Kyllä se tässä keski-ikäisenä usein mietityttää että mitä lisäarvoa kumppanin kanssa asuminen tuo

Vierailija kirjoitti:

Se etten pidä hyväksikäytöstä tai maskuliinisesta, kilpailullisesta, sotaisasta, aggressiivisesta, stressaavasta ja stressiherkästä energiasta ei tee minusta ihmisvihaajaa, nihilististä puhumattakaan. Elämässä on paljon kaikkea kaunista ja kaikilla organismeilla on paikkansa. Miehen paikka ei todellakaan ole naisen koti.

 

Sulla on ollut elämässäsi kyllä aivan harvinaisen huonoja miehiä, ellet näe maskuliinisessa energiassa mitään kaunista. Mutta mukavaa loppuiltaa, mä lähden nyt suihkuun ja muihin puuhiin. T hippi.

Ei siinä ole mitään kaunista. Tai no ehkä samalla tavalla, kun jossain kultaisessa noutajassa voi olla. Mutta en halua sellaistakaan kotiini, epämiellyttävä ja luonnoton mutaatio. Jopa gorillat ovat parempia "aviomiehiä" kuin ihmismies. 

Uskokaa pois. Nainenkin voi olla resurssi-imuri. Ei ole mikään miesten juttu pelkästään. Varsinkin jos nainen on nepsy. Lääkärikuluihin menee yksityisille aivan järkyttäviä rahasummia ja ikinä ei löydy mitään vikaa. Tutkimuksia tutkimusten perään. Tuloksista kun on mennyt muutama kuukausi, niin taas uudestaan. Huoh. 

En näe muuta järkevää kuin että kustannukset jaetaan ja ehkä myös kotityöt. Riippuu kumppanista, jos hyvin sattuu niin on myös seuraa lenkillä, matkoilla tai ihan vaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija 

Miten sitten määrittelet romantiikan? Itselleni se sana on vieras, en siis näe suhdettamme romanttisena, vaan rakkautena ja seksuaalisena vetovoimana. Ja seksuaalisuutta on paljon muukin kuin yhdyntäseksi. Ystäviä en kosketa seksuaalisesti, vain puolisoani. Enkä haluaisi asua yhdessä yhdenkään ystäväni kanssa.

Rakkaus tekee sen, että toisen kaikkia puolia, niitä välillä rasittaviakin, rakastaa ja pitää hellyttävinä. Hänessä on parasta se, että hän on juuri hän.

 

Määrittelemme toisista pitämisemme seksualisuuden kautta, mutta ihmiset tuntevat myös romanttista vetoa toisia ihmisiä kohtaan. Nämä kaksi eivät aina kohdistu samoihin ihmisiin ja toisaalta kaikki ihmiset eivät voi kokea kumpaakin tunnetta tai jopa kumpaakaan ketään kohtaan. Yleensä parisuhteissa koetaan näistä kumpaakin samaa ihmistä kohtaan. Romanttinen tunne on oikeastaan vähän kaikkea muuta kuin se seksuaalinen. Se ihastuminen ja rakastuminen. Tarve olla toisen lähellä. Läheisyys ja pussailu. Ei pelkkää ystävää kohtaan tunneta sellaista. 

Kustannusten jakaminen mahdollistaa asioita. 

KAKSIN ON AINA KIVEMPAA MOLEMPIA OLEN KOKEILLUT,VALITKAA ITSE.

Ketjua lukiessa miettii kuinka paljon viesteissä on trollausta. Onko oikeasti noin elämäänsä pettyneitä ihmisiä? Mistä kumpuaa halu tuomita kaikki miehet/naiset tietynlaisiksi? Meitä kun on moneksi, onneksi. Ja onneksi seassa löytyy vielä empaattisia viestejä joissa näkyy aito välittäminen omasta kumppanista, asuttiin yhdessä tai ei. 

Hitto vähän hämmästyttää miten paljon naiset vihaavat miehiä. Jaettujen menojen eli rahan tähden voidaan olla muuten ei. Aika hemmetin surullista.

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukiessa miettii kuinka paljon viesteissä on trollausta. Onko oikeasti noin elämäänsä pettyneitä ihmisiä? Mistä kumpuaa halu tuomita kaikki miehet/naiset tietynlaisiksi? Meitä kun on moneksi, onneksi. Ja onneksi seassa löytyy vielä empaattisia viestejä joissa näkyy aito välittäminen omasta kumppanista, asuttiin yhdessä tai ei. 

