Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettinyt kanssa pitkään josko ottaisin kissan löytöeläintalosta mutta 200€ kissasta on kyllä liikaa vaikka onkin rokotukset kunnossa

En ottaisi löytötalosta, ovat varmasti kokeneet kovia, kissa on oman tiensä kulkija, kissaa ei kouluteta. 

Eläkeikäisenä ei haluaisi enää oikein kissan pentua. Vaikka mistäs sen tietää, jos jaksaisi elää itsekin pitempään. 

Eläimet tulevat kalliiksi. Ystäväni kissaa piti käyttää jopa hammaslääkärissä (kissojen tietenkin😆). Tuli sillekin käynnille melko kallis hintalappu. Kuitenkin olen kissaa itsekin miettinyt, mutta se hiekkalaatikkosysteemi haisee vaikka kuinka yrittäisi pitää puhtaana ja kissaa ei oikein voi kaupunkioloissa ulkoiluttaa, joten kissa ei pääse elämään oikeaa kissanelämää ja mietityttää kärsiikö siitä. 

Ihana idea täällä sivustolla oli Afrikan tähti pelistä - kipitän sellaisen ostamaan. Kyllä sitä pelikaverin löytää, joten voi fiilistellä lapsuusmuistoja pelaten. 

 

Heitän ilmaan kysymyksen, millainen kohtaamispaikka  yksinäisille, ideoikaa! Itse ajattelin, että siisti ilman muuta sekä keskeisellä paikalla ja tilaa tarpeeksi asiakasmäärän nähden. Keskiössä olisi kahvila, siis ihan oikea, hinnoiltaan edullinen kahvila, ei kirpputorityylin kahvinjuontipiste muutamine pullineen tai vapaaehtoispohjalta toimiva. Olisi vähän kuin viihtyisä kahvila Berliinissä, jossa voisi pelailla lautapelejä, jutella, kutoa ja voisiko oheen täräyttää jotakin toimintaa? 

Sinkku poikamiehenä porskutan 37v. Kävelylä käyty 10km tälle päivää sen verta aikase et ei oo kereny enempää, vielä ois japanin kielen kuuntelu harjotuksia tunteroinen, reenit, tunteroine kävelyä lisäpainon kans, kauppa reissu, imurointi, kitara soito harjottelua ja ruuan laittoo. Sitte kuha lorvailen jos ei muuta tähelistä tule tälle päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettinyt kanssa pitkään josko ottaisin kissan löytöeläintalosta mutta 200€ kissasta on kyllä liikaa vaikka onkin rokotukset kunnossa

En ottaisi löytötalosta, ovat varmasti kokeneet kovia, kissa on oman tiensä kulkija, kissaa ei kouluteta. 

Eläkeikäisenä ei haluaisi enää oikein kissan pentua. Vaikka mistäs sen tietää, jos jaksaisi elää itsekin pitempään. 

Eläimet tulevat kalliiksi. Ystäväni kissaa piti käyttää jopa hammaslääkärissä (kissojen tietenkin😆). Tuli sillekin käynnille melko kallis hintalappu. Kuitenkin olen kissaa itsekin miettinyt, mutta se hiekkalaatikkosysteemi haisee vaikka kuinka yrittäisi pitää puhtaana ja kissaa ei oikein voi kaupunkioloissa ulkoiluttaa, joten kissa ei pääse elämään oi

Höpöhöpö eikä kärsi. Kissa voi hyvin kun ostat laadukasta ruokaa, olet sille seurana ja leikit, sillä on rapsutuspaikka ja paikka missä ihmetellä maailmanmenoa korkeammalta ja hoidettu hiekkalaatikko. Ikinä ei ole meillä kissankusi haissut, vieraatkinovat ihmetelleet. No en ostakaan halvinta markettip*skaa sen paremmin kissanruokaa kuin -hiekkaakaan. Vaivannäköä lemmikki aina vaatii ja rahanmenoa, mutta siitä on seuraksi ja kaveriksi pitkiksi ajoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihana idea täällä sivustolla oli Afrikan tähti pelistä - kipitän sellaisen ostamaan. Kyllä sitä pelikaverin löytää, joten voi fiilistellä lapsuusmuistoja pelaten. 

