Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Huoh, olen istunut tässä sohvalla puhelin kädessä jo viisi tuntia. Ei niin että minulla olisi ollut muita suunnitelmia kuin muutama kotihomma ja ehkä käynti hakemassa yksi nettikauppatilaus, mutta taitaa nekin jäädä huomiselle - tai ylihuomiselle.  

Liian kuuma tehdä mitään. Istun vaan yksin kotona ja tuijotan koneelta kaikkea turhaa. Kuluispa aika nopeammin ja olis jo syksy.

Aloin googlettelemaan erilaisia kesätapahtumia tässä pk-seudulla ja yhden sellaisen löysin mistä innostuinkin ihan heti, että okei tuo se on mihin menen ja tuli ihan sellainen jee-fiilis ja vitsit kuinka kiva eikä ole hankalasti saavutettavissa ja tuonne kehtaan varmasti mennä yksin ja miten mä en tällaisesta tiennyt ja mitä muuta siinä nyt ehtikään ajatella ennen kuin huomasi ne päivämäärät ja jotain kiittelyä kivasta sesongista. Vähän joutui kalenteria tavaamaan ennen kuin se meni ymmärrykseen, että se tosiaan on jo heinäkuun 16. päivä mitä eletään ja nuo keikat joille innostuin olemaan menossa onkin olleet jo tämän kuun alkupäivinä..

Harmitti niin vietävästi, että ensin tuli noitumisraivarit, sitten itku ja lopulta lamaannus eikä enää kiinnostanut katsoakaan olisiko jossain muualla jotain muuta mieluisaa tarjolla. Miksi kaikki menee pieleen aina? Miksi tuo tapahtuma piti enää edes bongata?

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenperheen muinoin jätettyäni olenkin sitten koko aikuisikäni elellyt perusyksinäisenä. Ja nyt vanhuuteen mennessäni yksinäisyys tuntuu välillä kaoottisen ylipääsemättömältä. No, sittenpä mä olenkin alkanut kiusata itseäni katsomalla tv:stä Koiralle Koti -ohjelmia, joissa koiraa hakevat ihmiset näyttävät niin kovin toisiaan rakastavilta! Voiko tuollaista ollakaan ihmisten kesken. Mun elämä olisi hyvää, jos mua rakastettaisiin ja voisin rakastaa, enkä eläisi yksin. 

Ohjelmissa harvoin on aitoa meininkiä. Ne suunnitellaan ja katsotaan, mikä vetoaa katsojiin. Tuskin vieraat ihmiset kauheasti toisistaan välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenperheen muinoin jätettyäni olenkin sitten koko aikuisikäni elellyt perusyksinäisenä. Ja nyt vanhuuteen mennessäni yksinäisyys tuntuu välillä kaoottisen ylipääsemättömältä. No, sittenpä mä olenkin alkanut kiusata itseäni katsomalla tv:stä Koiralle Koti -ohjelmia, joissa koiraa hakevat ihmiset näyttävät niin kovin toisiaan rakastavilta! Voiko tuollaista ollakaan ihmisten kesken. Mun elämä olisi hyvää, jos mua rakastettaisiin ja voisin rakastaa, enkä eläisi yksin. 

Ohjelmissa harvoin on aitoa meininkiä. Ne suunnitellaan ja katsotaan, mikä vetoaa katsojiin. Tuskin vieraat ihmiset kauheasti toisistaan välittää.

Korjaan tuohon. Luin huolimattomasti. Tarkoitit pariskuntia. Voi siinäkin olla sama juttu. Onhan näitä erilaisia hääohjelmiakin, joissa feikataan vaikka mitä ja sitten kulissit romahtaa.

Taas tulossa kuuma ja aurinkoinen päivä, kävin aamukävelyllä ja hiki tuli tuulenvireestä huolimatta auringossa. Koko viikko ollut samaa, tulisipa taas vähän viileämpiä päiviä eikä tätä 25 astetta. Sisälläkin on nyt 28 astetta, selvästi vaikuttaa omaan jaksamiseen, on nuutunut olo ja pelkkä paikallaan istuminenkin hiostaa. 

