Lue keskustelun säännöt.
Miksi en enää tunne mitään suuria tunteita muita ihmisiä kohtaan?
13.09.2025 |
Siis mitään voimakasta ihastumista, mustasukkaisuutta, ikävää tai mitään. Tilalla jonkinlainen yhdentekevyys, voiko olla iän tuoma juttu?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut tarpeekseni muista ja muiden tunteista.
Entä omistasi?
Ne ovat tasaantuneet ja harvoin tunnen mitään merkittävän kiinnostavaa. Muutama vuosi sitten olin vielä täynnä tunteita ja jaksoin pohtia niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko minä?
Tämä on kai vitsi mutta sisältää viisauden. Olen sinä. Olemme kaikki loppujen lopuksi samanlaisia ja siksi kukaan ei kiinnosta erityisyydessään. Koska kukaan ei ole niin erityinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko minä?
Tämä on kai vitsi mutta sisältää viisauden. Olen sinä. Olemme kaikki loppujen lopuksi samanlaisia ja siksi kukaan ei kiinnosta erityisyydessään. Koska kukaan ei ole niin erityinen.
😮
lopeta mielialalääkkeet niin tunteet palaa yllättävän nopeasti ja muutenkin ajattelu kirkastuu.
Itse lääke kannattaa lopettaa hitaasti, itsellä vei 4kk pikkuhiljaa vähentäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lopeta mielialalääkkeet niin tunteet palaa yllättävän nopeasti ja muutenkin ajattelu kirkastuu.
Itse lääke kannattaa lopettaa hitaasti, itsellä vei 4kk pikkuhiljaa vähentäen.
En ole AP mutta olen kirjoittanut pari kommenttia tähän ketjuun. En ole koskaan käyttänyt mielialalääkkeitä. En käytä mitään muitakaan lääkkeitä säännöllisesti, en myöskään hormonaalista ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lopeta mielialalääkkeet niin tunteet palaa yllättävän nopeasti ja muutenkin ajattelu kirkastuu.
Itse lääke kannattaa lopettaa hitaasti, itsellä vei 4kk pikkuhiljaa vähentäen.
En ole AP mutta olen kirjoittanut pari kommenttia tähän ketjuun. En ole koskaan käyttänyt mielialalääkkeitä. En käytä mitään muitakaan lääkkeitä säännöllisesti, en myöskään hormonaalista ehkäisyä.
En minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80 tykkäystä aloituksella. Wow! En tajunnut miten yleistä tämä voi olla.
Yli sata!
En vain välitä enää. Enkä jaksa esittää välittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up yöksi
Miksi? Yöllä ei voi vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Itse olen viisikymppinen, ja todella helpottunut tilanteesta. Mielenrauha.
Minulla nousee yhdentekevää-asenne, kun tarpeeksi ensin juorutaan, kritisoidaan ja haukutaan. Ensin voin reagoida voimakkaastikin omissa oloissani, esim. itkeä hillittömästi, loukkaantua tai raivota. Mutta kun tarpeeksi on saanut samaa osakseen, reagointi lakkaa ja tilalle tulee hälläväliä-asenne. Ja yleensä se asenne koskee sitten muitakin kuin vain näitä, joka sen alunperin saivat aikaan. Alkaa ikään kuin automaattisesti kohdella kaikkia samoin, koska oletus on, että pian muiltakin kumminkin alkaa sama renkutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up yöksi
Miksi? Yöllä ei voi vastata.
Sen takia hän sanoikin, että yöksi eli yön ajaksi, kun ei voi vastata. Vaikka en kyllä ole huomannut, että otsikot olisivat pysyneet paikallaan yön ajan, koska lukemaan niitä pystyy yölläkin ja siksi otsikot vaihtuvat yölläkin ja joku voi kadota.
Sehän on ap täysin hyvä asia, että suhtautuu kaikkiin asioihin neutraalisti, että mitkään suuret tunteet ja asiat eivät enää hetkauta lainkaan. Tähän esim. buddhalaisuus opettaa, että on täysin neutraalit tunteet kaikkia kohtaan ja myös itseään kohtaan. Mutta toki pitää tuntea myötätuntoa kärsiviä kohtaan ja auttaa tarvittaessa, jos on mahdollisuuksia tähän. Se on myös hyvä asia, jos ei esim. tunne kateutta, kostonhalua, himoa ym.
Vierailija kirjoitti:
Minä vähän yli 40 ja olen jättämässä avomieheni tällaisen ilmiön takia. Hän haluaa tunneyhteyttä ja jakamista. Siihen aikoinaan rakastuinkin. Nykyään lopen kyllästynyt eikä kiinnosta tai hetkauta yhtään. Olen vieraantunut itsestäni, tai siitä joka olin ennen.
Ja mies voi tavata vapaasti jonkun, jota tunteet ja niiden analysointi kiinnostaa. Mies on kai masentunut ja lukkiutunut vuosien takaiseen suruun, saa välillä raivareita ja itkukohtauksia joille minä en ole vuosien saatossa voinut mitään. En voi auttaa.
Minä aion elää yksin, korkeintaan joku kevyt panokaveri voisi olla. Mieheni kanssa en ole harrastanut seksiä pitkiin aikoihin koska siihen liittyisi myös tunteilu ja hauskuus maksaisi taas sen, että pitäisi puida tunteita.
Olen vain lopen kyllästynyt.
Mitä mies sanoi asiaan?
Minä olen vatvonut tunnepuhetta niin perkeleesti tässä elämässä että se on loppu nyt - niin omalta kuin muidenkin osalta! Ihan yhtä tyhjän kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vatvonut tunnepuhetta niin perkeleesti tässä elämässä että se on loppu nyt - niin omalta kuin muidenkin osalta! Ihan yhtä tyhjän kanssa!
Ikä?
Onkohan tämä asennoituminen rakennettu ihmisen geeneihin.