Lapsen kavereilla liian epäterveelliset elämäntavat

Soita heidän vanhemmilleen. Kuten elämässä yleensä, kaikki ovat kiinnostuneita jonkun tukarimutsin mielipiteistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan lasten mielestä _kaikki_ muut saa.

Nimenomaan. Sitten kun kysyt, että ketkä siis saa, niin osataan nimetä ehkä yksi, jos sitäkään.

Ap voi kasvattaa vain omaa lastaan. Anna muiden kasvattaa omansa omalla tavallaan. Meilläkään ei ole mitään ruutuaikoja eikä määrättyä herkkupäivää.

Kyllä itsekin osaan tuosta porukasta nimetä ainakin 4 lasta. Yksi taitaa olla meidän lapsen lisäksi sellainen, jolla on myös rajoja. Joo, jokaisella on oma kasvatustyylinsä, mutta ärsyttää se, että minun pitäisi myöntyä kasvatustyyliin, jota pidän haitallisena. Kun nämä esiteinit viettävät porukalla aikaa yhdessä, niin kyllä siellä mennään enemmistön mukaan. Aika äkkiä ulkopuolisiksi jäävät ne lapset, joilla loppuu ruutuaika kesken ja jotka eivät voi koulun jälkeen marssia karkkiostoksill

Kyllä se lapsesi toisten luona on ruudulla vaikka kuinka.

4 vuoden kuluttua säästösi on joka tapauksessa ohi, sillä lukiolaiselle on ostettava läppäri. 

Mihin tuo lapsi kavereita tarvii, jos saa olla kolme tuntia päivässä älylaitteella?

Kirjoitin vähän epäselvästi ruutuajasta. Se tarkoittaa siis puhelinaikaa. Sen lisäksi lapsi saa katsoa telkkaria/joskus jos haluaa pelata konsolilla.

Ollaan kokeiltu löysentää rajoja. Kesällä poistettiin ruutuaika wa:n osalta. Sen seurauksena lapsi oli 7 tuntia päivästä puhelimella. Aivan jäätävä määrä. Jos herkkupäivää ei olisi, lapsi kävisi aivan takuuvarmasti joka päivä ostamassa viikkorahallaan karkkia, limsaa. Nytkin jo kinuaa niitä harva se päivä. Kunnon ruoka ei meinaa kelvata, kieltäytyy syömästä. Säännöllistä liikuntaharrastusta ei tällä hetkellä ole, kun mikään ei kiinnosta. Ulkoilee kyllä kavereiden kanssa ja satunnaisesti käy eri liikuntapaikoissa (esim uimahalli). 

 

Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että sääntöjen vapauttaminen tekisi tälle lapselle jotenkin hyvää??

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin vähän epäselvästi ruutuajasta. Se tarkoittaa siis puhelinaikaa. Sen lisäksi lapsi saa katsoa telkkaria/joskus jos haluaa pelata konsolilla.

Ollaan kokeiltu löysentää rajoja. Kesällä poistettiin ruutuaika wa:n osalta. Sen seurauksena lapsi oli 7 tuntia päivästä puhelimella. Aivan jäätävä määrä. Jos herkkupäivää ei olisi, lapsi kävisi aivan takuuvarmasti joka päivä ostamassa viikkorahallaan karkkia, limsaa. Nytkin jo kinuaa niitä harva se päivä. Kunnon ruoka ei meinaa kelvata, kieltäytyy syömästä. Säännöllistä liikuntaharrastusta ei tällä hetkellä ole, kun mikään ei kiinnosta. Ulkoilee kyllä kavereiden kanssa ja satunnaisesti käy eri liikuntapaikoissa (esim uimahalli). 

 

Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että sääntöjen vapauttaminen tekisi tälle lapselle jotenkin hyvää??

 

- Ap

Kyllä. Lapsesi on ollut jatkuvasti talutusnuorassa. Nyt kun hänelle annetaan vapautta, niin hän käyttää sen täysimääräisesti hyväkseen. Mikäli sääntöjä vapautettaisiin, niin alussa tulisi varmasti ylilyöntejä, mutta sitten se tasaantuisi.

Mietipä asiaa näin. Et voi vahtia lastasi lopunikää. Haluatko että vapaus tulee sitten kun sinulla ei ole enää mahdollisuutta rajoittaa niitä tarvittaessa vai annetaanko vapaus silloin kun niitä pystytään vielä vahtimaan?

