Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monelle on vaikeaa myöntää, ettei löydä kumppania, koska ei tyydy tasoiseensa seuraan?
14.09.2025 |
Minä olen ainakin tullut siihen tulokseen, että näin on omalla kohdallani asia. Kyllä minusta kiinnostutaan, mutta minä en kiinnostu heistä. Mutta minusta ei kiinnostu ne, joista taas itse kiinnostun. Eiköhän tämä ole suoraa seurausta siitä, että tavoittelen siis tasoani parempaa. Miksi loppujaan niin monelle asia on vaikeaa myöntää, vaan keksitään muita erinäisiä tekosyitä huonosta tuurista lähtien?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Eikö tasoisessaan seurassa pitäisi olla hyvä olla?
Mikä hemmetin ihmistaso?
On niin montaa piirrettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies, diplomi-insinööri. Ei lapsia, hyvä työ, omistusasunto, treenaan pari kertaa viikossa, ei velkoja. Komeaksikin kehuttu.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa olen aina vain resurssi. Mukava, kiltti ja "tasapainoinen" mies, jonka tehtävänä on täyttää sitä reikää, joka elämässä jäi, kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään. Ei kiitos.
En ole tukihenkilö. En tarvitse mitään bonuslapsia. En halua tulla verratuksi siihen entiseen mieheen tai kuulla, miten hyvin nainen pärjää yksin, mutta "ois silti kiva että joku välillä vie roskat".Mitä vikaa on sinkkuäideissä ja bonuslapsissa?
Ei kai mitään, mutta ei kaikki halua sellaiseen valmiiseen. Jotkut haluaa.
No laskitko ap sitten rimaa ja löysit hyvän kumppanin? Vai mitenkä tää homma toimii?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tasoisessaan seurassa pitäisi olla hyvä olla?
Ei välttämättä. Edes kusipäiset tai tylsät tyypit eivät välttämättä tykkää muista kusipäisistä tai tylsistä tyypeistä.
Koska naiset on aina kaikella tapaa täydellisiä ja täydellisenä ei kannata tyytyä kuin täydellisyyteen. Niin harva mies on täydellinen vaikka joka nainen on täydellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies, diplomi-insinööri. Ei lapsia, hyvä työ, omistusasunto, treenaan pari kertaa viikossa, ei velkoja. Komeaksikin kehuttu.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa olen aina vain resurssi. Mukava, kiltti ja "tasapainoinen" mies, jonka tehtävänä on täyttää sitä reikää, joka elämässä jäi, kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään. Ei kiitos.
En ole tukihenkilö. En tarvitse mitään bonuslapsia. En halua tulla verratuksi siihen entiseen mieheen tai kuulla, miten hyvin nainen pärjää yksin, mutta "ois silti kiva että joku välillä vie roskat".Mitä vikaa on sinkkuäideissä ja bonuslapsissa?
Parisuhteessa vallitsee epätasapaino tällaisessa tilanteessa, kun toinen on lapseton ja toisella lapsia edellisistä suhteista. Vaikuttaa kaikkeen: yhteiseen arkeen, vapaa-ajan ajankäyttöön jne. Kaikki pyörii lasten ehdoilla, vaikka sillä lapsettomalla kumppanilla ei toisaalta ole mitään sananvaltaa lapsiin liittyen. Toiselle lapset tulevat aina ensin, toiselle kumppani. Kannattaa sinkkuäitien/isien ennemmin etsiä itselleen kumppani, jolla on itselläkin ennestään lapsia, niin molemmat ovat samassa lähtötilanteessa. - Eri
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies, diplomi-insinööri. Ei lapsia, hyvä työ, omistusasunto, treenaan pari kertaa viikossa, ei velkoja. Komeaksikin kehuttu. Tämän palstan perusteella voisin luulla, että tällaiselle miehelle olisi kysyntää. Mutta en ole enää kiinnostunut tapaamaan ns. "vahvoja naisia", joilla on valmis elämä, lapset, entinen mies ja kolme stressiä taustalla.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa olen aina vain resurssi. Mukava, kiltti ja "tasapainoinen" mies, jonka tehtävänä on täyttää sitä reikää, joka elämässä jäi, kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään. Ei kiitos.
En ole tukihenkilö. En tarvitse mitään bonuslapsia. En halua tulla verratuksi siihen entiseen mieheen tai kuulla, miten hyvin nainen pärjää yksin, mutta "ois silti kiva että joku välillä vie roskat".
En ole katkera. En vihaa naisia. Mutta en aio myöskään tyytyä siihen, että oma elämäni pitää rakentaa jonkun
Miksi sinä sitten olet tapaillut naisia joilla on lapsia jos et sellaista naista halua?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota noin. Pärjään vallan mainiosti yksinänikin. Mitä tulee mun rintoihin. Tykkään näistä. Iso nenänikään ei haittaa. Olen moneen otteeseen todennut etten enää näin liki 40:senä naisena lähde kulissiliittoon.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan paljasta treffeillä että olen DI.
