Kyllä se tässä keski-ikäisenä usein mietityttää että mitä lisäarvoa kumppanin kanssa asuminen tuo
Kertokaa omia näkökantojanne! Miksi kannattaa asua yhdessä?
Kommentit (181)
Mukava jakaa elämän asioita itselle rakkaan ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin asumisessa on toki puolensa. Etenkin jos sitä vertaa tulehtuneessa parisuhteessa elämiseen.
Saman katon alle sopivat ja siitä hyötyvät he, jotka osaavat kommunikoida rakentavasti ja nauttivat toistensa seurasta.
Miksi ylipäätään ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa josta ei pidä?
Ei mitään, mutta kuka oikeasti pitää miehistä? Mies on parhaimmillaan silloin kun käyttytyy mahdollisimman epämiesmäisesti ja silloinkin tämän miehiset ominaisuudet ovat "siedettäviä asioita". Jos on elänyt koko elämänsä miesten ympäröimänä ei ehkä tätä ymmärrä, mutta yleensä jos saa parikin vuotta kokemusta ilman jatkuvaa miesvaikutusta, alkaa koko laji näyttäytymään ihan eri valossa sen jälkeen.
Minä oikeasti pidän miehistä, ja avioliitto oman miehen kanssa on ollut onnellinen jo yli 20 v
Tuo on vähän kun sanoisi, että paska täydentää jäätelöä, koska on niin erilaista. Tottahan toki paskallakin on paikkansa - ulkona, eliöiden biohajotettavana, mutta ei todellakaan minun kodissani.
"Itsestä tulee pidettyä parempaa huolta kun on toinen jonka kanssa jakaa arjen. Yksin asuessa oli helpompi jäädä yksin sohvalle möllöttämään. Miehen läsnäolo ikään kuin tsemppaa nostamaan itsestä parhaat puolet etummaiseksi."
Niin miehen seura tekee sinusta maskuliinisemman. Tosiasiassa naisen luonto on olla kotosalla ja rennosti, se on hänen biologinen hormonitoimintansa ja sopii erinomaisesti pienten lasten kasvatukseen, joka on hyvin kotipainotteista.
Elät selvästi jossain psykoosissa, missä vaan maalailet itsessään neutraaleja tai negatiivisia asioita positiiviseksi, koska et tiedä totuutta. Eipä siinä, niinhän me kaikki elämme kunnes jonain päivänä totuus valkenee ja sitten koko historia näyttääkin ihan erilaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Mukava jakaa elämän asioita itselle rakkaan ihmisen kanssa.
Mökkilaiturilla auringonlaskua katsellen <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin asumisessa on toki puolensa. Etenkin jos sitä vertaa tulehtuneessa parisuhteessa elämiseen.
Saman katon alle sopivat ja siitä hyötyvät he, jotka osaavat kommunikoida rakentavasti ja nauttivat toistensa seurasta.
Miksi ylipäätään ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa josta ei pidä?
Ei mitään, mutta kuka oikeasti pitää miehistä? Mies on parhaimmillaan silloin kun käyttytyy mahdollisimman epämiesmäisesti ja silloinkin tämän miehiset ominaisuudet ovat "siedettäviä asioita". Jos on elänyt koko elämänsä miesten ympäröimänä ei ehkä tätä ymmärrä, mutta yleensä jos saa parikin vuotta kokemusta ilman jatkuvaa miesvaikutusta, alkaa koko laji näyttäytymään ihan eri valossa sen jälkeen.
Minä oikeasti pidän miehistä, ja avioliitt
Tuo on vähän kun sanoisi, että paska täydentää jäätelöä, koska on niin erilaista. Tottahan toki paskallakin on paikkansa - ulkona, eliöiden biohajotettavana, mutta ei todellakaan minun kodissani.
Sinä voit elää ihan sellaista elämää kuin haluat, niin minäkin teen. Jaan sen minulle rakkaan ihmisen kanssa. Hän on mies. Tuolla nihilistisellä ihmiskäsityksellä lienet siitoshullu, meidän on turha keskustella enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin asumisessa on toki puolensa. Etenkin jos sitä vertaa tulehtuneessa parisuhteessa elämiseen.
