Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Tänään on  jotain kun on röntgen aika, no perjantain jälkeen en olekkaan ollut kenenkään kanssa tekemisissä, ketään ei kiinnosta olenko elossakaan enää, itkua tulee välillä kun en enää ymmärrä miksi olen edes olemassa kun joka päivä on paha mieli tästä tlanteesta kun ei ole ketään, kenelle kertoa asioistaan edes.

Tuuhan kertomaan sitten tänne, miten meni röntgenissä.

Tahtoisin jutella jostain. Vaihtaa  ajatuksia. Sitä toivon taas eniten. 

Kyllä tämä yksinäisyys on minun kohtaloni, tämä elämä on minunlle näin tarkoitettu elettäväksi, kyllä näin uskon jo. Toiset ovat saaneet onnellisesti perheet ja perheen lisäykset ym. bonuslapset, minulla ei edes ukkokaveria.

Juttuseuraa ja ihan sellaista arkista ja tavallista sosiaalisuutta itsekin kaipaan aivan kauheasti. Tietenkin on sellaista syvällisempääkin mielen päällä, mutta niitä ei ihan tuosta noin vaan voi kaikkien kanssa alkaa tietenkään jakamaan. Eikä toisaalta ole ehkä niin tarvekaan, koska kaiken tuollaisen on jo oppinut käsittelemään yksinään. Ei varmasti hyvin, mutta jotenkin.

Omalla kohdalla mietin kanssa välillä tuota, että kai tämä totaaliyksinäisyys on vaan kohtaloni ja jossain "korkeammalla taholla" määrättyä, mutta toisaalta epäilen vahvasti. Miksi minusta ei sitten tullut samanlaisella määräyksellä yksinäisyydestä nauttivaa erakkoa, joka ei edes tykkää juttelusta ja ihmisten seurasta?

minä olen alistunut kohtalooni, ja olen yksin, toiset ovat onnellisia ja toiset eivät. mä uskon kohtaloon.

Palaan vielä tuohon iän arvioinnin vaikeuteen tai omalla kohdalla ilmeiseen mahdottomuuteen. Lueskelin aiemmin päivällä uutista kansanedustajan oudosta oireilusta ja totesin mielessäni kuvaa katsoessani, että tuossa noin kuusikymppisenä sitä usein alkaa iskeä kaikenlaista vakavampaakin terveysongelmaa ja etenkin jos elämäntavat on (ainakin kuvan perusteella) kaikkea muuta kuin terveelliset. No aivoinfarkti se sitten oli ollutkin, mutta nyt meinasin saada itsekin jonkun slaagin kun uudemmassa uutisessa mainittiin kyseisen kansanedustajan ikä. Hän on vasta 39-vuotias.

Ei sitten mennyt tällä kertaa kuin 20 vuotta pieleen. Oletin itseäni jonkun 10 vuotta vanhemmaksi mutta olikin sitten 10 vuotta nuorempi.

Harmittaa taas kaikki ja akuutisti eniten se, että olen vissiin taas tulossa kipeäksi. Just kun olisi pitkä viikonloppu ja vielä aika kivaa säätäkin ennusteissa niin mulla on kurkku kipeä ja palelee. Eikä ole varmaan vielä kuukauttakaan kun oli edellinen lentsu vai kauanko siitä pääsiäisestä onkaan. Silloin se alkoi ja kesti pari viikkoa. 

Lisäksi on niin kurjaa sairastaa yksinäisenä. Toisaalta on ihan jees että saa olla ihan rauhassa kuumeisen hikinen, ällö ja räkäinen, mutta silti sitä kaipaisi niin edes pientä huolenpitoa ja sitä että joku toisi lämmintä juotavaa ja laittaisi ruokaa eikä tarvitsisi kaikkea jaksaa itse. Vaikka sitä osaakin moneen varautua niin aina sitä sitten jossain vaiheessa alkaa stressaamaan siitäkin että riittääkö nenäliinat ja onko tarpeeksi juotavaa jne ja pitääkö tässä vaan yrittää jaksaa könytä kauppaan / apteekkiin.

