Lapsen kavereilla liian epäterveelliset elämäntavat

Suomessa on ihmeellinen suhde ruokaan ja herkkuihin. Puhutaan roskaruoasta ja kielletyistä herkuista. Ruokaa pitäisi arvostaa ja puhua kunnioituksella. Ei ole roskaruokaa, sen sijaan voi puhua paremmasta ruoasta niiden terveellisten kotiruokien yhteydessä. Ja kasviksia lapset rupeavat syömään myös, kun ne valmistetaan kunnolla ja tehdään niistä hyviä. Ei niin, että lautasen sivuun pari tomaattipalaa ja sitten nalkutetaan lapselle, kun se ei halua niitä syödä. Samoin syödään jälkiruokaa yhdessä, ei niin, että äiti laihduttaa ja sitten vedetään koko pellillinen piirakkaa, kun sitä on tarjolla. Ja nämä kaikki tiukat säännöt lähtevät siitä, että vanhemmilla ei ole kontrollia omasta tekemisestään. Ihan turha määräillä jotain ruutuaikoja, jos vanhempi itse tuijottaa kännykkää. Lapset ovat fiksuja ja ymmärtäväisiä, mutta jos vanhemmat tekevät päinvastoin kuin määrää, ei siinäkään ole mitään järkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia."

No eikö tuo ole juuri sitä rajojen asettamista, josta ap:tä on kritisoitu? 

Saan sen kuvan, että lapsella on liian tiukat rajat. Lapsen ei anneta tehdä vääriä ratkaisuja eikä anneta miettiä itse. Kaikki tuodaan eteen. Teet näin ja noin. Nyt saat joustoa koska me vanhemmat olemme niin päättäneet. Milloin lapsi saa tehdä kuten haluaa ja oppia niistä?

Esimerkin omaisesti. Anna lapsen syödä herkkuja niin paljon kuin vatsa vetää. Lapsi saa todennäköisesti huonon olon ja tajuaa kohtuullisuuden merkityksen. Ei tietenkään poista satunnaisia karkkiövereitä, mu

Nyt kuulostaa jo siltä, että joko olette alkaneet liian myöhään opettaa lapselle itsekontrollia tai sitten lapsella on oikeasti jonkun diagnoosin selvittely edessä. Tai sitten liioittelet esim tuota syömistä.

Mutta tuollainen voi olla edessä lapsella, jolla vanhemmat sanelee kaiken eikä itse opita minkäänlaista itsehillintää. Tutun lapsi lihoi 18-vuotiaana kotoa muutettuaan 30 kiloa vuodessa, koska oli niin innoissaan siitä että sai rajoittamatta ostaa ja syödä herkkuja.

En silti tarkoita syyllistää juuri vanhempia, lapset on yksilöitä ja se mikä toimi yhdelle, ei toimi toiselle. Tärkeintä on että aidosti rakastaa lastaan juuri sellaisena kuin tämä on ja yrittää parhaansa sekä lapsen että oman jaksamisen ja pystymisen rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia."

No eikö tuo ole juuri sitä rajojen asettamista, josta ap:tä on kritisoitu? 

Saan sen kuvan, että lapsella on liian tiukat rajat. Lapsen ei anneta tehdä vääriä ratkaisuja eikä anneta miettiä itse. Kaikki tuodaan eteen. Teet näin ja noin. Nyt saat joustoa koska me vanhemmat olemme niin päättäneet. Milloin lapsi saa tehdä kuten haluaa ja oppia niistä?

Esimerkin omaisesti. Anna lapsen syödä herkkuja niin paljon kuin vatsa vetää. Lapsi saa todennäköisesti huonon olon ja tajuaa kohtuullisuuden merkityksen. Ei tietenkään poista satunnaisia karkkiövereitä, mutta se kuuluu ihmisen luonteeseen.

Lapsi e

Itse taas näkisin, että ap vääntää nyt isommista asioista kuin leikki-ikäisen kanssa. Jos nyt kärjistetään, niin entä jos lapsen mielestä on ok olla rajattomasti puhelimella ja syödä karkkia joka päivä koulun jälkeen, niin millä tavalla lapsen vastuuntuntoa kolkutellaan, jos hän ei itse näe toiminnassa mitään ongelmaa? Pakkohan siinä on vanhemman oltava se vastuullinen ja rajata toimintaa, koska muuten menee suunterveys ja lapsi hautautuu ruudun ääreen, vaikka itse ei tuntisikaan siinä mitään överiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia."