Saman katon alle sopivat ja siitä hyötyvät he, jotka osaavat kommunikoida rakentavasti ja nauttivat toistensa seurasta.
Miksi ylipäätään ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa josta ei pidä?
Ei mitään, mutta kuka oikeasti pitää miehistä? Mies on parhaimmillaan silloin kun käyttytyy mahdollisimman epämiesmäisesti ja silloinkin tämän miehiset ominaisuudet ovat "siedettäviä asioita". Jos on elänyt koko elämänsä miesten ympäröimänä ei ehkä tätä ymmärrä, mutta yleensä jos saa parikin vuotta kokemusta ilman jatkuvaa miesvaikutusta, alkaa koko laji näyttäytymään ihan eri valossa sen jälkeen.
Se etten pidä hyväksikäytöstä tai maskuliinisesta, kilpailullisesta, sotaisasta, aggressiivisesta, stressaavasta ja stressiherkästä energiasta ei tee minusta ihmisvihaajaa, nihilististä puhumattakaan. Elämässä on paljon kaikkea kaunista ja kaikilla organismeilla on paikkansa. Miehen paikka ei todellakaan ole naisen koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustannusten jakautuminen.
Olen huomannut että tulee kalliimmaksi olla suhteessa kuin maksaa sinkkuna kaikki kulunsa itse. Vuokra ja sähkölasku voi toki mennäkin puoliksi mutta muut kulut kasvavat. Mies saattaa törsätä rahansa impulsiivisesti pleikkareihin, telkkareihin, uuteen autoon, auton osiin, moottoripyöriin ja ryyppybileisiin, sitten ei yhtäkkiä olekaan varaa ruokaan tai vuokraan ja nainen joutuu maksamaan kaiken. Ruokaa pitää ostaa ja kokata tolkuttomat määrät, ja hyvä kun ehtii itse ottaa lautaselle mitään kun kaikki on jo syöty.
Miehiäkin on toki erilaisia. Mutta jokainen, joka on ollut suhteessa resurssi-imuri-tyyppisen miehen kanssa, tietää kyllä, että sinkkuna elämä on huomattavasti halvempaa. Resurssi-imuri-miehen tili on hups käytetty kaikkeen muuhun kuin mitä on sovittu, nainen maksaa "tällä kertaa" vuokran tai lainanlyhennyksen, jonka mies sitten lupaa tasoittaa "ensi tilistä" tai "kun saan matkalaskuista rahat" (jotka on jo luvattu muillekin vippaajille, joten naiselle annetut lupaukset eivät koskaan toteudu), lisäksi nainen ostaa ruokaa, mutta kaupassa käynti kerran viikossa on mahdottomuus, kun ruoka häviää kompensoimaan miehen syömättä jääneitä työpaikkalounaita - lounaisiin varatut rahat kun menivätkin aurinkolasien ostoon ja edellisen viikon vippien takaisinmaksuun miehen työkaverille. Näin se vaan menee, resurssi-imuri-miehen mielestä naisen säästötililleen keräämät varat ovat turhia, koska raha kuuluu käyttää elämiseen. No tavallaan..mutta voisihan olla, että nainen haluaisi itse päättää, mihin. Käytännössä resurssi-imuri-miehen kanssa saman katon alla se vain on mahdotonta, resurssit on imuroitu jo ennen kuin ne ovat muodostuneetkaan.
Se etten pidä hyväksikäytöstä tai maskuliinisesta, kilpailullisesta, sotaisasta, aggressiivisesta, stressaavasta ja stressiherkästä energiasta ei tee minusta ihmisvihaajaa, nihilististä puhumattakaan. Elämässä on paljon kaikkea kaunista ja kaikilla organismeilla on paikkansa. Miehen paikka ei todellakaan ole naisen koti.
Sulla on ollut elämässäsi kyllä aivan harvinaisen huonoja miehiä, ellet näe maskuliinisessa energiassa mitään kaunista. Mutta mukavaa loppuiltaa, mä lähden nyt suihkuun ja muihin puuhiin. T hippi.
