Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kavereilla liian epäterveelliset elämäntavat
13.09.2025 |
Olen kyllästynyt kuulemaan 11v lapseltani valitusta siitä, kuinka paljon enemmän herkkuja kaverit saa syödä, kuinka myöhään saavat valvoa, kuinka heillä ei ole ruutuaikoja jne.
Meillä yksi herkkupäivä viikossa eikä silloinkaan osteta kilokaupalla karkkia ja sipsejä. Viikolla saattaa lisäksi saada jätskin, pullan tms. Ruutuaika 3 h/päivä (sis. myös whatsappin käytön). Nukkumaan aletaan klo 22. Ei mitenkään kohtuutonta mielestäni ja näistäkin joustetaan joskus tilannekohtaisesti. Mutta kun kavereilla ei ole juurikaan rajoja, niin itse näyttäytyy omalle lapselle pahiksena.
Mikä neuvoksi? En haluaisi kieltääkään kaverisuhteita, mutta ärsyttää muilta lapsilta tulevat huonot vaikutteet ja oman lapsen jatkuva vertailu ja valitus. Omista arvoistani en ole valmis luopumaan. Minusta lapsella kuuluu olla rajat ja ruuan kuuluu olla ravitsevaa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko uskovaisia?
mikä kysymys tää on? Pitääkö olla nykyään uskovainen että on hyvät tavat?
Samaa ihmettelen. Eikä tarvitse ihmetellä lasten ja nuorten käyttäytymistä tai ylipainoa tämän ketjun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liiallisen ruutuajan välttämisessä voisi auttaa jokin harrastus. Esim. liikuntaharrastuksista voisi löytyä myös lisää kavereita.
Minusta on todella välimpitämätöntä, että lapsen pitäisi antaa olla tuntikaupalla puhelimella ja syödä karkkia aina kun mieli tekee ja ajatella, että kyllä se siitä itse löytää kohtuuden. Ymmärrättekö, että sisältö on suunniteltu koukuttavaksi?
jos ei löydä, niin sitten rajoitetaan. Annetaan lapselle mahdollisuus ymmärtää ja hakea itse rajansa. Mitä hyvää pakolla ja talutusnuoralla saadaan? Aikuisia jotka eivät kykene tekemään omia päätöksiä vaan aina pitää soittaa vanhemmille.
Ja kumpi on sitten oikeassa ja kumman mukaan mennään, kun lapsen mielestä läksyjen jälkeen kohtuullista on
En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia.
Lisään vielä. Katso perään kun annat hänelle vapauksia. Anna mennä metsään sopivasti muttei rytinällä. Onhan hän vielä lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko uskovaisia?
Mitä ihmettä tämä kuuluu aloituksen ongelmaan????
Meillä oli sama aikoinaan. Monenlaista outoa sai kuulla mitä kavereilla oli ja heillä tehtiin. Me saimme kuulla olevamme vanhanaikaisia tiukkapipoja, vaikka oltiin vaan älykkäitä ja konservatiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan lasten mielestä _kaikki_ muut saa.
Nimenomaan. Sitten kun kysyt, että ketkä siis saa, niin osataan nimetä ehkä yksi, jos sitäkään.
Ap voi kasvattaa vain omaa lastaan. Anna muiden kasvattaa omansa omalla tavallaan. Meilläkään ei ole mitään ruutuaikoja eikä määrättyä herkkupäivää.
