Minkä ikäisenä ja mihin olisit menehtynyt 1700-luvun Suomessa?

Voi olla, että olisin kuollut 8v keuhkoputkentulehduksen levitessä ilman antibioottia. Toinen vaaranpaikka olisi ollut teini-iän angiina ja jatkuvat virtsatieinfektiot parikymppisenä. Jos olisin niistä selvinnyt, olisin elänyt tähän saakka. 

N54

Vierailija kirjoitti:

Hammasmätään 49-vuotiaana. 

Niin tai sitten et olisi saanut koko hammasmätää, kun sokeria syötiin paljon vähemmän ja ruoka-ajat oli säännölliset. Ei voi tietää. 

Mistä sitä tietää, mihin kulkutautiin olisi kuollut. Kiitos rokotukset.

Kyllä se on totta, että lapsuudesta selvinneillä oli hyvät mahdollisuudet pitkään elämään. Naisilla synnytykset ja sen jälkeiset komplikaatiot olivat selkeästi suurin riski. Miehillä sitten tietysti sotaan joutuminen, mutta myös tappelut ja onnettomuudet, juopottelu. Sydänkohtaukset. 

Oikeastaan lääketieteestä vain kirurgia, varsinkin sydänleikkaukset, ja antibiootit oikein käytettynä ovat pidentäneet ihmisten elämää merkittävästi. Rauhan aika ja juopottelun vähentyminen, yleisen hygienian parantuminen ja parempi elintaso myös. Ryöstömurhatkin olivat ennen yleisiä. Sitä kautta elintaso vaikuttaa asuinolojen ja ravinnon lisäksi. 

Tilalle on tullut uusia ongelmia: mm. lääkkeiden liikakäyttö, höttöruoka, huumeet, mt-ongelmat räjähtäneet, liikenne, ylihygienia ja heikko bakteerikanta, syövät, liika kiire ja stressi, hormonihäiriköt, liikunnan puute, saasteet, liikalihavuus...

Kyyn puremaan, isorokkoon tai hukkumalla kirkkoveneen kaaduttua alle 30-vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hammasmätään 49-vuotiaana. 

Niin tai sitten et olisi saanut koko hammasmätää, kun sokeria syötiin paljon vähemmän ja ruoka-ajat oli säännölliset. Ei voi tietää. 

Hammasmätää esiintyi jo kivikaudella, ei ollut sokeria silloin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on totta, että lapsuudesta selvinneillä oli hyvät mahdollisuudet pitkään elämään. Naisilla synnytykset ja sen jälkeiset komplikaatiot olivat selkeästi suurin riski. Miehillä sitten tietysti sotaan joutuminen, mutta myös tappelut ja onnettomuudet, juopottelu. Sydänkohtaukset. 

Oikeastaan lääketieteestä vain kirurgia, varsinkin sydänleikkaukset, ja antibiootit oikein käytettynä ovat pidentäneet ihmisten elämää merkittävästi. Rauhan aika ja juopottelun vähentyminen, yleisen hygienian parantuminen ja parempi elintaso myös. Ryöstömurhatkin olivat ennen yleisiä. Sitä kautta elintaso vaikuttaa asuinolojen ja ravinnon lisäksi. 

Tilalle on tullut uusia ongelmia: mm. lääkkeiden liikakäyttö, höttöruoka, huumeet, mt-ongelmat räjähtäneet, liikenne, ylihygienia ja heikko bakteerikanta, syövät, liika kiire ja stressi, hormonihäiriköt, liikunnan puute, saasteet, liikalihavuus...

Älä unohda rokotuksia. Niillä on ollut dramaattinen vaikutus lapsikuolleisuuden vähenemiseen. 

Kolme vuotiaana keuhkokuumeeseen. Sellaisen sairastin tässä elämässä, jota sairaalassa hoidettiin.

En tiedä miten 1700 luvulla Irlannissa sairauksia hoidettiin kylissä vai kutsuttiinko noitatohtori lopulta paikalle.

Synnytykseen 22 vuotiaana.

Kuukauden iässä korvatulehdukseen. Oli se hilkulla antibioottienkin kanssa. 