Taas menin juomaan ostarille, että ei tarvitse yksin olla. En haluais juoda, mutta kun ei ole mulla muunlaista ystäväpiiriä, perheestä puhumattakaan. Taas huono olo, no nyt haluankin olla yksin, en ole juttutuulella.

Tuo lause jäi mieleen, että et voi elää sukulaisten kautta ja niinhän se onkin, tajusin vasta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Taas menin juomaan ostarille, että ei tarvitse yksin olla. En haluais juoda, mutta kun ei ole mulla muunlaista ystäväpiiriä, perheestä puhumattakaan. Taas huono olo, no nyt haluankin olla yksin, en ole juttutuulella.

Voithan ottaa alkoholittoman oluen tai jonkun limun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas menin juomaan ostarille, että ei tarvitse yksin olla. En haluais juoda, mutta kun ei ole mulla muunlaista ystäväpiiriä, perheestä puhumattakaan. Taas huono olo, no nyt haluankin olla yksin, en ole juttutuulella.

Voithan ottaa alkoholittoman oluen tai jonkun limun!

Ei siinä seurassa voi  tai jaksa selvinpäin olla, se touhu on sellasta, että polisitkin välillä käy.

Vierailija kirjoitti:

Aloin googlettelemaan erilaisia kesätapahtumia tässä pk-seudulla ja yhden sellaisen löysin mistä innostuinkin ihan heti, että okei tuo se on mihin menen ja tuli ihan sellainen jee-fiilis ja vitsit kuinka kiva eikä ole hankalasti saavutettavissa ja tuonne kehtaan varmasti mennä yksin ja miten mä en tällaisesta tiennyt ja mitä muuta siinä nyt ehtikään ajatella ennen kuin huomasi ne päivämäärät ja jotain kiittelyä kivasta sesongista. Vähän joutui kalenteria tavaamaan ennen kuin se meni ymmärrykseen, että se tosiaan on jo heinäkuun 16. päivä mitä eletään ja nuo keikat joille innostuin olemaan menossa onkin olleet jo tämän kuun alkupäivinä..

Harmitti niin vietävästi, että ensin tuli noitumisraivarit, sitten itku ja lopulta lamaannus eikä enää kiinnostanut katsoakaan olisiko jossain muualla jotain muuta mieluisaa tarjolla. Miksi kaikki menee pieleen aina? Miksi tuo tapahtuma piti enää edes bongata?

Moi. Jäi niin mieleen tämä sun viesti ja harmi ohimenneestä tilaisuudesta. Katsoin noita pk-seudun tapahtumia, niin on kyllä monenlaista tällekin päivälle ja illalle. Tänään on vielä kesäkeli, toivottavasti löydät jonkin sinulle mukavan tapahtuman. Toivotan sulle tsemppiä ja uutta yritystä.

Kävin ostarilla, en jäänyt juomaan vaikka siellä ois ollut seuraa, nyt yksin kotona.

Viimeisiä lomapäiviä viedään ja pätkääkään ei huvita mennä töihin ensi viikolla. Tänään kävin hierojalla ja huomenna suunnitelmissa on kävästä vanhusten tilannetta kattomassa. Tänäänkin nukuin päiväunet, kuten tässä loman aikana on ollut tapana! Ihan luksusta!

Vierailija kirjoitti:

Kävin ostarilla, en jäänyt juomaan vaikka siellä ois ollut seuraa, nyt yksin kotona.

Tiedän miten herkästi sitä kelpuuttaa vaikka huonoa / vääränlaista seuraakin jotta olisi edes jotain seuraa, mutta silti kannattaa miettiä ottaako se seura enemmän mitä antaa. Etenkin jos siinä seurassa ei itsekään viihdy ilman humalaa ja harmittaa se oma juominen. Krapulassa morkkis on ihan tavallista (ainakin mulla oli ja sitä koin kaikesta, en vain juomisesta ja myös asioista joita en ollut edes tehnyt) eli ehkä silloin ei ole oikea hetki alkaa tätä asiaa puntaroimaan. Jos siis edes koet sen tarpeelliseksi koska enhän minä sitä voi päättää enkä edes haluaisi voida.

