenee kypsään suhteeseen, ja sitten niitä jotka eivät. Itse haen sellaista ihmistä joka on henkisesti kypsä harmoniseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Yllättävän moni ei vaan kykene kasvamaan henkisesti sellaiselle tasolle että olis parisuhdematskua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin. Pärjään vallan mainiosti yksinänikin. Mitä tulee mun rintoihin. Tykkään näistä. Iso nenänikään ei haittaa. Olen moneen otteeseen todennut etten enää näin liki 40:senä naisena lähde kulissiliittoon.
Hmm.
Miksi pitäisikään?
Mä löysin tai mut löysi se just hyvä 35-vuotiaana.
Meillä on nyt perhe. Kolme lasta.
Ihan rakkausliiton voit löytää.
Tiedän yhden, joka löysi elämänsä rakkauden 65-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies, diplomi-insinööri. Ei lapsia, hyvä työ, omistusasunto, treenaan pari kertaa viikossa, ei velkoja. Komeaksikin kehuttu. Tämän palstan perusteella voisin luulla, että tällaiselle miehelle olisi kysyntää. Mutta en ole enää kiinnostunut tapaamaan ns. "vahvoja naisia", joilla on valmis elämä, lapset, entinen mies ja kolme stressiä taustalla.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa olen aina vain resurssi. Mukava, kiltti ja "tasapainoinen" mies, jonka tehtävänä on täyttää sitä reikää, joka elämässä jäi, kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään. Ei kiitos.
En ole tukihenkilö. En tarvitse mitään bonuslapsia. En halua tulla verratuksi siihen entiseen mieheen tai kuulla, miten hyvin nainen pärjää yksin, mutta "ois silti kiva että joku välillä vie roskat".
En ole katkera. En vihaa naisia. Mutta en aio myöskään tyytyäHah. Ei todellakaan ole. Hyvä ikä.
Mulla on aika sama, kuinka tasoton tai tasokas tyyppi minusta on kiinnostunut. En pysty parisuhteeseen. Olen ollut yksin niin kauan. En pysty. Ihan jo toisen ihmisen kosketus tuntuu vaikealta asialta. Kyllä, olen käynyt terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on ettei tavis nainen halua tavis miehen kanssa seurustella.
Me olemme taviksia. Minä ja minun mies.
🧚🏾
Me ollaan mun miehen kans hyviksiä. Molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. En itse käyttänyt tuota syytä. Oma syyni on paska itsetuntoni ja se, etten koe ansaitsevani ketään. Tämä taas johtuu masennuksesta.
Kun tiedostat, niin voit tietoisesti tukea itseäsi ja uskaltaa. Yrittää.
Toivon hyvää.
Mikä ihmeen "oman tasoinen"? Millä tavalla tämä "taso" määritellään?
Ainoat ihmiset, jotka ikinä puhuvat jostain "tasoeroista" ovat ne, jotka kuvittelevat, että parisuhde muodostuu pelkästään ja ainoastaan ulkonäön ympärille. Nämä ihmiset ovat yleisemmin ikisinkkuja, eivätkä koskaan kykenisi minkäänlaiseen suhteeseen, koska eivät ymmärrä, että parisuhteet ovat muutakin, kuin vain pelkästään sitä ulkonäköä ja vaativat muutakin yhteensopivuutta, kuin sen "ulkonäön tai tason"
Alue: Aihe vapaa
Näin.