Minkä ikäisenä ja mihin olisit menehtynyt 1700-luvun Suomessa?

Täällä on joskus ollut samanlainen ketju jonne joku eksyi viisastelemaan että ei synnytykseen voi kuolla että kyllä luonto hoitaa, kyllä se vauva ulos mahtuu, ei siihen voi mitenkään kuolla. 

Eikä uskonut esimerkkejä kun jotkut oli laittaneet tapauksia joissa näin on käynnyt.

Ihme että ei ole vielä löytänyt tätä ketjua.

Sitten itse aiheeseen, minä olisin kuollut 3 vuotiaana sydänvikaan.

Tilastollisesti olisin luultavasti kuollut johonkin nykyään triviaalisti hoidettavaan tautiin ennen kouluikää. 

Sukututkimuksesta tiedän että ainakin yksi esi-isäni on kuollut 1600 luvun lopulla noin 60 vuotiaana.  Hänellä taisi olla 7-8 lasta joista muistaakseni kolme selvisi aikuiseksi. 

Olen vasta kolmikymppinen eikä elämässäni ole ollut vielä mitään sellaista mihin olisin kuollut.

Lapseni sen sijaan olisi kuollut kuukauden ikäisenä. Minulla olisi myös ainakin toinen lapsi, josta en toki tiedä olisiko säilynyt hengissä - tai olisinko minä säilynyt hengissä läpi raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ketjussa taas niin lapselliset käsitykset menneisyydestä. Jos selvisit varhaislapsuudesta 1700-luvulla, saatoit helposti elää korkeaan ikään. Monessa suhteessa ihmiset elivät sitä paitsi terveellisemmin tuohon aikaan kuin nykyään. 

Historiantutkijana voin vakuuttaa, että tuohon aikaan kukaan ei elänyt pitkään ikään. Ei ainakaan siten, miten me pitkäikäisyyden nykyään käsitämme. 

Kyllä kirkonkirjoista löytyi satavuotias. Tosin syntymäaikahan voi tuohon aikaan olla mitä oli, mutta se oli merkitty myös rippikirjaan, 100-vuotias.

Ketju alkoi hyvin, sitten tuli taas näitä, jotka haaveilevat olleensa noitia. On helppo kuvitella niin nyt, mutta todennäköisesti olisitte olleet ihan tavallisia naisia. Ei teillä olisi mitään korttejakaan ennustamiseenkaan ollut, jos olisitte syntyneet johonkin metsäpirttiin Suomessa. 

Ilmankos maailma menee päin pestä, kun kaikki elinkelvottomatkin ("heikkolaatuiset") senkun elää ja hoidetaan. Ja elätetään.

Olen lähinnä muiden paskoja siivoillut työkseni, joten varmaankin johonkin tartuntatautiin viimeistään olisin kuollut, jos olisin samaa työtä tehnyt ja työikäiseksi asti ylipäänsä selvinnyt 1700-luvulla.

Mutta luultavammin olisin jo aikaisemmin eli lapsena kuollut johonkin anemiaan, aliravitsemukseen tai tautiin, koska olen äidin kertoman mukaan ollut hento lapsi, jolle ei ruoka oikein maistunut. Minä näen kyllä lapsuuskuvissani ihan tavallisen kokoisen pikkutytön, mutta ehkä ihanne on sitten siihen aikaan ollut paksumpi versio. Pahaa ruokahalulääkettä kumminkin muistan saaneeni, mikä vei loputkin ruokahalustani.

27- vuotiaana sahdin ja perunaviinan yliannostukseen. Elantoni olisin tienannut kiertelevänä luutun soittajana kauppaloiden toreilla ja tavernoissa. 15 lasta 12 eri piikatytön kanssa - kukaan ei jäisi kaipaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ilmankos maailma menee päin pestä, kun kaikki elinkelvottomatkin ("heikkolaatuiset") senkun elää ja hoidetaan. Ja elätetään.

Se, että ihmisellä on vaikkapa vauvana ollut sepsis ja aivokalvontulehdus on vain tuurista kiinni eikä mitään heikkolaatuisuutta. Minulla ei ole ollut elämässäni mitään tuollaista koskaan, eli hyvä tuuri. 

puhjenneen umpisuolen aiheuttamasm sepsikseen 19- vuotiaana.

Jos ei joku muu bakteeritulehdus olisi jo lapsena vienyt, niin 29 vuotiaana aivokalvontulehdukseen olisin kuollut. Oli tunneista selviäminen kiinni jo nykylääketieteen kanssakin.