No eikö tuo ole juuri sitä rajojen asettamista, josta ap:tä on kritisoitu? 

Saan sen kuvan, että lapsella on liian tiukat rajat. Lapsen ei anneta tehdä vääriä ratkaisuja eikä anneta miettiä itse. Kaikki tuodaan eteen. Teet näin ja noin. Nyt saat joustoa koska me vanhemmat olemme niin päättäneet. Milloin lapsi saa tehdä kuten haluaa ja oppia niistä?

Esimerkin omaisesti. Anna lapsen syödä herkkuja niin paljon kuin vatsa vetää. Lapsi saa todennäköisesti huonon olon ja tajuaa kohtuullisuuden merkityksen. Ei tietenkään poista satunnaisia karkkiövereitä, mu

Minusta kuulostaa siltä ettet arvosta lastasi ja hän käyttäytyy lähes itsetuhoisesti koska ei arvosta itsekään itseään.

Kannattaa tutustua omaan lapseen juuri sellaisena persoonana kuin hän on ja löytää hänestä vahvuuksia ja panostaa niihin. Onko kenties taiteellinen tai olisiko hyvä leipomaan jos on herkkusuu? Etsikää hänen vahvuuksia ja auttakaa hänen ehdoillaan ennakkoluulottomasti häntä panostamaan niihin. Sanon siksi että ennakkoluulottomasti, kun esim taiteessa lapsilla voi olla ihan omat villitykset jota me aikuiset ei tajuta. Esim mangaa tai fanifiktiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia."

No eikö tuo ole juuri sitä rajojen asettamista, josta ap:tä on kritisoitu? 

Saan sen kuvan, että lapsella on liian tiukat rajat. Lapsen ei anneta tehdä vääriä ratkaisuja eikä anneta miettiä itse. Kaikki tuodaan eteen. Teet näin ja noin. Nyt saat joustoa koska me vanhemmat olemme niin päättäneet. Milloin lapsi saa tehdä kuten haluaa ja oppia niistä?

Esimerkin omaisesti. Anna lapsen syödä herkkuja niin paljon kuin vatsa vetää. Lapsi saa todennäköisesti huonon olon ja tajuaa kohtuullisuuden merkityksen. Ei tietenkään poista satunnaisia karkkiövereitä, mu

No mitäs sitten tehdään kun lapsi on 18-vuotias ja saa ottaa pikavippejä, hankkia oman lapsen tai sukupuolitauteja, juoda viinaa, syödä niin paljon roskaruokaa kuin haluaa ym? Ja kärjistäen sanottuna vanhempi ei edes pääse lapsen elämään jos lapsi niin päättää. Kyllä on kädetöntä vanhemmuutta jos ainoa keino pärjätä lapsen kanssa on mustavalkoiset kiellot. Niillä ei enää kauan pärjää. Rajat pitää olla, mutta täytyy löytää myös miten lapsi kehittää omaa itsekontrollia.

Mun lapsuudessa vanhempia toteltiin, piste. Oltiin köyhiä eikä todellakaan ollut varaa niihin mitä kavereilla oli. Jos siitä olisi kiukutellut niin selkäänsä olisi saanut. Kasvata se lapsesi!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on provo. AP ei voi olla tuon ikäisen äiti. Jos olisi, niin AP kyllä tuntisi tuon kuuluisan "Kaikki muut'. Todellisuudessa todennäköisesti 10 hengen lapsi porukassa korkeintaan yksi saa.

Itse vastaan aina näihin "Kaikki kaverikin saa", että "Tiedän ettei Venla, Eino tai Siiri ainakaan saa kun olen jutellut heidän vanhempiensa kanssa asiasta. Eli kuka saa?" Ja kun vastaukseksi tulee lähes poikkeuksetta että "Kaikki muut", niin sitten kyselen yksitellen "Saako Väinö, entä Iina". Yleensä hyvin äkkiä paljastuu että oikeasti ei juuri kukaan saa. Tai korkeintaan porukassa on se yksi joka saa. Ja jos niitä, jotka saa on poikkeuksellisen paljon, niin silloin kannattaa todeta, että minäpä kysyn niiden vanhemmilta. Yleensä aika äkkiä lapsi toteaa ettei tarvi kysyä :D 

Selvästikään sinulla ei ole käsitystä siitä miten huonolla tolalla nykynuorten elintavat ovat. Juuri eilen lapseni näytti minulle kuvaa siitä mitä kaveri oli ostanut kaupasta. Siinä oli mm. iso jäätelöpakkaus, keksejä, karkkeja. Luuletko että 11-vuotiaani oli tuon kuvan jostain netistä löytänyt ja valehteli minulle? Ei, kyllä tämä on valitettavasti totta.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia."

