Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Se olisi perjantai-ilta mutta mitä sitten. Mikään mitä voisin tehdä ei kiinnosta ja sellainen mikä kiinnostaisi ja olisi kivaa onkin sitten täysin mahdotonta. Ei sitä tässä iässä mitään bilemeininkejä kaipaa perjantaillekaan eikä sitä mikään estäisi tekemästäkään vaan senkus vain hakisi kaupasta vähän pohjia ja painuisi sitten radalle. Ei vaan kiinnosta mikään tuollainen ainakaan yksin eikä kyllä seurassakaan ellei sitten olisi jotain muuta, spesiaalia juttua mutta ihan vaan siksi, että on perjantai niin ei. Kai se sitten on vaan tehtävä iltalenkki vaikka ulkona vähän myrskyääkin ja suihkun kautta nukkumaan :( Tuokin olisi niin kivaa kumppanin kanssa yhdessä, mennä kaksin lenkille sitten saunaan ja sänkyyn. Yksinään ei viitsi edes saunaa lämmittää.

Kynttilä.palaa, olen vaan ja katon tv ohjelmia, välillä syön jos nälkä tulee, kevyt olo, otin zopparin.

Taas alkaa ärsyttää tämä yksinäisyys, miksi juuri minä ole meidän suvusta se yksin jäänyt epäonnistuja?

Ou yksilö, ei vanhempia, ei sisaruksia, kaikilla serkuilla perheet.

Tänää on jotenkin tosi paska fiilis kaikkeen elämään. Mikään ei huvita, mitään ei jaksa, aamulenkkikin tuntui todella raskaalta. Lähinnä sitä vaan toivoo kuolevansa, kun elämä on vaan niin tasaisen tylsän ankeeta.

Vierailija kirjoitti:

Tänää on jotenkin tosi paska fiilis kaikkeen elämään. Mikään ei huvita, mitään ei jaksa, aamulenkkikin tuntui todella raskaalta. Lähinnä sitä vaan toivoo kuolevansa, kun elämä on vaan niin tasaisen tylsän ankeeta.

Mä en edes käy aamulenkillä, ei mitään, tv ainut ilo ja onhan tuota ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Tänää on jotenkin tosi paska fiilis kaikkeen elämään. Mikään ei huvita, mitään ei jaksa, aamulenkkikin tuntui todella raskaalta. Lähinnä sitä vaan toivoo kuolevansa, kun elämä on vaan niin tasaisen tylsän ankeeta.

Muuten sama fiilis, mutta mä olen niin kummallinen että tykkään tuollaisesta säästä kun sataa kuin sumupullosta eli sain sen voimalla tehtyä normaalia pidemmän lenkin. Siinä se sitten olikin tämän päivän hopeareunus ja onnenmurunen. Jee. Ei kun joo, sieltähän tulee tänään ampumahiihtoa vai joko se menee areenassa. Joskus neljän jälkeen tulee tavistelkkarista eli ehkä se sitten onkin vasta se onnenmurunen ja tuo sade se hopeareunus.

Aivan sama, ei tässä ole mitään mieltä enää.

Noista aamulenkeistä tai ihan vaan lenkeistä. Monesti miettii miksi sitä menee ja lähtee vaikka ei siitä saa enää juuri minkäänlaista hyvää oloa kuin ehkä joskus satunnaisesti, mutta sekin on täysin sattumanvaraista ja hyvin lyhytkestoista. Ei siitä saa mitään lisäenergiaa ja onneksi ei myöskään lisätunteja vuorokauteen, mutta ei tule mitään tyytyväisyyttä itseenkään että hyvä kun menin ja jaksoin taas. Naurettava ja pöljä ajatuskin että itseään jotenkin edes ajatuksissaan taputtaisi olkapäälle että hyvä minä. Se on vaan lenkki ja liikkumista ei yhtään sen enempää jonka vetää kuin robotti koska niin nyt vaan kuuluu tehdä, mutta ei siitä mitään palkintoa tule sen paremmin lyhyellä kuin pitkälläkään tähtäimellä. Samantekevää sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänää on jotenkin tosi paska fiilis kaikkeen elämään. Mikään ei huvita, mitään ei jaksa, aamulenkkikin tuntui todella raskaalta. Lähinnä sitä vaan toivoo kuolevansa, kun elämä on vaan niin tasaisen tylsän ankeeta.

Muuten sama fiilis, mutta mä olen niin kummallinen että tykkään tuollaisesta säästä kun sataa kuin sumupullosta eli sain sen voimalla tehtyä normaalia pidemmän lenkin. Siinä se sitten olikin tämän päivän hopeareunus ja onnenmurunen. Jee. Ei kun joo, sieltähän tulee tänään ampumahiihtoa vai joko se menee areenassa. Joskus neljän jälkeen tulee tavistelkkarista eli ehkä se sitten onkin vasta se onnenmurunen ja tuo sade se hopeareunus.

