Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Muistaako muut sitä juhannusjunaa jostain 10 vuoden takaa? En tiedä mistä tuo mieleen tuli, mutta jo silloin mietin että sellainen voisi olla kiva reissu. Tuo sitten jalostui ajatukseksi tai vähän kummasteluksikin että Suomessa voisi olla ainakin näin kesäisin jotain "junaristeilyitä" eli se juna ei menisi suorinta reittiä vaikka helsingistä ouluun vaan se kiertäisi itä-suomen kautta pysähtyen aina muutamaksi tunniksi suurimpiin kaupunkeihin ja lopulta tekisi jonkun mutkan lapissa ja sitten länsi-suomen kautta takaisin. Tai miksei vaikka niin että jostain oulusta pääsisi laivalla vaikka vaasan, porin, turun ja hangon kautta helsinkiin tai vaikka porvooseen ja kotkaankin. Muutenkin voisi olla kiva tuollainen kotimaan risteily ihan jollain viikkarilla eli se kiertäisi vähän samaan tapaan kuin norjalaiset vuonoristeilijät eri rannikkokaupunkeja. Joo, tyhmiä ideoita varmaan mutta minkäs tälle tekee kun on ihan liikaa aikaa.

Kaupassa kassa katso mua jotenkin oudoksuen. Ja terve jos luet tätä, minäkin tarvitsen ruokaa että keho voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen viikko tulossa, ei lääkäri käyntejä eikä muitakaan asiointia. Olen tulevan viikon näkymätön ihminen, surettaa jo etukäteen.56

Tuu tänne kuitenkin kirjoittelemaan, täällä on muitakin.

Varmasti tulen, lohduttaa lukea, että ei ole ainoa yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako muut sitä juhannusjunaa jostain 10 vuoden takaa? En tiedä mistä tuo mieleen tuli, mutta jo silloin mietin että sellainen voisi olla kiva reissu. Tuo sitten jalostui ajatukseksi tai vähän kummasteluksikin että Suomessa voisi olla ainakin näin kesäisin jotain "junaristeilyitä" eli se juna ei menisi suorinta reittiä vaikka helsingistä ouluun vaan se kiertäisi itä-suomen kautta pysähtyen aina muutamaksi tunniksi suurimpiin kaupunkeihin ja lopulta tekisi jonkun mutkan lapissa ja sitten länsi-suomen kautta takaisin. Tai miksei vaikka niin että jostain oulusta pääsisi laivalla vaikka vaasan, porin, turun ja hangon kautta helsinkiin tai vaikka porvooseen ja kotkaankin. Muutenkin voisi olla kiva tuollainen kotimaan risteily ihan jollain viikkarilla eli se kiertäisi vähän samaan tapaan kuin norjalaiset vuonoristeilijät eri rannikkokaupunkeja. Joo, tyhmiä ideoita varmaan mutta minkäs tälle tekee kun on ihan liikaa aikaa.

Ei tyhmä idea lainkaan, voisi olla ihan toteuttamiskelpoinen.

Muistan tuon juhannusjunan, josta kirjoitit. Se oli jonain juhannusaattona, juhannusyönä? ja monen tunnin suora lähetys televisiossa seurasi juhannusjunan kulkua. Junassa oli matkustajia, joiden kanssa toimittajat juttelivat sekä ohjelmaa, jotain musiikkiesityksiä ja myös junan pysähdellessä asemalaitureilla oli ihmisiä ja ohjelmaa. Ja näytettiin kauniita maisemia, kun juna kulki Suomen halki yöttömässä yössä.

Ennen oli talon pihassakin elämää ja ihmisiä, nyt puolet kuolleet ja toiset muuttaneet yksinäin istuin äsken siinä ja muistelin menneitä kesiä, nyt yksin sisällä tv sarjaa tuijotan, tuntuu niin turhalta taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako muut sitä juhannusjunaa jostain 10 vuoden takaa? En tiedä mistä tuo mieleen tuli, mutta jo silloin mietin että sellainen voisi olla kiva reissu. Tuo sitten jalostui ajatukseksi tai vähän kummasteluksikin että Suomessa voisi olla ainakin näin kesäisin jotain "junaristeilyitä" eli se juna ei menisi suorinta reittiä vaikka helsingistä ouluun vaan se kiertäisi itä-suomen kautta pysähtyen aina muutamaksi tunniksi suurimpiin kaupunkeihin ja lopulta tekisi jonkun mutkan lapissa ja sitten länsi-suomen kautta takaisin. Tai miksei vaikka niin että jostain oulusta pääsisi laivalla vaikka vaasan, porin, turun ja hangon kautta helsinkiin tai vaikka porvooseen ja kotkaankin. Muutenkin voisi olla kiva tuollainen kotimaan risteily ihan jollain viikkarilla eli se kiertäisi vähän samaan tapaan kuin norjalaiset vuonoristeilijät eri rannikkokaupunkeja. Joo, tyhmiä ideoita varmaan mutta minkäs tälle tekee kun on ihan liikaa aikaa.