 

Heitän ilmaan kysymyksen, millainen kohtaamispaikka  yksinäisille, ideoikaa! Itse ajattelin, että siisti ilman muuta sekä keskeisellä paikalla ja tilaa tarpeeksi asiakasmäärän nähden. Keskiössä olisi kahvila, siis ihan oikea, hinnoiltaan edullinen kahvila, ei kirpputorityylin kahvinjuontipiste muutamine pullineen tai vapaaehtoispohjalta toimiva. Olisi vähän kuin viihtyisä kahvila Berliinissä, jossa voisi pelailla lautapelejä, jutella, kutoa ja voisiko oheen täräyttää jotakin toimintaa? 

Olisko siellä lähellä jokin ns. kylätalo, jossa voisi järjestää tällaista toimintaa. Tälläkin paikkakunnalla kuulemma on, ja ajattelin pistäytyä siellä joskus ihan uteliaisuuttani. Samalla voisi kuljettaa sinne niitä ylimääräisiä lautapelejä ja perustaa vaikka pelikerhon, kun siellä kuulemma on jo kässäkerho. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1.Kaalikeittoon laitetaan siirappia 3 rkl. Sipulia paljon ja käytetään ensin paistinpannulla. Suolan sijasta 1 rkl lipstikkaa. Sika-nautajuhelihaa hieman. Hiukan myös  keitettyjä perunoita murskataan mukaan. On ihana keitto! 2.Pujoliivi on slipoveri suomeksi. Minulla on niitä eri väreissä 15. Kohtaa vapaaehtoistyön laadusta en paljasta, koska joku voisi tunnistaa minut. En nukahtanutkaan klo 9:30, koska olen täällä nyt.

Pujoliivi on jännä sana minustakin. Tuleeko se siitä, että se pujotetaan pään yli, kuten slipoveri, eikä se ole edestä avattava kuin tavallinen liivi? Mulla on pelkkiä liivejä eikä yhtään pujoliiviä, mutta nyt tämän sanan myötä alkoi tehdä mieli neuloa itsekin.

Olen myös neulonut pari pujoliiviä. Ne ovat käteviä pukea päälle ilman konstikkaita napituksia, ja istuvat yleensä hyvin, jos koko on oikea. Puen joskus öisinkin pujoliivin päälleni läheiseltä tuolilta, jos tuntuu viileältä nukkua.  Miksei myös talvisin ulkoillessa, ettei tule liian kuuma.  Perusmallia olevien pujoliivien ohjeita ei vaan näy kovin usein. Löysin yhden Novitan sivustolta, ja sitä olen soveltanut. 

Vierailija kirjoitti:

Ihana idea täällä sivustolla oli Afrikan tähti pelistä - kipitän sellaisen ostamaan. Kyllä sitä pelikaverin löytää, joten voi fiilistellä lapsuusmuistoja pelaten. 

 

Heitän ilmaan kysymyksen, millainen kohtaamispaikka  yksinäisille, ideoikaa! Itse ajattelin, että siisti ilman muuta sekä keskeisellä paikalla ja tilaa tarpeeksi asiakasmäärän nähden. Keskiössä olisi kahvila, siis ihan oikea, hinnoiltaan edullinen kahvila, ei kirpputorityylin kahvinjuontipiste muutamine pullineen tai vapaaehtoispohjalta toimiva. Olisi vähän kuin viihtyisä kahvila Berliinissä, jossa voisi pelailla lautapelejä, jutella, kutoa ja voisiko oheen täräyttää jotakin toimintaa? 