No eikö tuo ole juuri sitä rajojen asettamista, josta ap:tä on kritisoitu? 

Saan sen kuvan, että lapsella on liian tiukat rajat. Lapsen ei anneta tehdä vääriä ratkaisuja eikä anneta miettiä itse. Kaikki tuodaan eteen. Teet näin ja noin. Nyt saat joustoa koska me vanhemmat olemme niin päättäneet. Milloin lapsi saa tehdä kuten haluaa ja oppia niistä?

Esimerkin omaisesti. Anna lapsen syödä herkkuja niin paljon kuin vatsa vetää. Lapsi saa todennäköisesti huonon olon ja tajuaa kohtuullisuuden merkityksen. Ei

Minä olin lapsi, jolla oli äärimmäisen tiukka ruokakuri. Herkkujakin oli, mutta niiden syömiseen liittyi aina se, että esim. synttärilahjaksi saadusta suklaasta tuli jakaa koko perheelle osuutensa eli 1 levy jaettiin 5 osaan ja suklaata sai ottaa palan viikossa. Ruoka-ajat olivat tiukasti paikallaan, välillä ei naposteltu mitään ja äiti piti huolta siitä, että lempiruokia ei koskaan syöty. Jos ilmaisi pitävänsä risotosta, loppui risoton valmistaminen siihen, sitä ruokaa ei ollut enää tarjolla.

Kun muutin pois kotoa, söin 5 vuotta ihan mitä huvitti ja juuri silloin kun huvitti. Edelleenkin ruokavalioni on hyvin kapea enkä tee itselleni ruokaa enkä wolttaa. Voin syödä ruisleipää sellaisenaan jopa viikon verran vain siksi, että niin voi tehdä, ei ole pakko syödä sääntöjen mukaan. 

Lasten omien rahojen käyttöä vanhempani eivät millään tavalla rajoittaneet, joten olen onnistunut kokoamaan ihan mukavan omaisuuden, koska rahaan ei liity mitään ikävää oloa kuten ruokaan liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on provo. AP ei voi olla tuon ikäisen äiti. Jos olisi, niin AP kyllä tuntisi tuon kuuluisan "Kaikki muut'. Todellisuudessa todennäköisesti 10 hengen lapsi porukassa korkeintaan yksi saa.

Itse vastaan aina näihin "Kaikki kaverikin saa", että "Tiedän ettei Venla, Eino tai Siiri ainakaan saa kun olen jutellut heidän vanhempiensa kanssa asiasta. Eli kuka saa?" Ja kun vastaukseksi tulee lähes poikkeuksetta että "Kaikki muut", niin sitten kyselen yksitellen "Saako Väinö, entä Iina". Yleensä hyvin äkkiä paljastuu että oikeasti ei juuri kukaan saa. Tai korkeintaan porukassa on se yksi joka saa. Ja jos niitä, jotka saa on poikkeuksellisen paljon, niin silloin kannattaa todeta, että minäpä kysyn niiden vanhemmilta. Yleensä aika äkkiä lapsi toteaa ettei tarvi kysyä :D 

Selvästikään sinulla ei ole käsitystä siitä miten huonolla tolalla nykynuorten elintavat ovat. Ju

Ap puhuu kuin lapsen kaverilta olisi nähty kuva huumeruiskusta. "Valitettavasti tämä on totta!". Olen 40-vuotias ja kun minä olin ala-asteella, joskus ostettiin niin paljon herkkuja kuin viikkorahalla sai :D. Herkuttelu ei yleensä ole vuosiin hengenvaarallista, mutta syömishäiriö kuten anoreksia voi tappaa vuodessa. Eli ap, kannattaa hakea apua itselle jos sulla on jotenkin poikkeuksellisen tiukka suhtautuminen MUIDEN syömisiin. Omiin voit kyllä vaikuttaa ja kohtuuden rajoissa oman lapsenkin, mutta tuo että suhtaudut noin tunteella toisten ihmisten ostoksiin kielii kyllä jostain ongelmasta sun suhteessa ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on provo. AP ei voi olla tuon ikäisen äiti. Jos olisi, niin AP kyllä tuntisi tuon kuuluisan "Kaikki muut'. Todellisuudessa todennäköisesti 10 hengen lapsi porukassa korkeintaan yksi saa.

