Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin vihdoin tänä kesänä nämä aamulenkit joita olin haaveillut tekeväni jo niin monta kesää. Ei nämä nyt sitten niin mahtavia ole kun vettä tuntuu satavan aina. Joko kaatamalla tai tihuuttamalla eikä tuolla tarkene mitenkään missään t-paidassa ja lyhyissä lahkeissa. Ärsyttää koska ihan varmaan aiemmin on ollut kivemmat kelit. Näin se käy ihan aina. On idea jonka toteuttaminen sitten venyy ja lopulta kun sen saa aloitetuksi niin jotenkin se menee pieleen tai on jo myöhäistä eli esim vaikka joku kukka on pitänyt istuttaa isompaan ruukkuun, mutta ei saa aikaiseksi ja sitten ei tarvitsekaan enää istuttaa vaan se kukka kuoli.

Jos mitään olen oppinut tähön ikään mennessä, on oikea pukeutuminen. Jos kesällä on viileää, voi laittaa enempi päälle. Luonto ei juuri säästä piittaa, ketokukat kukkii ja on valoisaa.

Kesäisin olen paljon ulkona, säässä kuin säässä. Tankkaan tunnelmaa ja valoa talven varalle.

Tämä on minun vinkkini. Hellekupolista en edes tykkää.

Valoisaa? Nytkään ei näe tehdä mitään ilman että on valot päällä. Olisikin vaan viileää, mutta kun sen lisäksi on taivas jatkuvasti umpipilvessä ja sitä sadettakin on kyllä etenkin kesäaamuisin riittänyt. On siis sekä viileää, pimeää että kosteaa. Kaikki niittykukat on ihan laonneina ja sellainen ummehtunut hajukin kaikkialla eli ei tuoksu ihanan raikkaalle eikä sateelle vaan jollekin pahalle. Itsekään en helteestä välitä ja toivon ettei sellaisia tulekaan tänä kesänä. Se reilu viikko riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä oikein nyt on, kun jo herätessä ahdistava olo, onko se tämä yksin asioiden miettiminen ja liika tiedotusvälineiden seuraaminen. Mutta en tykkää yksin lähteä kävelyllekkään, eikä kukaan näin hitaan köpöttelijän kanssa halua lähteäkkään.

Mua ei auta edes se, että olen vähentänyt uutisten seuraamisen ihan minimiin eli kerran aamulla ja toisen kerran illalla. Netissäkään en roiku ihan enää niin paljon mitä aiemmin ja esim tällä palstalla en enää käy kuin tätä ketjua lukemassa. Suurin ongelma lienee siis tämä liika oma seura ja omat ajatukset sekä tietenkin se, että jatkuvasti tulee jotain uutta harmia ja riesaa niiden entisten pakollisten päälle eikä aiempia kerkiä hoitaa alta pois kun jo jotain uutta tulee siihen päälle. Telkkarista hävisi kanavat sen viimeisimmän uudistuksen jälkeen eli piti oppia elämään ilman koska suurempi tarve oli silmälaseille. Sitten hajosi puhelin ja siihen menikin sitten ne rahat joilla kuvitteli hankkivansa ne silmälasit, sitten huomasin että henkkarit pitää TAAS uusia ja silmälasit sai taas odottaa. Sitten lohkesi hampaasta palanen eikä mikrokaan lähtenyt käyntiin joten oli totuttava olemaan ilman mikroa ja yritettävä pärjätä hampaan kanssa. Ulkoilutakista hajosi vetoketju, kengästä jäi puolet pohjasta jonnekin lenkkireitin varrelle ja repun olkaimet jäi käteen sitä selkään laittaessa. Nyt sitten on alkanut huolettaa oma terveydentila kun tukka lähtee päästä ja se miten pärjää kun ikääntyminen alkaa tuntua. Mitä tässä pitäisi tehdä nyt kun vielä on aikaa tehdä? Ja millä rahalla? Ja mistä se energia pitäisi taikoa kaiken hoitamiseen kun ei saa edes nukuttua vaan yötkin pyörii valveilla miettimässä.

Ihanan seesteinen keski-ikä kun vihdoin saa vaan nauttia elämästään. Missä olet?

Enää en hahmota ajankulumista entisellä tavalla. Muutamankin kerran on nyt käynyt niin, että kuvittelen olevan vasta alkukesä ja vasta hetken päästä tajuan että juhannuskin on mennyt jo. Sitten ihmettelen että missä ketun välissä sekin muka oli. Toisaalta onko ihme kun kaikki päivät on samanlaisia maanantaita, mutta ei näihin oikein eroa saa yksinään taiottua mitenkään.

