Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (6556)
Vanhemmistani kirjoitan, kun ovat ainoat läheiset. Itse yritän olla vanhempieni kanssa yleensä positiivinen ja sellainen, etten heitä loukkaa. Paljon heidän kanssaan aikaa vietän. Silti varsinkin toinen vanhemmistani on tosi usein huonolla tuulella tai ainakin tosi vaativa. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka kaikki tehtäisiin tosi usein niin kuin hän haluaa. Silti jokainen juttu, joka ei ihan ole hänelle mieleen on valituksen aihe.
Itse mieluummin teen niin, että jos hän tahtoo tehdä asiat niin kuin haluaa niin saa sitten tehdä. Niin on parempi. Joissakin jutuissa on vaan liikaa jo joustaa. Aina ei edes esim käytännön syistä pysty siihen.
Näin jos jotain pitää siis yhdessä tehdä niin itselle on jo se huoli siitä, että onnistuuko ne asiat jo suurempi kuin tavallaan huoli siitä, että jaksammeko ne jutut tehdä tms. Eli osa energiasta menee siihen jännitykseen, että onko toinen mukana vai ei ja miten kaikki menee. Sellaista tiettyä arpomista. Samalla toisaalta olen kiitollinen kaikesta mitä yhdessä tehdään. En tarkoita sitä. Silti monet jutut voisi tehdä ilman kiukkua ja vänkäämistä.
Samoin olisi hyvä jos toinen kuuntelisi jos samoista asioista on sanottu useasti ja silti vieläkin huomaa, että joku käytännön asia on vieläkin vieras, vaikka olen asian kertonut. Tämä esim johonkin tekemiseen liittyen tai jonnekin lähtemiseen yms asiaan. Näin saa muistuttaa ja miettiä, että muistaako nyt ja kuunteliko. Toisaalta olen kasvanut jo tähän ja tottunut jo lapsuudessa samaan. Yleensä ok ja tuttua, mutta asiat voi tehdä niin monin tavoin. Joku nauttii esim ajomatkoista ja reissuista ja ihan leppoisasti nekin menevät. Joku valittaa suhteellisen lyhyellä matkalla, että eikö olla vieläkään perillä, eikä se valitus niitä kilometrejä lyhennä.
Jos minun elämäni nyt muuttuisi jostain syystä hyvin sosiaaliseksi, en varmaan jaksaisi sen tuomia esiintymis- ja esittämispaineita. Oleminen olisi jonkin roolin vetämistä, vaikka kuinka sitä yrittäisi olla oma itsensä. Ehkä jotain syvempää rentoutumista on yksinolossa kuin muiden seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos minun elämäni nyt muuttuisi jostain syystä hyvin sosiaaliseksi, en varmaan jaksaisi sen tuomia esiintymis- ja esittämispaineita. Oleminen olisi jonkin roolin vetämistä, vaikka kuinka sitä yrittäisi olla oma itsensä. Ehkä jotain syvempää rentoutumista on yksinolossa kuin muiden seurassa.
Joo, yksin on ehkä tuossa mielessä helppoa tai helpompaa mutta jotenkin ajattelen että aidosti omanlaisten ihmisten (tietysti ihan vaan yhdenkin) seurassa olisi oikeastaan just yhtä rento olla vaikka ei toinen ihminen mikään peilikuva voikaan olla. Eikä kyllä pidäkään. On vaikea uskoa, että kaikilla muilla, siis ei-yksinäisillä, olisi 24/7 se sellainen hieman vaivaantuneen varpaillaan oleva olo niiden ystäviensä ja perheenjäsenten jne seurassa joka itsellä on vieraammassa ja etenkin vääränlaisessa seurassa. Enkä voi uskoa kyllä sitäkään, että itse olisi jotenkin niin omituisen kummallinen ettei sellaista ihmistä olekaan joka viihtyisi seurassani ja vastaavasti saisi minutkin tuntemaan että on kuin olisi kotiinsa tullut.