Sivusta kommentoin, että sen tosiaan pitää olla oikeasti viihtyisä ja kotoisa paikka. Täälläpäin oli joku tuollainen vissiin seurakunnan järkkäämä paikka ja se oli ihan kauhea kun siellä oli valaistus kuin leikkaussalissa, sellaisia kolisevia tuoleja ja kiikkeriä pöytiä keskellä lattiaa ja ikkunat sellaiset kuin liiketilassa usein on eli mallia akvaario ja niissä ei ollut verhoja eikä mitään. Eihän tuollaisessa paikassa kukaan halua olla!

Pujoliiveistä/slipovereista sen verran, että jos toinen kotimainen taipuu tai on kokenut neuloja että pärjää kaaviolla ja "arvaamalla" niin järbolla on ohjeita vaikka mihin ja osa ohjeista taitaa olla suomennettukin. Samoin allas-lehdessä on aika kivoja neuleohjeita ja ne on ilmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Pujoliiveistä/slipovereista sen verran, että jos toinen kotimainen taipuu tai on kokenut neuloja että pärjää kaaviolla ja "arvaamalla" niin järbolla on ohjeita vaikka mihin ja osa ohjeista taitaa olla suomennettukin. Samoin allas-lehdessä on aika kivoja neuleohjeita ja ne on ilmaisia.

Höh, kirjoitinpa tyhmästi. Siis allas-lehden nettisivuilla on neuleohjeita, en tiedä onko niitä miten lehdissä ja onko sitä suomessa myynnissäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1.Kaalikeittoon laitetaan siirappia 3 rkl. Sipulia paljon ja käytetään ensin paistinpannulla. Suolan sijasta 1 rkl lipstikkaa. Sika-nautajuhelihaa hieman. Hiukan myös  keitettyjä perunoita murskataan mukaan. On ihana keitto! 2.Pujoliivi on slipoveri suomeksi. Minulla on niitä eri väreissä 15. Kohtaa vapaaehtoistyön laadusta en paljasta, koska joku voisi tunnistaa minut. En nukahtanutkaan klo 9:30, koska olen täällä nyt.

Pujoliivi on jännä sana minustakin. Tuleeko se siitä, että se pujotetaan pään yli, kuten slipoveri, eikä se ole edestä avattava kuin tavallinen liivi? Mulla on pelkkiä liivejä eikä yhtään pujoliiviä, mutta nyt tämän sanan myötä alkoi tehdä mieli neuloa itsekin.

Olen myös neulonut pari pujoliiviä. Ne ovat käteviä pukea päälle ilman konstikkaita napituksia, ja istuvat yleensä

Oletko käynyt garnstudion nettisivuilla? Siellä on erilaisille liiveille oikein oma osio eikä ohjeet maksa mitään. Ohjeet on dropsin langoille mutta neuloo mistä neuloo.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikirjastolla toimii aikuisten lautapelikerho. Ehkä tuollaisia on enemmänkin.

Meilläkin oli, mutta se jäi pariin kertaan kun ei siellä ollut vetäjän lisäksi kuin yksi osallistuja (minä) ja kolmannella kerralla ei ollut enää vetäjääkään. Tuokin oli kyllä taas yksi nöyryytysten nöyryytys ja kiva kun tuli taas mieleen mutta tätähän se on, ihminen on menneisyytensä ja kokemustensa summa. Joku toinen sitten saa muistella kivoja kokemuksia ja mukavia asioita.

Se on moro! Itsellä on taas kyllä tämä alkava joulunaika tehnyt sen, että alkaa elämä ketuttamaan. Olen 41-vuotias mies tästä pääkaupunkiseudulta ja ehkä sitten sen verran ankea ihminen, että mulla ei niitä ystäviä koskaan ollutkaan. Olen kulttuurialalla ja näissä jutuissa ne piirit on enemmän kuin ehdollisia. Kouluaikaan oli tosi lamaannuttavaa, kun minua ei koskaan kutsuttu mihinkään ja ei tullut yhtäkään tyyppiä jonka kanssa jakaa asioita. Puhumattakaan niistä ylevistä keskusteluista.