Pitäisi olla vuoden valoisin aika mutta ei tätä marraskuusta erottaisi ellei puissa olisi lehtiä. Varmaan tämäkin vetää mieltä matalaksi ja tulee ihan lamaantuneen saamaton olo, koska tätä nykyä talvet on ihan kauheaa aikaa. Miksihän tässäkin asiassa muuttuu näin paljon kun nuorempana ei huomannut yhtään mitään je ennemminkin vaan ihmetteli miten se pimeys muka toisiin vaikuttaa niin paljon. Ei olisi kyllä tarvinnut oppia tätäkään kantapään kautta vaan ihan olisi ollut ok että ollaan erilaisia.

Oli mullakin avioliitto, lapset ja omakotitalo. Vanhemmat ja appivanhemmat. Sisarus ja muita sukulaisia. Kavereita.

Sitten tuli ero, mies petti. Talo myytiin. Suku käänsi selkänsä, samoin kaverit, varmaan ajsttelivat että avioero on tarttuva tauti. Vanhempi ikäpolvi kuollut. Lapset kasvoivat aikuisiksi ja muuttivat satojen kilometrien päähän töitten perässä, heillä nyt ruuhkavuodet. Kissakin kuoli.

Nyt asun yksin vuokrakerrostalokämpässä. Sinänsä ihan siisti ja jopa viihtyisä asunto. Osa-aikatyö ja nivelrikko. Talous tiukilla. Kaikki päivät samanlaisia, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Autokin pitäisi katsastaa, hirvittää jos onkin jotain remontoitavaa siinä. Kesä on ollut viileä ja sateinenkin, mutten helteistä tykkää muutenkaan. Jotain käsitöitä värkkäilen illat pitkät ajan kuluksi ja telkkua katson. Ei jaksa siivotakaan vaikka pitäisi, no kukapa pölyjä ja villakoiria on katsomassa kuin minä.  Muutamaa huone- ja parvekekasvia hoidan. Kun ei ajattele mitään ei ahdistu yksinolosta. Olo on kuin ajelehtisi tarpeettomana kohti loppua. Eläkepäivät häämöttää, sitten ei tarvita töihinkään - jos nytkään. Ylijäämäihminen.

Vierailija kirjoitti:

Oli mullakin avioliitto, lapset ja omakotitalo. Vanhemmat ja appivanhemmat. Sisarus ja muita sukulaisia. Kavereita.

Sitten tuli ero, mies petti. Talo myytiin. Suku käänsi selkänsä, samoin kaverit, varmaan ajsttelivat että avioero on tarttuva tauti. Vanhempi ikäpolvi kuollut. Lapset kasvoivat aikuisiksi ja muuttivat satojen kilometrien päähän töitten perässä, heillä nyt ruuhkavuodet. Kissakin kuoli.

Nyt asun yksin vuokrakerrostalokämpässä. Sinänsä ihan siisti ja jopa viihtyisä asunto. Osa-aikatyö ja nivelrikko. Talous tiukilla. Kaikki päivät samanlaisia, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Autokin pitäisi katsastaa, hirvittää jos onkin jotain remontoitavaa siinä. Kesä on ollut viileä ja sateinenkin, mutten helteistä tykkää muutenkaan. Jotain käsitöitä värkkäilen illat pitkät ajan kuluksi ja telkkua katson. Ei jaksa siivotakaan vaikka pitäisi, no kukapa pölyjä ja villakoiria on katsomassa kuin minä.  Muutamaa huone- ja parvekekasvia hoidan. Kun ei ajattele mitään ei ahdistu yksinolosta. Olo on kuin ajelehtisi tarpeettomana kohti loppua. Eläkepäivät häämöttää, sitten ei tarvita töihinkään - jos nytkään. Ylijäämäihminen.

Tuo ero rikkoo niin paljon muitakin ihmissuhteita kuin parin itsensä. Minulla poistui "veli" kuvioista, kun siskoni erosi miehestään. Oltiin tosi hyviä kavereita aiemmin. Porukat jakautui eronneiden puolelle. Niin usein käy. Sit lakataan paritonta kutsumasta juhliin yms. Lapset ei näe toisia isovanhempia, serkkujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin vihdoin tänä kesänä nämä aamulenkit joita olin haaveillut tekeväni jo niin monta kesää. Ei nämä nyt sitten niin mahtavia ole kun vettä tuntuu satavan aina. Joko kaatamalla tai tihuuttamalla eikä tuolla tarkene mitenkään missään t-paidassa ja lyhyissä lahkeissa. Ärsyttää koska ihan varmaan aiemmin on ollut kivemmat kelit. Näin se käy ihan aina. On idea jonka toteuttaminen sitten venyy ja lopulta kun sen saa aloitetuksi niin jotenkin se menee pieleen tai on jo myöhäistä eli esim vaikka joku kukka on pitänyt istuttaa isompaan ruukkuun, mutta ei saa aikaiseksi ja sitten ei tarvitsekaan enää istuttaa vaan se kukka kuoli.

