Lue keskustelun säännöt.
Yksi oppilas laittaa koko lapseni luokan sekaisin
09.09.2025 |
Meidän kolmasluokkalainen joutuu kärsimään koulussa, koska yksi poika saa riehua mielin määrin ilman minkäänlaista vastuuta. Tämä lapsi, jolla toki on ADHD-diagnoosi, on täysin villi, eikä hänen vanhempiaan kiinnosta vähääkään. He eivät tule palavereihin, eivät vastaa viesteihin, eivät kasvata lastaan kotona lainkaan. Vastuu on sysätty kokonaan koululle ja käytännössä muille lapsille.
Tunneilla ei käytännössä opita mitään. Opettaja yrittää epätoivoisesti pitää järjestystä, mutta kaikki energia menee yhteen oppilaaseen. Sillä välin kaksikymmentä muuta lasta jää täysin heitteille. Minun lapseni, joka rakastaa matematiikkaa, on jo alkanut vihata sitä, koska tunnit kuluvat kaaoksessa. Ja miksi? Koska järjestelmä suojelee yhtä lasta koko ryhmän kustannuksella.
Minusta tämä on järjetöntä. Puhutaan tasa-arvosta ja oikeuksista, mutta missä on minun lapseni oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön? Missä on niiden lasten oikeus, jotka haluaisivat oppia ja viihtyä koulussa? Yksi lapsi saa terrorisoida koko luokkaa, ja viranomaiset pesevät kätensä: 'Ei voi mitään, hänellä on oikeus olla ryhmässä.'
Entä muiden oikeudet? Entä koko luokan tulevaisuus? Miksi meidän lasten pitäisi maksaa hintaa siitä, että yksi lapsi saa olla villinä ilman seurauksia? Tämä ei ole enää yksittäisen perheen ongelma. Tämä on koulun ja koko järjestelmän täydellinen epäonnistuminen.
Sanon tämän suoraan: jos vanhemmat eivät hoida omaa osaansa, heidän lapsensa ei saisi olla esteenä muiden koulunkäynnille. Nyt kyse on silkasta välinpitämättömyydestä ja meidän lapset joutuvat kärsijöiksi.
Kommentit (181)
Ennen peruskoulua oli paljon paremmin. Oli apukoulu, tqrkkikset, kansalaiskoulu ja oppikoulu. Apukoulussa vammaiset, tarkkiksella häiriköt, kansalaiskoulussa ne, jotka ei halunneet päntätä ja oppikoulussa opiskeluhaluiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen peruskoulua oli paljon paremmin. Oli apukoulu, tqrkkikset, kansalaiskoulu ja oppikoulu. Apukoulussa vammaiset, tarkkiksella häiriköt, kansalaiskoulussa ne, jotka ei halunneet päntätä ja oppikoulussa opiskeluhaluiset.
Ennen peruskoulua oli myös karttakeppi joka viime kädessä takasi opiskelurauhan.
Vierailija kirjoitti:
ADHD oppilas kuuluisi ihan omaan pienryhmäänsä, jossa on opettajan lisäksi jokaiselle oppilaalle oma koulunkäynninohjaaja.
Et varmaan ole selvillä, mitkä määrät näitä adhd-oppilaita on. Monet tosin turhaan diagnosoitu. Liian meluisat, suuret koulut vie herkästi keskittymiskyvyn toisilta. Rahakysymyshän tuo on ja lyhytnäköistä suunnittelua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa alapeukuista päätellen olla taas rusettiluistelijoiden vanhempien ketju. Eikö lippikset enää ole hukassa?
Kiitos tästä viestistä. Nyt tajuan, mistä lapset saa idean muitten nimittelyyn ja kiusaamiseen ja alkaa uskoa, että maailma on mustavalkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä muka tietäisit, tulevatko vanhemmat palavereihin tai vastaavatko viesteihin? Ei opettaja saa sellaista kenellekään kertoa. Tuntien kulustakin sinulla on vain lapsesi sana. Sano sille että ihan sama, mitä ympärillä tapahtuu, se ei ole syy olla opiskelematta matikkaa. Joskus on meteliä.