Olisin ehkä kuollut synnytykseen 28-vuotiaana. Vauva oli iso ja virhetarjonnassa. Jouduttiin leikkaamaan. Tosin voipi olla, että aiemminkin olisi tullut joku vaarallinen pöpö. Siihen aikaan oli kaikkea mahdollista. En nyt muista, mitä 1700-luvulla kiersi. Rutto, kolera, lavantauti? Infektiot saattoi käydä kuolemaksi. Lisäksi rokko, kurkkumätä, tubi jne. Nämä rokotuksilla tapetut. 

Varmaan olisin juonut itseni oluella deliriumiin ja juossut pitkin telppäspeltoa alasti kunnes olisin sammunut väärään asentoon ja sydä pysähtyny.

Olisin kuristunut napanuoraan synnytyksessä. Oli kolme kertaa kaulan ympärillä.

"Suomella on aina ollut naapurivaltioita. Jotka ovat mielellään ottaneet suomalaisten sotilasosaamista omaan käyttöönsä. "

Jep, 700 vuotta palveltiin ruottalaisten riveissä. Mielellään siinä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti reilu parikymppisenä synnytykseen. Jos kuitenkin joku taitava kätilö tai eukko olisi saanut autettua ja olisin selvinnyt, niin ehkä lapsivuoteeseen tulehduksen vuoksi. Jos vielä siitäkin olisin selvinnyt, niin olisin yhä elossa.

Isosta vihastakin olisin selvinnyt, koska esivanhempanikin selvisivät. Useampaan heistä liittyy tarinoita, että he yksin karkottivat noitavoimiensa avulla joukon venäläisiä. Ehkä minäkin olisin tehnyt niin tai koska nämä noidat olivat miehiä, niin ehkä joku sukulaismies olisi suojellut minua. 

Meillä yhdessä sukulinjassa kasakat tappppoivat useamman sukupolven esi-isäni, mutta naiset jäi henkiiin. Nuo esi-isät oli pappeja ja suojelivat kirkon aarteita, joita kasakat ryöstelivät. Yksikin tapettttiin miekalla siihen kun suojeli niitä aarteita. Sitten poika tilalle ja sama kohtalo.

Sain vastasyntyneenä sinivalohoitoa mutta en kai sen puutteeseen olisi sentään kuollut kuitenkaan. Tulirokkoonkaan, joka tuli viisivuotiaana, en olisi todennäköisesti kuollut vaikka penisilliiniä ei olisi ollut. 37-vuotiaana hoidettiin ärhäkkä papa-muutos, se olisi varmaan 1700-luvulla päässyt kehittymään syöväksi ja tappanut minut joskus neljänkympin jälkeen. Tosin jos olisin elänyt tavallista senaikaisen naisen elämää niin riskini saada koko muutosta olisi ehkä ollut hieman pienempi kuin nykyaikana?

En olisi edes syntynyt koska  äidille tehtiin sektio ahtaan lantion takia.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi tietää. Minä en ole ollut koskaan sillä tavalla sairas tai sellaisessa onnettomuudessa, että olisin tarvinnut nykyaikaista sairaalahoitoa, mutta olen myös elänyt rokotteiden aikaa, eikä minun lapsuudessani siis enää voinut sairastua niihin tauteihin - hinkuyskään, kurkkumätään, tuhkarokkoon, isorokkoon, jotka 1700-luvulla vielä veivät lapsista kolmanneksen.

 

Ja lisäksi hygieniataudit kuten kolera, lavantauti, pilkkukuume, ja 1700-luvun alussa Suomessa kiersi ruttoepidemiakin ovat käytönnössä kadoksissa nykyään. Hoitaakin niitä jonkun verran voi, mutta isompi hyvä on se, että ne ovat hygienian parannuttua muuttuneet harvinaisiksi.

Sama. Jos olisin kulkutaudeista selvinnyt niin saattaisin olla elossa, paitsi jos jokin lukuisista sairastamistani virtsarakontulehduksista olisi edennyt verenmyrkytykseksi. Tällöin olisin saattanut menehtyä 20-vuotiaana tai minä vuonna tahansa sen jälkeen ennen vaihdevuosia. Keuhkokuume olisi myös voinut viedä n. 40-vuotiaana. 

Suvuissa naiset eläneet 1700-luvulla näköjään usein noin 55-75-vuotiaiksi.