Jos mitään olen oppinut tähön ikään mennessä, on oikea pukeutuminen. Jos kesällä on viileää, voi laittaa enempi päälle. Luonto ei juuri säästä piittaa, ketokukat kukkii ja on valoisaa.

Kesäisin olen paljon ulkona, säässä kuin säässä. Tankkaan tunnelmaa ja valoa talven varalle.

Tämä on minun vinkkini. Hellekupolista en edes tykkää.

Valoisaa? Nytkään ei näe tehdä mitään ilman että on valot päällä. Olisikin vaan viileää, mutta kun sen lisäksi on taivas jatkuvasti umpipilvessä ja sitä sadettakin on kyllä etenkin kesäaamuisin riittänyt. On siis sekä viileää, pimeää että kosteaa. Kaikki niittykukat on ihan laonneina ja sellainen ummehtunut hajukin kaikkialla eli ei tuoksu ihanan raikkaalle eikä sateelle vaan jollekin pahalle. Itsekään en helteestä välitä ja toivon ettei sellaisia tulekaan tänä kesänä. Se reilu viikko riitti.

Ulkona on kyllä valoisaa. Aamusta ja pitkälle iltaan. Asenne ratkaisee - aina.

Yritän pysyä positiivisena ja löytää jotain myönteistä joka päivään: kivat vaatteet, onnistunut kampaus, hyvä ruoka, siisti koti, kirja, palapeli, käsityö jne. Aina ei tietenkään onnistu. Mökötän itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin vihdoin tänä kesänä nämä aamulenkit joita olin haaveillut tekeväni jo niin monta kesää. Ei nämä nyt sitten niin mahtavia ole kun vettä tuntuu satavan aina. Joko kaatamalla tai tihuuttamalla eikä tuolla tarkene mitenkään missään t-paidassa ja lyhyissä lahkeissa. Ärsyttää koska ihan varmaan aiemmin on ollut kivemmat kelit. Näin se käy ihan aina. On idea jonka toteuttaminen sitten venyy ja lopulta kun sen saa aloitetuksi niin jotenkin se menee pieleen tai on jo myöhäistä eli esim vaikka joku kukka on pitänyt istuttaa isompaan ruukkuun, mutta ei saa aikaiseksi ja sitten ei tarvitsekaan enää istuttaa vaan se kukka kuoli.

Jos mitään olen oppinut tähön ikään mennessä, on oikea pukeutuminen. Jos kesällä on viileää, voi laittaa enempi päälle. Luonto ei juuri säästä piittaa, ketokukat kukkii ja on valoisaa.

Kesäisin olen paljon ulkona, säässä kuin säässä. Tankkaan tunnelmaa ja valoa talven varalle.

Tämä on minun vinkkini. Hellekupolista en edes tykkää.

Valoisaa? Nytkään ei näe tehdä mitään ilman että on valot päällä. Olisikin vaan viileää, mutta kun sen lisäksi on taivas jatkuvasti umpipilvessä ja sitä sadettakin on kyllä etenkin kesäaamuisin riittänyt. On siis sekä viileää, pimeää että kosteaa. Kaikki niittykukat on ihan laonneina ja sellainen ummehtunut hajukin kaikkialla eli ei tuoksu ihanan raikkaalle eikä sateelle vaan jollekin pahalle. Itsekään en helteestä välitä ja toivon ettei sellaisia tulekaan tänä kesänä. Se reilu viikko riitti.

Ulkona on kyllä valoisaa. Aamusta ja pitkälle iltaan. Asenne ratkaisee - aina.

Yritän pysyä positiivisena ja löytää jotain myönteistä joka päivään: kivat vaatteet, onnistunut kampaus, hyvä ruoka, siisti koti, kirja, palapeli, käsityö jne. Aina ei tietenkään onnistu. Mökötän itsekseni.