Harmittaa ettei tuollaista ihmistä ole kohdalle osunut kuin ns ohimennen eikä siitä ole koskaan sen syvempää tuttavuutta saati sitten enempää kehittynyt. Silti just tuo antaa uskoa siihen, että sellaisia omanlaisia ihmisiä on olemassa mutta missä heihin voisi tutustua enää aikuisiällä? Tietysti sekin on mahdollista että aika on tehnyt tehtävänsä itse kunkin kohdalla ja enää me lähtökohtaisesti samanlaiset ja toisillemme oikeanlaiset ei sitä ollakaan enää vaikka kohdakkain osuttaisiinkin.
Nyt näin keski-iässä sen kummasti ymmärtää kun nuorena kuuli monen tämän ikäisen ja etenkin vanhemman toteavan elämän olevan hirveä lyhyt. Ei niitä vuosia ole mitenkään haaskattavaksi ja etenkin se aika on tosi lyhyt joka määrittää koko loppuelämän tosi monelta osin. Siinä ei ole aikaa haaskattaviksi vääränlaisiin ihmisiin eikä toisaalta myöskään järkeä hankkia niitä vääränlaisia elämänkokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos minun elämäni nyt muuttuisi jostain syystä hyvin sosiaaliseksi, en varmaan jaksaisi sen tuomia esiintymis- ja esittämispaineita. Oleminen olisi jonkin roolin vetämistä, vaikka kuinka sitä yrittäisi olla oma itsensä. Ehkä jotain syvempää rentoutumista on yksinolossa kuin muiden seurassa.
Joo, yksin on ehkä tuossa mielessä helppoa tai helpompaa mutta jotenkin ajattelen että aidosti omanlaisten ihmisten (tietysti ihan vaan yhdenkin) seurassa olisi oikeastaan just yhtä rento olla vaikka ei toinen ihminen mikään peilikuva voikaan olla. Eikä kyllä pidäkään. On vaikea uskoa, että kaikilla muilla, siis ei-yksinäisillä, olisi 24/7 se sellainen hieman vaivaantuneen varpaillaan oleva olo niiden ystäviensä ja perheenjäsenten jne seurassa joka itsellä on vieraammassa ja etenkin vääränlaisessa seurassa. Enkä voi uskoa kyllä sitäkään, että itse olisi jotenkin niin omituisen kummallinen ettei sellaista ihmistä olekaan joka viihtyisi seurassani ja vastaavasti saisi minutkin tuntemaan että on kuin olisi kotiinsa tullut.
Harmittaa ettei tuollaista ihmistä ole kohdalle osunut kuin ns ohimennen eikä siitä ole koskaan sen syvempää tuttavuutta saati sitten enempää kehittynyt. Silti just tuo antaa uskoa siihen, että sellaisia omanlaisia ihmisiä on olemassa mutta missä heihin voisi tutustua enää aikuisiällä? Tietysti sekin on mahdollista että aika on tehnyt tehtävänsä itse kunkin kohdalla ja enää me lähtökohtaisesti samanlaiset ja toisillemme oikeanlaiset ei sitä ollakaan enää vaikka kohdakkain osuttaisiinkin.
Nyt näin keski-iässä sen kummasti ymmärtää kun nuorena kuuli monen tämän ikäisen ja etenkin vanhemman toteavan elämän olevan hirveä lyhyt. Ei niitä vuosia ole mitenkään haaskattavaksi ja etenkin se aika on tosi lyhyt joka määrittää koko loppuelämän tosi monelta osin. Siinä ei ole aikaa haaskattaviksi vääränlaisiin ihmisiin eikä toisaalta myöskään pitäisi hankkia niitä vääränlaisia elämänkokemuksia jotka sitten on kantona kaskessa loppuiän.
Vissiin alkaa olla aika ajanut ohi tästä palstastakin kun eka viesti meni tarkastettavaksi ja sitten fiksasin loppua vähän toiseksi ja nyt ne on molemmat tuossa peräkkäin. Kertakin olisi riittänyt ja ehkä sekin olisi ollut liikaa. No, näillä mennään.
En ole oikeastaan yksinäinen vaikka yksin asunkin, tänään taas jutellut ties kuinka monen ihmisen kanssa ja touhunnut sitä ja tätä joten en tunne olevani yksinäinen vaikka olen itseni kanssa ilman seuralaista yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ois ollu tiistaina kampaaja ja keskiviikkona työkkäri, kummatkin missasin juomisen takia, nyt yksin krapulassa hermostuneena. Ois edes juttuseuraa, jotain muutakin kun omat ajatukset.