Jos ei ole toivoa, ei ole elämääkään. Äsken luin kun joku pappi sanoi näin, no vielä on pieni toivon.kipinä jäljellä, että minun elämäni muuttuisi mielekkäämmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole toivoa, ei ole elämääkään. Äsken luin kun joku pappi sanoi näin, no vielä on pieni toivon.kipinä jäljellä, että minun elämäni muuttuisi mielekkäämmäksi.

Näinhän se taitaa olla, koska elämänhalu ainakin katoaa kun ei jaksa tai pysty näkemään enää sitä pientäkään toivonkipinää. Itsellä tämä taitaa selittää masennuskaudet, mutta tähän asti ja tälläkin kertaa sieltä vielä itseni kampesin "elävienkirjoihin". Tosin en tiedä oliko tämä jo viimeinen kerta koska alkaa hieman jo väsyttämään tämä ainainen päänsä seinään hakkaaminen. Sitä kun ei opi vaan aina elättelee samaa toivoa paremmasta tai mitä muutakaan sitä haluaisi kuin just niitä asioita, jotka olisi itselle merkityksellisiä ja omannäköisiä. Eihän se muutu pohjimmiltaan miksikään vaikka paljosta on jo joutunutkin luopumaan kun ikä on tullut vastaan. Joka kerta se silti jää saamatta vaikka ei edes tyydy vain passiivisena toivomaan vaan on valmis tekemään paljon ja eri tavalla kuin ennen. Lopputulos ei vaan silti muutu. Sitäkin kyllä suree, että miksi itselle just ne asiat olisi kaikista tärkeimpiä ja merkityksellisimpiä joiden eteen joutuu ponnistelemaan näin kauhean pitkään. Etenkin kun ei tässä mitään kuuta taivaalta ole haluamassa vaikka siltä tämä mahdottomuudessaan kyllä usein tuntuu.

Minä elän toivossa, että vielä joskus elämäni muuttuu paremmaksi joltakin osin. Edes vähän joissakin jutuissa. Yritän siihen uskoa. Muuten jos ajattelen elämääni niin tietyssä mielessä juna on jo mennyt ja en tule elämään sellaista elämää mitä joku muu elää. Olen jäänyt niin paljon kaikesta jo jälkeen tai ulkopuoliseksi. Jos yrittäisin tavallaan elää sitä elämää mitä moni muu niin valehtelisin itselleni. Yrittäisin olla parempi minä mikä ei kuitenkaan olisi se todellinen minä. Jos joku tajuaa mitä tarkoitan. 

Kuitenkin yritys tehdä itsestään parempi kaikessa olisi vaan jokin väärä yritys ja se todellinen minä on toisenlainen. Sellainen mikä oikeasta olen epäkohtineen. Toisaalta jokainen varmaan haluaisi olla muille se paras versio itsestään kaikkeen liittyen. Sellainen tyyppi jonka elämä olisi kunnossa monin tavoin ja kaikki hyvin siinä mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Palaan vielä tuohon iän arvioinnin vaikeuteen tai omalla kohdalla ilmeiseen mahdottomuuteen. Lueskelin aiemmin päivällä uutista kansanedustajan oudosta oireilusta ja totesin mielessäni kuvaa katsoessani, että tuossa noin kuusikymppisenä sitä usein alkaa iskeä kaikenlaista vakavampaakin terveysongelmaa ja etenkin jos elämäntavat on (ainakin kuvan perusteella) kaikkea muuta kuin terveelliset. No aivoinfarkti se sitten oli ollutkin, mutta nyt meinasin saada itsekin jonkun slaagin kun uudemmassa uutisessa mainittiin kyseisen kansanedustajan ikä. Hän on vasta 39-vuotias.

Ei sitten mennyt tällä kertaa kuin 20 vuotta pieleen. Oletin itseäni jonkun 10 vuotta vanhemmaksi mutta olikin sitten 10 vuotta nuorempi.

Katsoin noita euroviisuja ja oletin juontajat 35-40 vuotiaiksi, mutta just luin että nainen on 32-vuotias ja mies 53-vuotias..

Näin viime yönä ihan ihmeunta jossa joku alkoi ihmetellä mun ääntä ja kysellä onko se normaalistikin sellainen ja herätessä sitten kokeilin vähän jutella seinille. Samalla tajusin, että mullahan on ääni aika käheänä ja todella matalan möreä "viskibasso". Miten ihmeessä mä voin nähdä unta tuollaisesta?!