Ei se asenne loputtomiin ratkaise eikä varsinkaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin vihdoin tänä kesänä nämä aamulenkit joita olin haaveillut tekeväni jo niin monta kesää. Ei nämä nyt sitten niin mahtavia ole kun vettä tuntuu satavan aina. Joko kaatamalla tai tihuuttamalla eikä tuolla tarkene mitenkään missään t-paidassa ja lyhyissä lahkeissa. Ärsyttää koska ihan varmaan aiemmin on ollut kivemmat kelit. Näin se käy ihan aina. On idea jonka toteuttaminen sitten venyy ja lopulta kun sen saa aloitetuksi niin jotenkin se menee pieleen tai on jo myöhäistä eli esim vaikka joku kukka on pitänyt istuttaa isompaan ruukkuun, mutta ei saa aikaiseksi ja sitten ei tarvitsekaan enää istuttaa vaan se kukka kuoli.

Jos mitään olen oppinut tähön ikään mennessä, on oikea pukeutuminen. Jos kesällä on viileää, voi laittaa enempi päälle. Luonto ei juuri säästä piittaa, ketokukat kukkii ja on valoisaa.

Kesäisin olen paljon ulkona, säässä kuin säässä. Tankkaan tunnelmaa ja valoa talven varalle.

Tämä on minun vinkkini. Hellekupolista en edes tykkää.

Valoisaa? Nytkään ei näe tehdä mitään ilman että on valot päällä. Olisikin vaan viileää, mutta kun sen lisäksi on taivas jatkuvasti umpipilvessä ja sitä sadettakin on kyllä etenkin kesäaamuisin riittänyt. On siis sekä viileää, pimeää että kosteaa. Kaikki niittykukat on ihan laonneina ja sellainen ummehtunut hajukin kaikkialla eli ei tuoksu ihanan raikkaalle eikä sateelle vaan jollekin pahalle. Itsekään en helteestä välitä ja toivon ettei sellaisia tulekaan tänä kesänä. Se reilu viikko riitti.

Ulkona on kyllä valoisaa. Aamusta ja pitkälle iltaan. Asenne ratkaisee - aina.

Yritän pysyä positiivisena ja löytää jotain myönteistä joka päivään: kivat vaatteet, onnistunut kampaus, hyvä ruoka, siisti koti, kirja, palapeli, käsityö jne. Aina ei tietenkään onnistu. Mökötän itsekseni.

Ei se asenne loputtomiin ratkaise eikä varsinkaan riitä.

Niinhän tuossa viestissä juuri lukikin. Yrittää voi / mököttää :)

Eri

Meidät erotti kuolema. Elämässäni ei ole enää juuri mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin vihdoin tänä kesänä nämä aamulenkit joita olin haaveillut tekeväni jo niin monta kesää. Ei nämä nyt sitten niin mahtavia ole kun vettä tuntuu satavan aina. Joko kaatamalla tai tihuuttamalla eikä tuolla tarkene mitenkään missään t-paidassa ja lyhyissä lahkeissa. Ärsyttää koska ihan varmaan aiemmin on ollut kivemmat kelit. Näin se käy ihan aina. On idea jonka toteuttaminen sitten venyy ja lopulta kun sen saa aloitetuksi niin jotenkin se menee pieleen tai on jo myöhäistä eli esim vaikka joku kukka on pitänyt istuttaa isompaan ruukkuun, mutta ei saa aikaiseksi ja sitten ei tarvitsekaan enää istuttaa vaan se kukka kuoli.

Jos mitään olen oppinut tähön ikään mennessä, on oikea pukeutuminen. Jos kesällä on viileää, voi laittaa enempi päälle. Luonto ei juuri säästä piittaa, ketokukat kukkii ja on valoisaa.

Kesäisin olen paljon ulkona, säässä kuin säässä. Tankkaan tunnelmaa ja valoa talven varalle.

Tämä on minun vinkkini. Hellekupolista en edes tykkää.

Valoisaa? Nytkään ei näe tehdä mitään ilman että on valot päällä. Olisikin vaan viileää, mutta kun sen lisäksi on taivas jatkuvasti umpipilvessä ja sitä sadettakin on kyllä etenkin kesäaamuisin riittänyt. On siis sekä viileää, pimeää että kosteaa. Kaikki niittykukat on ihan laonneina ja sellainen ummehtunut hajukin kaikkialla eli ei tuoksu ihanan raikkaalle eikä sateelle vaan jollekin pahalle. Itsekään en helteestä välitä ja toivon ettei sellaisia tulekaan tänä kesänä. Se reilu viikko riitti.

Ulkona on kyllä valoisaa. Aamusta ja pitkälle iltaan. Asenne ratkaisee - aina.

Yritän pysyä positiivisena ja löytää jotain myönteistä joka päivään: kivat vaatteet, onnistunut kampaus, hyvä ruoka, siisti koti, kirja, palapeli, käsityö jne. Aina ei tietenkään onnistu. Mökötän itsekseni.