Viikolla saattaa saada pullan tai jätskin, oikeasti? Varo ettei käy niin, että kun lapsi on murrosiässä niin alkaa ihan uhallakin mättää niitä herkkuja omilla rahoillaan. Itse olen yrittänyt lapseni kasvattaa ja itsekin elää niin, että kaikkea saa syödä kohtuudella. Reilu kakskymppisiä ovat (3), ehjät hampaat jokaisella ja normaalipainoisia. Samoin itse olen hoikka, vaikka joka päivä jotakin makeaa suuhun meneekin.

Karkkipäivät ja herkkupäivät johtavat epäterveeseen käsitykseen herkkujen syömisestä. Meillä tehdään ruokaa ja silloin tällöin herkutellaan, kun siltä tuntuu. Lapset tietävät mitä jatkuva karkkien ja herkkujen syönti tekee terveydelle. Että keho ja mieli ei voi niin hyvin. Kieltäminen ja ehdottomuus on pahasta. Ehkä jotain pikkulasta voi kieltää, mutta kyllä vanhempi lapsi voi ymmärtää kokonaisuuden, jos se opetetaan esimerkin kautta kotona. Lapset joskus ostavat karkkia kavereiden kanssa eikä siihen kuole, mutta eivät sitä tee samaa tahtia kavereiden kanssa. Jotkut kaverit, joilla on karkkipäivä, käyvät salaa joka päivä ostamassa. En tiedä sitten mistä saavat rahat siihen.

Kun lapsi on isompi, niin nuo liian tiukat ruutuajat on kyllä vähän hankalat. Sinä et voi kasvattaa häntä kuin 7-vuotiasta. Jos 11v menee vaikka suoraan koulusta kaverilleen, ja siellä pelaavat/pläräilevät puhelinta illan, niin sitten varmaan voit sanoa että kotona ei enää ruutua. Mutta tuollainen järkähtämätön "kohtelen esiteiniä kuin pikkuvauvaa" on vaan ahdistavaa. Se ei kasvata lapsestasi yhtään parempaa kuin muut. Alkaa vaan kapinoimaan, syrjäytyy porukasta jne ja kaverit nauraa selän takana. 

Vierailija kirjoitti:

Viikolla saattaa saada pullan tai jätskin, oikeasti? Varo ettei käy niin, että kun lapsi on murrosiässä niin alkaa ihan uhallakin mättää niitä herkkuja omilla rahoillaan. Itse olen yrittänyt lapseni kasvattaa ja itsekin elää niin, että kaikkea saa syödä kohtuudella. Reilu kakskymppisiä ovat (3), ehjät hampaat jokaisella ja normaalipainoisia. Samoin itse olen hoikka, vaikka joka päivä jotakin makeaa suuhun meneekin.

Vähän ohi aiheen, mutta hampaiden kunto ei ole suoraan verrannollinen herkkuihin. Joillain hampaat eivät kestä vaikka harjataan ja vältellään herkkuja. Joillain kestää teki mitä vain. 

Sama painon kanssa. Geenit ja perimä yms. vaikuttavat yllättävän paljon.

Liiallisen ruutuajan välttämisessä voisi auttaa jokin harrastus. Esim. liikuntaharrastuksista voisi löytyä myös lisää kavereita. 

Minusta on todella välimpitämätöntä, että lapsen pitäisi antaa olla tuntikaupalla puhelimella ja syödä karkkia aina kun mieli tekee ja ajatella, että kyllä se siitä itse löytää kohtuuden. Ymmärrättekö, että sisältö on suunniteltu koukuttavaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Liiallisen ruutuajan välttämisessä voisi auttaa jokin harrastus. Esim. liikuntaharrastuksista voisi löytyä myös lisää kavereita. 

Minusta on todella välimpitämätöntä, että lapsen pitäisi antaa olla tuntikaupalla puhelimella ja syödä karkkia aina kun mieli tekee ja ajatella, että kyllä se siitä itse löytää kohtuuden. Ymmärrättekö, että sisältö on suunniteltu koukuttavaksi? 

jos ei löydä, niin sitten rajoitetaan. Annetaan lapselle mahdollisuus ymmärtää ja hakea itse rajansa. Mitä hyvää pakolla ja talutusnuoralla saadaan? Aikuisia jotka eivät kykene tekemään omia päätöksiä vaan aina pitää soittaa vanhemmille.