Eikä se tietenkään ole helppoa olla erossakaan niistä vanhoista ja ainoista tutuista vaikka tahtoisi, jos/kun kaikki siinä samoilla kulmilla jatkossakin pyörii eli helppoa ja varsinkaan kivaa ratkaisua ei ole olemassakaan. Itse olen tätä nykyä totaaliyksinäinen eikä herkkua ole tämäkään. Parempi kyllä kuin entinen ja etenkin kun en enää käytä alkoholia ollenkaan, mutta ei hyvä. Ei todellakaan. 

Niinpä, kun ei ole sellaista seuraa jonka kanssa voisi tehdä jotain ilman alkoholia, kun ne ystävyyssuhteet ovat vuosikymmenet liittyneet alkoholin käyttöön, täsdä iässä 62v ei uusia ystävyyssuhteita oikein enää solmita, kaikilla on jo se oma elämä omilla urillaan. Yksin oon sit, jos en ota alkoo.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, kun ei ole sellaista seuraa jonka kanssa voisi tehdä jotain ilman alkoholia, kun ne ystävyyssuhteet ovat vuosikymmenet liittyneet alkoholin käyttöön, täsdä iässä 62v ei uusia ystävyyssuhteita oikein enää solmita, kaikilla on jo se oma elämä omilla urillaan. Yksin oon sit, jos en ota alkoo.

Näinhän se on. Taitaa olla niin ettei niitä ystävyyssuhteita solmita aikuisiällä enää oikein ollenkaan vaan se on ennemminkin poikkeuksellisen hyvää tuuria jos sellainen jonkun kanssa syntyy. Lisäksi todennäköisyyttä kasvattaa se, että on jo valmiiksi niitä ystäviä ja kavereita joiden kautta sitten tutustuu luontevasti uusiinkin ihmisiin esim nyt vaikka häissä. Samoin just naimisiinmenon kautta voi löytää uuden ystävän vaikka sen naimisiin menneen veljen uudesta vaimosta tai vaikka siskosta. Jokuhan ketjuun jo kirjoittikin kuinka sisaruksen avioeron myötä meni itseltä hyvä ystävä. Sitten kun nämä tällaiset tutustumismahdollisuudet yksinäiseltä yleensä puuttuu niin vaikeaksi menee se kaverien ja ystävien löytäminen. 

Itse olin "vasta" 35-vuotias kun otin pesäeron entiseen ja siinä loppui alkoholinkäyttökin vaikka en mä absolutistikaan ole. Ei vaan ole ollut tilaisuuksia missä sitä käyttäisin kun enää ei kiinnosta ne kalsarikännit yksinään eikä myöskään ne entiset kaverit joiden kanssa ei ollut muuta yhteistä kuin juominen. Naiivina kuvittelin että elämä muuttuu väkisinkin paremmaksi kun lopettaa läträämisen, koska kaikkialta sitä toitotetaan miten kaikki muuttuu kuin taikaiskusta vaikka tietenkään en jäänyt kotiin sitä muutosta odottamaan. Silti tilanne oli ja on edelleen ihan sama kuin sinullakin, että uusia kavereita ei ole kohdalle osunut ja varsin moni esim työelämässä tapaamani ihminen ei kaipaakaan mitään muuta kuin sitä työkaveruutta. Tauoilla jne on oikein mukava jutella mutta se työelämä halutaan pitää erossa yksityiselämästä joka on jo "valmis paketti". Sinänsä olen itsekin samanlainen, että en ihan herkällä ala sotkemaan yksityiselämää työelämään (saati sitten että alkaisin syömään kuormasta) ja en tietenkään ole pahoillani tai valita tuollaisesta työkaveruudesta. Sekin on tärkeää ainakin minulle ja työttömänä senkin merkityksen ymmärsi ihan uudella tavalla.  Siinä vaan on oikeastaan ihan sama kuin tuollaisessa "ryyppykaveruudessa", että ei siinä olla oikeasti kavereita eikä ystäviä vaan enemmän vaan samassa paikassa samasta syystä ja ilman sitä syytä ei oltaisi missään tekemisissä. Niin kuin ei siis ollakaan.