Olen yrittänyt Frendie-palvelut ja baari-istumiset. Käyny koko ajan ihmisten ilmoilla sun muuta, mutta vain aidosti yksinäiset ymmärtää sen, että kun ei ole positiivista kokemusta tai kokemusta ollenkaan kaveruudesta ja sosiaalisuudesta, niin ei sitä olekaan yhtään lähestyttävä. Ihmiset haistaa minusta sen, että olen umpikuja.

Mulla on silleen ollut onnellinen elämä että aina on ollu joku kumppani, joka oikeasti ymmärtää minua ja vaikka olenkin nyt "sinkku", niin tuntuu että jossain vaiheessa olen parisuhteesa. Mutta tämä ei kyllä tuota sosiaalisien piirien puutetta tule koskaan korvaamaan. Yksinäinen joulu tosin tulee tekemään minulle aikamoisen haavan, mutta onhan näitä tässä ollu

Vierailija kirjoitti:

Pujoliiveistä/slipovereista sen verran, että jos toinen kotimainen taipuu tai on kokenut neuloja että pärjää kaaviolla ja "arvaamalla" niin järbolla on ohjeita vaikka mihin ja osa ohjeista taitaa olla suomennettukin. Samoin allas-lehdessä on aika kivoja neuleohjeita ja ne on ilmaisia.

Kiitos vinkistä! Tuota jonkun toisen vinkkaamaa Garnstudion nettisivuja on tullut itsellä seurattua paljon, mutta niissä on lopulta aika samantyyppisiä ne ohjeet. Siellä on esim. paljon laatikkomallisia puseroja, kun taas mä tykkäisin enemmän sellasesta, jossa olkapää on olkapään kohdalla eikä pitkälti käsivarren puolella. En tiedä hoksaako tästä, mitä ajan takaa. Mutta täytyypä vilkaista tätä Järbo:ta.

Toinen kotimainen ei lähde yhtään, mutta olen silti neulonut jo yhden puolikkaan villapaidan ruotsinkielisellä ohjeella. Ei siihen lopulta tarvinnut katsoa kuin muutama perussana sanakirjasta, esim. oikea ja nurja silmukka, ylivetokavennus jne. Nyt on vain iskenyt motivaatiopula, niin siksi paita on vasta puolikas.

Neuleohjeista. Saan todellakin kiinni tuosta olkasaumaongelmasta vaikka itse olen tuon tavis-istutuksen sijaan vielä mieltyneempi raglansaumaan, joka tuntuu olevan näille neuleohjeiden tekijöille aivan myrkkyä. Niin harvassa sitä on käytetty vaikka se sopii hyvin jopa noihin niin muodikkaisiin laatikkoneuleisiin antaen niille edes vähän jotain muotoa. Se puolessavälissä käsivartta roikkuva hihanistutus on minustakin hankala ja epämukava eikä puekaan oikein ketään. Tai no, ei ainakaan mua vaan tekee jotenkin ryhdittömäksi ja valuvaksi. Toki se joihinkin malleihin ja tietynlaisille langoille sopii kivastikin.

Tuo järbo taitaa olla ehkä vähän kuin ruotsalaisten novita ja norjalaisilla on sitten mm. se sandnesgarn jolla on myös ohjeita mutta ne taitaa olla suurin osa maksullisia ja ei ehkä niin mun makuun muutenkaan kuin monet muut. Tuo järbo on enemmän sellainen ennesvanhainen vaikka varmaan vähän valikoiden olen siellä ohjeita selannutkin. Siellä on aivan ihana maja-neuletakki mikä on tullut neulottua jo kahdessa väriyhdistelmässä ihan islanninvillasta ja sitten yksi arkiversio seiskaveikasta vaikka ei mulla mitään juhlaa elämässä ikinä olekaan. Olen miettinyt jos neuloisin sen vielä yhden kerran joko merinosta tai sitten puuvillasta koska se voisi olla kiva vähän ohuempanakin versiona ja ehkä noita aiempia maanläheisempänä että käyttäisi ihan vaan ruskean eri sävyjä. No, näitä neulehaaveita ja -suunnitelmia on jonoksi asti vaikka tarvetta ei ehkä niinkään enää ole yhdellekään.