Vain omaa lastaan voi tosiaan kasvattaa eikä pidä asettua muiden yläpuolelle. Ensinnäkin muiden lapset voi valehdella säännöistään. Noin 12-vuotiaana oma poikani höpötti, että muiden lapset saa pitää omassa huoneessa puhelinta yön. Hän on ainut, joka ei saa. Lähti sitten yökylään kaverille ja yökyläpaikan äiti viestitti minulle jo alkuillasta, että sopiiko, että hän kerää poikien puhelimet pois kello 21. Tämä vain yksi esimerkki. Meillä lapset harrastivat ahkerasti mm. liikuntaa ja koulu on pitänyt aina hoitaa tosi hyvin. Öisin ei puhelinta katsota ja puhelimelle ja tietokoneille jäi em. syistä niin vähän aikaa, ettei sitä erikseen sitten tarvinnut rajoittaa. Yöksi keräsin puhelimet tietenkin pois. Unta piti lapsuus-/nuoruusiässä saada noin 10-11h. Olen aina tehnyt terveellistä ruokaa. Herkkuja halusivat niin harvoin, että meidän perheessä karkkipäivä oli turha. Halusivat herkkuja niin harvoin, joten karkkipäivän kanssa olisi tullut enemmän herkkuja. Mutta ihan ravitsemusasiantuntijoiden mukaan jokapäiväinenkään pienen herkun syönti sterian yhteydessä ei haittaa yhtään mitään, jos ruokavalio on terveellinen ja monipuolinen eikä lapsella ole ylipaino-ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia."
No eikö tuo ole juuri sitä rajojen asettamista, josta ap:tä on kritisoitu?
Kysypä ap äidiltäsi, mitä sinä olet mankunut, vedoten siihen kun kaikki muutkin... Sullako oli aina hittilelut, luokan ekojen tyttöjen joukossa muotivaatteet ja kampaukset, sait olla ulkona miten myöhän tahansa, valvoa miten pitkään halusit, katsoa telkarista mitä halusit jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan porukassa olla joku, jolla ei juurikaan ole rajoja, mutta en usko hetkeäkään siihen että kaikki muut saa. Todennäköisesti perheissä myös joustetaan välillä, ja kun Mikko sai ostaa keskiviikkona karkkia, Minna sai maanantaina energiajuoman ja Pekka sai pelata perjantaina normaalia myöhempään, näyttää lapsen silmiin siltä, että kaikki saa koko ajan jotain, vaikka nämä olisivat olleet noille lapsille jotain harvinaisia poikkeustilanteita.
Kannattaa perustella rajat aina tarkasti ikätasoisesti. Jokikinen asia. Paljon pienempikin ymmärtää. Joku täällä ehdotti, että näytt kuvia, miltä näyttää hampaat, joita ei harjata ja syö karkkia. Että hammaslääkärissä on ikävää, kun niitä paikataan. Kannattaa myös kertoa, että asiantuntijat tietävät nämä asiat. Ja heiltä nämä neuvot tulevat. Ei herätä niin paljon kapinaa. Sama ruutuajasta. Kertoa seikkaperäisesti, mitä tapahtuu, kun on jatkuvasti ruudulla. Mitä haittoja. Perustelut ainakin meillä on huomattavasti auttaneet, joskaan kokonaan eivät poista kapinaa. Mutta huolellinen perustelu on itselle ollut tehokkain tapa kasvattaa lapsia ja nuoria. Silti kohtuus ja poikkeukset tulee muistaa. Kyse on lapsista. Minä en i aina aikuisenakkaan jaksa enkä kykene jokaista terveysneuvoa, kännykkäneuvoa, ym neuvoa ja sääntöä noudattamaan. Eikä minua kukaan vahdi haukan lailla. Ja kun kyse on lapsista ja nuorista vasta, jotka ihan keskeneräisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikolla saattaa saada pullan tai jätskin, oikeasti? Varo ettei käy niin, että kun lapsi on murrosiässä niin alkaa ihan uhallakin mättää niitä herkkuja omilla rahoillaan. Itse olen yrittänyt lapseni kasvattaa ja itsekin elää niin, että kaikkea saa syödä kohtuudella. Reilu kakskymppisiä ovat (3), ehjät hampaat jokaisella ja normaalipainoisia. Samoin itse olen hoikka, vaikka joka päivä jotakin makeaa suuhun meneekin.
Katsopa ympärillesi. Suurella osalla menee jotain pieleen.
Mitä kielletympi, sitä halutumpi. Lihavat lapset ovat niitä, joilla on äitien mielestä tiukat säännöt herkkujen kanssa. Juuri nämä lapset ahmivat kavereitten synttäreillä herkkuja kaksin käsin, kun vihdoinkin on sokeria tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
"En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia."
