Minkä ikäisenä ja mihin olisit menehtynyt 1700-luvun Suomessa?

Synnytykseen 28-vuotiaana tai viimeistään 35-vuotiaana myoomien aiheuttamaan verenhukkaan. 

Olisin kuollut keskosrna 1 pv ikäisenä, kun menin kuulemma mustaksi ja jouduin happikaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on totta, että lapsuudesta selvinneillä oli hyvät mahdollisuudet pitkään elämään. Naisilla synnytykset ja sen jälkeiset komplikaatiot olivat selkeästi suurin riski. Miehillä sitten tietysti sotaan joutuminen, mutta myös tappelut ja onnettomuudet, juopottelu. Sydänkohtaukset. 

Oikeastaan lääketieteestä vain kirurgia, varsinkin sydänleikkaukset, ja antibiootit oikein käytettynä ovat pidentäneet ihmisten elämää merkittävästi. Rauhan aika ja juopottelun vähentyminen, yleisen hygienian parantuminen ja parempi elintaso myös. Ryöstömurhatkin olivat ennen yleisiä. Sitä kautta elintaso vaikuttaa asuinolojen ja ravinnon lisäksi. 

Tilalle on tullut uusia ongelmia: mm. lääkkeiden liikakäyttö, höttöruoka, huumeet, mt-ongelmat räjähtäneet, liikenne, ylihygienia ja heikko bakteerikanta, syövät, liika kiire ja stressi, hormonihäiriköt, liikunnan puute, saasteet, l

Älä unohda rokotuksia. Niillä on ollut dramaattinen vaikutus lapsikuolleisuuden vähenemiseen. 

Rokotuksia väheksymättä, yleinen hygienia ja kunnon ruoka ovat auttaneet myös. Aliravitut helpommin menehtyy ja jos paskoon omaan kaivoon niin ei se terveellistä ole. Käsihygienia on pelastanut monia, jos ensin käy sorkkimassa koleerapotilasta ja ruttovainajia ja samoilla käsillä menee avustamaan synnytyksessä niin ei tee hyvää vauvalle tai äidin alapäälle. Arsenikki, lyijy ja lipeä on nykyään harvinaisia, entisaikaan naiset raskaana ollessa altistuivat näille ja lapsilla oli epämuodostumia ja tauteja, eikä niitä haluttu tai osattu hoitaa. Kyllä muutkin syyt kuin rokotukset ovat vaikuttaneet lasten eloonjääntimahdollisuuksiin.

Tiedoksi että antibiooteilla hoidettavat infektiot eivät kaikki olisi tappavia ilman antibioottia. Lapsen/nuoren ihmisen keuhkokuumekin on suuressa osassa tapauksista itsestään rajoittuva sairaus. Näistähän on paljon esimerkkejä vanhoissa (ennen penisilliinin keksimistä kirjoitetuissa) romaaneissa, joissa usein joku henkilö sairastuu vakavaan kuumetautiin, potee joitain päiviä ja sitten tulee keskellä yötä "käännekohta", jossa henkilö joko kuolee tai kuume lähtee laskemaan. Kirjoissa toki yleensä toivutaan. Tällaisia tauteja ilmeisimmiin sairastettiin alvariinsa 100+ vuotta sitten, ja niistä suuri osa lienee ollut angiinoita ja keuhkokuumeita, jotka nykyään hoidettaisiin antibiooteilla. Osa oli toki varmaan jotain influenssoja tai lapsen perusräkätauteja. 

Toistuvaan virtsatieinfektioon,hammastulehdukseen tai viimeistään synnykseen 29vuotiaana, kun raskausmyrkytys iski.

Kuolema olisi kuitenkin  luultavasti ollut helpotus ja vapautus kurjasta elämästä, köyhyydesta ja lantun järsimisestä mädillä hampailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on totta, että lapsuudesta selvinneillä oli hyvät mahdollisuudet pitkään elämään. Naisilla synnytykset ja sen jälkeiset komplikaatiot olivat selkeästi suurin riski. Miehillä sitten tietysti sotaan joutuminen, mutta myös tappelut ja onnettomuudet, juopottelu. Sydänkohtaukset. 

Oikeastaan lääketieteestä vain kirurgia, varsinkin sydänleikkaukset, ja antibiootit oikein käytettynä ovat pidentäneet ihmisten elämää merkittävästi. Rauhan aika ja juopottelun vähentyminen, yleisen hygienian parantuminen ja parempi elintaso myös. Ryöstömurhatkin olivat ennen yleisiä. Sitä kautta elintaso vaikuttaa asuinolojen ja ravinnon lisäksi. 

Tilalle on tullut uusia ongelmia: mm. lääkkeiden liikakäyttö, höttöruoka, huumeet, mt-ongelmat räjähtäneet, liikenne, ylihygienia ja heikko bakteerikanta, syövät, liika kiire ja stressi, hormonihäiriköt, liikunnan puute, saasteet, l

Juu nälänhätiin kuoltiin, ei liikalihavuuteen. Tuskin sekään herkkua oli.

Mahdollisesti jo synnytyksessä. Myöhemmin olisi voinut toistuvat virtsatieinfektiot viedä mennessään ilman antibiootteja. 

Luolamiehet elivät keskimäärin 30-vuotiaksi. Vuoteen 1840 mennessä eliniänodote oli noussut peräti 35:een. Siitä voi hieman päätellä, mikä merkitys rokotteilla ja antibiooteilla on ollut. 