Nimenomaan. Lapsi kannattaa opettaa siihen, ettei puututa muitten oppilaiden asioihin. Niistä vastaa opettaja lapsen ja tämän vanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei vanhempia kiinnosta? Mistä tiedät, että tilanne on väittämäsi?
Vanhempainiltahan on tulossa syksyllä siinä voisi olla hyvä tilaisuus syyttelemättä selvittää onko luokassa muiden vanhempien mielestä rauhattomuutta ja vaikeutta keskittyä opiskeluun. Jos muidenkin mielestä näin kysyä mitä keinoja opettaja aikoo jatkossa käyttää opiskelun rauhoittamiseksi. Ja jos ne keinot osottautuu muutaman viikon kuluessa tehottomiksi niin yhteys rehtoriin, jolle sama kysymys, että mitä keinoja otetaan käyttöön luokan rauhoittamiseksi ja oppimisen mahdollistamiseksi.
Jos taas muut luokan vanhemmat eivät ole kuulleet lapsiltaan luokan rauhotyomuudesta, niin on mahdollista, että lapsesi on liian herkkä äänille ja pystyy keskittymään vaan hiljaisuudessa. Sellaista täysin hiljaista luokkaa ei nykykoulussa ole.
Jos on jo kolmasluokkalaisesta kyse, niin eiköhän noita vanhempieniltoja ole jo ollut ja todennäköisesti siellä on asiaa käsitelty. Ainakin meidän lapsen luokan vähän vastaavassa tapauksessa aika moni vanhempi vaati juuri vanhempainillassa jotain tehtäväksi. Joka oppitunnin alussa koulussa meni paljon aikaa tämän yhden häirikön välituntiriehumisten yms selvittelyyn vieden aikaa opetukselta. Kyseisen lapsen vanhemmat eivät koskaan siellä vanhempainillassa näyttääntyneet. Minulle jäi tuosta episodista tunne, että perheen isän kunnialle kävi se, että lapsi olisi joutunut erityisopetukseen, mihin sitten lopulta siirtyi, kun useammat tahot olivat sitä mieltä, ettei tuo asia muuten hoidu. Jonkin kerran näin kyseistä lasta ja hän tuntui viihtyvän siellä uudessa koulussaan. Omalla lapsellani ei juuri ollut kärhämiä hänen kanssaan.
-ohis-
Järkyttävää tämä yhden oppilaan ajojahti. Ihan kun jotain noitavainoa. Vaikea uskoa, että aikuiset toimii näin.
Nämähän on lapsia ja siellä on opettaja vastuussa. Hänen pitäisi ryhmäyttää luokka ja saada lapset toimimaan yhdessä.
Ne, jotka haikailee menneitä, voisi muistaa, että silloinkin oli vilkkaita ja tottelemattomia oppilaita. Opettajat vaan oli usein miehiä ja niillä oli ns. hyvä auktoriteetti, joka perustui keskinäiseen kunnioitukseen, ei rangaistuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD oppilas kuuluisi ihan omaan pienryhmäänsä, jossa on opettajan lisäksi jokaiselle oppilaalle oma koulunkäynninohjaaja.
Et varmaan ole selvillä, mitkä määrät näitä adhd-oppilaita on. Monet tosin turhaan diagnosoitu. Liian meluisat, suuret koulut vie herkästi keskittymiskyvyn toisilta. Rahakysymyshän tuo on ja lyhytnäköistä suunnittelua.
Joka viides kouluikäinen on ADHD-diagnoosilla. Tosin vanhempien diagnoosi-intoa luultavasti vähentäisi se jos diagnoosista ei enää saisi mitään etuja, vaan sen sijaan lapsi joutuisi johonkin toivottomien tapausten loppusijoituspaikkaan missä meno on kuin eläintarhan mölyapinahäkissä.