Ei tyhmä idea lainkaan, voisi olla ihan toteuttamiskelpoinen.

Muistan tuon juhannusjunan, josta kirjoitit. Se oli jonain juhannusaattona, juhannusyönä? ja monen tunnin suora lähetys televisiossa seurasi juhannusjunan kulkua. Junassa oli matkustajia, joiden kanssa toimittajat juttelivat sekä ohjelmaa, jotain musiikkiesityksiä ja myös junan pysähdellessä asemalaitureilla oli ihmisiä ja ohjelmaa. Ja näytettiin kauniita maisemia, kun juna kulki Suomen halki yöttömässä yössä.

Tulisipa uusintana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako muut sitä juhannusjunaa jostain 10 vuoden takaa? En tiedä mistä tuo mieleen tuli, mutta jo silloin mietin että sellainen voisi olla kiva reissu. Tuo sitten jalostui ajatukseksi tai vähän kummasteluksikin että Suomessa voisi olla ainakin näin kesäisin jotain "junaristeilyitä" eli se juna ei menisi suorinta reittiä vaikka helsingistä ouluun vaan se kiertäisi itä-suomen kautta pysähtyen aina muutamaksi tunniksi suurimpiin kaupunkeihin ja lopulta tekisi jonkun mutkan lapissa ja sitten länsi-suomen kautta takaisin. Tai miksei vaikka niin että jostain oulusta pääsisi laivalla vaikka vaasan, porin, turun ja hangon kautta helsinkiin tai vaikka porvooseen ja kotkaankin. Muutenkin voisi olla kiva tuollainen kotimaan risteily ihan jollain viikkarilla eli se kiertäisi vähän samaan tapaan kuin norjalaiset vuonoristeilijät eri rannikkokaupunkeja. Joo, tyhmiä ideoita varmaan mutta minkäs tälle tekee kun on ihan liikaa aikaa.

Ei tyhmä idea lainkaan, voisi olla ihan toteuttamiskelpoinen.

Muistan tuon juhannusjunan, josta kirjoitit. Se oli jonain juhannusaattona, juhannusyönä? ja monen tunnin suora lähetys televisiossa seurasi juhannusjunan kulkua. Junassa oli matkustajia, joiden kanssa toimittajat juttelivat sekä ohjelmaa, jotain musiikkiesityksiä ja myös junan pysähdellessä asemalaitureilla oli ihmisiä ja ohjelmaa. Ja näytettiin kauniita maisemia, kun juna kulki Suomen halki yöttömässä yössä.

Tulisipa uusintana.

Miksiköhän tuo oli silloin aikaan vaan kertaluontoinen juttu? Tuossa olisi ollut ideaa ja ainesta perinteeksikin. Lisäksi se ainakin minusta oli vähän kuin salaisuus koko juhannusjuna kunnes sitten juhannusviikolla alkoi olla juttuja siitä kuinka tuollainen juhannusjuna on aattona lähdössä helsingistä pohjoiseen ja yle lähettää siitä suoraa lähetystä koko matkan ajan. Piti ihan googlata ja tuo oli jo vuonna 2012 eli siitä on pian 15 vuotta. Minusta tuo max kymmenen olisi kuulostanut oikeammalta.