Ja tuo kielitaito..Monesti hieman huvittaa kun minäkin olen aika onneton näin yleisesti ruotsinkielessä, mutta sitten mulla on hirveän vahva neulomiseen liittyvä sanasto sekä erilaisiin rikoksiin liittyvä sanasto. 

Pujoliiviin ei tarvita mitään ohjetta. Mittaa päälleen sitä mukaa kuin kutoo. Jos etukappale on liian suuri, tekee takakappaleen pienemmän. Alas resori nurin oikein. Venepääntie. Laittaa mitä vain lankoja. Joka päivä voi pitää eri pujoliiviä, jos niitä on 15. Kesäpujoliivit puuvillalangoista. Talvislipoverit villalangoista. Eri värejä. Välillä raitoja. 

Tulipa mieleen sitten toinenkin nöyryytys. Olin työkkärin kurssilla ja siellä sitten yksi osallistuja pyysi minua sekä yhtä toista tyyppiä mukaansa johonkin tietovisaan mikä oli siinä kurssipaikan lähellä olevassa kuppilassa. No, suostuin tietenkin kun kerrankin oli jotain tekemistä ja seuraa tarjolla vaikka en nyt niin mikään baari-ihminen ollutkaan. Siinä piti siis olla max kolmen hengen joukkueet ja mentiin sinne niin se oli yksi hupsis vaan kun kumpainenkin näistä mun joukkuekavereista olikin löytäneet itselleen paikan toisista joukkueista kun niitä olisi ollut muuten vaan kaks -selittelyn saattelemina. Se ei ollut sitten yhtään ongelma, että tuon moovin seurauksena mä olen yksinäni oma joukkue. Eikä se siis ollut ongelma sille vetäjällekään vaan sai olla yksin, kaksin tai kolmin kunhan vaan jokainen joukkue on omassa pöydässään.

Meinasin eka että lähden pois, mutta sitten ajattelin vaan että ei ole taas eka kerta että näin käy että olenkin yhtäkkiä se ylimääräinen ja kun kerran tulin ja olin ostanut itselleni sen juomankin niin olen sitten yksinään ja osallistun vaikka hävetti niin että toivoin olevani näkymätön ja sain nieleskellä kyyneleitä.

Seuraavana päivänä toinen tietovisaajista oli kurssilta veks kun taisi ilta venähtää ja tämä toinen kummasteli, että olisi itse ainakin lähtenyt pois jos olisi ollut mun saappaissa ja jäänyt ilman joukkuekavereita. Tietenkään en sitä siinä tajunnut vaan vasta jälkeenpäin, että taisi olla ihan tahallinen teko ja tarkoituksena oli savustaa mut pois eli mua ei haluttukaan lopulta mukaan mutta sitä ei sanottu suoraan.

Tällaisten kokemusten jälkeen on aina yhtä kiva kuulla ohjeita kuinka pitää olla itse aktiivinen ja lähteä mukaan eikä saa jäädä kotiin odottamaan että joku tulisi hakemaan vaan pitää poistua omalta mukavuusalueelta ja blaablaablaa..

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen sitten toinenkin nöyryytys. Olin työkkärin kurssilla ja siellä sitten yksi osallistuja pyysi minua sekä yhtä toista tyyppiä mukaansa johonkin tietovisaan mikä oli siinä kurssipaikan lähellä olevassa kuppilassa. No, suostuin tietenkin kun kerrankin oli jotain tekemistä ja seuraa tarjolla vaikka en nyt niin mikään baari-ihminen ollutkaan. Siinä piti siis olla max kolmen hengen joukkueet ja mentiin sinne niin se oli yksi hupsis vaan kun kumpainenkin näistä mun joukkuekavereista olikin löytäneet itselleen paikan toisista joukkueista kun niitä olisi ollut muuten vaan kaks -selittelyn saattelemina. Se ei ollut sitten yhtään ongelma, että tuon moovin seurauksena mä olen yksinäni oma joukkue. Eikä se siis ollut ongelma sille vetäjällekään vaan sai olla yksin, kaksin tai kolmin kunhan vaan jokainen joukkue on omassa pöydässään.