Nyt jollakin ketjussa ei ole kaikki inkkarit kanootissa :D
Kun omat vanhemmat eivät ole enää elossa, sisarten kanssa ei ole läheisiä välejä, ei ole lapsia, ei ole läheisiä ystäviä... Mutta ainakin on mies ja elämänkumppani. Näin 50-vuotiaana arvostaa jo terveyttä ja turvallisuutta enemmän kuin muuta.
"Jos olet tuo sama kirjoittaja joka puhuu seksuaalisuudesta kuin mies niin sitten olet yksinkertaisesti kokematon ja typerä. Sinulla ei ole kokemusta naiseudesta ilman miesten läsnäoloa ja vaikutusta, eikä toisaalta naisen seksuaalisuudesta (äitiys). On helpompi pitää miehistä, kun ei tiedä paremmasta tai tunne edes itseään ja omaa seksuaalisuuttaan. Miehiähän tuo palvelee erinomaisesti, että naiset kuvittelevat heidän nautintonsa tulevan miehestä ja seksuaalisuudesta miehen kanssa. Jännästi ihminen on vaan ainoa laji, joka näin kuvittelee. Siis koko luomakunnassa. Veikkaisin, että kyseessä on aivopesun, kiristyksen ja väkivallan tulos."
Yksikään mies ei ole loukannut tai yrittänyt loukata minua kuten sinä viestissäsi. Mikä sinä olet määrittelemään minua, tuntematonta ihmistä. Ja miksi juuri naiset katsovat tehtäväkseen panna eri tavalla ajattelevia naisia kuriin?
Olet huono esimerkki edustamaan sellaista, että naiset muka olisivat hyvää seuraa naisille. Oletko hyvää seuraa edes itsellesi?
Minusta on ihana viettää aikaa oman miehen kanssa. Tehdään yhdessä remontointia, pihan laittamista ym. Meillä on kaksi kotia. Eli joskus voidaan olla erilläänkin. Rahansa kumpikin hoitaa itse. Tämä toimii meillä! Ollaan yhdessä, koska halutaan. Ei mistään muusta syystä.
🇺🇦🇮🇱
Ap, täsmennä, keski-iässä, mitä ikävuosia?
Arvostan kumppania kyllä miljoonasti varsinkin olen helvetillisessä flunssassa ja kuumeessa. Hyvä jos jaksaa edes ylös nousta. Saan lääkettä, hoivaa, ruokaa ja tukea kun joku siinä vieressä. Kärsin astmaattisista infektioista, jotka vaikuttaa hengitykseen, niin siinä kumppanin turva rauhoittaa eikä mene paniikkiin niin helposti, kun henki ei kulje. Yksin olisi kertakaikkiaan kamalaa.
En tiedä. En kaipaa ketään asumaan kanssani.
N56
"Miehiäkin on toki erilaisia. Mutta jokainen, joka on ollut suhteessa resurssi-imuri-tyyppisen miehen kanssa, tietää kyllä, että sinkkuna elämä on huomattavasti halvempaa. Resurssi-imuri-miehen tili on hups käytetty kaikkeen muuhun kuin mitä on sovittu, nainen maksaa "tällä kertaa" vuokran tai lainanlyhennyksen, jonka mies sitten lupaa tasoittaa "ensi tilistä" tai "kun saan matkalaskuista rahat" (jotka on jo luvattu muillekin vippaajille, joten naiselle annetut lupaukset eivät koskaan toteudu), lisäksi nainen ostaa ruokaa, mutta kaupassa käynti kerran viikossa on mahdottomuus, kun ruoka häviää kompensoimaan miehen syömättä jääneitä työpaikkalounaita - lounaisiin varatut rahat kun menivätkin aurinkolasien ostoon ja edellisen viikon vippien takaisinmaksuun miehen työkaverille. Näin se vaan menee, resurssi-imuri-miehen mielestä naisen säästötililleen keräämät varat ovat turhia, koska raha kuuluu käyttää elämiseen. No tavallaan..mutta voisihan olla, että nainen haluaisi itse päättää, mihin. Käytännössä resurssi-imuri-miehen kanssa saman katon alla se vain on mahdotonta, resurssit on imuroitu jo ennen kuin ne ovat muodostuneetkaan."