Joo, ajattelin tänään kun bussilla ajelin ja sataa ripotteli, että miten huikean vehreää luonto onkaan juuri nyt. Kaukana vielä marraskuu! Nyt iltaa kohti täällä on taas aurinkoista, ja lämmintä. 

Yksinäinen täälläkin. Jos jokainen laittaisi paikkakunnan mistä kirjoittaa niin näkisi missä on eniten meitä yksinäisiä. 

Helsinki.

Netflixissä on uusi Pieni talo preerialla sarja, siinä katsottavaa muutamalle illalle. Yritän kyllä vähentää ruutuaikaa koska viime aikoina nukkuminen on ollut niin huonoa, herään yhden kahden aikaan ja saan unta taas vasta monen tunnin päästä. Pelottaa mitä tekee terveydelle.

Siinä se yksi aurinkoinen hieno kesäpäivä taas yksin meni. Lähikaupassa kävin ja ostin jäätelön. 

olen ruvennut pelaan tekoälyn kanssa sanulia, silleen kaverillisesti

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen täälläkin. Jos jokainen laittaisi paikkakunnan mistä kirjoittaa niin näkisi missä on eniten meitä yksinäisiä. 

Helsinki.

Sama.

Monen kanssa samoja juttuja. Mullakin nukkuminen on huonoa mutta parhaiten nukahdan ruudun ääreen vaikka useinkaan en edes katso sarjaa (mitä milloinkin) vaan kuuntelen silmät kiinni. Jossain vaiheessa sitten nukahdan. Valitettavan usein sitä heräilee monta kertaa yössä ja valvoo miettien kaikkea vaikka ei pitäisi, mutta ei sitä aina saa huolia hiljennetyksi. Lisäksi näen tosi usein ihan hämäriä unia jotka ei mitenkään ainakaan rentouta tai tee oloa levolliseksi.

Päivät, viikot ja kuukaudet menee ihan kauheaa vauhtia. Olin jo viime kesänä ajatellut lähteä tänä kesänä erääseen ulkoilmatapahtumaan jonka silloin missasin. Sinänsä käsittämätöntä että tein sen taas eli sehän onkin jo ollut. Ja minä luulin olevani jopa vähän ajoissa kun aloin katselemaan tarkempaa päivämäärää ja miettimään, että menenkö bussilla vaiko junalla. No, ehkä sitten ensi kesänä.

Olo on mullakin surullinen ja epämääräisen levoton ja ahdistunut vähän päällekkäin ja lomittain. Ei ole normaalia fiilistä enää oikeastaan ikinä. 

Jossain vaiheessa talvella aloin pelata pasianssia ja nyt sitten on jokapäiväinen tapa pelata ainakin ne päivähaasteet ja niistähän on päästävä läpi. Aiemmin en lopeta vaikka ruutuaikaa pitäisi varmasti vähentää ihan ronskisti. Onneksi sentään tällä palstalla on jutut niin kummallisia, että enää ei tule vilkuiltua kuin tätä ketjua. Joskus tuli jumitettua täällä ihan liikaa.

Ja niin, pk-seudulta olen.

Vierailija kirjoitti:

Siinä se yksi aurinkoinen hieno kesäpäivä taas yksin meni. Lähikaupassa kävin ja ostin jäätelön. 

Täällä oli enimmäkseen sateista tänäänkin enkä sitten lopulta käynyt edes ulkona. Huomenna pitää käydä kaupassa koska turhankin kevyesti piti jo tänään syödä kun ei oikein ole kaapeissa enää mitään. Nälkä olisi vähäsen nytkin, mutta ei vaan jaksa enää lähteä. Suihkuun vaan ja nukkumaan. Taidan ostaa huomenna jäätelöä minäkin. Vielä olisi ensi viikko lomaa mutta mitään en ole tehnyt ja tuskin teenkään. Tylsää on yksinäisen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Netflixissä on uusi Pieni talo preerialla sarja, siinä katsottavaa muutamalle illalle. Yritän kyllä vähentää ruutuaikaa koska viime aikoina nukkuminen on ollut niin huonoa, herään yhden kahden aikaan ja saan unta taas vasta monen tunnin päästä. Pelottaa mitä tekee terveydelle.

Oma nukkumarytmini on se, että menen kello 2 nukkumaan ja nousen joskus 9-10. Riittää minulle. Joskus on tietysti kadun vielä tätä rytmiä jos pitää päästä ylös aikaisin. 

Paikkakuntaa en voi laittaa. Liian pieni paikkakunta ja en viitsi sitä tänne mainita.