"eikä hänen vanhempiaan kiinnosta vähääkään. He eivät tule palavereihin, eivät vastaa viesteihin, eivät kasvata lastaan kotona lainkaan. Vastuu on sysätty kokonaan koululle ja käytännössä muille lapsille."
Ja mistähän sinä siis tämän kaiken tiedät? Tuossa on aika monta asiaa joiden ei pitäisi olla sinun tiedossasi lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus myös hyvään ja osaavaan opettajaan, joten lähtisin myös siitäkin arvioimaan tilannetta. Heidän ammattitaitoaan on myös osata arvioida tarvitaanko järeämpiä toimia, eikä uikuttaa vanhemmille syyttäen vain yhtä oppilasta heikoista kyvyistään hallita tilannetta.
Ei se opettajan ammattitaito, oli miten rautainen tahansa, mahdollista mitään ihmeitä jos luokassa on yksi rajaton adhd-lapsi, jonka vanhemmat eivät halua olla koulun kanssa tekemisissä. Kyllä se ongelma nimenomaan on lapsi, jonka tuentarpeeseen normaalissa luokassa ei voida vastata ja joka toiminnallaan saa koko opetuksen epäonnistumaan. Tuollaiset pitäisi saada johonkin erityisen tuen tarpeen ryhmään, lapsellekin olisi parasta että hän saisi oikenlaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan on mahdollista, että vanhemmat eivät koskaan sano mitään lapselle, eivät kerro, miten kuuluu käyttäytyä. Miten lapsi voisi silloin tietää, miten pitää käyttäytyä? Se on kodin tehtävä kertoa noin sata kertaa, ettei muita lyödä, tönitä, purra tai potkita ja tunnilla totellaan opettajaa.
Paljon on niitäkin jotka kyllä sanovat lapselle miten kuuluu käyttäytyä, mutta heillä ei ole keinoa saada lasta tekemään niin kuin on sanottu.
Oma esimerkki ja aito suhde lapseen toimii parhaiten. Ulkokohtaiset kiellot menee ohi korvien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos on jo kolmasluokkalaisesta kyse, niin eiköhän noita vanhempieniltoja ole jo ollut ja todennäköisesti siellä on asiaa käsitelty. Ainakin meidän lapsen luokan vähän vastaavassa tapauksessa aika moni vanhempi vaati juuri vanhempainillassa jotain tehtäväksi. Joka oppitunnin alussa koulussa meni paljon aikaa tämän yhden häirikön välituntiriehumisten yms selvittelyyn vieden aikaa opetukselta. Kyseisen lapsen vanhemmat eivät koskaan siellä vanhempainillassa näyttääntyneet."
No sinä eikä ap ei voi eikä saakaan tietää miten paljon opettaja on kahdenkesken palaveerannut tästä asiasta ja mitä muita toimia on tehty. Yleensäkään vanhempainillat eivät ole sitä varten että niissä käsiteltäisiin muiden vanhempien läsnäollessa yhden yksittäisen oppilaan asioita.
Asia kannattaa Vauva-palstan sijaan ottaa esille vanhempain illassa ja/tai rehtorin kanssa.
Koulun vastuulla on koulurauhan turvaaminen ja heillä on oltava myös keinot sen ylläpitoon.
Laittomuus kasvaa vain, jos ns hyvät ihmiset eivät tee mitään.
Arvoisalla aloittajalla on oikeus (vaikka lomallaan) mennä seuraamaan luokan tilannetta, että näkee puhuuko oma piltti totta.
Lapset voidaan yksinkertaisella menetelmällä opettaa miten kiusaamistilanteissa toimitaan ja miten sitä vastustetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monella ei ole käsitystä, miten nämä häiriköt käyttäytyvät. Kerronpa esimerkkejä näin koulussa työskentelevänä.