Muistan kuinka katsoin tuota telkkarista tai siis se oli taustalla auki eli silloinkin olin yksin (ja jo semiyksinäinenkin) mutta silloin oli vielä ihan erilainen fiilis ihan kaiken suhteen. Oli ihan täysi luotto siihen että elämästä tulee vielä omannäköistä, tapaan sopivan kumppanin ja ehkä ehditään vielä perustaa pieni perhekin ja jos ei niin on meillä sitten toisemme. Ei sitä osannut muutenkaan ajatella kuinka pieneksi se elämä voi mennä ja kuinka kaikki ne elämässä olleet ihmiset vaan poistuu yksi toisensa jälkeen eikä tilalle tule uusia ihmisiä. Ei luonnollisesti (eli perheenperustamisen ja kumppanin sukulaisten jne kautta) eikä normaalin ihmisten välisen kanssakäymisen kautta. Tuolloin oli vielä pari kaveria ja jonkinlainen tuttavapiiri sekä tietenkin vielä omat vanhemmatkin elossa. Nyt kun mietin niin en edes tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin ettei tilanne olisi nykyään tämä. En tiedä lohduttaako se kyllä yhtään koska ehkä kaikki olisi helpompi hyväksyä jos voisi todeta, että olisi pitänyt tehdä jotenkin toisin ja koska se jäi tekemättä niin tämä on ihan oikeudenmukainen seuraus. Toisaalta en kyllä tiedä onko totaaliyksinäisyys oikeudenmukainen seuraus mistään kenellekään ellei sitten oikeasti ole jotenkin paha ja jopa vaaraksi muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli talon pihassakin elämää ja ihmisiä, nyt puolet kuolleet ja toiset muuttaneet yksinäin istuin äsken siinä ja muistelin menneitä kesiä, nyt yksin sisällä tv sarjaa tuijotan, tuntuu niin turhalta taas.

Tuntuu, että ihmiset ovat muutenkin vain omissa oloissaan, eivätkä ole tekemisissä naapureiden kanssa. 

Olin maalla parisen viikkoa, ja siellä vasta hiljaista olikin. Asumattomia talojakin. Tein pyörälenkin kylälle, enkä nähnyt ketään, vaikka autoja oli pihoilla. Mietin maalle muuttoakin, mutta olisin siellä ulkopuolisena vieläkin yksinäisempi. Nyt näen sentään ihmisiä täällä taajamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako muut sitä juhannusjunaa jostain 10 vuoden takaa? En tiedä mistä tuo mieleen tuli, mutta jo silloin mietin että sellainen voisi olla kiva reissu. Tuo sitten jalostui ajatukseksi tai vähän kummasteluksikin että Suomessa voisi olla ainakin näin kesäisin jotain "junaristeilyitä" eli se juna ei menisi suorinta reittiä vaikka helsingistä ouluun vaan se kiertäisi itä-suomen kautta pysähtyen aina muutamaksi tunniksi suurimpiin kaupunkeihin ja lopulta tekisi jonkun mutkan lapissa ja sitten länsi-suomen kautta takaisin. Tai miksei vaikka niin että jostain oulusta pääsisi laivalla vaikka vaasan, porin, turun ja hangon kautta helsinkiin tai vaikka porvooseen ja kotkaankin. Muutenkin voisi olla kiva tuollainen kotimaan risteily ihan jollain viikkarilla eli se kiertäisi vähän samaan tapaan kuin norjalaiset vuonoristeilijät eri rannikkokaupunkeja. Joo, tyhmiä ideoita varmaan mutta minkäs tälle tekee kun on ihan liikaa aikaa.

Ei tyhmä idea lainkaan, voisi olla ihan toteuttamiskelpoinen.

Muistan tuon juhannusjunan, josta kirjoitit. Se oli jonain juhannusaattona, juhannusyönä? ja monen tunnin suora lähetys televisiossa seurasi juhannusjunan kulkua. Junassa oli matkustajia, joiden kanssa toimittajat juttelivat sekä ohjelmaa, jotain musiikkiesityksiä ja myös junan pysähdellessä asemalaitureilla oli ihmisiä ja ohjelmaa. Ja näytettiin kauniita maisemia, kun juna kulki Suomen halki yöttömässä yössä.

Tulisipa uusintana.

Miksiköhän tuo oli silloin aikaan vaan kertaluontoinen juttu? Tuossa olisi ollut ideaa ja ainesta perinteeksikin. Lisäksi se ainakin minusta oli vähän kuin salaisuus koko juhannusjuna kunnes sitten juhannusviikolla alkoi olla juttuja siitä kuinka tuollainen juhannusjuna on aattona lähdössä helsingistä pohjoiseen ja yle lähettää siitä suoraa lähetystä koko matkan ajan. Piti ihan googlata ja tuo oli jo vuonna 2012 eli siitä on pian 15 vuotta. Minusta tuo max kymmenen olisi kuulostanut oikeammalta.