Kirjoittele ja keskustele täällä ja lopeta ryyppääminen siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois ollu tiistaina kampaaja ja keskiviikkona työkkäri, kummatkin missasin juomisen takia, nyt yksin krapulassa hermostuneena. Ois edes juttuseuraa, jotain muutakin kun omat ajatukset.
Kirjoittele ja keskustele täällä ja lopeta ryyppääminen siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää.
Ei niin, ja nyt vielä uhka asunnon menetyksestä tupakoinnin vuoksi kun tuli tää uusi laki, ei oo ketään turvaa. Oon väsynyt mut en saa untakaan.
Huomenna on taas rahanmenoa tiedossa kun pitäis autoa tankata ja kaupassa käydä. Ärsyttävää puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois ollu tiistaina kampaaja ja keskiviikkona työkkäri, kummatkin missasin juomisen takia, nyt yksin krapulassa hermostuneena. Ois edes juttuseuraa, jotain muutakin kun omat ajatukset.
Kirjoittele ja keskustele täällä ja lopeta ryyppääminen siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää.
Kokemuksesta tiedän, että se vaan on tietyssä/jossain vaiheessa niin helppo tai oikeammin ainoa keino sietää edes jotenkin sitä omaa elämäänsä. Vaikka siis sen tietää ettei se mitään paranna eikä korjaa, mutta toisaalta ei kyllä paranna tai korjaa sekään että lopettaa juomisen kokonaan. Tuo on kyllä ikävä tilanne, että se juominen ottaa niskalenkin ja sen myötä menee sivu suun sitten jotain tärkeää (tai ainakin jotain minkä haluaa hoitaa kunnialla) tai oikeasti kivaakin. Siinä tulee nopeasti sellainen olo kun noin käy, että aivan sama kaikki muukin ja mitä väliä millään on enää kun itsensä tuntee aivan superluuseriksi. Tai ainakin minä tunsin koska jotenkin en osannut ikinä ajatella että minua voisi viina viedä vaikken siitä ketään koskaan tuominnut. Vain itseni.
-sivusta
Lähdin tänne lähikaupunkiin, kun täällä on halloweenviikonloppuna tällainen pienimuotoinen kauhuelokuvatapahtuma. Ohjelmistossa myös kaksi sellaista elokuvaa, joista pidän tosi paljon ja joista voisin jutella ja joita analysoida vaikka miten pitkään. Sellaisia vähän pelottavia, mutta hauskoja, käsitellään Suomen maaseutua ja myös yksinäisyyttä, kohtaamattomuutta, kaikenlaista sellaista, mutta mustan huumorinkin kautta. Tietenkin näissä näytöksissä on ollut salin täydeltä pariskuntia ja kaveriporukoita. Sellaisia, jotka juttelevat keskenään, heittelevät toisilleen elokuvan repliikkejä jne.
Minulla sellaista ei ole, mutta tunnustan kuvitelleeni että olisi. Joskus oli, silloin nuorempana. Tulee toki vähän surumielinen olo, tästä ristivedosta; kuvittelee, mitä voisi sanoa sopivassa seurassa, mutta oikeasti on vain yksinäinen keski-ikäinen yksinään kaupungilla.
Kahvilassakin kävin, ostin makukahvin. Selasin viikonlopun lehdet siinä samalla. Omalla tavallaan sekin tuntuu sosiaaliselta: ainakaan en istunut yksin kotona, istuin sentään yksin jossain, missä oli muitakin ihmisiä. Kertaalleen tein taas sen puhelinjutunkin: olin lukevinani viestejä ja hymyilin sillä lailla pienesti, kuin ehkä voisi hymyillä jos olisi saanut joltain jonkun kivan viestin.
Vierailija kirjoitti:
Ois ollu tiistaina kampaaja ja keskiviikkona työkkäri, kummatkin missasin juomisen takia, nyt yksin krapulassa hermostuneena. Ois edes juttuseuraa, jotain muutakin kun omat ajatukset.