Itse vastaan aina näihin "Kaikki kaverikin saa", että "Tiedän ettei Venla, Eino tai Siiri ainakaan saa kun olen jutellut heidän vanhempiensa kanssa asiasta. Eli kuka saa?" Ja kun vastaukseksi tulee lähes poikkeuksetta että "Kaikki muut", niin sitten kyselen yksitellen "Saako Väinö, entä Iina". Yleensä hyvin äkkiä paljastuu että oikeasti ei juuri kukaan saa. Tai korkeintaan porukassa on se yksi joka saa. Ja jos niitä, jotka saa on poikkeuksellisen paljon, niin silloin kannattaa todeta, että minäpä kysyn niiden vanhemmilta. Yleensä aika äkkiä lapsi toteaa ettei tarvi kysyä :D 

Selvästikään sinulla ei ole käsitystä siitä miten huonolla tolalla nykynuorten elintavat ovat. Ju

Ei se ole sinun ongelma. Sinulla on ihan riittävästi hommaa siinä, että keskityt kasvattamaan sitä omaa lastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia."

No eikö tuo ole juuri sitä rajojen asettamista, josta ap:tä on kritisoitu? 

Saan sen kuvan, että lapsella on liian tiukat rajat. Lapsen ei anneta tehdä vääriä ratkaisuja eikä anneta miettiä itse. Kaikki tuodaan eteen. Teet näin ja noin. Nyt saat joustoa koska me vanhemmat olemme niin päättäneet. Milloin lapsi saa tehdä kuten haluaa ja oppia niistä?

Esimerkin omaisesti. Anna lapsen syödä herkkuja niin paljon kuin vatsa vetää. Lapsi saa todennäköisesti hu

Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Kuulostat tosi viisaalta ihmiseltä ja toivottavasti sinulla menee hyvin.

Tämä oli hyvä esimerkki siitä että vanhemman säännöt eivät suoraan siirry lapseen, ja jos jostain asiasta tehdään jotenkin vaikeaa ja poikkeavaa, se voi näkyä yllättävästi myöhemmin.

Lapsen oman persoonan ja halujen pitäisi jossain vaiheessa kasvatusta alkaa saamaan tilaa, jottei niistä tule myöhemmin vaikeita asioita lapselle itselleen.

Ei 11-vuotiaalle puhuta lihomisesta ja sen rajoittamisesta liikunnalla. Se altistaa syömishäiriöille.

Järki hoi. Ei tarvitse puhua suoraan. Sanoo että harjaat hampaasi useammin ja liiku enemmän niin jaksat paremmin. 

 

Ei nitä hampaita saa harjata kuin 2, ihan max 3 kertaa päivässä. 

Puoletkaan siitä lapsen valituksesta, kuinka kaverit saa, ei pidä paikkaansa. Lapset liioittelevat aina kun kertovat mitä muut saavat.

Olen samaa mieltä AP:n kanssa rajoista. THL suosittelee korkeintaan kahden tunnin ruutuaikaa tämänikäisille. Osassa maissa tämänikäisillä ei ole edes puhelimia. Itse asiassa varmaan aika monessa.  En ole samaa mieltä karkkipäivästä, koska ei sitä karkkia oikeasti tarvitse edes kerran viikossa ja karkkipäivä houkuttelee syömään karkkia.  Minulle myös samanikäinen poika ( oletan, että lapsi on poika) ja ymmärrän haasteet. Ruutuajoisssa ollaan joustavampia ,mielestäni kaikki ruutuaika ei ole samanarvoista. Esimerkiksi mitään tiktokkia tai vastaavaa videoiden katselua ei tule, mutta jos pelaa kaverin kanssa yhdessä samassa pelissä, suunnittelee ja rakentelee jotain yhdessä tms, niin näen sen enemmän leikkinä, jossa on vuorovaikutusta mukana. Jos on kaveri vaikka kylässä ja pelaillaan vähän enemmän, niin pidetään vaikka seuraava päivä ihan  ilman pelaamista.  AP voi kertoa lapselleen, että on vieläkin tiukempia vanhempia.  Arkena sängyssä meillä ollaan klo 21, puhelimen nukkumaanmenoaika on paljon aiemmin. Lisäksi lapsella tulee olla liikunnallinen harrastus, vähintään 2h viikossa, näin on ollut eskarista saakka.  

