Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Kävin taas kävelyllä ja näin aika erikoisen keltaisen ja hienon auringonlaskun. Ei se kauaa kestänyt mutta kerrankin onnistuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tuosta tuli samaan aikaan tosi iloinen mutta myös haikea fiilis koska tuo(kin) olisi ollut mukava jakaa jonkun läheisen kanssa eikä vaan yksinään ihastella. Toinen ihan mukava juttu jo eiliseltä oli se että ostin aiemmin tällä viikolla ihan ex-tempore tuollaista uutta, tarjouksessa ollutta shampoota ja hoitsikkaa vaikka entisiäkin pulloja on puolinaisina vaikka kuinka monta. Ja tuohan olikin aika ihana! En nyt kerran jälkeen tietenkään osaa sanoa onko kuinka hyvin omalle tukalle sopiva tuote, mutta ei siitä ainakaan lähmäiseksi hiukset jääneet vaikka onkin kosteuttava. Eikä ne myöskään ollut pystyssä tai korppukuivat mutta tuoksu oli se mikä ihastutti oitis. Aika mieto ja jotenkin ehkä vähän vanhanaikainenkin ja sellainen kivalla tavalla puhtaan tuoksu. Just sellainen että tuollaisen tuoksuisilla hiuksilla olisi ihanaa mennä kesällä nukkumaan rantasaunan jälkeen puhtaisiin lakanoihin. Hassua miten joku shampoo voi herättää tällaisia tuntemuksia ja sitten niitä vielä kirjoittaa muiden luettavaksi. Ihan kuin ketään kiinnostaisi tai mistäs minä sitäkään tiedän. Luit nyt kuitenkin ;-)

Noista läheisistä ja tukijoista. Tunnistan todellakin tunteen vaikka omalla kohdalla se on joku sekoitus haikeutta, kateutta, iloa ja liikutusta kun jää miettimään kuinka mahtitunne se varmasti on kun on läheisiä jotka tsemppaa ja tulee paikan päällekin kannustamaan. Saa halauksia ja onnentoivotuksia sekä tietenkin lohdutustakin jos ei menekään suoritus ihan kuten odotti. Tuo kaikki on niin vierasta itselle eikä sellaista ole koskaan saanut mistään eikä keneltäkään. Sitä on aina ollut sellaisessa kylmän välinpitämättömyyden ja piittaamattomuuden ilmapiirissä jossa ei ole saanut olla tunteita oikein minkäänlaisia eikä missään asiassa ole ollut lupaa epäonnistua vaikka tekisi asiaa ensimmäistä kertaa. Hirveää huutoa ja raivoa sitä on osakseen saanut sekä tietenkin sen toistelua kuinka aina saa hävetä ja mikset ole enemmän semmoinen ja vähemmän tuommoinen. Sitten jos ei kerrankin ole ollut syytä huutaa eikä moittia niin ei ole kyllä kehuja tai kiitoksiakaan tullut. Nyt sitten yksinäisenä ei tietysti olekaan ketään moittimassa eikä kehumassa mutta ei se tämäkään herkkua ole.

Minäkin olen nykyisin levoton lähes koko ajan. En enää osaa elää hetkessä. Tämä alkoi jo joskus 2023, kun sain kokea paljon pahaa ihmisten osalta ja oli vielä muita juttuja mukana ja paljon kaikkea tekemistä samaan aikaan. Tällöin, kun taistelin eteenpäin ja selvitin esim taloudellisia juttuja yms niin menin eteenpäin vain asenteella, että pitää jaksaa tehdä eri juttuja ja lähes juoksin paikasta ja hommasta toiseen. Samalla purin sitä ikävää ja surullista oloa siihen tekemiseen. 

Nyt vuosien päästä olen edelleen samanlainen. Levoton melkein aina. En saa enää rauhaa itselleni kuin pieneksi hetkeksi. Tekeminen on tavallaan niiden vaikeiden ajatustenkin unohtamista edes hetkeksi. Joskus koen vähän aikaa levollista oloa. Olen ehkä selvinnyt eteenpäin jostain vaikeasta asiasta tai tehnyt jonkun jutun oikein. Silti se rauhallinen olo ei kestä kauaa. Aina jokin asia mielessä mikä aiheuttaa huolta tai surua. Taloudelliset jutut, elämäntilanne yleensäkin tai yksinäisyys. 

Muuten kirjoitin jo tuosta ihmisten ikävästä käytöksessä ja ilkeistä puheista. En minä niihinkään totu ja vaikka tuokin on jo ikävän tuttua niin sekin kokemus saa minut nykyisin todella surullisiin ja vihaisiinkin ajatuksiin. Jos olen vaikka ostoksilla ja joku taas huutelee jotain p*skaa tai kommentoi nauraen toiselle ikäviä juttuja minusta niin siinä samalla tuntuu kuin minulta menisi koko ihmisarvo täysin. Kuin olisin joku roska mistä saa puhua mitä vaan. Kuin minulla ei olisi mitään oikeutta edes olla rauhassa ja kuin minä olisin tavallaan tuomittu niiden puheiden myötä yksinäisyyteen ja siihen halveksuntaa ja näin menettänyt mahdollisuudet tutustua muihin ja elää ihmisten osalta normaalia elämää mitä joku toinen elää. 