Nestehukkaan olisin kuollut. Ei ollut tiputusta olemassa, jouduin lapsena muutamaksi päiväksi tiputukseen tuon takia.

Ja n. 9-10 vuotiaana olisi minut saanut sitten kuopata

Vierailija kirjoitti:

Luolamiehet elivät keskimäärin 30-vuotiaksi. Vuoteen 1840 mennessä eliniänodote oli noussut peräti 35:een. Siitä voi hieman päätellä, mikä merkitys rokotteilla ja antibiooteilla on ollut. 

Voihan sitä tarkistella oman suvun tietoja, että minkä ikäisiksi suunnilleen on eletty 1700-luvulla.

Sitkeitä on kyllä entisajan ihmiset olleet, suvusta ja iästä riippumatta. Ikänsä yltäkylläisyydessä, turvallisessa ympäristössä ja länsimaisen lääketieteen parissa eläneenä ei voi kuin ihmetellä. 

Olin herkkävatsainen jo lapsena,olisin ripuloinut itseni hengiltä pilaantuneen ruuan takia. Viimeistään synnytys olisi hengen vienyt koska tarvittiin sektio.

Jos olisin jäänyt vanhaksipiiaksi ja elänyt nelikymppiseksi,olisin ollut melko hyödytön yhteisölle herkän vatsani, migreenien sekä likinäköisyyteni takia (miten keräät polttopuita kun vanne puristaa aivoja tai  lypsät lehmät  erottamatta  lehmää  kivestä),  luultavasti minut olisi hylätty johonkin metsään kuolemaan.

Olisin saattanut kuolla tai vammautua bilirubiinejen nousuun vastasyntyneenä, kun olin pienikokoinen. Jos siitä olisin selvinnyt niin en välttämättä mihinkään.  Synnytykseni 3 kpl olisin tod näk selvinnyt hengissä, ne menneet sen verran hyvin 

En ole varma mitä mulla oli, mutta ihan pienenä olin "kuumekouristusten" vuoksi päiviä sairaalassa. Sen jälkeen seuraava riski on ollut ehkä vesirokko ja jos niistä olisin selvinnyt niin diabeettinen kooma joskus kymppivuotiaana olisi lopettanut mut lopullisesti.

Rokotusten merkitystä luultavasti liioitellaan. Isompi merkitys on sillä, kun on tajuttu tartuntamekanismit ja parannettu hygieniaa. Myös ravinnolla, lämpimillä asunnoilla ja muilla elinoloilla. Myös sillä että nykyään voidaan tukea potilaan elintoimintoja, esim. juuri tiputuksella. 

Rokotteista osalla varmaan on ollut todellista merkitystä, mutta iso osa niillä "selätetyistä" taudeista on jo lähtenyt hiipumaan ennen niihin kehitettyjä rokotteita. Meillä vain halutaan pitää yllä uskomusta, että rokotteet pelastavat maailman, haitoista viis.

Varsinkin nykyisistä rokotteista osa on täysin turhia ja useimmilla on myös haittoja. Ennen vanhaan rokotteissa ei ollut haitallisia lisäaineita, tosin itse vaikuttava aine saattoi olla joillekin vaaraksi. Nykyään toimintaperiaate on eri ja valitettavasti tehon ja turvallisuuden testaus ei kestä kriittistä tarkastelua. Käytännössä kumpaakaan ei ole todistettu. 

6-vuotiaana munuaistulehdukseen. Jos tästä olisin selvinnyt niin keuhkokuumeeseen 12-, 38- tai 48-vuotiaana. Tai hevosonnettomuuteen parikymppisenä.

Melankolia olisi saanut minut päättämään päiväni hyppäämällä 28-vuotiaana Linnen apostolina laivasta mereen. 

Olisin kuollut synnytykseen, koska ei voitu silloin tehdä hätäsektiota. Myös toinen lapseni olisi kuollut pienenä keskosena, ei ollut keskoskaappeja. 

Todennäköisesti olisin tap*panut parikymppisenä itseni joko suoraan tai välillisesti, kun ei olisi ollut viinaa, laudanumia ja morfiinia kummempaa, millä lääkitä vuosien ahdistusta ja unihäiriöitä.

Tai sitten olisin kuollut johonkin kulkutautiin. En saa ikinä perusflunssaa, vaan kerran vuoteen haravoin jostain aina jotain tujumpaa, ja olen sitten myös pitkään kipeä. Viimeksi influenssan jälkeen oli keuhko-oireita puoli vuotta, koronan sairastin lievänä mutta sen jälkeen oli sydänoireita n. kuukauden verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisesti jo syntymän hetkellä. Tai myöhemmin. Ei voi tietää, kun elinolosuhteet olivat silloin niin erilaiset.

Syntymäni piti käynnistää keinotekoisesti, koska olin niin myöhässä. Ja hitaus on pysynyt luonteessani myöhemminkin.

Miten entisaikaan kävi lapsille, joiden syntymä pitää nykyään käynnistää?

 

Kuolivat äitinsä mukana, eivät nähneet päivänvaloa.

Yks muun alan lääkäri sanoi, että ennen vanhaan äidin henki pelastettiin ja lapsi otettiin alakautta ulos. Eli vaikka lapsen pää laitettiin palasiksi, jotta tulee ulos ja äiti jää henkiin. 

Lapsen arvo ei ollut kovin suuri, sillä lapsia kuoli joka tapauksessa pienenä paljon.