Moni silti arvaa sen komeasta ulkonäöstäni ja sivistyneen älykkäästä käytöksestäni.
Tuota. "Ethän sä vaan ole DI"...Lauseen kuulen usein.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣👏🏻👏🏻👏🏻👏🏻👏🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies, diplomi-insinööri. Ei lapsia, hyvä työ, omistusasunto, treenaan pari kertaa viikossa, ei velkoja. Komeaksikin kehuttu. Tämän palstan perusteella voisin luulla, että tällaiselle miehelle olisi kysyntää. Mutta en ole enää kiinnostunut tapaamaan ns. "vahvoja naisia", joilla on valmis elämä, lapset, entinen mies ja kolme stressiä taustalla.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa olen aina vain resurssi. Mukava, kiltti ja "tasapainoinen" mies, jonka tehtävänä on täyttää sitä reikää, joka elämässä jäi, kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään. Ei kiitos.
En ole tukihenkilö. En tarvitse mitään bonuslapsia. En halua tulla verratuksi siihen entiseen mieheen tai kuulla, miten hyvin nainen pärjää yksin, mutta "ois silti kiva että joku välillä vie roskat".
En ole katkera. En vihaa naisia. Mutta en aio myöskään tyytyä siihen, että oma elämäni pitää rakentaa jonkun
Viestistä jäi vielä epäselväksi, mitä sitten haluat ja miksi luulet, ettei sitä ole löytynyt? Tuskin noin 30v miehellä on vielä vaikeuksia löytää lapsetonta naista.
Niin se on ettei tavis nainen halua tavis miehen kanssa seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kokisin olevani yhtä tasokas kuin se ihminen johon olen rakastunut, niin silloinhan olisin rakastunut myös itseeni, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole mitään väärää, jos ei ota riesakseen jotain tyyppiä vain siksi, että olisi joku. Miehestä pitäisi olla jotain lisäarvoa. Miksi haluat vain jonkun sotkemaan kotiisi, istumaan sohvalla piereskellen? Ystävät ja vibraattori tuottavat sata kertaa enemmän iloa.
Pitäydy sitten niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Mihin sitä kumppania edes tarvitsee, jos on itse niin erinomainen ettei kaipaa mitään parempaa?
Vierailija kirjoitti:
No laskitko ap sitten rimaa ja löysit hyvän kumppanin? Vai mitenkä tää homma toimii?
Vastaisitko ap tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen mies, diplomi-insinööri. Ei lapsia, hyvä työ, omistusasunto, treenaan pari kertaa viikossa, ei velkoja. Komeaksikin kehuttu.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa olen aina vain resurssi. Mukava, kiltti ja "tasapainoinen" mies, jonka tehtävänä on täyttää sitä reikää, joka elämässä jäi, kun se varsinainen amismies rakkaus lähti menemään. Ei kiitos.
En ole tukihenkilö. En tarvitse mitään bonuslapsia. En halua tulla verratuksi siihen entiseen mieheen tai kuulla, miten hyvin nainen pärjää yksin, mutta "ois silti kiva että joku välillä vie roskat".Mitä vikaa on sinkkuäideissä ja bonuslapsissa?
Eivät tule kuulumaan minun elämääni,ei heissä silti mitään vikaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Niin se on ettei tavis nainen halua tavis miehen kanssa seurustella.
Olen tavisnainen, joka pitää eniten luontoretkeilyistä, pitää maaseudusta jne.
En usko, että parisuhde kovinkaan luonnistuisi totaali-cityihmisen kanssa, vaikka kuinka oltaisiin molemmat taviksia ja "ulkonäöllisesti samaa tasoa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on ettei tavis nainen halua tavis miehen kanssa seurustella.
Olen tavisnainen, joka pitää eniten luontoretkeilyistä, pitää maaseudusta jne.
En usko, että parisuhde kovinkaan luonnistuisi totaali-cityihmisen kanssa, vaikka kuinka oltaisiin molemmat taviksia ja "ulkonäöllisesti samaa tasoa".
No tämähän se näissä tasoteoreetikoissa on, kun tuijotetaan jotain yhdeksi numeroksi typistettyä ulkonäköä ja ehkä lisäksi vielä tyyliin pituutta, koulutusta ja ammattia, ja sitten odotetaan, että noiden perusteella pitäisi sopia yhteen. Kun tosiasiassa ihmisillä voi olla jotain täysin muita syitä, miksi jonkun toisen kanssa on hyvä tai huono yhdessä.
Työnnäs jo ne tasos teorioineen sinne minne aurinko ei paista ja työnnäkin syvälle että varmana pysyy.
Alue: Aihe vapaa
Mitä vikaa on sinkkuäideissä ja bonuslapsissa?