Enhän mä ole jutellutkaan kenenkään kanssa edes sitä "moita" moneen päivään. 

Vierailija kirjoitti:

Palaan vielä tuohon iän arvioinnin vaikeuteen tai omalla kohdalla ilmeiseen mahdottomuuteen. Lueskelin aiemmin päivällä uutista kansanedustajan oudosta oireilusta ja totesin mielessäni kuvaa katsoessani, että tuossa noin kuusikymppisenä sitä usein alkaa iskeä kaikenlaista vakavampaakin terveysongelmaa ja etenkin jos elämäntavat on (ainakin kuvan perusteella) kaikkea muuta kuin terveelliset. No aivoinfarkti se sitten oli ollutkin, mutta nyt meinasin saada itsekin jonkun slaagin kun uudemmassa uutisessa mainittiin kyseisen kansanedustajan ikä. Hän on vasta 39-vuotias.

Ei sitten mennyt tällä kertaa kuin 20 vuotta pieleen. Oletin itseäni jonkun 10 vuotta vanhemmaksi mutta olikin sitten 10 vuotta nuorempi.

Varmaan pitäisi lopettaa ihan kokonaan ihmisten iän arvioiminen. Tai siis enhän mä mitenkään sitä ala erikseen edes miettimään vaan automaattisesti ihmisen mieltää esim kuvan perusteella jonkin ikäiseksi. Tänään sitten ajattelin että tuo ratista kärähtänyt demari olisi samaa ikäluokkaa mitä itsekin olen, mutta pieleen meni tälläkin kertaa. Sekin oli sitten 10 vuotta nuorempi.

Miten tässä oikeasti edes uskaltaisi alkaa ketään miestä lähestymään tai edes katsomaan ns sillä silmällä? Moni sanoo ettei iällä ole merkitystä, mutta kyllä se ainakin itselleni on tärkeää, että ollaan samaa ikäluokkaa eli max se +/- 5 vuotta. Mieluiten toki vähemmän, koska olisi kauheaa olla se joka alkaa olla raihnainen vanhus kun toinen on vielä ihan virkeä ja samaten myös se, että toinen muuttuu raihnaiseksi kun itsellä on vielä virtaa vaikka mihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan vielä tuohon iän arvioinnin vaikeuteen tai omalla kohdalla ilmeiseen mahdottomuuteen. Lueskelin aiemmin päivällä uutista kansanedustajan oudosta oireilusta ja totesin mielessäni kuvaa katsoessani, että tuossa noin kuusikymppisenä sitä usein alkaa iskeä kaikenlaista vakavampaakin terveysongelmaa ja etenkin jos elämäntavat on (ainakin kuvan perusteella) kaikkea muuta kuin terveelliset. No aivoinfarkti se sitten oli ollutkin, mutta nyt meinasin saada itsekin jonkun slaagin kun uudemmassa uutisessa mainittiin kyseisen kansanedustajan ikä. Hän on vasta 39-vuotias.

Ei sitten mennyt tällä kertaa kuin 20 vuotta pieleen. Oletin itseäni jonkun 10 vuotta vanhemmaksi mutta olikin sitten 10 vuotta nuorempi.

Varmaan pitäisi lopettaa ihan kokonaan ihmisten iän arvioiminen. Tai siis enhän mä mitenkään sitä ala erikseen edes miettimään vaan automaattisesti ihmisen mieltää esim kuvan perusteella jonkin ikäiseksi. Tänään sitten ajattelin että tuo ratista kärähtänyt demari olisi samaa ikäluokkaa mitä itsekin olen, mutta pieleen meni tälläkin kertaa. Sekin oli sitten 10 vuotta nuorempi.

Miten tässä oikeasti edes uskaltaisi alkaa ketään miestä lähestymään tai edes katsomaan ns sillä silmällä? Moni sanoo ettei iällä ole merkitystä, mutta kyllä se ainakin itselleni on tärkeää, että ollaan samaa ikäluokkaa eli max se +/- 5 vuotta. Mieluiten toki vähemmän, koska olisi kauheaa olla se joka alkaa olla raihnainen vanhus kun toinen on vielä ihan virkeä ja samaten myös se, että toinen muuttuu raihnaiseksi kun itsellä on vielä virtaa vaikka mihin. 