Oppilas nimittelee ja solvaa jatkuvalla syötöllä muita oppilaita ja opettajia järkyttävin sanoin, tönii, kaataa, sylkee päälle, vetää hiuksista, tökkii kynällä, harpilla, saksilla (tai mitä kädessä kulloinkin sattuu olemaan) ohikulkiessaan, heittelee tavaroita, kuvaa salaa kännykällä kiusaamistarkoituksessa, kiroilee ja huutaa opetuksen päälle tauotta, ei suostu poistumaan luokasta pyydettäessä mutta omaehtoisesti ravaa käytävillä ja paiskoo sekä hakkaa luokan ovea monta kertaa oppitunnin aikana. Haastaa jatkuvasti riitaa muiden kanssa, mutta on omasta mielestään uhri. Fyysisiä tappeluja selvitellään ja raportoidaan välitunnit ja koulun jälkeen, mutta mikään ei muutu. Koulun kalusteet ja omaisuus saa kyytiä, ympäristöä töhritään ja sotketaan. Varastaa ja rikkoo toisten oppilaiden omaisuutta, heittelee heidän vaatteitaan ja kenkiään ympäri koulun pihaa. Ruokailussa ruokia heitellään ympäri seiniä, joskus heittävät ruokalassa ruuan sekaan räkäpallon tms. sinne kuulumatonta.
He tulevat kouluun vain ja ainoastaan häiriköimään ja tämäkö on ison osan mielestä oikeutettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD oppilas kuuluisi ihan omaan pienryhmäänsä, jossa on opettajan lisäksi jokaiselle oppilaalle oma koulunkäynninohjaaja.
Et varmaan ole selvillä, mitkä määrät näitä adhd-oppilaita on. Monet tosin turhaan diagnosoitu. Liian meluisat, suuret koulut vie herkästi keskittymiskyvyn toisilta. Rahakysymyshän tuo on ja lyhytnäköistä suunnittelua.
Joka viides kouluikäinen on ADHD-diagnoosilla. Tosin vanhempien diagnoosi-intoa luultavasti vähentäisi se jos diagnoosista ei enää saisi mitään etuja, vaan sen sijaan lapsi joutuisi johonkin toivottomien tapausten loppusijoituspaikkaan missä meno on kuin eläintarhan mölyapinahäkissä.
Isoissa päiväkodeissa ja kouluissa meno on jo usein kuvaamasi kaltaista.
Helsinki on havahtunut ja tehnyt miljoonainvestoinnin rakentamalla seiniä kouluihin oppimisrauhan takaamiseksi. Avoimet oppimisympäristöt eivät toimi.
Helsinki ja muistaakseni Jyväskyläkin on kallistunut pitämään myös pieniä päiväkoteja jättikoteja parempina. Kaikki tämä vähentää levottomuutta ja häiriöitä ja on kaikkien lasten ja oppilaiden etu.
Kun vielä henkilökuntaa olisi riittävästi, olisi tilanne paranemaan päin.
Vierailija kirjoitti:
Aika monella ei ole käsitystä, miten nämä häiriköt käyttäytyvät. Kerronpa esimerkkejä näin koulussa työskentelevänä.
Oppilas nimittelee ja solvaa jatkuvalla syötöllä muita oppilaita ja opettajia järkyttävin sanoin, tönii, kaataa, sylkee päälle, vetää hiuksista, tökkii kynällä, harpilla, saksilla (tai mitä kädessä kulloinkin sattuu olemaan) ohikulkiessaan, heittelee tavaroita, kuvaa salaa kännykällä kiusaamistarkoituksessa, kiroilee ja huutaa opetuksen päälle tauotta, ei suostu poistumaan luokasta pyydettäessä mutta omaehtoisesti ravaa käytävillä ja paiskoo sekä hakkaa luokan ovea monta kertaa oppitunnin aikana. Haastaa jatkuvasti riitaa muiden kanssa, mutta on omasta mielestään uhri. Fyysisiä tappeluja selvitellään ja raportoidaan välitunnit ja koulun jälkeen, mutta mikään ei muutu. Koulun kalusteet ja omaisuus saa kyytiä, ympäristöä töhritään ja sotketaan. Varastaa ja rikkoo toisten oppilaiden omaisuutta, heittelee heidän vaatteitaan ja kenkiään ympäri koulun pihaa. Ruokailussa ruokia heitellään ympäri seiniä, joskus heittävät ruokalassa ruuan sekaan räkäpallon tms. sinne kuulumatonta.