Syntyessä olisin kuollut, ja äitini minun mukanani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ketjussa taas niin lapselliset käsitykset menneisyydestä. Jos selvisit varhaislapsuudesta 1700-luvulla, saatoit helposti elää korkeaan ikään. Monessa suhteessa ihmiset elivät sitä paitsi terveellisemmin tuohon aikaan kuin nykyään. 

Voitko kertoa, mitä nämä monet suhteet ovat, joissa 1700-luvulla yleisesti elettiin terveellisemmin kuin nykyään? Kun minulle tuon aikakauden historian tutkijana ei nyt tule mieleen mitään.

Jos tarkoitat liikuntaa, niin suurin osa väestä teki kyllä raskasta fyysistö työtä, jossa sai liikuntaa, mutta se oli liian yksipuolista ja raskasta ollakseen terveellistä - pikemminkin se siitä aiheutui kulumia, jotka vammauttivat ihmiset jo ennen viittäkymppiä. Työ oli myös vaarallista. Joissain töissä - esim nahan työstämisessä, kankaiden värjöämisessä, käytettiin ihan sumeilematta vaarallisia aineita. Elää saattoi kyllä pi

No ohhoh! Onpa ollut aikamoista elämää. 😲 Itsekin olen aina ajatellut, että jotain tällaista se varmaankin on ollut. Ja nyt saatiin ihan tutkijan tietoa asiasta. Kiitos vain.

Ryssiltä saamaan pilkkukuumeeseen. Tauti tuli Suomeen laivan mukana ja levisi vaatetäin välityksellä. 

1700-luku oli niin sotaista aikaa, että mitenkään en olisi voinut nykyiseen 59 vuoden ikään elää. Syntyneenä silloisen Ruotsin ja Venäjän vallan raja-alueen pikkukylässä jos olisinkin onnistunut jonnekin piilopirttiin pakenemaan, ennen pitkää olisin kuollut nälkään, kovaan talveen tai ryöstelevien kasakkajoukkojen kynsissä.

Todennäköisesti kuppaan 14-17 vuotiaana.

Hengissä olisin, mutta rampa ja kivulloinen parin vanhan murtuman takia.

Ketju on täynnä tietämättömien hölmöjen sepustuksia. 1700-luvulla ihmiset elivät helposti 60-80-vuotiaiksi, jos selvisivät varhaislapsuudesta. 

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC2625386/

Toki asiaan vaikutti jonkin verran sellaiset tekijät, kuten yhteiskuntaluokka yms., mutta kaikkiaan ihmiset eivät eläneet silloin merkittävästi lyhyemmän elämän kuin nytkään, JOS, jälleen kerran, selvisivät varhaislapsuuden "vaaran vuosista". Muutenkin menneisyyden ihmisten elinikiin liittyy kaikenlaista typerää liioittelua. Esimerkiksi kreikkalaiset filosofit elivät keskimäärin noin 70-vuotiaiksi jne. Menkää vain katsomaan itse muinaisihmisten ikiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ketjussa taas niin lapselliset käsitykset menneisyydestä. Jos selvisit varhaislapsuudesta 1700-luvulla, saatoit helposti elää korkeaan ikään. Monessa suhteessa ihmiset elivät sitä paitsi terveellisemmin tuohon aikaan kuin nykyään. 

Historiantutkijana voin vakuuttaa, että tuohon aikaan kukaan ei elänyt pitkään ikään. Ei ainakaan siten, miten me pitkäikäisyyden nykyään käsitämme. 

 

Kyllä ne elivät. Elettiin jo antiikin aikoina.  Ei toki niin pitkään kuin nykyisin, mutta 60 vuotiaaksi ihan yleisesti. 

Esimerkkinä Rooma:  siellä piti olla vähintään 17v jotta sai värväytyä legioonaan. Palvelus kesti 25 vuotta. Sen jälkeen sai perustaa perheen ja nauttia loppuelämästä hyvän eläkkeen ja maapläntin turvin. Siellä oli kokonaisia kaupunkeja ja kyliä, jotka koostui pääosin näistä ex-sotilaista perheineen. 

1700-luvulla ihmiset kuolivat enimmäkseen tartuntatauteihin. Moni menehtyi jo työiässä ja vanhuksiksi katsottiin vähintään 65-vuotiaat, kertoo netin väitteet.

Eikö tämä sitten ole aika samoin nykyisinkin? Vanhuuseläkkeelle jäädään keskimäärin 65-v:na ja moni työikäinen ei näe eläkeikäänsä, vaan kuolee ennen sitä.