Itse kaipaisin nimenomaan sitä sellaista kaveruutta että oltaisiin, nähtäisiin ja tehtäisiin ihan siksi kun yhdessä on kivaa ja kumpikin ymmärtää toisiaan. Lisäksi olisi aivan huikeaa olla osa omaa perhettä ja sen myötä kahtakin eri sukua eli elämässä olisi paljon ihmisiä ja sen myötä sosiaalista elämää. No, omassa tapauksessa sitä omanpuoleista sukua ei olisi missään tapauksessa, mutta mukavahan se olisi puolison sukulaisia tuntea vaikka ainahan näissä on huonojakin puolia. Niinhän niitä on kaikissa asioissa eikä tämä totaaliyksinäisyyskään mitenkään mahtavan hienoa ole.

Se on kurjaa, että huonot asiat kasaantuu ja kertaantuu kun kaikki ruokkii toisiaan ja jotenkin vaikuttaa toisiinsa. Samalla tapaa sitten tietysti ne hyvät asiat kasaantuu ja kertaantuu heillä joilla jo muutenkin on kaikki hyvin.

Toiset on syntyneet onnellisten tähtien alla ja toiset sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Liian kuuma tehdä mitään. Istun vaan yksin kotona ja tuijotan koneelta kaikkea turhaa. Kuluispa aika nopeammin ja olis jo syksy.

Minusta on ollut jo monena aamuna ihan syksyn tuntu vaikka sitten päiväksi onkin tullut tukahduttavan kuuma. Itsekin odotan syksyä eli voi tuo olla vaan jotain toiveajatteluakin, mutta silti neuloin jo yhdet villasukat ihan vaan varuiksi ja vaikka niitä on jo ennestään ihan taatusti omiksi tarpeiksi. Nyt vaihdoin sitten vähän kesäisempään eli aloin virkkaamaan isoäidinneliöitä, tosin ihan vaan yksivärisiä koska sain idean villatakista johon tulisi sekä niitä että ihan tavallista neuletta tai ehkä jotain kolmen pylvään ryhmiä sitten muuten. Ohjetta ei tietenkään ole enkä tiedä mistä tuo ideakaan tuli, mutta kun aikaa on niin värkkäilen sitten tällaisia. Joskus onnistuu ja yleensä ei eli lanka menee purkuun odottamaan jotain sellaista takuuvarmaa onnistujaa koska montaa purkukertaa ei lanka kestä.

Ihan sai pakottaa itsensä tekemään viikkosiivouksen ja nyt sitten juon päiväkahvit tässä netissä notkuessa mutta loppupäivä meneekin sitten tuota nyhrätessä. Toisaalta kivaa että on taas jotain mieluisaa tekemistä, mutta onhan tämä nyt ankeaa viettää lauantaita ja vielä kesäistä sellaista näin. Toisaalta sitten kun on se monista ankea vuodenaika eli syksy niin silloin minä en istu sisällä ruutua tuijottamassa vaan olen ulkoilemassa eli ehkä pitäisi vaan hyväksyä itsensä just tällaisena kuin on. Ei pitäisi moittia koska kuka sen edes määrittää mikä on oikein ja mikä väärin? Etenkin kun eihän elämässä edes ole ketään määrittelemässä eikä moittimassa tai paheksumassa vaan senkin kaiken tekee itse ihan vanhasta tottumuksesta. Kun kuka muu senkään tekisi?

No joo, nyt lopetan tämän yksinpuhelun ja netissä roikkumisen ja toivotan kaikille kivaa lauantaita. Toivottavasti jokaisella on edes jotain kivaa tekemistä, oli se sitten ihan mitä vaan.