Aivan sama, ei tässä ole mitään mieltä enää.

Alkoi muuten areenassa just nyt tuo ampumahiihto jos jota kuta kiinnostaa. 

Ei kiinnosta mikään, kuolemaa odotan.

Noista tavaroista. Tässä itselle vääränlaisessa elämässä pärjäisi niin vähällä eikä oikeasti tarvitsisi juuri mitään vaatteita eikä mitään muutakaan toisin kuin siinä itselle oikeanlaisessa. Ei siinäkään tietysti määräänsä enempää mitään tavaraa tarvitsisi ja melko monesta jopa tarpeellisestakin luopuisin ihan riemumielin jos sen vastineeksi saisin rakkautta, yhteenkuuluvuutta, sosiaalista elämää, arvostusta, läheisyyttä. Siis sitä kaikkea jonka puuttumista noilla tavaroilla on yrittänyt täyttää ja korvata, mutta eihän se vaan toimi. Osasyy tietysti on siinäkin, että yksinäisenä sitä on valmistauduttava ja varauduttava kaikkeen ja se sitten "jää päälle" jonka myötä alkaa varautumaan vissiin johonkin pula-aikaankin, että on sitten varmasti jokaiseen tarpeeseen omavarainen. Osin on varmasti ollut ihan vaan pesänrakennusviettiäkin seassa vaikka ei ole ollut sitä kumppaniakaan, mutta yksinäisenä sitä osasi tehdä senkin varautumisen yksin. Kai sitä on vaan tullut kaheliksi vaikka sinällään kaiken pystyy jotenkin järjellä ehkä selittämään. On selkeä syy ja seuraus vaikka lopputulos onkin pelkkä katastrofi.

Oon vaan olemassa..

Katselen dokkaria Yle Areenasta ja koristekirjon yhtä villapuseroa; nyt on kyllä niin raju meno ettei paremmasta väliä, mutta oikeastaan melkein mukavakin olo. On sadepäivä, eikä ulkona oikein ole syytä tai mielenkiintoa nyt heilua. 

Aamukahvin aikaan sain luettua loppuun viimeisimmän kirjastosta  lainatun kirjan; tällainen romantasia-hömpöttely, halloweenin ja syksyn kunniaksi vähän yliluonnollisella twistillä. Lopussa tietty pariskunnalla kaikki hyvin, ja kerrankin minulle ei tullut kirjasta surumielinen olo. Ehkä se oli tuo magiateema, joka irrotti tarpeeksi todellisuudesta ja teki tuosta ihan vaan viihdettä? Ei ihan sen tyylinen genre jota yleensä luen, mutta otin, kun oli siinä kirjaston "syksyyn sopivia kirjoja" -valikoimassa tarjolla. Saahan sitä vanhakin vähän höpsötellä? Siitä oli kiva kirja, että hahmot kerrankin ihan aikuisia, sankar'miehelläkin jo vähän harmaata ohimoilla, neitikin jo tukevasti keski-ikäinen ja makuukamariosastoonkin oli kuvattu sitä sellaista pitkään itsekseen olleiden alkukömpelyyttä. Tulkitsen, etten siis ole maailmassa ainoa kaltaiseni; eihän näitä julkaistaisi, jos ei olisi väkeä kelle myydä.

niin mäkin oon vaan, ja kiusallani poltan parvekkeella tupakkaa, saa yläkerran jatkuva tuulettaja lätkiä koko ajan ikkunaa kiinni, en ymmärrä onko sillä kuuma. oon niin kettumaisella päällä tän yksin olon vuoksi

Laitoin tänään yhden valosarjan ikkunaan ja toisen sitten yhteen lyhtyyn, mutta jotenkin noista tuli hirveän surulliseksi vaikka siis kauniit ja ihanan tunnelmalliset onkin. Varmaan se onkin se ongelma ja toisen jo sammutin pois mutta toinen saa nyt ainakin huomiseen olla yövalona päällä. Muutenkin tuntuu ekaa kertaa ikinä pimeys kammottavalta ja hieman jännittää kuinka tästä selviääkään kun ei vielä olla kuin lokakuussa. Nyt jo ihan loppu tähän.

Muutenkin on outo kylmyys koko ajan vaikka ei täällä sisällä palella pitäisi eikä tähän oikein vaikuta vaatemääräkään. Haaveilin taas saunasta ja siinä sivussa leivinuunista ja takastakin kun jotenkin tuntuu että sitä kaipaisi tuollaista lämpöä että on tosiaan lämmintä ja ehkä vähän liiankin. Siis että se lämpö menisi oikein luihin ja ytimiin asti. Minusta nimittäin tuntuu että tämä kylmyys hohkaa nyt jostain todella syvältä. Samoin tässä on ehtinyt haaveilla siitäkin, että saisi halata rakasta ja läheistä ihmistä ja saisi tietenkin myös vastahalauksen. Saisi jäädä toisen lähelle lämpöiseen kainaloon.

