Minkä ikäisenä ja mihin olisit menehtynyt 1700-luvun Suomessa?
Vai olisitko kenties jonkinmoisella onnenkantamoisella selviytynyt ja saavuttanut tämänhetkisen elinikäsi? Tämmöinen puheenaihe nousi esiin ikäisiäni ukkoja taannoin nähdessäni. Aloitan vastaamalla, että verenmyrkytys olisi vienyt miehen hieman yli parikymppisenä.
M79
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on täynnä tietämättömien hölmöjen sepustuksia. 1700-luvulla ihmiset elivät helposti 60-80-vuotiaiksi, jos selvisivät varhaislapsuudesta.
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC2625386/
Toki asiaan vaikutti jonkin verran sellaiset tekijät, kuten yhteiskuntaluokka yms., mutta kaikkiaan ihmiset eivät eläneet silloin merkittävästi lyhyemmän elämän kuin nytkään, JOS, jälleen kerran, selvisivät varhaislapsuuden "vaaran vuosista". Muutenkin menneisyyden ihmisten elinikiin liittyy kaikenlaista typerää liioittelua. Esimerkiksi kreikkalaiset filosofit elivät keskimäärin noin 70-vuotiaiksi jne. Menkää vain katsomaan itse muinaisihmisten ikiä.
Tämä on paikkansa pitämätön populaari yleistys. Tuon ajan henkikirjoista löytyy joka pitäjässä ja joka vuosikymmenellä MUUTAMIA pitkäikäisiä kahde
Isovihanpäättyi jo 1723 ja sen jälkeiseltä ajalta rippikirjat ja syntineiden/kuolleiden luettelot on olemassa 1700-luvulta melkein kaikissa seurakunnissa.
Hieman ohis mutta syystä: en olisi edes syntynyt. Toinen vanhemmista olisi ehtinyt kuolla kauan ennen kuin tapasivat.
2-vuotiaana hinkuyskään tai jos olisin selvinnyt siitä niin 26-vuotiaana synnytykseen jossa jouduttiin tekemään nukutuksessa istukan käsinirroitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti jo syntymän hetkellä. Tai myöhemmin. Ei voi tietää, kun elinolosuhteet olivat silloin niin erilaiset.
Syntymäni piti käynnistää keinotekoisesti, koska olin niin myöhässä. Ja hitaus on pysynyt luonteessani myöhemminkin.
Miten entisaikaan kävi lapsille, joiden syntymä pitää nykyään käynnistää?
Hyvällä tuurilla vain lapsi kuoli.
Varmaan parivuotiaana tuhkarokkoon.
Joko nenäverenvuoto, joka ei saatu loppumaan, iässä 6v. Tai sitten poksahtanut umppari iässä 27v.
Endometrioosi olisi minut vienyt iässä 34.
Vierailija kirjoitti:
I tyypin diabetekseen 15-vuotiaana.
Diabetes ei tainnut olla kovin yleinen 1700-luvulla. Ihmisten elintavat, ravinto ym. loivat aivan erityyppiset olosuhteet myös taudeille, joten vertailu nykyajassa sairastamiimme tauteihin ei välttämättä toimi.
Vierailija kirjoitti:
Kaatunut pakkovärvättynä kaukana kotoa Pultavassa tai Norjan vuorilla :(
Tämä, jos mikä on hymiön paikka - kippis sille!
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi että antibiooteilla hoidettavat infektiot eivät kaikki olisi tappavia ilman antibioottia. Lapsen/nuoren ihmisen keuhkokuumekin on suuressa osassa tapauksista itsestään rajoittuva sairaus. Näistähän on paljon esimerkkejä vanhoissa (ennen penisilliinin keksimistä kirjoitetuissa) romaaneissa, joissa usein joku henkilö sairastuu vakavaan kuumetautiin, potee joitain päiviä ja sitten tulee keskellä yötä "käännekohta", jossa henkilö joko kuolee tai kuume lähtee laskemaan. Kirjoissa toki yleensä toivutaan. Tällaisia tauteja ilmeisimmiin sairastettiin alvariinsa 100+ vuotta sitten, ja niistä suuri osa lienee ollut angiinoita ja keuhkokuumeita, jotka nykyään hoidettaisiin antibiooteilla. Osa oli toki varmaan jotain influenssoja tai lapsen perusräkätauteja.
Aika iso ero kuitenkin siinä, onko kuolleisuus vaikka 20% tia 50% ilman anbitiootteja ja 2% tai 5% niiden kanssa.
Espanjantautiin kuolleista suurimman osan tappoi viruksen runtelemiin keuhkoihin iskenyt bakteeriperäinen keuhkokuume., tämä on säilyneistä kudosnäytteistä myöhemmin todettu. Antibiootit olisivat vähentäneet kuolleisuutta huimasti.
Mahanportin ahtauma leikattiin vähän syntymän jälkeen joten 1700-luvulla olisin todennäköisesti nääntynyt muutamassa viikossa hengiltä.
Todennäköisesti johonkin hammasperäiseen tulehdukseen, niin vinkkurat hampaat ja useampia jouduttu sen takia poistamaan. Leukaluun suuntaisesti ikenen alla piilossa naapurihammasta kohti kasvanut viisuri olisi lopulta hajottanut naapurinsa eikä sille olisi mitään tuon ajan osaamisella voitu tehdä.
Varmaankin umpisuolen tulehdukseen (joka olisi todennäköisesti johtanut puhkeamiseen, jos ei olisi leikattu) alle kouluikäisenä. Jos olisin siitä jotenkin mystisesti selvinnyt, niin todennäköisesti ensimmäisen lapsen synnytykseen, jossa oli vähän kaikenlaista haastetta.
Anafylaktiseen shokkiin (hyönteisen pisto) 9-vuotiaana.
Olisin varmaan itse vielä hengissä. Mitään vakavaa ei minulla ole ollut. Olen 57 v.
Mutta lapseni eivät olisi. Toinen olisi kuollut synnytyksessä ja toinen umpisuoleen parikymppisenä.
Olen syntynyt keisarinleikkauksella, joten luultavasti en olisi elävänä edes päivänvaloa ehtinyt näkemään. Ja äidiltäni olisi jäänyt kaksi lasta puoliorvoiksi samassa rytäkässä.
17-vuotiaana vakavaan allergiseen reaktioon. Toki allergiat taisi olla aika paljon harvinaisempia silloin.
Olisin syntynyt etuajassa ja elänyt todennäköisesti muutaman tunnin.
En olisi edes syntynyt ja varmaan äitikin olisi mennyt samassa rytäkässä,sillä synnyin keidsarinleikkauksella.
Varmaankin masennukseen, kun ei ollut vauva.fi sivuja. 🤣
En olisi elänyt päivääkään. Synnyin keskosena ja olin ensimmäisen kuukauden happikaapissa huonosti kehittyneiden keuhkojen takia.