No eikö tuo ole juuri sitä rajojen asettamista, josta ap:tä on kritisoitu?
Saan sen kuvan, että lapsella on liian tiukat rajat. Lapsen ei anneta tehdä vääriä ratkaisuja eikä anneta miettiä itse. Kaikki tuodaan eteen. Teet näin ja noin. Nyt saat joustoa koska me vanhemmat olemme niin päättäneet. Milloin lapsi saa tehdä kuten haluaa ja oppia niistä?
Esimerkin omaisesti. Anna lapsen syödä herkkuja niin paljon kuin vatsa vetää. Lapsi saa todennäköisesti huonon olon ja tajuaa kohtuullisuuden merkityksen. Ei tietenkään poista satunnaisia karkkiövereitä, mutta se kuuluu ihmisen luonteeseen.
Lapsi ei halua laittaa sadetakkia sateella. Anna kastua ja palella. Ei siihen kuole.
Jos lapsi haluaa mennä pakkasella ulos kesävaatteissa, niin silloin laitetaan rajat ja käsketään käyttämään järkeä. Jos ei ole talvivaatteita niin ei mennä ulos. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä että lapsella on säännöt, ja toki jokaisessa perheessä on omanlaiset.
Oma mielipiteeni on, että lapsesi on kohta teini ja nukkumaanmenoaika 22 kuulostaa omaan korvaani aika aikaiselta. Mielestäni ainakin lomalla ja viikonloppuna tuosta pitää alkaa joustamaan.
Samoin herkkujen suhteen on niin, että koska lapsen on hyvä opetella rahan käyttöä, en pidä realistisena että lapsi ostaa jotain ainoastaan karkkipäivänä. Voisitte keskustella asioista yhdessä ja pohtia miten sekä terveellisyys että lapsen toiveet voisi toteutua kompromissilla. Pienelle lapselle voi äiti sanella asiat, mutta kohta teidän kasvatuksen tavoite pitäisi olla se, että lapsi osaa ajatella myös itse monipuolisesti omaa parastaan.
Kun lapsesi 7 vuoden kuluttua saa päättää itse vielä isommista asioista kuten alkoholista, lisääntymisestä ja syödä mitä haluaa milloin haluaa, niin olisi hyvä että hänellä on äidin kontrollin tilalle kehittynyt oma motivaatio ja ajattelu toimia järkevästi. Se ei välttämättä ole yhtä kuin juuri sinun säännöt, joten miten voisitte pohtia niitä yhdessä vähitellen?
Teidän rajathan kuulostaa ihan mukavan kohtuullisilta. 11-vuotiaana minä menin kotiin seiskalta ja nukkumaan ysiltä, ruutuaika oli kolme tuntia viikossa, herkkuja sai vain lauantaina, piste, ja kaseja alempiin kouluarvosanoihin vaadittiin selitys.
Ja nämä rajat eivät olleet neuvoteltavissa missään tilanteessa. Vaikka kuinka raivosin, anelin, ehdottelin kompromisseja ja koitin keskustella, niin aina päädyin aikaisin nukkumaan ja kuuntelemaan kun kaverit lopetteli leikkejä pihalla. Sisätekemiseksi sain keksiä lukemista ja piirtämistä ja viikolla sain katsella vierestä kun kaverit söi karkkia. Välillä olin niin kiinni läksyissä ja kokeissa, että en päässyt pihalle päiväkausiin. Jos meillä olisi ollut samanlaiset säännöt kuin ap:n lapsella, niin vanhempiani oltaisiin pidetty todella lepsuina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoan ja herkkujen syömisessä auttaa esimerkki. Jos kotona tehdään ruokaa, istutaan kaikki alas syömään. Ei niin, että annetaan lautanen lapselle ja vanhemmat tekevät muuta. Ja jos syödään herkkuja, nautitaan niistä yhdessä. Ei niin, että on joku kielletty kaappi, joka avataan aina vain tiettynä päivänä ja sieltä ahmitaan. Kyllä meilläkin yleensä viikonloppuisin syödään hyvin ja karkkiakin, mutta ei ole varsinaista karkkipäivää, viikonloppu nyt vain on sopiva hetki löysätä. Jos äiti on kokoajan laihiksella ja puhuu herkuista jonain kiellettynä, ihan taatusti rupeaa lähtemään käsistä. Kyllä lapset aika hyvin omaksuvat vanhempien tottumukset. Jälkiruoat kuuluvat myös arkeenkin, mutta ei niitä tarvitse kaksin käsin mättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikolla saattaa saada pullan tai jätskin, oikeasti? Varo ettei käy niin, että kun lapsi on murrosiässä niin alkaa ihan uhallakin mättää niitä herkkuja omilla rahoillaan. Itse olen yrittänyt lapseni kasvattaa ja itsekin elää niin, että kaikkea saa syödä kohtuudella. Reilu kakskymppisiä ovat (3), ehjät hampaat jokaisella ja normaalipainoisia. Samoin itse olen hoikka, vaikka joka päivä jotakin makeaa suuhun meneekin.