Muistan kuinka katsoin tuota telkkarista tai siis se oli taustalla auki eli silloinkin olin yksin (ja jo semiyksinäinenkin) mutta silloin oli vielä ihan erilainen fiilis ihan kaiken suhteen. Oli ihan täysi luotto siihen että elämästä tulee vielä omannäköistä, tapaan sopivan kumppanin ja ehkä ehditään vielä perustaa pieni perhekin ja jos ei niin on meillä sitten toisemme. Ei sitä osannut muutenkaan ajatella kuinka pieneksi se elämä voi mennä ja kuinka kaikki ne elämässä olleet ihmiset vaan poistuu yksi toisensa jälkeen eikä tilalle tule uusia ihmisiä. Ei luonnollisesti (eli perheenperustamisen ja kumppanin sukulaisten jne kautta) eikä normaalin ihmisten välisen kanssakäymisen kautta. Tuolloin oli vielä pari kaveria ja jonkinlainen tuttavapiiri sekä tietenkin vielä omat vanhemmatkin elossa. Nyt kun mietin niin en edes tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin ettei tilanne olisi nykyään tämä. En tiedä lohduttaako se kyllä yhtään koska ehkä kaikki olisi helpompi hyväksyä jos voisi todeta, että olisi pitänyt tehdä jotenkin toisin ja koska se jäi tekemättä niin tämä on ihan oikeudenmukainen seuraus. Toisaalta en kyllä tiedä onko totaaliyksinäisyys oikeudenmukainen seuraus mistään kenellekään ellei sitten oikeasti ole jotenkin paha ja jopa vaaraksi muille ihmisille.

Minäkin muistan tämän junajutun. Ja sellaisenkin, että jossain vaiheessa joku matkailuyrittäjä järjesti myös ns. bussiristeilyjä, olisikohan vielä ollut tyyliin jollain Helsinki-Lahti -välillä tai vastaavalla? Eli lanseerasi tällaisen maantieversion Tallinnan päivä- tai ns. bileristeilyistä. Niiden kohderyhmää en tainnut olla edes silloin, mutta tuohon junaristeilyyn voisin nykyisellään osallistuakin. 

Minä myös tunnistan tuon olotilan ihan tosi hyvin. Oli sekin aika, kun oli vielä muutama töistä tai opinnoista tai lapsuudenkin ajalta tullut ystävä tai kaveri. Sitten hekin yksi kerrallaan muuttivat kuka minnekin, saivat elämäänsä uusia ihmisiä, moni perusti perheenkin. Yritin pitää yhteyttä, mutta toki se ensin hiipui ns. joulukorttiväleihin ja sitten lakkasin lähettämästä niitäkään. Enhän koskaan saanut heiltä, enää siinä vaiheessa, mitään yhteydenottoa takaisinpäin tai jos ehdotin vaikka tapaamista, oli vastaus hiljaisuus, "palaan hei olis kiva nyt on kyllä tosi kiire mutta palataan hei ja katotaan"-viestejä ennen sitä hiljaisuutta tai näiden jonkinlainen sekoitus. Enkä osaa ajatella sellaisesta tai heistä pahalla: sellaista elämä vain on, heille tuli uusia juttuja ja minä jäin riippumaan vanhojen rippeisiin. 

Juhannus lähestyy, enkä tiedä mitä silloinkaan tekisin. Jotenkin oma koti tuntuu tällaisina juhlapäivinä vielä tyhjemmältä kuin yleensä. Tämä on vielä sellaista seutua ettei yleisiä juhannustapahtumiakaan oikein järjestetä, tai sitten ne on suunnattu tosi selkeästi juuri lapsiperheiden alkuillan ohjelmaksi (mikä on kyllä kiva idea, saavat lapsetkin kesätekemistä ja aikuiset hieman huilia siinä samalla, tai mistäs minä mitään näistä oikeasti tiedän). Ei sellaiseen oikein voi yksinäinen keski-ikäinen mennä seisoskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma inhokkini neuvoista yksinäisille on se "aloita pienestä, juttele vaikka muutama sana kaupan kassan kanssa". Kyllä se voi varmaan joinain päivinä piristää että tulee moit sanottua tai muutama sana vaihdettua, mutta itse koen että usein se enemmänkin alleviivaa sitä yksinäisyyttä että ne päivän ainoat sanat ovat jotkut kiitos ja moi tuntemattoman ihmisen kanssa. Etenkin perjantaisin kauppaan voi olla kurja mennäkin kun tuntuu että silmiin osuu vain yhteisiä ostoksia tekeviä kaveriporukoita, pariskuntia ja perheitä.