Sano ihan rehelliesti vaan taloudellinen hyväksikäyttö. Se että lupailee maksaa kuluja tai vaikka elättä ja ei sitä tee on petos. Turhaan kaunistelette ja vähättelette näitä miesten naisiin kohdistamia rikoksia ja rakkaushuijauksia.
Vierailija kirjoitti:
Monesti miehille plussa, naisille miinus.
Miten? Miehen pitää koko ajan keksiä vastauksia kun nainen ylianalysoi ongelmia tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
"Jos olet tuo sama kirjoittaja joka puhuu seksuaalisuudesta kuin mies niin sitten olet yksinkertaisesti kokematon ja typerä. Sinulla ei ole kokemusta naiseudesta ilman miesten läsnäoloa ja vaikutusta, eikä toisaalta naisen seksuaalisuudesta (äitiys). On helpompi pitää miehistä, kun ei tiedä paremmasta tai tunne edes itseään ja omaa seksuaalisuuttaan. Miehiähän tuo palvelee erinomaisesti, että naiset kuvittelevat heidän nautintonsa tulevan miehestä ja seksuaalisuudesta miehen kanssa. Jännästi ihminen on vaan ainoa laji, joka näin kuvittelee. Siis koko luomakunnassa. Veikkaisin, että kyseessä on aivopesun, kiristyksen ja väkivallan tulos."
Yksikään mies ei ole loukannut tai yrittänyt loukata minua kuten sinä viestissäsi. Mikä sinä olet määrittelemään minua, tuntematonta ihmistä. Ja miksi juuri naiset katsovat tehtäväkseen panna eri tavalla ajattelevia naisia kuriin?
Olet huono esimerkki edustamaan sellaista
Mistä ihmeen kurista puhut? Ei minua kiinnosta mielipiteesi tai tunteesi, tämä on anonyymi keskustelupalsta missä jaetaan ajatuksia ja tietoa. Jos sinä ole täällä edustamassa henkilökohtaista identiteettiäsi ja otat asioita henkilökohtauksina loukkauksina, niin palsta on väärä. Mene vaikka instagramiin tai threadsiin. Juttusi ovat kokemattomia ja haluan tuoda tähän keskusteluun esiin sen, että minun perspektiivistäni tuollainen kuulostaa ennemminkin possesiolta, psykoosilta ja tukholma-synroomalta, kuin vastaisi minun kokemustani miehistä, vaikka tiedänkin miltä seksihurmos tuntuu. Lisäksi on tärkeää, että muut naiset tietävät, ettei kenenkään tarvitse olla patja tai romantisoida sitä. Ja se, että kun vihdoin oppii oikean seksuaalisuutensa, todellisuus saattaa näyttää hyvin erilaiselta. Ja näyttääkin. Älä siis imartele itseäsi kuvitelmilla, että kiinnostaisit henkilökohtaisella tasolla minua mitenkään - loukata sinua tai paapoa sinua. Et kiinnosta.
Seksi, fyysinen läheisyys ja hellyys ovat itselleni tosi tärkeitä. Me asuttiin suhteen ekat 10 vuotta erillään ja vaikka siinäkin oll puolensa, niin huomasin emotionaalisesti erkaantuvani suhteesta aina kun ei oltu nähty hetkeen eikä ollut ollut läheisyyttä.
Itsestä tulee pidettyä parempaa huolta kun on toinen jonka kanssa jakaa arjen. Yksin asuessa oli helpompi jäädä yksin sohvalle möllöttämään. Miehen läsnäolo ikään kuin tsemppaa nostamaan itsestä parhaat puolet etummaiseksi.
Kiinnostavat keskustelut on nykyään jokapäiväisiä, toki myös arkinen juttelu on kivaa.
Kun molemmilla on omat osaamisensa arjen töissä ja myös huolehtivat niistä, arki helpottuu. Meillä ruuanlaitto ja ruokaostokset ovat lähinnä miehen vastuulla, minulla siivous ja pyykinpesu ym. kodinhoito. Tämä sopii hyvin sillä minä inhoan ruuanlaittoa, hän taas siivoamista. Elämänlaatu on noussut kun niitä ei enää tarvitse niin paljoa tehdä.