Tietysti ihmisiä on erilaisia ja en yleistä, mutta tosi ikävä olo on nyt taas tämän myötä. Sellainen, että tekisi mieli sanoa miten joku voi tehdä toiselle noin. Niinkuin sitä pitäisi enää miettiä. Silti miettii. Pahoittelen, mutta olen tosi väsynyt tähän kaikkeen ja mietin mitä tehdä enää tämänkään kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa päähän naapurin heippa lappu, vaikka en ole varma oliko se edes minulle osoitettu. Ottaa hermoon yläkerran lapsen joka iltanen juokseminen, kamala töminä. Tuntuu, että kaikki asiat ottaa hermoon ja kun on yksin ei voi kellekkään avautua, tukiverkko puuttuu.

Keitä kaikkia sinä tuet?

Ei yksinäinen ketään tue, yksinäinen haluaa että häntä tuetaan. Siksi hän yksinäinen onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa päähän naapurin heippa lappu, vaikka en ole varma oliko se edes minulle osoitettu. Ottaa hermoon yläkerran lapsen joka iltanen juokseminen, kamala töminä. Tuntuu, että kaikki asiat ottaa hermoon ja kun on yksin ei voi kellekkään avautua, tukiverkko puuttuu.

Keitä kaikkia sinä tuet?

Ei yksinäinen ketään tue, yksinäinen haluaa että häntä tuetaan. Siksi hän yksinäinen onkin.

Ja suuttuu, kun huomautetaan että sitä saa mitä tilaa, noin suunnilleen.

Ellei itse ole kenenkään tukiverkkoa, miten ihmeessä ajattelee että ansaitsee itse tulla tuetuksi?

Ne jotka tajuavat vastavuoroisuuden, eivät jää yksin.

Tuki on kuin raha: kaikille se kelpaa, mutta kun pitäisi itse olla antavana puolena, niin sitten tulee suuttumus, kun joku kehtaa edes kysyä vastavuoroisuudesta. Eihän yksinäinen halua antaa, hän haluaa vain saada. 

Ja siksi pysyy yksinäisenä, koska kellään (paitsi pikkulapsilla lyhyen ajan) se ei toimi niin, että voi vaan saada antamatta itse mitään. Mutta ei ne tätä perusasiaa halua tajuta, helpompi ampua viestinviejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa päähän naapurin heippa lappu, vaikka en ole varma oliko se edes minulle osoitettu. Ottaa hermoon yläkerran lapsen joka iltanen juokseminen, kamala töminä. Tuntuu, että kaikki asiat ottaa hermoon ja kun on yksin ei voi kellekkään avautua, tukiverkko puuttuu.

Keitä kaikkia sinä tuet?

Ei yksinäinen ketään tue, yksinäinen haluaa että häntä tuetaan. Siksi hän yksinäinen onkin.

Sinä olet väärässä tämän suhteen. Kyllä moni yksinäinenkin on elämänsä aikana tukenut muita ja ollut apuna. Jotkut liikaakin ja silti eivät ole saaneet osakseen samaa. Näin turhaa syyllistää ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa päähän naapurin heippa lappu, vaikka en ole varma oliko se edes minulle osoitettu. Ottaa hermoon yläkerran lapsen joka iltanen juokseminen, kamala töminä. Tuntuu, että kaikki asiat ottaa hermoon ja kun on yksin ei voi kellekkään avautua, tukiverkko puuttuu.

Keitä kaikkia sinä tuet?

Ei yksinäinen ketään tue, yksinäinen haluaa että häntä tuetaan. Siksi hän yksinäinen onkin.

Ja suuttuu, kun huomautetaan että sitä saa mitä tilaa, noin suunnilleen.

 

Ellei itse ole kenenkään tukiverkkoa, miten ihmeessä ajattelee että ansaitsee itse tulla tuetuksi?

 

Ne jotka tajuavat vastavuoroisuuden, eivät jää yksin.

 

Tuki on kuin raha: kaikille se kelpaa, mutta kun pitäisi itse olla antavana puolena, niin sitten tulee suuttumus, kun joku kehtaa edes kysyä vastavuoroisuudesta. Eihän yksinäinen halua antaa, hän haluaa vain saada. 

 

Ja siksi pysyy yksinäisenä, koska kellään (paitsi pikkulapsilla lyhyen ajan) se ei toimi niin, että voi vaan saada antamatta itse mitään. Mutta ei ne tätä perusasiaa halua tajuta, helpompi ampua viestinviejä.

Ihmettelet sitä, että miksi yksinäisen pitäisi omata tukiverkko jos hänkään ei sitä toisille ole. Näin huomaatko itse asenteesi. Kyllä moni yksinäinen olisi valmis muita tukemaan, mutta hänellä ei ole ketään ketä tukea. Sitä se yksinäisyys on eli et omaa ketään ihmisiä elämääsi.. Tuokin on ihan väärin, että väität etteivät ihmiset jää yksin jos ovat vastavuoroisia. Siihen ei kuule auta, vaikka kuinka olisit valmis muita auttamaan jos elämässäsi ei ole ihmisiä. Ei näin ole niitä keitä tukea jos on pelkkää tyhjyyttä. Ja mistä luet sen, ettei yksinäinen ole valmis muita tukemaan. Monikaan täällä ei kirjoita niin. Sinä itse et nyt ymmärrä jotain asiaa yksinäisyydessä joten voit näin yleistää kaikki yhteen nippuun  ja arvostella. 

Tosi yksinäinen olo nyt. Kaipaan juttelua muiden kanssa ja jotain ajatusten vaihtoa.