Ei lainkaan kaikkien yksinäisten kohdalla ole kyse jostain sellaisesta että ihmisiä pelkäisi ja sosiaalisuutta pitäisi opetella kokeilemalla vuorosanoja erilaisten kassahenkilöiden kanssa, vaan yksinäiseksi on päädytty syystä tai toisesta ja aikuisena (Suomessa ainakin) ystävien tai edes uusien tuttujen löytäminen voi olla käsittämättön vaikeaa. Ja sitten jos on huonoja kokemuksia tutustumisista, niin ei sillekään mitään mahda ettei enää ehkä jaksa yrittää, mutta silti useimmat varmaan kaipaisivat syvempää yhteyttä ja todellista jakamista vs esim. viikonlopun toivotukset kaupan kassan kanssa.

Entä jos alkaisit harrastaa jossain opistossa neulonta -uiminen -maalaus -jooga yms ?

tai etsiä keskustelu/tuki (kysyä esim: diakonilta)  varmasti neuvovat jotain.

Kukaan tuota "aloita pienestä, juttele vaikka kaupan kassan kanssa" -ohjetta tarjoavista ei tasan varmasti ole itse ikinä koettanut hyvää päivää kirvesvartta -tervehdyksiä eri aspaihmisten kanssa. Jos meinaan yhtään menee yli sen normaalin "maksan kortilla, ei tartte kuittia, kiitos, hyvät päivänjatkot" -sananvaihdon yli niin ei saa tasan muuta kuin oudon tai friikin leiman otsaansa. Korostuu jos joutuu usein asioimaan näissä samoissa paikoissa. Ja pätee myös niihin kansanopiston kielikursseihin ja makrameepiireihin. Ihmiset tulevat niihin harrastamaan ja ehkä juttelemaan jotain kevyttä ja ohimenevää.

Puhelinmyyjän kanssa olen joskus jäänyt puhumaan pidemmin ihan vain sen vuoksi, että se soittaja oli pitkään, pitkään, pitkään aikaan ainoa ihminen, joka on puhunut minulle mitään ja jonka oli vähän pakko sietää tyhmää horinaani. Tiedän että olin tässä vähän epäreilu häntä kohtaan, mutta se mukakiinnostunut ja mukaluonteva sananvaihto vain tuntui ihan tosi hyvältä. Tarpeelliselta. Mutta eihän joku puhelinmyyjä keneenkään ole siellä tutustumassa, se tekee vaan työtään. Ja ehkä nyt sai hyvän tarinan sinne kahvihuoneeseen, että voi elämä mikä tyyppi taas tuli vastaan.

Tavallaan sekin on melkein kiva fiilis: siis se että voi ajatella, että olin ehkä jollekin hetken verran sen aikaa olemassa, että se kommentoi jotain tekemääni jollekin muulle. Näin pieneksi sitä voi elämä kutistua.

Tuollaisesta junaristeilystä. Silloin vielä kun oli jotain elämää ja menemisiä tuli liikuttua aika paljonkin pitkin Suomea ja etenkin pk-seutu-kainuu väliä ja vaikka nuo autotietkin melko metsässä menee niin junan ikkunasta näki minusta kivempia ja kauniimpia maisemia ja jopa se kallansiltojen ylitys Kuopiossa oli ihan eri juttu junassa kuin autossa. Toki autolla oli välillä itsekin kuskin paikalla joten silloin ei muutenkaan niin maisemia pääse katselemaan, mutta silti oma kokemus on tämä.

Junassa on myös väljempää mitä bussissa ja pääsee kävelemään ja voi mennä istumaan ravintolavaunuun ja juomaan vaikka kahvin/kaljan ja katsella maisemia ja ehkä saada jotain juttuseuraakin. Ainakin siis jos olisi tuollainen järjestetty pakettimatka-tyyppinen reissu. Ei tietysti juna kaikkialla mahtuisi tyhjän panttina seisoskelemaan kun matkustajat vaikka käy paikallisella torilla, mutta on monessa paikkaa isojakin ratapihoja ja jossainhan ne tavarajunatkin on parkissa eli voisi kuvitella tuollaisen järjestämisen olevan aivan mahdollista jos vaan tahtoa on. Tosin Suomen tuntien tuollaiselle saataisiin varmaan sellainen hintalappu että olisi jo sama matkustaa Karibian all-inclusive risteilylle.

Havahduin tänä aamuna, että synt pv lahjaksi saamani ostokortti on kadonnut - saldoa oli vielä 100 €uroa jäljellä. Voi **ttu kuinka kivaa.

Eikä mitään, siis pienintäkään muistikuvaa että missä se mahdollisesti on pudonnut tai jotakin. Kotoa ei löydy ainakaan.

Mä oon epäonnistunut, huono ihminen. Ilmankos olenkin jäänyt ulkopuolelle. Riskitekijähän mä olisin kenelle tahansa toiselle ihmiselle, sosiaalisissa ympyröissä ja kuplissa. Hukkaisin toisten rahat ja kapulat ja kaikki...