Kuten jo todettua, olisi myös aivan supernoloa alkaa edes flirttailemaan saati mennä tekemään tikusta asiaa miehelle joka onkin oikeasti vaikka 15 vuotta itseä nuorempi. Se ehkä ei olisi niin noloa jos mies olisi 15 vuotta vanhempi mutta kyllä siinäkin itsestään ainakin vähän epätoivoisen kuvan antaa. Se ehkä auttaa vähän, että kenties kukaan muukaan ei osaa arvioida kenenkään ikää yhtään itseäni paremmin, mutta vähän epäilen. Toisekseen kukaan eikä minkään ikäinen mies ei osoita minkäänlaista kiinnostusta ikinä missään, joten siinäkin mielessä lie parempi kaikille etten minäkään sitä tee. Kiusallista se vaan olisi kummallekin osapuolelle.

Mä olen jo siinä jamassa että tuo ilmavoimien julkaisema ig-video sai mut itkemään aivan hulluna.

Väsyttää vaan. Olen suurimman osan päivästä maannut sängyssä, ei suihkuunkaan jsksa mennä vaikka se kyllä piristäis. Masennustahan tämä on.

Nukuin pitkään. Kotona ollut vaan maannut sohvalla ja koiran kanssa ollut lenkillä 2 kertaa. Sateinen päivä.Tuumannut yksinäisyyttä. Yksi lapsi on kotona joka elää omaa elämäänsä aika ärhäkkä tapaus. 

Mä törsäsin ja ostin parsaa sekä savulohta. Lisäksi keitin munia ja tein salaatin. Aika hyvää pitkästä aikaa ja jotenkin tuli hassusti ihan kuin parempi olo kun söi tuollaista eikä vaan mättänyt perunaa ja jauhelihakastiketta vaikka hyväähän se(kin) on. Vähän ehkä liiankin.

Muuten on kyllä alavireinen päivä vaikka ei tässä nyt erityisemmin minkään pitäisi harmittaa -ainakaan normaalia enempää. Ei sekään tuntunut oikein miltään että istuin tuossa parvekkeella lukemassa ja sitten neuloin taas yhdet villasukat valmiiksi. Ihan piti miettiä mitä tein iltapäivällä eli minkäänlaista muistijälkeä ei tuostakaan jäänyt ja monesti jo murehtii sitäkin, että noinkohan on jo sairastunut johonkin muistisairauteen kun lähimuisti on just tällainen. Ihan kuin jossain sumussa olisi.

Sinänsä siis varmaan ihan kiva päivä mutta ei tästä oikein riemua saa revittyä. Aivan sama.

Pitäisi lopettaa tämä iästä jauhaminen, mutta nyt näin leijonien maalivahtivalmentajasta kuvia ja oikein katsomalla katsoin ennen kuin tein minkäänlaista arviota mielessäni. Sitten varuiksi otin sen muutaman vuoden alaspäin arviossa ja olin aivan varma, että tämä mies on 50-vuotias tai vähän päälle.

Mutta ei sitten osunut vieläkään vaan hän on syntynyt -81 eli ei ole kuin nelivitonen. Mä en oikeasti ala enää mitään. Miten tämä voi olla näin vaikeaa.

Samalla mietin kyllä sitäkin että minkä ikäiseltä ja näköiseltä ne oikeasti viisikymppiset miehet näyttää. Tosin hieman jo mietin sitäkin, että miltähän sitä itse näyttää muiden silmissä..

Vierailija kirjoitti:

Väsyttää vaan. Olen suurimman osan päivästä maannut sängyssä, ei suihkuunkaan jsksa mennä vaikka se kyllä piristäis. Masennustahan tämä on.

Näin epäilen omalla kohdallanikin, että masennukseen olen tainnut sairastua vaikka sinällään aika evvk. Muuttuisiko elämä tästä jotenkin paremmaksi jos en olisi masentunut. Tuskin ja miten voisikaan kun masennus on seuraus, ei syy.