Katkeruus perustuu usein kokemukseen, valitettavasti. Nuorena kuvittelin, että puoliso muuttuisi. Silloin se ei tuntunut isolta asialta, mutta kun huomaa, että vuodesta toiseen perusluonne pysyy samana, huoleton pysyy huolettomana ja itsepäinen itsepäisenä, niin kyllä täytyy sanoa, että on itse ollut aika tyhmä kuvitellessaan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Se etten pidä hyväksikäytöstä tai maskuliinisesta, kilpailullisesta, sotaisasta, aggressiivisesta, stressaavasta ja stressiherkästä energiasta ei tee minusta ihmisvihaajaa, nihilististä puhumattakaan. Elämässä on paljon kaikkea kaunista ja kaikilla organismeilla on paikkansa. Miehen paikka ei todellakaan ole naisen koti.

 

Sulla on ollut elämässäsi kyllä aivan harvinaisen huonoja miehiä, ellet näe maskuliinisessa energiassa mitään kaunista. Mutta mukavaa loppuiltaa, mä lähden nyt suihkuun ja muihin puuhiin. T hippi.

Voihan se johtua myös naisen luonteesta. Jos nainen on luonteeltaan kiltti ja pehmeä, niin se voi houkuttaa erityisesti kontrolloivia ja manipuloivia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä asuen saa lisäarvoa. On laskettu, että molemma saavaat saman elintason noin 15% halvemmalla kuin yksin asuen.

Vaan pakkohan ei ole, jos ei mieluisaa kumppania löydy tai on muuten vain omaa rauhaa rakastava.

Olen ihan empiirisesti todennut, että pihinä ihmisenä minun on halvempaa asua yksin. En mistään ole löytänyt miestä, joka suostuisi yhtä niukkaan elämäntyyliin kuin minä. Poikkeuksetta homma menee niin, että mies päätyy rahoittamaan osan elämisestään minun rahoistani.

Ei parisuhteessa ole yhdessä asuessakaan pakko elää yhteistaloudessa. Molemmat voivat edelleen maksaa omat kulunsa. Laskut puoliksi ja kauppalaskut voidaan tasata.

 

Tottakai kumpikin maksaa selkeästi omat menonsa. Mutta itse ainakin tiedän, että vaikkapa ruokakauppaan menee 3x enemmän miehen kanssa kuin mitä mulla menee yksin. Samoin autoon menee enemmän. Itse ajelen fillarilla mahdollisuuksien mukaan. Käytän myös junaa ja bussia. Mies ei.

-eri

Ilmeisesti parisuhteenne ei ole kondiksessa, jos et näe mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ap, täsmennä,

keski-iässä,

mitä

ikävuosia?

Otan miehen jos on sellainen että minun elämänlaatuni paranee ...muuten en.  🤭🤭🤭🤭

Vierailija kirjoitti:

Otan miehen jos on sellainen että minun elämänlaatuni paranee ...muuten en.  🤭🤭🤭🤭

Sama, mutta tarpeeksi pitkä keaika että voi tunnistella alkaako toinen  vatuttamaan..

 

Tuo viimeinen lause voi selittää miksi täällä niin monilla naisilla on huonot kokemukset miesten kanssa asumisesta. Eli ovat eläneet yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka ei rakasta heitä. 

 

Vierailija kirjoitti:

"Hassu asia minkä oon huomannut, että varsinkin naisten pitää löytää sellainen kumppani joka viehättää myös sängyssä. Muuten tulee seinä vastaan ennemmin tai myöhemmin. Miehet ei oo niin ronkeleita ton suhteen.  

M44"

Tuo viimeinen lause voi selittää miksi täällä niin monilla naisilla on huonot kokemukset miesten kanssa asumisesta. Eli ovat eläneet yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka ei rakasta heitä. 

Monilla on tapana valita puoliso, joka ei rakasta tai jota ei itse rakasta. Sellaista on tosi vaikea ymmärtää, kun on tottunut hyvään kohteluun, rakkauteen ja arvostukseen omien vanhempien ja muidenkin ihmisten taholta. Minkäänlaista suhdetta ei yksinkertaisesti synny kumppanin kanssa, joka ei osoita rakkautta ja kunnioitusta, ei edes tapailua. 