Meinasin eka että lähden pois, mutta sitten ajattelin vaan että ei ole taas eka kerta että näin käy e

No olipas noloa käytöstä heiltä. Ihan oikein, että jäit pystypäin itseksesi omaan teamiisi. Olisi ollut voitto heille jos olisit luikkinut nolona pois.

Varmaan ehkä joo olisi ollut vielä nolompaa jättää juoma siihen ja häipyä, mutta ei tuo visailemaan jääminenkään kyllä mikään itsevarmuus-boostaus ollut. Se yksinään istuminen ja vastausten pähkäily itsekseen oli niin noloa kun muilla tuntui olevan varsin mukavaa ja hauskaa vaikka ne vastauksia tietty supattikin päät yhdessä. Muuten niillä nauru raikasi ja olin taas se ylimääräinen ja ulkopuolinen sivustaseuraaja, kuin joku kuokkavieras joka olemassaolollaan vaan pilaa muiden juhlat. Tuo oli vähän vastaavaa kuin olisin pelannut seurapeliä yksin.

Usein mietin, että käykö tällaisia juttuja muille? Siis ns normaaleille ihmisille joilla on kavereita ja ystäviä vai onko tämäkin kokemus varattu vain meille joilla ei ole kavereita eikä ystäviä. Ja jos käy niin mikä on se "oikea" tapa reagoida koska mä en tiedä eikä mikään tunnu hyvältä tai oikealta vaan se on aina yhtä kaameaa.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen sitten toinenkin nöyryytys. Olin työkkärin kurssilla ja siellä sitten yksi osallistuja pyysi minua sekä yhtä toista tyyppiä mukaansa johonkin tietovisaan mikä oli siinä kurssipaikan lähellä olevassa kuppilassa. No, suostuin tietenkin kun kerrankin oli jotain tekemistä ja seuraa tarjolla vaikka en nyt niin mikään baari-ihminen ollutkaan. Siinä piti siis olla max kolmen hengen joukkueet ja mentiin sinne niin se oli yksi hupsis vaan kun kumpainenkin näistä mun joukkuekavereista olikin löytäneet itselleen paikan toisista joukkueista kun niitä olisi ollut muuten vaan kaks -selittelyn saattelemina. Se ei ollut sitten yhtään ongelma, että tuon moovin seurauksena mä olen yksinäni oma joukkue. Eikä se siis ollut ongelma sille vetäjällekään vaan sai olla yksin, kaksin tai kolmin kunhan vaan jokainen joukkue on omassa pöydässään.

Meinasin eka että lähden pois, mutta sitten ajattelin vaan että ei ole taas eka kerta että näin käy e

Samanlaisia ikäviä ulkopuolisuuden kokemuksia on ollut myös minulla. Ne surettavat vielä vuosienkin päästä. Jo kouluaikana jäin parittomaksi, kun piti vaikka harjoitella liikuntatunneilla jotain. Rippileirillä ns. paras kaveri käänsi selkänsä ja jäin yksin. Työelämässä vähän sama juttu, mobbaustakin. Koetin vain kestää urheasti ja jopa hymyillä näissä nöyryyttävissä tilanteissa, vaikka nolotti ja halusin painua maan alle. Harrastusten suhteenkin on nykyään vallalla nokitus- ja pudotuspeli.  Ilmeisesti olisi pitänyt syntyä kaikkien suosikiksi ja hankkia laaja tukijoukko. Ehkä pitäisi olla sitten paksumpi nahka, ettei välittäisi, vaikka jätettäisiin yksin. No, päätin, että jos seurani ei kelpaa, niin harrastan ja teen lähes kaiken sitten yksikseni. Eli ei tupata, kun ei tykätä. Harmi tietysti, kun olen luonteeltani sosiaalinen. 

Pessimisti ei pety. Ei tunnu tänä vuonna joulu miltään. 😔