Toi on yksi inhottavimmista tilanteista, että on mokannut tai missannut jotain ja tietenkin pisteenä iin päälle se on ihan oma syy, mutta sitten ei ole ketään kenen kanssa joko puida sitä asiaa tai sitten saada jotain ihan muuta ajateltavaa ja tekemistä. Siinä sitten toisaalta kimpoilee pitkin seiniä ja toisaalta tekisi mieli vaan kääriytyä jonnekin maton alle piiloon eikä mitenkään ole hyvä tai edes siedettävä olla.
Tuollaisen läpikäyminen on ihan karsea kokemus eikä se edes helpota vaikka olisi jo uusinta tai uusinnan uusinta. Isot jäljet se kyllä joka kerta jättää ja ne jäljet on vähän semmoisia ettei ne muuta persoonaa ainakaan miellyttävämmäksi. Joskus sanotaan kuinka vastoinkäymiset jalostaa ja tekee vaikka mitä positiivista, mutta kyllä se piip-puhetta on. Jos ne oikeasti olisi jotenkin hyväksi niin silloinhan niitä kohtaisi ihan jokainen liukuhihnalta.
Ei oikein isommin huvita fiilistellä edesmenneitä, vaikka kynttilät kävinkin viemässä omaisten haudalle. Kaikenlaisia surumusiikkiesityksiä kyllä olisi, mutta jätän väliin tänä vuonna, tarpeeksi raskas syksy muutenkin. Kesäkukat kukki oikein hyvin siellä haudalla vieläkin. Kolme pientä keppostelijaa kävi ovella, karkit annoin. Ei täällä aina käy ketään, minusta oli mukavaa tuottaa hyvää mieltä näille lapsukaisille.
Vierailija kirjoitti:
Huomenna on taas rahanmenoa tiedossa kun pitäis autoa tankata ja kaupassa käydä. Ärsyttävää puuhaa.
Niin kun se kulkupeli ei toimi pyhällähengellä ja sanon kun autoista puhutaan , kunnioitan näitä rekka..tavarakuskeja hyvin paljon, sitä kun on joskus yöllä hereillä niin kuulee siinähän se rekka taas menee yöllä eteenpäin kiitos teille ihmiset.kun jaksatte kuljettaa meille ruokaa ja tarvikkeita.
Kuulostaapa kivalta halloweenin viettämiseltä nuo kauhuleffa-festarit vaikka itse olen tätä nykyä niin saamaton ja laiska etten yksinäni vaan enää saa lähdetyksi mihinkään ikinä. En vaikka sekin harmittaa ja ärsyttää että en mitään enää tee. Jos siis tuollaiset oli tässä tai lähikaupungissa niin käymättä ne mulla jäisi vaikka oikeasti tuo vaikuttaa tosi kivalta.
Tuo sitten kuulostaakin tosi tutulta, että sitä feikkaa lukevansa jotain viestiä tai jopa lähettävänsä sellaista jollekin. Joskus sitä feikkaa puhuvansa puhelimessa jonkun kanssa ja siinä missä jollakulla muulla olisi se riski, että puhelin alkaisi ihan oikeasti soida niin omalla kohdalla tuollaista vaaraa ei ole. Leffoissa tuota on nähnyt tapahtuvan, samoin kuin sitäkin että aina se yksinänsä istuva saa juttuseuraksi jonkun tosi mukavan tyypin ja samalla se yksin olevakin oikein puhkeaa kukkaan ja kaikki on niin ihanaa vaikka ei olisi edes mikään lässynlää-hömppä kyseessä.
Yksinäisen elämästä voisi saada melkoisen tragikomedian kauhulla höystettynä.
Olin yksinäinen ja samaistun moneen kirjoitukseen 😔. Olen itse löytänyt uusia kavereita mieli ry:n kerhoista ja tuvista.
Onko teillä muilla samanlaista toimintaa olemassa? Jos niistä saisi apua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa kivalta halloweenin viettämiseltä nuo kauhuleffa-festarit vaikka itse olen tätä nykyä niin saamaton ja laiska etten yksinäni vaan enää saa lähdetyksi mihinkään ikinä. En vaikka sekin harmittaa ja ärsyttää että en mitään enää tee. Jos siis tuollaiset oli tässä tai lähikaupungissa niin käymättä ne mulla jäisi vaikka oikeasti tuo vaikuttaa tosi kivalta.
