Petin ystäväni luottamuksen!
Ystäväni kertoi minulle pettäneensä miestään miehensä parhaan ystävän kanssa. Nyt olin petturi ja kerroin ystäväni miehelle tästä suhteesta, jossa osapuolina olivat kaksi tämän miehen läheisintä ihmistä. Tiedän, omaa ystävääni kohtaan tein väärin, mutta tätä petettyä osapuolta kohtaan tein oikein, koska hänellä on oikeus tietää asioiden oikea laita ja se keneen hän voi oikeasti luottaa. Tältä minusta tuntuu, mutta teinkö väärin? Olisiko minun pitänyt vaieta ja kohdata joskus tämän ystäväperheen miehen epäusko siitä, että minäkin tiesin mutten kertonut???
Luulen, että tämä tunnustus on maksanut minulle rakkaimman ystäväni, mutta haluanko olla ystävä ihmisen kanssa, joka pakottaa minut valehtelemaan yhtä rakkaalle ystävälle, eli tälle miehelle.
Jos tässä hektisessä tilanteessa olisi ollut aikaa, olisin pyytänyt tätä ystävääni itse tunnustamaan tilanteen, mutta minun oli päätettävä sillä samalla sekunnilla mitä teen, kerronko kaiken vai kiellänkö, syyllistyen samalla tähän kieroilun ja valheiden verkkoon.
Ampukaa tai kertokaa, jos mielestänne tein oikein, tai miten asia olisi mielestänne pitänyt hoitaa?
Oma mielentila on kovin ristiriitainen; toisaalta on kamalan paha olla, mutta kuitenkin sisimmässäni tunnen tehneeni oikein.
Kommentit (71)
ikävä kyllä nainen oli ystäväni, mutta perheenä olivat meille yhtä läheisiä kumpikin. T. ap.
Riittää, kun olisit ollut hiljaa.
Jos kysyi, mielestäni teit oikein kun puhuit suoraan. Mutta jos itse lähdit ottamaan tähän petettyyn mieheen yhteyttä ja kertomaan asiasta vaikkei hänellä olisi ollut mitään hajua tilanteesta, niin silloin olisi asian mielestäni voinut hoitaa fiksumminkin!
Tietysti on hyvä että tämä pettäminen tuli ilmi, etenkin jos heillä oli pidempi suhde.
Pääsääntöisesti mottoni on, että jokainen huolehtikoon omista asioistaan, mutta jos suoraan kysytään niin rehellinen pitää olla.
oletko muuten kuullut että yleensä se on se viestintuoja jota ammutaan?
He eivät välttämättä eroa mutta sinun ystäviä he eivät varmaan enää halua olla kumpikaan.
En usko että se nainen ainakaan, asia ei kyllä oikeasti kuulunut sulle.
voi paska sinun kannaltasi
Jos et olisi kertonut, olisit mukana siinä oksettavassa jutussa, ainakin kanssasalailijana.
Näin ajattelinkin asian menevän. Tein väärin. Miehellä ei ollut oikeutta tietää asiasta ja kaikkien asiasta tietävien olisi ollut syytä osallistua rikokseen siten, etteivät kerro petetylle osapuolelle. Tästä eteenpäin osaan varoittaa läheisiäni siitä, etteivät kerro minulle syrjähypyistään, koska tuomitsen ne. T ap.
olla sähköä ja humalassa voi sortua virheeseen. Kyllä minulla on ainakin kemiaa ja seksuaalista sähköä joidenkin miesten (mm. parin mieheni kaverin kanssa) ja tiedän, että kovassa humalatilassa, tietyissä olosuhteissa intohimo voisi viedä voiton. Näin ei ole vielä käynyt, mutta tällaisen mogan sattuessa olisi mielestäni todella törkeää - suorastaan vastuutonta, jos joku ulkopuolinen päättäisi sekaantua asiaan ja mahdollisesti tuhota avioliiton, missä on lapsia. Jos mieheni tekisi yksittäisen virheen, niin en haluaisi siitä tietää.
Onhan tuo todella inhottava tilanne ja ymmärrän, miksi olosi on paska.
Mielestäni teit kuitenkin oikein. Jotain rajaa on oltava silläkin, miten jotain ihmistä petetään!
Meillä lähipiirissä oli aikoinaan samankaltainen tilanne, ja kukaan ei kertonut petetylle vaimolle, vaan hän eli hyvässä uskossa vuosia! Nyt tuntuu sairaalta, ettei KUKAAN kertonut:(
loukata toista helpottaakseen omaa oloaan. Epäitsekäs ihminen kärsii virheensä hiljaisuudessa, eikä riko liittoa sen takia.
tuhota ystävänsä suhde. Kateus? Ihastus tähän mieheen?
Annat itsellesi luvan käytännössä pettää, mutta raivoat, miten on vastuutonta ja törkeää, jos joku kertoisi siitä miehellesi?
Sulla on nyt ne kuuluisat puurot ja vellit sekaisin, että mikä tuossa tilanteessa olisi sitä vastuuttomuutta ja törkeyttä.
Yök, mikä ihminen!
Vierailija:
loukata toista helpottaakseen omaa oloaan. Epäitsekäs ihminen kärsii virheensä hiljaisuudessa, eikä riko liittoa sen takia.
Olisit antanut ajan hieman kulua ja keskustella ystäväsi kanssa asiasta, kehottaa häntä itseään kertomaan asialle jotain. Vastuu siitä olisi ollut ystävälläsi, ei sinulla.
Jo tämä suhde toiseen olisi jatkunut pidempään eikä olisi loppunut, sitten olisit voinut harkita asiaa uudelleen ja sanoa että joko sinä kerrot tai ystäväsi kertoo itse.
olen sen verran realisti, että tiedän, että ihmisille (jopa minulle) voi sattua virheitä, ja kyllä minusta olisi todella vastuutonta, että joku ulkopuolinen kokisi asiakseen mennä kertomaan asiasta miehelleni, joka on kaiken lisäksi samaa mieltä tästä asiasta kanssani.
miltä tuollainen petetyksi joutuminen mahtaisi itsestä tuntua?
Onko teillä jokin vaikeus asettua toisen asemaan?
Minusta on aivan sairas suuntaus sellainen, jossa pettäjää suojellaan aina viimeiseen asti. Silti näin on valtaosassa tapauksista:/
jos hän paikkaisi virheensä panostamalla liittoomme täysillä kuin se, että hän saattaisi perheen kriisiin avautumalla jostakin kännisekoilusta.
kun hän vaieten kärsii rakkaansa rinnalla paljastamatta omia tekosiaan...
enkä myöskään loukata kumppaniani sellaisesta kertomalla.
Minusta ap toimi ihan oikein. Toivoisin itsekin tietäväni, jos puoliso pettää. Itse en ajautuisi sellaiseen tilanteeseen, koska alkoholia en riittävää määrää ottaisi.
kertomaan, ja millä perustelet, että miehen tuli tietää asiasta. Minä en ainakaan haluaisi itse tietää miheni merkityksettömästä sekoilusta.
Ihmetyttää todella paljon motiivisi, miksi halusit pilata ystäväsi suhteen. Olet ilmeisesti kateellinen hänelle jostain - muuten tuota ei voi selittää.