Kerran kun kirjoitin tänne pienistä asioista, joiden johdosta olen antanut pakit, sain ainakin 200 alapeukkua. Miten pikkumainen ja väärässä olen

Jos tyttölapsi ei ole koskaan ollut isän sylissä, ei kokenut halausta, rakkautta, turvallisuutta ja arvostusta isältään, omaa siitä johtuen huonon itsetunnon ja helposti lankeaa siihen ekaan mieheen, joka huolii vaikka hän kohtelisikin huonosti henkisesti. Sehän on tälle naiselle normaalia, mitä on omassa perheessä kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija 

Miten sitten määrittelet romantiikan? Itselleni se sana on vieras, en siis näe suhdettamme romanttisena, vaan rakkautena ja seksuaalisena vetovoimana. Ja seksuaalisuutta on paljon muukin kuin yhdyntäseksi. Ystäviä en kosketa seksuaalisesti, vain puolisoani. Enkä haluaisi asua yhdessä yhdenkään ystäväni kanssa.

Rakkaus tekee sen, että toisen kaikkia puolia, niitä välillä rasittaviakin, rakastaa ja pitää hellyttävinä. Hänessä on parasta se, että hän on juuri hän.

 

Määrittelemme toisista pitämisemme seksualisuuden kautta, mutta ihmiset tuntevat myös romanttista vetoa toisia ihmisiä kohtaan. Nämä kaksi eivät aina kohdistu samoihin ihmisiin ja toisaalta kaikki ihmiset eivät voi kokea kumpaakin tunnetta tai jopa kumpaakaan ketään kohtaan. Yleensä parisuhteissa k

Seksuaalisuushan on todella laaja määrite ajatuksia ja tunteita, ei siis vain seksuaalista koskettamista ja halua - minulle on hyvin vieras tuo sinun romanttisuutesi käsite, joten katsoin miten määritellään romanttinen rakkaussuhde:

"Romanttinen rakkaussuhde tarkoittaa syvää, usein eroottista kiintymystä ja tunnesidettä toiseen ihmiseen, joka yhdistyy vahvaan henkiseen ja fyysiseen vetovoimaan. Se alkaa usein ihastumisesta ja rakastumisesta, ja sen katsotaan olevan eri asia kuin esimerkiksi vanhempien ja lasten välinen rakkaus tai ystävyys, sillä siinä on mukana eroottinen ja usein myös seksuaalinen elementti."

Tuossa määritelmässäkin seksuaalisuus, eroottisuus ja romanttisuus ovat päällekkäisiä. Itse en vain ole tottunut käyttämään sanaa romanttinen muussa kuin kultuuriin liittyvissä yhteyksissä. Romanttinen on jotain hempeää ja enemmän kuvitteellista kuin todellista elämää, joten hämmästyin ajatuksestasi.

Eikö sitten sellaisen ihmisen tapailu nypi, jonka elintavat ovat jostain täysin toisesta sfääristä? Ei itseä kiinnostaisi viettää aikaa toisen luona, jos hän vaikkapa on sotkuinen. Kuvittelisi, että keski-iässä kuitenkin enemmistö on kasvanut sisäsiistiksi eikä menojalkaa vipata jatkuvasti, vaan satsaa kotiin.

178 vielä jatkaa eli en ole milloinkaan tuntenut romanttista tunnetta ketään kohtaan siinä mielessä, ettei siihen olisi liittynyt seksuaalinen halu. En ole koskaan halunnut koskettaa ja olla lähellä muita kuin niitä ihmisiä, joihin olen kokenut seksuaalista vetoa pl. lapset ja muut läheiset, joihin ei myöskään tietenkään ole ollut mitään romanttista suhdetta.

Joten itselleni on epäselvää mikä tuollainen tunne oikein on, onko se aseksuaalin tapa kokea läheisyyttä, jokin polysuhdejuttu vai millainen? Itseäni hieman ällöttää kaikkien muiden lähellä oleminen fyysisesti paitsi sellaisen ihmisen, jota kohtaan tunnen seksuaalista halua. Siksi en voisi asua yhdessä kenenkään muun kuin rakastamani ihmisen kanssa: hänen fyysisyytensä alkaisi ällöttää, kun se tulee liian lähelle. 

Voi olla niinkin, että olen poikkeuksellisen epäromanttinen ihminen muutenkin. Minusta miehet ovat kauhistuttavan romanttisia, mutta heidänkin kohdallaan kyse on kyllä seksuaalisesta kiinnostuksesta myös. Romantiikka-sanalla on itselleni aika kielteinen kaiku. On tunne, että sen taakse kätkeytyy jotain mitä ei uskalleta sanoa tai ehkä myöntää itselleenkään. Se on höttöä vailla sisältöä. (Nämä siis omia mielikuviani sanasta, ei kritiikkiä sinua kohtaan, joka tästä kirjoitit.)