He tulevat kouluun vain ja ainoastaan häiriköimään ja tämäkö on ison osan mielestä oikeutettua?
Asiantuntijat ja poliitikot ovat luoneet järjestelmän missä yhteiskunta on aseeton tuollaisen käytöksen edessä. Törkeästi käyttäytyvää lasta pidetään uhrina ja käytös kuitataan sillä, että lapsella on vaikeita tunteita joita hän ilmaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin sijaisena yläkoulussa jokin vuosi sitten. Kaikki meni yllättävän hienosti ja pidin työstä, mutta eräässä ryhmässä oli juuri tuo yksi oppilas terrorisoi kaikkia muita-tilanne. Selvisi, ettei oppilaan äiti antanut lupaa lähettää lasta mihinkään tutkimuksiin. Lapsi mm. löi muita oppilaita kesken tunnin ilman mitään syytä. Jos kotiin laittoi viestiä, äiti vain sanoi, että lapsi on luonteeltaan äkkipikainen. Rehtori pahoitteli lyödyn lapsen vanhemmille tilannetta ja totesi, ettei voi tehdä asialle mitään ilman huoltajan lupaa.
Kurinpidon sijasta asia halutaan medikalisoida.
Nykyään joka asiasta väännetään diagnoosi ja apuna on aina pillerit. Kertoo siitä, että me aikuiset emme ota vastuuta lapsista.
Lyöminen kertoo pahoinvoinnista ja silloin pitäisi kotioloihin puuttua. Aina ei vanhemmat kuitenkaan kykene ottamaan palautetta eikä tilanne silti muutu.
Jossain kunnassa on jo menty siihen, että käytöshäiriöillä oireilevan lapsen kotioloista haetaan ratkaisua, ei lapsen diagnosoinnista. Vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan.
Samoin olisi hyvä arvioida varhaiskasvatuksen ja kouluyhteisön vaikutus. Monesti nämä ovat niin tulehtuneita työyhteisöjä, että työntekijät voivat niissä huonosti, mikä heijastuu lapsiinkin.
Me katsomme liian lähelle. Näemme sen hankalan lapsen. Pitäisi nähdä laajemmin.
Vierailija kirjoitti:
"eikä hänen vanhempiaan kiinnosta vähääkään. He eivät tule palavereihin, eivät vastaa viesteihin, eivät kasvata lastaan kotona lainkaan. Vastuu on sysätty kokonaan koululle ja käytännössä muille lapsille."
Ja mistähän sinä siis tämän kaiken tiedät? Tuossa on aika monta asiaa joiden ei pitäisi olla sinun tiedossasi lainkaan.
Ei ne olekaan. Tämä on provo.
Vierailija kirjoitti:
Me katsomme liian lähelle. Näemme sen hankalan lapsen. Pitäisi nähdä laajemmin.
Tärkein asia olisi katkaista se lapsen häiriköinti. Sen jälkeen voisi sitten miettiä laajempia kuvioita.
Surku käy kunnollisten lasten oikeutta opetukseen ja surku käy kyllä myös näitä tuen tarpeessa olevia lapsiakin jotka eivät saa sitä apua mitä tarvitsevat. Jos yksi lapsi häiritsee koko muun luokan opetusta on selvä, ettei sellainen lapsi missään nimessä kuulu tavalliseen koululuokkaan.