Vierailija kirjoitti:

Havahduin tänä aamuna, että synt pv lahjaksi saamani ostokortti on kadonnut - saldoa oli vielä 100 €uroa jäljellä. Voi **ttu kuinka kivaa.

Eikä mitään, siis pienintäkään muistikuvaa että missä se mahdollisesti on pudonnut tai jotakin. Kotoa ei löydy ainakaan.

Mä oon epäonnistunut, huono ihminen. Ilmankos olenkin jäänyt ulkopuolelle. Riskitekijähän mä olisin kenelle tahansa toiselle ihmiselle, sosiaalisissa ympyröissä ja kuplissa. Hukkaisin toisten rahat ja kapulat ja kaikki...

Älä huoli, hukkaajia on muitakin. Ensin hukkui tosi laadukas vesipullo. Kerran kesällä sen jo metsään kodotin, mutta löysin. Nyt tämän kesän alussa olis tarpeellinen. Sitten hukkui kaksi pronssista Kalevala-rannekorua. Kaikki nää on ihan varmasti kotona, hyvässä tallessa.

Tänään on krapulapäivä, päivä kuluu sillon hitaasti, hölmö jäin ostarille juomaan olutta kun oli mukavaa jengiä, ei tarvinnut ainakaan yksinäisyytä miettiä. On se kun ihmisellä ei ole seuraa kun alkoholia juodessa, mutta samassa jamassa varmaan ne muutkin juojat ovat kun ei ole muutakaan ja alkoholi poistaa estoja ja tulee uusia tuttavuuksia. Joo, ei saarnaa kännäämisestä jos joskus edes yhtenä päivänä kesässä on onnellinen.

Innostuin keväällä ostamaan kivan kesämekon, ajatuksena uskaltautua kesällä lavatansseihin maaseudulle.  En ole kyllä aikoihin käynyt sellaisissa, eikä ole aavistustakaan, minkälaista siellä nykyään olisi. Hallitsen kyllä tyydyttävästi perinteiset tanssit. 

Nyt alkoi arveluttamaan, kehtaako keski-ikäinen ja tavallisen näköinen nainen mennä yksinään lavatansseihin. Siellähän on tietysti enimmäkseen pariskuntia tai omia porukoita. Voisihan sivummalla kait seurata muiden menoa ja poistua sitten huomaamatta.  Jos uskallusta puuttuu, jätän mekon keräykseen. Onneksi ei ollut kallis.

Vierailija kirjoitti:

Innostuin keväällä ostamaan kivan kesämekon, ajatuksena uskaltautua kesällä lavatansseihin maaseudulle.  En ole kyllä aikoihin käynyt sellaisissa, eikä ole aavistustakaan, minkälaista siellä nykyään olisi. Hallitsen kyllä tyydyttävästi perinteiset tanssit. 

Nyt alkoi arveluttamaan, kehtaako keski-ikäinen ja tavallisen näköinen nainen mennä yksinään lavatansseihin. Siellähän on tietysti enimmäkseen pariskuntia tai omia porukoita. Voisihan sivummalla kait seurata muiden menoa ja poistua sitten huomaamatta.  Jos uskallusta puuttuu, jätän mekon keräykseen. Onneksi ei ollut kallis.

Voihan mekkoa pitää mùtenkin kun lavattansseissa, mä pidän kesällä usein mekkoa, ei tarvii miettii mitä päälle laittaa.

Monenlaista on taas ollut mielen päällä ja ehkä ihan nyt uusimpana nämä nykyiset mielialanvaihtelut. En tiedä millaista se raskaana olevilla on enkä tosiaan raskaana ole, mutta miten voi vaihtua fiilis ihan silmänräpäyksessä ja ihan ilman mitään (näkyvää/huomattavaa) syytä. Aamulla olin ensin ihan normituulella ja lähdin lenkille jossa varmaan pääsin sitten johonkin flow-tilaan koska tuntui niin hyvältä liikkua ja oikein nautin kun otti kunnolla kinttuihin ja pakaroihin tuo normaalia paljon mäkisempi maasto. Oli miltei euforinen olo kun tulin kotiin, tai no, ainakin tosi kiva fiilis kuitenkin. Sitten kävin suihkussa ja laitoin lounasta ja söin jonka jälkeen olikin sitten oikein kunnon känkkäränkän vuoro eli taas tuli vittusaatananperkeleet ihan tuosta noin vaan ja vähän (okei paljon) ihmettelin itsekseni, että mikä se nyt riepoo. Ei ollut mitään syytä, mutta niin vaan kierrokset nousi sekunnissa ihan järkkyyn raivariin asti.