Kyse ei ole pelkästään rajoista vaan tavoista ja niiden luomisesta. Jos on tottunut aina pesemään hampaat kahdesti päivässä niin se on tapa, jota en helpompi ylläpitää, kuin lisätä toinen pesukerta päivään myöhemmässä iässä. Samoin, jos on tottunut, ettei karkkia mätetä jatkuvasti siihenkin tottuu, samoin kuin jos ei opeta siihen, että illat roikutaan puhelimella jotain 3 sekunnin videoita katsellen. Jos tottuu kulkemaan kaikki alle 2 km matkat pyörällä tai jaloin, niin matka ei tunnu pitkältä. Ja lasten aivoja kannattaa suojella, aikuisena voi sitten tuhota omilla elintavoillaan, mutta kehittyville aivoille annetaan kasvurauha.  Mielestäni valvominen ja siitä seuraava väsymys ei ole mikään ihmisoikeus, joka nyt tulee vain antaa kaikille esiteineillekin.  

Kannattaa panostaa perheenä vaikka jonnekin harrastukseen, vaikka menee pyöräilemään, uimaan tai vaikka geokätköjä etsimään tms. Mielestäni on huono merkki, jos mikään harrastus ei kiinnosta. Meillä lapsi tulee kotiin, jos olen sanonut, ettei pelata kaverilla ja kaveri vain pelaa. Toisten asioihin en puutu, mutta pidän meidän perheen säännöistä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on provo. AP ei voi olla tuon ikäisen äiti. Jos olisi, niin AP kyllä tuntisi tuon kuuluisan "Kaikki muut'. Todellisuudessa todennäköisesti 10 hengen lapsi porukassa korkeintaan yksi saa.

Itse vastaan aina näihin "Kaikki kaverikin saa", että "Tiedän ettei Venla, Eino tai Siiri ainakaan saa kun olen jutellut heidän vanhempiensa kanssa asiasta. Eli kuka saa?" Ja kun vastaukseksi tulee lähes poikkeuksetta että "Kaikki muut", niin sitten kyselen yksitellen "Saako Väinö, entä Iina". Yleensä hyvin äkkiä paljastuu että oikeasti ei juuri kukaan saa. Tai korkeintaan porukassa on se yksi joka saa. Ja jos niitä, jotka saa on poikkeuksellisen paljon, niin silloin kannattaa todeta, että minäpä kysyn niiden vanhemmilta. Yleensä aika äkkiä lapsi toteaa ettei tarvi kysyä :D 

Selvästikään sinulla ei ole käsitystä siitä miten huonolla tolalla nykynuorten elintavat ovat. Ju

Ihan sairasta että sun lapsi ottaa jo valokuvia toisten ostoksista ja sinä kauhistelet niiden perusteella miten huonolla tolalla elintavat ovat. Tuo ei ole normaalia ja sinun poikkeuksellinen suhde ruokaan on sen aiheuttanut.

Ei ole millään tavalla tieteellistä tai asiallista alkaa analysoida toisten ostoksia yksittäisten kauppakäyntien sisällön suhteen. Sun lapsi on selvästi hämmentynyt tuosta ristiriidasta sun puheiden ja muiden elämän välillä. Ratkaisu ei ole se että muut muuttaa elintapoja vaan se, että teillä aletaan etsiä normaalimpaa suhdetta ruokaan.

Syömishäiriöt on hengenvaarallisia aivan eri luokassa kuin ylipaino. Samoin tuollainen muiden kyttääminen ei kyllä johda muutenkaan tasapainoiseen ja terveeseen mieleen. Sun lapsi ei ole aikuinen ja hänellä ei ole kykyä suodattaa sun puheita, vaan hän voi ottaa kirjaimellisesti sun puheet ja asenteet.