Tuo sitten kuulostaakin tosi tutulta, että sitä feikkaa lukevansa jotain viestiä tai jopa lähettävänsä sellaista jollekin. Joskus sitä feikkaa puhuvansa puhelimessa jonkun kanssa ja siinä missä jollakulla muulla olisi se riski, että puhelin alkaisi ihan oikeasti soida niin omalla kohdalla tuollaista vaaraa ei ole. Leffoissa tuota on nähnyt tapahtuvan, samoin kuin sitäkin että aina se yksinänsä istuva saa juttuseuraksi jonkun tosi mukavan tyypin ja samalla se yksin olevakin oikein puhkeaa kukkaan ja kaikki on niin ihanaa vaikka ei olisi edes mikään lässynlää-hömppä kyseessä.
Yksinäisen elämästä voisi saada melkoisen tragikomedian kauhulla höystettynä.
Oikeastaan aika ihana kuulla, etten ole ainoa joka tekee tätä puhelinjuttua. Joskus taisi olla sellainen palvelukin, tai joissakin puheluissa sellainen valesoittotoimintokin, että saattoi saada sen soimaan haluamaansa aikaan? Jos tällainen olisi edelleen tarjolla, luultavasti käyttäisin sitäkin aina välillä. Tietenkään kukaan missään ei kiinnitä huomiota siihen että tönötän sielläkin yksinäni, tiedän kyllä että se tunne on vain omassa päässäni. Mutta ehkä juuri sitä omaa tunnetta helpottamaan olisi joskus kiva tai kätevä, se sellainen valesoitto.
Oi joo, kyllä elokuvissa ja sarjoissa tuota näkee: milloin minkäkin sattuman kautta yksinäinen päätyy juttusille toisen kanssa tai johonkin kivaan porukkaan. Todellisuudessa toki ymmärrän, että useimmilla on elämässään tarpeeksi ihmisiä, ei heitä kiinnosta heretä juttusille ventovieraiden kanssa.
Sinulle joka kirjoitit että ovella kävi keppostelijoita karkkia hakemassa: kuulostipa kivalta! Itse asun niin syrjässä, ettei siellä käy näitä tai virpojiakaan. Minusta olisi ihan kivaa, että kävisi. Eräänlaista osallistumista sekin olisi.
Itse tykkäisin tästä halloweenista ja sitä olisi kiva juhlia, mutta yksinään ei oikein viitsi alkaa pukeutumaan tai väsäämään mitään halloween-herkkuja. Mulle kävisi siis kumpikin, että viettäisi tätä kaverien kanssa tai sitten olisi se oma perhe ja voisi lasten kanssa juhlia ja laittaa koristeita jne.
Nyt sitten vaan kuuntelen kun naapurissa juhlitaan ja taidan alkaa katsoa areenasta sinne eilen ilmaantunutta uutta poliisisarjaa. Tai ei se mikään uusi ole kun on näköjään kakkoskausi ja ärsyttää että sitä ekaa ei näe nyt mistään koska tuo vaikuttaa ihan sellaiselta josta varmaan tykkäänkin. Ainakin tuon ekan jakson perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Olin yksinäinen ja samaistun moneen kirjoitukseen 😔. Olen itse löytänyt uusia kavereita mieli ry:n kerhoista ja tuvista.
Onko teillä muilla samanlaista toimintaa olemassa? Jos niistä saisi apua.
Mistä Mieli ry:n kerhoista? Verkkosivuilla on vain muutama itsemurhan tehneiden läheisten tukiryhmä, leskeytyneiden tukiryhmä jne., kaikki samoissa muutamissa isoissa kaupungeissa ja miltei kaikki Helsingissä ja niistäkin suurin osa jo täynnä. Lisäksi kertovat, että joutuvat irtisanomaan tosi paljon väkeä hallituksen leikkausten vuoksi, eli toiminta ei tuosta varmaan ainakaan kasva ihan lähiaikoina.
Ois ollu tiistaina kampaaja ja keskiviikkona työkkäri, kummatkin missasin juomisen takia, nyt yksin krapulassa hermostuneena. Ois edes juttuseuraa, jotain muutakin kun omat ajatukset.