Vanhempiensa kiusaama lapsi joutuu myös koulukiusatuksi?

Vierailija kirjoitti:

Little Girl's 911 Call Rescues Her From INSANELY Dangerous Mother https://youtu.be/mk3WfAxz2yk?si=raR2NNEDCnlyseoJ 

"You've done breathing."

Harvinaisen rohkea lapsi. Onkohan saanut internetistä idean pyytää apua?

Tärkeä keskustelu. 

Ja joutuu myös työpaikkakiusatuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jotenkin istuttavat lapsensa kehoon ja hermostoon sellaisen asennon, josta on luettavissa että tämä ei ole suojeltu ja hyväksytty. 

Voi herranjestas mikä kuvaus.

Tämä tunnetaan myös superteknisellä termillä "Huono itsetunto"

Heikko omanarvontunto. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Esim. narsistisen vanhemman lapsesta muut vaistoavat, että se ei osaa puolustaa rajojaan, koska niin rajaton vanhempi on sen kouluttanut. Tosi ikävä juttu.

Tästäkin voi kehittyä, tietenkään se sisäinen maailma ei täysin parane mitenkään, mutta itse olen opetellut arvostamaan itseäni, ja pitämään puoliani. Onneksi sain lapsena kokea myös hyvää ja olevani toivottu. Narsisti vanhempaa en aio nähdäkkään enää. Narsistin uusperhe jossa tehtiin selväksi että minä olen roskaa, koirankin alapuolella, eikä minusta ole mihinkään. Syyllistettiin myös kaikesta, ihan perustarpeistakin, miten minun takia menee rahaa hukkaan. Kamalaa kun tietää että nyttenkin Suomessa lapsia elää noin. Narsisti on toki joka suuntaan mustamaalannut minut, uskokoon kuka uskoo. Asia on toisinpäin, minä en ollut se paha tai mitään sellaista. Tuolloin sitä ei ymmärtänyt. Kaikki ei tajua sitä miten vakavat vaikutukset sillä on, kun lapsena käy tuon käsittelyn läpi. Eipä enää tarvitse nähdä. Myös narsisti vanhempi ei piitannut mitään minusta todellisuudessa, esim. Kalliin lahjan osto oli aina tilanteessa jossa yleisöä, näkemässä mikä hyväntekijä hän on. Todellisuudessa omat tarpeet ja ajatukset piti pitää piilossa, jos uskalti sanoa jotain niin aikamoinen käsittely oli edessä. Luen ihmisiä äärimmäisen hyvin, mutta aika sirpaleina sitä on sisäisesti ollut. Myös narsisti vanhempi on onnistunut osan saamaan uskomaan juttuihinsa, minä olen joku hirviö. Näin lapsen joka eli narsisti vanhempansa kanssa, kyllä sääliksi kävi, arka, pelokas vaisu. Edessä on todennäköisesti vaikea tie. Tämä hirviö ei itse ole mihinkään syyllinen vaan itse täydellisyys. Saman näin tuossa lapsessa mitä itsekin koin. Tämä henkilö on todellisuudessa tehnyt niin paljon pahaa, että saisi sulkea johonkin laitokseen tai sitten laskimoon annosteltuna sopiva määrä mitä tahansa myrkkyä, joka pysäyttää sydämen ja mullan alle. Paljon pahaa jäisi tapahtumatta.