Kannattaisi ehkä löytää lapselle joku harrastus jossa kävisi muita terveellisemmin eläjiä. Ehkä keskiluokkaisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Viikolla saattaa saada pullan tai jätskin, oikeasti? Varo ettei käy niin, että kun lapsi on murrosiässä niin alkaa ihan uhallakin mättää niitä herkkuja omilla rahoillaan. Itse olen yrittänyt lapseni kasvattaa ja itsekin elää niin, että kaikkea saa syödä kohtuudella. Reilu kakskymppisiä ovat (3), ehjät hampaat jokaisella ja normaalipainoisia. Samoin itse olen hoikka, vaikka joka päivä jotakin makeaa suuhun meneekin.

Kiva juttu sinulle ja lapsellesi, mutta kaikkipa emme ole samanlaisia. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja paino nousee hyvin helposti, jos yhtään lipsun terveellisestä syömisestä. Myös lapsella paino on noussut murrosikää lähestyessä ja puhelimen tultua kuvioihin. Miten hän ei muka lihoisi vielä enemmän, jos saisi syödä vapaasti? 

 

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ehkä löytää lapselle joku harrastus jossa kävisi muita terveellisemmin eläjiä. Ehkä keskiluokkaisempi. 

Yritetty on, mikään ei kiinnosta eikä halua kokeilla. Ei tykkää ohjatusta liikunnasta eikä joukkuelajeista. 

Meillä herkkupäivä toimi mainiosti. Keittiössä oli yksi laatikko, johon ostettiin karkit odottamaan lauantaita. Monestj lapset kävivät tarkistamassa, mitä hyvää on luvassa. Jotkut pärjäävät ilman herkkupäivää, mutta toisille se on hyväksi. Omalla kohdallani olen huomannut, että herkuttelu lähtee helposti käsistä, jos en laita itselleni rajoja. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko uskovaisia?

mikä kysymys tää on? Pitääkö olla nykyään uskovainen että on hyvät tavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko uskovaisia?

mikä kysymys tää on? Pitääkö olla nykyään uskovainen että on hyvät tavat?

Eri. Monella uskovaisella on tiukat rajat jotka eivät avaudu ellei ole itse uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liiallisen ruutuajan välttämisessä voisi auttaa jokin harrastus. Esim. liikuntaharrastuksista voisi löytyä myös lisää kavereita. 

Minusta on todella välimpitämätöntä, että lapsen pitäisi antaa olla tuntikaupalla puhelimella ja syödä karkkia aina kun mieli tekee ja ajatella, että kyllä se siitä itse löytää kohtuuden. Ymmärrättekö, että sisältö on suunniteltu koukuttavaksi? 

jos ei löydä, niin sitten rajoitetaan. Annetaan lapselle mahdollisuus ymmärtää ja hakea itse rajansa. Mitä hyvää pakolla ja talutusnuoralla saadaan? Aikuisia jotka eivät kykene tekemään omia päätöksiä vaan aina pitää soittaa vanhemmille.

Ja kumpi on sitten oikeassa ja kumman mukaan mennään, kun lapsen mielestä läksyjen jälkeen kohtuullista on loppupäivä ja vanhempien mielestä ei? 

Tämä on provo. AP ei voi olla tuon ikäisen äiti. Jos olisi, niin AP kyllä tuntisi tuon kuuluisan "Kaikki muut'. Todellisuudessa todennäköisesti 10 hengen lapsi porukassa korkeintaan yksi saa.

Itse vastaan aina näihin "Kaikki kaverikin saa", että "Tiedän ettei Venla, Eino tai Siiri ainakaan saa kun olen jutellut heidän vanhempiensa kanssa asiasta. Eli kuka saa?" Ja kun vastaukseksi tulee lähes poikkeuksetta että "Kaikki muut", niin sitten kyselen yksitellen "Saako Väinö, entä Iina". Yleensä hyvin äkkiä paljastuu että oikeasti ei juuri kukaan saa. Tai korkeintaan porukassa on se yksi joka saa. Ja jos niitä, jotka saa on poikkeuksellisen paljon, niin silloin kannattaa todeta, että minäpä kysyn niiden vanhemmilta. Yleensä aika äkkiä lapsi toteaa ettei tarvi kysyä :D 

Vierailija kirjoitti:

Viikolla saattaa saada pullan tai jätskin, oikeasti? Varo ettei käy niin, että kun lapsi on murrosiässä niin alkaa ihan uhallakin mättää niitä herkkuja omilla rahoillaan. Itse olen yrittänyt lapseni kasvattaa ja itsekin elää niin, että kaikkea saa syödä kohtuudella. Reilu kakskymppisiä ovat (3), ehjät hampaat jokaisella ja normaalipainoisia. Samoin itse olen hoikka, vaikka joka päivä jotakin makeaa suuhun meneekin.

Katsopa ympärillesi. Suurella osalla menee jotain pieleen.