On ihan ok olla omat säännöt, mutta ei ole tervettä alkaa ruotia muiden tekemistä tuolla tasolla. Sinä et todellakaan voi tietää muiden elämästä yhden otoksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on provo. AP ei voi olla tuon ikäisen äiti. Jos olisi, niin AP kyllä tuntisi tuon kuuluisan "Kaikki muut'. Todellisuudessa todennäköisesti 10 hengen lapsi porukassa korkeintaan yksi saa.

Itse vastaan aina näihin "Kaikki kaverikin saa", että "Tiedän ettei Venla, Eino tai Siiri ainakaan saa kun olen jutellut heidän vanhempiensa kanssa asiasta. Eli kuka saa?" Ja kun vastaukseksi tulee lähes poikkeuksetta että "Kaikki muut", niin sitten kyselen yksitellen "Saako Väinö, entä Iina". Yleensä hyvin äkkiä paljastuu että oikeasti ei juuri kukaan saa. Tai korkeintaan porukassa on se yksi joka saa. Ja jos niitä, jotka saa on poikkeuksellisen paljon, niin silloin kannattaa todeta, että minäpä kysyn niiden vanhemmilta. Yleensä aika äkkiä lapsi toteaa ettei tarvi kysyä :D 

Selvästikään sinulla ei ole käsitystä siitä miten huonolla tolalla nykynuorten elintavat ovat. Ju

No siinä voi olla herkut useammalle tai kaveri lähettänyt sellaisen kuvan, koska haluaa kertoa että hänellä on kaikista eniten herkkuja. Vaikka ne ei hänen olisikaan. Minä sanon lapsille aina että kaikkia kaverien juttuja somessa ei kannata uskoa. Siellä ne aina kehuskelevat käyvänsä siellä sun täällä ja saavansa sitä sun tätä. Ja tulee kuva että muiden elämä on vain jatkuvaa saamista.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä AP:n kanssa rajoista. THL suosittelee korkeintaan kahden tunnin ruutuaikaa tämänikäisille. Osassa maissa tämänikäisillä ei ole edes puhelimia. Itse asiassa varmaan aika monessa.  En ole samaa mieltä karkkipäivästä, koska ei sitä karkkia oikeasti tarvitse edes kerran viikossa ja karkkipäivä houkuttelee syömään karkkia.  Minulle myös samanikäinen poika ( oletan, että lapsi on poika) ja ymmärrän haasteet. Ruutuajoisssa ollaan joustavampia ,mielestäni kaikki ruutuaika ei ole samanarvoista. Esimerkiksi mitään tiktokkia tai vastaavaa videoiden katselua ei tule, mutta jos pelaa kaverin kanssa yhdessä samassa pelissä, suunnittelee ja rakentelee jotain yhdessä tms, niin näen sen enemmän leikkinä, jossa on vuorovaikutusta mukana. Jos on kaveri vaikka kylässä ja pelaillaan vähän enemmän, niin pidetään vaikka seuraava päivä ihan  ilman pelaamista.  AP voi kertoa lapselleen, että on vieläkin tiukempia vanhempia. &nb

Olen kanssasi eri linjoilla sääntöjen tiukkuudesta, mutta nostan hattua sille miten hienosti osaat erottaa että esim ruutuajalle on myös hyödyllisempää käyttöä. Ihanaa että osaat arvostaa pelaamisen hyötyjä. Myös nostosi tapojen merkityksestä on hyvä. Kannattaa opettaa lasta myös luomaan tapoja jolla hän pääsee juuri omiin tavoitteisiin. James Clear on kirjoittanut aiheesta hyvän kirjan.

Kuulostat fiksulta ja tasapainoiselta. Kaikkea hyvää teille.

Terveisin liberaalimpi vanhempi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko uskovaisia?

mikä kysymys tää on? Pitääkö olla nykyään uskovainen että on hyvät tavat?

Samaa ihmettelen. Eikä tarvitse ihmetellä lasten ja nuorten käyttäytymistä tai ylipainoa tämän ketjun perusteella. 