Ei näitä pitäisi vaan ajatella eikä haaveksia ollenkaan. Pelkkää pöljyyttä moinen josta tulee vaan surku ja pahalle päälle.

Pitkäveteinen päivä ollut ja hämärää koko päivän. Tein ranskalaiset perunat ja uunilenkki paloja ruuaksi kun viittinyt mitään isompaa ruvennut tekemään. Pojan kanssa soiteltii, hävinnyt kuulokkeet, sanoin pidä omat tavarat repussa työpäivänä ja muutenkin silloin kun et käytä. Kävi gigantista ostamassa uudet .

Vierailija kirjoitti:

Pitkäveteinen päivä ollut ja hämärää koko päivän. Tein ranskalaiset perunat ja uunilenkki paloja ruuaksi kun viittinyt mitään isompaa ruvennut tekemään. Pojan kanssa soiteltii, hävinnyt kuulokkeet, sanoin pidä omat tavarat repussa työpäivänä ja muutenkin silloin kun et käytä. Kävi gigantista ostamassa uudet .

Edes poika kuka soittaa, mun poika ei soita koskaan.

Krooninen yksinäisyys jotenkin passivoi, sitä vetäytyy omaan kuoreensa ja alkaa jopa vältellä ympäröivää maailmaa, jonka joutuu AINA kohtaamaan yksin. Jos tuntemattomat ihmiset kadulla tai kaupassa ovat viikonlopun ainoa kontakti, niin kyllä se aika matalaksi mielen vetää. Odottaa vaan, että tulee ilta ja pääsee nukkumaan. 

Saunasta kirjoittaneelle: sain tuosta vähän niin kuin inspiraation, lämmitin pitkästä aikaa pihasaunan, sisäsaunaa minulla ei olekaan. Katselin lauantaidekkarin kylpytakki päällä, join appelsiinimehua, vähän kuin lapsena aikanaan. Tästä tuli hetkeksi sellainen hyvä rauha, nousi mieleen hyviä muistoja sieltä lapsuusajoilta.

Jos muistelen menneitä, muistelen ylipäätään useimmiten lapsuusvuosia tai niitä ihan varhaisnuoruuden aikoja, kun lähdin ammattikouluun ja muutin kotoa. Lapsuus oli hyvää aikaa, ensimmäiset opinnot samoin. Valmistumisen jälkeen ja työelämään siirryttyäni on sitten hiljalleen hiljennyt, tämä elämä, vuosi kerrallaan. Mutta haluan ajatella, että ainakin oli nuo mukavat vuodet myös. 

Alkosta ostin viikolla pienen pullon pumpkin spice -glögiä, taidan lämmittää sitäkin mukillisen. Väri ainakin on kivan syksyinen eikä ollut kallis, jos on kamalaa niin ei harmita jos menee hukkaan.

Krooninen yksinäisyys jatkuu, tietokone kait simahti, ei jaksa enää sen kanssa taistella eikä ole ketään ketä pyytäis jos ymmärtäis sen päälle. Välillä itkeskelen täällä yksikseni, olen niin väsynyt tähän yksinäiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Krooninen yksinäisyys jotenkin passivoi, sitä vetäytyy omaan kuoreensa ja alkaa jopa vältellä ympäröivää maailmaa, jonka joutuu AINA kohtaamaan yksin. Jos tuntemattomat ihmiset kadulla tai kaupassa ovat viikonlopun ainoa kontakti, niin kyllä se aika matalaksi mielen vetää. Odottaa vaan, että tulee ilta ja pääsee nukkumaan. 

Ja kun on työttömyysjakso työpätkien välissä niin se on tuota ihan joka ikinen päivä, viikosta toiseen. Ei ihme että lopulta ei jaksa eikä kiinnosta mitään. Ei uskalla ajatellakaan yksinäisen pitkäaikaistyöttömän tai työkyvyttömyyseläkeläisen fiilistä kun tuo sama "ei mitään, ei ketään" jatkuu vuodesta toiseen. Pahempaahan tämä on mitä joku vankeustuomio jostain rikoksesta vaikka se on ihan ansaittua ja yleensä myös liian löperö eli ei kestä kuin hetken tai ainakin sillä on selkeä, tiedossa oleva päättymispäivämäärä. Lisäksi on auttajaa jos jonkinlaista ympärillä hyörimässä ja usein niitä läheisiäkin jotka käy vierailulla eli ei siinä mene kuin vapaus mennä oman mielen mukaan vähäksi aikaa. Yksinäiseltä taasen viedään ihan kaikki eikä päättymispäivää ole olemassakaan. Mitä sillä vapaudellakaan lopulta tekee kun ei ole mitään eikä ketään? Toisekseen se ääretön vapauskin kun ei kuuluu mihinkään eikä mikään sido mihinkään muuttuu ajan myötä vankilaksi. Kaikki tiet on mahdollisia mutta yksikään ovi ei ole auki.