Sitten tyyntyi olo vaikka tuon jälkeen on kaikki ärsyttänytkin ihan kympillä. Seuraavaksi varmaan on vuorossa sitten itkut tai uusi raivari.

Tuossa on yksi mikä mietityttää ja toinen on sitten ikä tai siis muiden ikä ja miten oma ikä on yhdistettävissä jos nyt edes näin teorian tasolla ajattelisi, että olisi jossain vaiheessa vielä jotain säpinää jonkun miehen kanssa. Tuntuu niin kummalta, että ihan yhtäkkiä onkin tilanteessa ettei kaikki olekaan tavallaan oikean / sopivan ikäisiä. Ei nyt sillä, että nuorena olisi mitään pappoja ajatellutkaan mutta eipä nekään tykö tulleet, mutta siis silloin piti 35-40-vuotiaitakin tosi vanhana ja nyt sitten onkin tilanne että nuo tuon ikäiset onkin ihan kuin yhtäkkiä liian nuoria. Joo, ikä on vaan numero mutta kyllähän sitä on ihan ikäloppumummeli jonkun 30-vuotiaan silmissä eikä se tietenkään väärin tai epänormaalia olekaan. Sen sijaan se on väärin ja epänormaalia ettei missään vaiheessa ole elänyt sitä sellaista ikää/aikaa jolloin nuo 30-40-vuotiaat olisi ollut oikean / sopivan ikäisiä. Nyt sitten yhtäkkiä pitäisi katsella jotain +50-vuotiaita (eli omanikäisiä) mutta eihän sitä oikein edes ymmärrä miltä sen ikäinen mies näyttää. Helpommin hahmottaisi tämänkin asian jos olisi joko vanhentunut yhtä matkaa oman puolison (ja kummankin kaverien ) kanssa tai sitten olisi ollut sitä säpinää ensin nuorena omanikäisten kanssa, sitten noiden 30-40-vuotiaiden ja sitten +40-vuotiaiden ja nyt sitten olisi +50-vuotiaat omanikäisiä. Tässäkin suhteessa elämä on jäänyt ihan elämättä ja sitä on jäänyt jonnekin reilun parin vuosikymmenen taa eli elämästä on oikeasti hävinnyt pari vuosikymmentä ihan kokonaan johonkin. Eikä tällä menolla lie pelkoa siitä etteikö häviäisi seuraavakin ja sitten sitä alkaakin olla jo toinen jalka haudassa. Harmittaa hirveästi että elämästä on mennyt niin iso osa jo haaskuun ja elämä muutenkin on jo varmasti yli puolen välin. Sekin vielä, ettei se loppuosa ole missään tapauksessa yhtä hyvää mitä alkuosa tai vaikka ihan nykyhetkikin. Itseasiassa aika ahdistava ja masentava juttu vaikka joku masennus kai tässä on jo valmiiksi. Ainakin lamaannus.

Lisään vielä tuohon aiempaan iän taivasteluuni sen, että oikeastihan sitä olisi eniten samalla viivalla elämänkokemun suhteen jonkun itseään 20 vuotta nuoremman kanssa mutta eihän elämäntilanne kuitenkaan ole sama. Toisella on vielä perheenperustaminen ajankohtaista kun taas itsellä se juna meni jo eikä varmaan olisi muutenkaan aaltopituus sama. Varsinkaan kun onhan tässä vuosikymmenien aikana kertynyt kaikenlaista painolastia eli vaikka elämä sinällään elämättä onkin niin kaikkea ikävyyttä on kyllä riittänyt eli varmastihan sitä olisi melkoinen hapannaama ihan jokaisen silmissä.

Miksi tämänkin piti mennä tällaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaista on taas ollut mielen päällä ja ehkä ihan nyt uusimpana nämä nykyiset mielialanvaihtelut. En tiedä millaista se raskaana olevilla on enkä tosiaan raskaana ole, mutta miten voi vaihtua fiilis ihan silmänräpäyksessä ja ihan ilman mitään (näkyvää/huomattavaa) syytä. Aamulla olin ensin ihan normituulella ja lähdin lenkille jossa varmaan pääsin sitten johonkin flow-tilaan koska tuntui niin hyvältä liikkua ja oikein nautin kun otti kunnolla kinttuihin ja pakaroihin tuo normaalia paljon mäkisempi maasto. Oli miltei euforinen olo kun tulin kotiin, tai no, ainakin tosi kiva fiilis kuitenkin. Sitten kävin suihkussa ja laitoin lounasta ja söin jonka jälkeen olikin sitten oikein kunnon känkkäränkän vuoro eli taas tuli vittusaatananperkeleet ihan tuosta noin vaan ja vähän (okei paljon) ihmettelin itsekseni, että mikä se nyt riepoo. Ei ollut mitään syytä, mutta niin vaan kierrokset nousi sekunnissa ihan järkkyyn raivariin asti.