Katsopa ympärillesi. Suurella osalla menee jotain pieleen.
Mitä kielletympi, sitä halutumpi. Lihavat lapset ovat niitä, joilla on äitien mielestä tiukat säännöt herkkujen kanssa. Juuri nämä lapset ahmivat kavereitten synttäreillä herkkuja kaksin käsin, kun vihdoinkin on sokeria tarjolla.
Niillä kaverisynttärienkö herkuilla se lapsi sitten lihoo, jos muuten on tiukka kuri?
Vierailija kirjoitti:
On hyvä että lapsella on säännöt, ja toki jokaisessa perheessä on omanlaiset.
Oma mielipiteeni on, että lapsesi on kohta teini ja nukkumaanmenoaika 22 kuulostaa omaan korvaani aika aikaiselta. Mielestäni ainakin lomalla ja viikonloppuna tuosta pitää alkaa joustamaan.
Samoin herkkujen suhteen on niin, että koska lapsen on hyvä opetella rahan käyttöä, en pidä realistisena että lapsi ostaa jotain ainoastaan karkkipäivänä. Voisitte keskustella asioista yhdessä ja pohtia miten sekä terveellisyys että lapsen toiveet voisi toteutua kompromissilla. Pienelle lapselle voi äiti sanella asiat, mutta kohta teidän kasvatuksen tavoite pitäisi olla se, että lapsi osaa ajatella myös itse monipuolisesti omaa parastaan.
Kun lapsesi 7 vuoden kuluttua saa päättää itse vielä isommista asioista kuten alkoholista, lisääntymisestä ja syödä mitä haluaa milloin haluaa, niin olisi hyvä että hänellä on äi
Niin kasvattaminen ei valitettavasti toimi niin suoraviivaisesti, että lapselle syötetään vanhemman uskomukset ja tavat ja lapsi sitten on oman vanhempansa määrittelemä ihanneyksilö.
Rajat on tärkeitä, mutta tärkeää on kasvattaa lapsesta lopulta aikuinen, joka osaa itse hillitä itseään ja tehdä asioita jotka vie häntä kohti omia tavoitteitaan. Ne tavoitteet ei välttämättä ole juuri samoja kuin mitä vanhempi haluaa.
Eaiteinin kanssa olisi jo hyvä kohtuuden rajoissa antaa lapsen itse kehittää omaa järkeään ja itsehillintää.
"Minusta lapsella kuuluu olla rajat"
Voihan niillä lapsilla olla rajat, mutta erilaiset kuin teidän perheellä. Et sinä ole mikään mittari, jonka mukaan rajat asetetaan.