Ei ole normaalia käytöstä esiteinille, että ostaa ja syö hulluna karkkia. Kyllä tuon ikäisenä pitäisi jo olla hallussa normaalit ruokailutottumukset. Ymmärrän, että silloin tällöin, mutta kyseessä on joku syömishäiriö, jos ei syö normaalia ruokaa, vaan mättää karkkia, vaikka ei olisikaan rajoituksia. Ne hyvät tavat ja ruokailutavat tulevat ihan varhaislapsuudesta. Jos vanhemmilla on outo suhde ruokaan, että pitää kielloilla ja rajoituksilla kontrolloida, ei ole mikään ihme, jos lapsi nuori ei osaa säädellä omaa syömistään. Ei niitä tapoja kielloilla ja rajoituksilla opeteta, vaan totuttamalla läpi lapsuuden vanhempien avulla. Kuulostaa siltä, että vanhempia ei kiinnosta tai sitten ei ole aikaa tehdä esim ruokaa yhdessä tai istua alas syömään. Syömisen ja ruokailun, kuten herkkujen syönnin pitäisi aina olla positiivinen asia. Se, että ruvetaan nuorta opettamaan terveellisiin elintapoihin asettamalla pakonomaisia rajoituksia on jo myöhäistä. Terveisin parantunut syömishäiriönen

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä AP:n kanssa rajoista. THL suosittelee korkeintaan kahden tunnin ruutuaikaa tämänikäisille. Osassa maissa tämänikäisillä ei ole edes puhelimia. Itse asiassa varmaan aika monessa.  En ole samaa mieltä karkkipäivästä, koska ei sitä karkkia oikeasti tarvitse edes kerran viikossa ja karkkipäivä houkuttelee syömään karkkia.  Minulle myös samanikäinen poika ( oletan, että lapsi on poika) ja ymmärrän haasteet. Ruutuajoisssa ollaan joustavampia ,mielestäni kaikki ruutuaika ei ole samanarvoista. Esimerkiksi mitään tiktokkia tai vastaavaa videoiden katselua ei tule, mutta jos pelaa kaverin kanssa yhdessä samassa pelissä, suunnittelee ja rakentelee jotain yhdessä tms, niin näen sen enemmän leikkinä, jossa on vuorovaikutusta mukana. Jos on kaveri vaikka kylässä ja pelaillaan vähän enemmän, niin pidetään vaikka seuraava päivä ihan  ilman pelaamista.  AP voi kertoa lapselleen, että on vieläkin tiukempia vanhempia. &nb

THL suosittelee juuri sitä, mitä sille on määrätty suositeltavaksi. Esimerkiksi 100 vuotta sitten THL olisi ilmoittanut, että päivässä on sopivaa lukea korkeintaan tunnin verran, muu on pahaksi silmille.

Ennen lapset tekivät töitä vanhempien kanssa, joten nyt vanhempien tulisi ymmärtää, että heidän työnsä on vapaa-aikana olla lapsen kanssa. Ihan kokonaan, ei vain käskien harrastamaan. Se tarkoittaa sitä, että mitään omaa elämää ei enää ole, jotta lapsen ruutuaika pysyisi minimissä. Lapsi ja lapsen pitäminen erossa digilaitteiden aiheuttamasta masennuksesta ja ahdstuksesta menee kaiken edelle. Kavereita ei tarvita, jos kavereiden kanssa oleminen on nettipelaamista.

Ymmärrän perheitä, joissa lapset ovat kotikoulussa. Silloin ei tule ongelmia herkkujen tai digimaailman kanssa, koska lapsi ei niistä tiedä.

Kannattaa isojen lasten kanssa tosiaan perustella ja neuvotella. Ei määrätä. Se ei toimi murrosikäisten kanssa enää. Minä annoin jopa kotona maistaa nuorten alkoholia, ettei tulisi kiellettyä hedelmää. Kerroin suoran, että vaikka ei ole teidän ikäisten juoma ja aikuistenkin juoma vain harvoin ja kohtuudella terveys ym syistä, niin haluan, että maistatte, jotta ymmärrätte, ettei mitään ihmeellistä. Joulupöytäänkin laitoin punaviiniä. Ihmettelivät, miten äiti ja isä kykenee sitä juomaan, kun maistoivat. Pahanmakuisena pitivät, ei tarvetta salajuomiseen tai sillä pätemiseen. Aikuisenakaan eivät alkoholista ole kiinnostuneita. Lasta ja nuorta kiinnostaa se kielletty hedelmä, joten sitä parempi, mitä vähemmän niitä on.