Sitten tyyntyi olo vaikka tuon jälkeen on kaikki ärsyttänytkin ihan kympillä. Seuraavaksi varmaan on vuorossa sitten itkut tai uusi raivari.

Tuossa on yksi mikä mietityttää ja toinen on sitten ikä tai siis muiden ikä ja miten oma ikä on yhdistettävissä jos nyt edes näin teorian tasolla ajattelisi, että olisi jossain vaiheessa vielä jotain säpinää jonkun miehen kanssa. Tuntuu niin kummalta, että ihan yhtäkkiä onkin tilanteessa ettei kaikki olekaan tavallaan oikean / sopivan ikäisiä. Ei nyt sillä, että nuorena olisi mitään pappoja ajatellutkaan mutta eipä nekään tykö tulleet, mutta siis silloin piti 35-40-vuotiaitakin tosi vanhana ja nyt sitten onkin tilanne että nuo tuon ikäiset onkin ihan kuin yhtäkkiä liian nuoria. Joo, ikä on vaan numero mutta kyllähän sitä on ihan ikäloppumummeli jonkun 30-vuotiaan silmissä eikä se tietenkään väärin tai epänormaalia olekaan. Sen sijaan se on väärin ja epänormaalia ettei missään vaiheessa ole elänyt sitä sellaista ikää/aikaa jolloin nuo 30-40-vuotiaat olisi ollut oikean / sopivan ikäisiä. Nyt sitten yhtäkkiä pitäisi katsella jotain +50-vuotiaita (eli omanikäisiä) mutta eihän sitä oikein edes ymmärrä miltä sen ikäinen mies näyttää. Helpommin hahmottaisi tämänkin asian jos olisi joko vanhentunut yhtä matkaa oman puolison (ja kummankin kaverien ) kanssa tai sitten olisi ollut sitä säpinää ensin nuorena omanikäisten kanssa, sitten noiden 30-40-vuotiaiden ja sitten +40-vuotiaiden ja nyt sitten olisi +50-vuotiaat omanikäisiä. Tässäkin suhteessa elämä on jäänyt ihan elämättä ja sitä on jäänyt jonnekin reilun parin vuosikymmenen taa eli elämästä on oikeasti hävinnyt pari vuosikymmentä ihan kokonaan johonkin. Eikä tällä menolla lie pelkoa siitä etteikö häviäisi seuraavakin ja sitten sitä alkaakin olla jo toinen jalka haudassa. Harmittaa hirveästi että elämästä on mennyt niin iso osa jo haaskuun ja elämä muutenkin on jo varmasti yli puolen välin. Sekin vielä, ettei se loppuosa ole missään tapauksessa yhtä hyvää mitä alkuosa tai vaikka ihan nykyhetkikin. Itseasiassa aika ahdistava ja masentava juttu vaikka joku masennus kai tässä on jo valmiiksi. Ainakin lamaannus.

Onko sulla vaihdevuodet alkaneet, noi mielialanvaihtelut sopisi siihen. Nukutko hyvin? Kolottaako?

Vierailija kirjoitti:

Siivoillut, ollut lapsenlapsen kanssa. Hän on ihana mutta eihän hän aikuista korvaa. Olisi kiva kun joskus voisi jutella aikuisen kanssa. Todella yksinäistä! 

Ymmärrän, mun bestis oli kotiäiti ja mies aina poissa kotoa reissuhommien takia. Viikonloppuisin mies useimmiten oli kotona, mutta ei niinkään ns läsnä. Katseli kuin joku utelias naapuri perhettään kunnes vaimo patisti huomioimaan lapsia. 
Tosi ikävää tässäkin oli se, miten yksin vaimo joutui olemaan, kun ei ollut aikuista seuraa/sukua ja elämä pyöri lastentasoisissa asioissa. Tyhmintä oli se, miten jotkut puhuivat kotona makaavasta äidistä, joka ei viitti mennä töihin. Tiedän, että kaipasi työpaikkaansa aikuisten seuraan ja etenkin hyvää kk/palkkaansa.

Valintoja on monia!