Minusta ap ei kuulosta mitenkään kohtuuttomalta. Esimerkiksi tuo yöuni. Siinä tulee 9 tuntia yöunta, jos lapsi nukkuu klo 22-07. Osa lapsista/nuorista tarvitsee unta enemmänkin. Melko isolla osalla alakouluikäisistä koulu alkaa klo 8 (tai viimeistään ysiltä). Harvalla koulumatka on sellainen, että voi herätä 7.45, syödä nopeasti ja ehtiä klo 8 kouluun. Aika monella koululaisella on joko käveltävä jonkinlainen koulumatka (n. 1-2 km) tai täytyy mennä vanhempien kyydillä/bussilla/koulukyydillä. Ei silloin voi herätä viime tipassa. Kasvava lapsi tarvitsee unta ja sitä tarvitsee se murrosikäinenkin. En ymmärrä, missä välissä osa kuvittelee niiden kasvuikäisten nukkuvan sen 9-11 tuntia yössä, jos yöuni jää lyhyeksi.
Herkkujen ja liikunnan suhteen se paras esimerkki tulee kotoa. Jos kotona on totuttu siihen, että herkkuja ei syödä jatkuvasti ja vanhemmatkin harrastavat liikuntaa, niin se on lapsellekin luontainen esimerkki. Se täytyy kuitenkin hyväksyä, että esiteineillä tai teineillä kaverien esimerkki painaa paljon. Kyllä mekin esiteineinä ja teineinä herkuteltiin paljon kaverien kanssa. Aikuisena se siitä tasaantuu, kun ei enää kiinnosta samalla tavalla karkin mässääminen. Turha siis olla liian huolissaan. Keskittyy kotona tekemään hyviä ratkaisuja. Meillä on oman lapsen kohdalla haluttu yksittäisen karkkipäivän sijaan opettaa siihen, että pienen herkun voi syödä satunnaisesti aterian päätteeksi. Hyvin on toiminut, kun asiasta ei ole tehty numeroa.
Minusta on hyvä asia huolehtia lapsen rajoista. Esiteini ei ole mikään 17 v ja kehitys on monella tapaa kesken. Ei se ole nipottamista, että ajattelee lapsen parasta. Eri juttu olisi, jos 11 v ei saisi käyttää koskaan älylaitteita/sokeria ei saisi syödä lainkaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia."
No eikö tuo ole juuri sitä rajojen asettamista, josta ap:tä on kritisoitu?
Saan sen kuvan, että lapsella on liian tiukat rajat. Lapsen ei anneta tehdä vääriä ratkaisuja eikä anneta miettiä itse. Kaikki tuodaan eteen. Teet näin ja noin. Nyt saat joustoa koska me vanhemmat olemme niin päättäneet. Milloin lapsi saa tehdä kuten haluaa ja oppia niistä?
Esimerkin omaisesti. Anna lapsen syödä herkkuja niin paljon kuin vatsa vetää. Lapsi saa todennäköisesti huonon olon ja tajuaa kohtuullisuuden merkityksen. Ei tietenkään poista satunnaisia karkkiövereitä, mutta se kuuluu ihmisen luonteeseen.
Lapsi e
Voi kun menisikin noin. Meillä tuota ollaan kokeiltu tulos 12 vuotiaalla oksentamiseen saakka syö herkkuja. Siis niin kauan ettei vatsaan vaan mahdu. Ja seuraavalla kerralla sama uudelleen. Lihonut myös reippaasti. ->palattiin takaisin karkkipäivään ja niin että vanhemmat päättä paljonko on maksimi (kaikkea ei ole pakko syödä kerralla).
Saa kulkea ilman sadevaatteita ja pakkasessa miten haluaa. Tuloksena jatkuvaa flunssaa ja sairaalahoitoa vaatinut keuhkokuume. Koulusta opettajat soittelee liiallista poissaoloista ja vaatetuksen puutteesta. Nykyään vanhemmat katsoo onko säähän sopivat vaatteet (toki sairastuminen ei pelkästään vilustumisesta johdu)
Ainakin omalla kohdalla voin sanoa, että lapset on "tyhmiä". Teinit vielä enemmän Osalle ei vaan mene kokeilun kauttakaan perille.
En ymmärrä kysymystä, mutta sanotaan yleisesti näin. Anna lapsellesi joskus periksi. Anna tehdä "vääriä" ratkaisuja ja katso mitä tapahtuu. Selitä lapselle, että vapaudessa on myös vastuu. Jos mennään pahasti metsään, niin rajoita oikeuksia.