Tuo sairaus narsistinen persoonallisuuhäiriö, on toki sairaus, eikä sitä saa pois. Hyvä puoli on se että tunnistan nämä heti, ja tiedän mitä on luvassa. Parasta poistua. Itse toki olen kiltin oloinen yms. mutta myös todellinen hirviö, arvaamaton ja myös mieli täynnä ajatuksia väkivallasta kun näen vääryyttä. Narsistilla ei ole mitään oikeustajua ja saattaa jopa ajatella olevansa joku hyväntekijä. Minulle kehittyi epävakaita ja antisosiaalisia piirteitä. Normaalia elämää minä en saa enää, enkä kykene edes siihen. Ja näin on hyvä. Toisaalta olen hyvä vastus narsistille, he näkevät raasun jolle voi tehdä mitä vaan. Sellainen tavallaan olenkin mutta tietyissä tilanteissa olen hengenvaarallinen ihminen. Pysyn erossa ihmisistä, en tykkää suurimmasta osasta, ja haluan vältellä kaikkea draamaa. En halua pinnallista sosiaalista elämää. Ihmisillä ei yleensä ole myöskään kovinkaan paljon moraalia. Pettynyt olen usein ja nähnyt paljon pahaa. En luota keneenkään täysin ja tietyt asiat pidän omana tietonani. Ihminen on julma hirviö. Joskus luulin monista asioista että ei kukaan sellaista tekisi sentään, olen nähnyt niin paljon sellaista mitä en kykene ymmärtämään ikinä. Maailma on paha ja pahuutta täynnä. En tiedä kauan vielä olen täällä, pahimmat on jo nähty. Valmis olisi jo poistumaan ajasta. Tietyt asiat pitää vielä täällä. 

Omalla luokalla se hirvein kiusaaja oli kotonaan syrjitty ja kiusattu lapsi.

Muitakin samanlaisia olen nähnyt. Yksi kiusaaja itki perjantaina koulussa, että ei halua mennä kotiin, sillä äiti menee poikaystävän luokse, eikä isä halua lastansa luokseen.

Todella oikeaan osuu aloittaja. Varsinkin narsististen,väkivaltaisten tai päihdeongelmaisten vanhempien lapset ovat vaarassa joutua kiusatuiksi,elleivät itse jatka kiusaamisen ja koston kierrettä. Itse en halunnut jatkaa kiusaamista tai purkaa pahoinvointiani muihin,olin ujo,arka,huonoitsetuntoinen ja pelkäsin-skiusaamista onkin jatkunut ihan läpi elämän,koska en saanut apua edes pskiatriselta puolelta,sillä siellä ei haluttu nähdä ongelmien todellista alkusyytä ja kotiolojen merkitystä tilanteeseeni. Ei riittänyt,että kotona ei rakastettu,myöskään auttavat tahot eivät välittäneet,vaan mustamaalasivat minut ja tekivät minusta syntipukin omaan pahonvointiini jo ennen täysi-ikäisyyttä. Siitä alkoikin sitten sellainen törkykirjausten ja valheiden kierre viranomaisissa, mikä myös johti vuosikymmen myöhemmin mm. esikoiseni huostaanottoon valheellisin/laittomin perustein ja sen myötä myös totaaliseen työkyvyttömyyteen ja pysyviin traumoihin. Myös kuopukseni yritettiin huostaanottaa suoraan synnytyssairaalassa,mutta tukihenkilöide läsnäolon ja juristilla uhkaamisen jälkeen antoivat lähteä kotiin-jatkoivat sitten perättömien ilmoitusten tehtailemisella terveydenhuollossa ja paikkakunnan muiden viranomaisten avulla. Nykyään on ylilääkäreiden,terapeuttien,juristin ja ties minkä tahon lausunnot että kuulun eläkkeelle ja minua on kohdeltu laittomasti mm. terveydenhuollossa,poliisin taholta,sosiaalitoimen taholta jne vuosikaudet, mutta tosiasioita ei haluta myöntää Kelassa,jottei jouduttaisi korvausvastuuseen oikeudessa eikä mikään raha korvaisikaan menetettyjä vuosikymmeniä elämästäni.  Ei korppi korpin silmää noki. T.alkoholistiperheen kasvatti ja ikuinen koulukiusattu

Vierailija kirjoitti:

Tuo sairaus narsistinen persoonallisuuhäiriö, on toki sairaus, eikä sitä saa pois. Hyvä puoli on se että tunnistan nämä heti, ja tiedän mitä on luvassa. Parasta poistua. Itse toki olen kiltin oloinen yms. mutta myös todellinen hirviö, arvaamaton ja myös mieli täynnä ajatuksia väkivallasta kun näen vääryyttä. Narsistilla ei ole mitään oikeustajua ja saattaa jopa ajatella olevansa joku hyväntekijä. Minulle kehittyi epävakaita ja antisosiaalisia piirteitä. Normaalia elämää minä en saa enää, enkä kykene edes siihen. Ja näin on hyvä. Toisaalta olen hyvä vastus narsistille, he näkevät raasun jolle voi tehdä mitä vaan. Sellainen tavallaan olenkin mutta tietyissä tilanteissa olen hengenvaarallinen ihminen. Pysyn erossa ihmisistä, en tykkää suurimmasta osasta, ja haluan vältellä kaikkea draamaa. En halua pinnallista sosiaalista elämää. Ihmisillä ei yleensä ole myöskään kovinkaan paljon moraalia. Pettynyt olen usein ja nähnyt paljon pahaa

Tämä teksti oli kuin omasta elämästä ja kokemusmaailmasta.

Olen tähän asti kuvitellut, että olen ainoa, jota vanhemmat kiusasivat lapsena. Tai en minä tiedä, oliko se kiusaamista vai vain ankaraa kuria. Mutta näin, että serkkujen perheissä oli ihan toisenlaista: vapautuneempaa ja tasa-arvoisempaa lasten ja vanhempien välillä. Minä olin alistettu ja minulle tehtiin aina kaikki vikani ja puutteeni selväksi. Mikä tahansa vahinko tulkittiin tahalliseksi. Sain useasti kuulla olevani hullu ja päättäväni päiväni mielisairaalassa. Ilman muuta minua kuritettiin myös ruumiillisesti. Mutta sanat satuttivat enemmän kuin lyönnit ja tukistamiset ja remmillä hakkaamiset. Minua syyllistettiin siitä, että olin kuluerä, ja minulle ostettiin kaikkein halvimmat vaatteet ja kengät halpakaupoista. Hiukset leikattiin kotona silloinkin, kun oli jo isompi lapsi. Muutenkaan minuun ei haluttu käyttää rahaa, ei edes kunnon sänkyä tai polkupyörää haluttu ostaa. Harrastuksia ei ollut. Lienee selvää, että minua kiusattiin myös koulussa eikä minulla ollut ystäviä. Työpaikkakiusaamistakin olen saanut kokea. 

Olen useasti kadehtinut muita. Tuntuu, että kaikilla muilla on enemmän itseluottamusta ja parempi omanarvontunto. Minä ajattelen vain puutteitani. Minun on vaikea avata suuta, koska lapsena niin moni asia, josta halusin keskustella, lytättiin eikä minun mielipiteilläni ollut mitään arvoa - hullu kun olin. Niin, kadehdin niitä, jotka suorastaan säteilevät itsevarmuutta ja jotka ovat muutenkin saaneet kotoaan paremmat lähtökohdat elämään. Minä en ole varakkaasta enkä sivistyneestä kodista, ja monet toimintamallit olen saanut oppia kantapään kautta aikuisena.

Vanhempani olivat ihan tavallisia duunareita. En vieläkään ymmärrä, mitä he tavoittelivat tuollaisella kasvattamisella. Isä on jo kuollut, äiti on vielä elossa. Yhä edelleenkin saan aika ajoin kuulla hänen suustaan kritiikkiryöpyn, usein kirosanojen kera. Riittää, jos sanon jotain poikkipuolista, hänen korvissaan väärän sanan. Vaikka kuinka yritän auttaa häntä, kaikki se on silloin hetkessä poispyyhitty. 

Minulla oli rakastavat, huolehtivat ja tukevat vanhemmat, vieläkin pidän säännöllisesti heihin yhteyttä. Silti alkoholistien, vaimonhakkaajien ja maalaistollukoiden lapset kiusasivat minut täysin rikki...

Kyllä sitä jo lapsena näki, kenen äiti sai mennen tullen turpaan. Olivat kuin hakattuja koiria.