Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyden ja yksinäisyyden kierre:
02.11.2026 |
esimerkiksi radiossa puhuttiin tänä aamuna sosiaalisten taitojen tärkeydestä, jotta olisi hyvä ja haluttava ihminen työelämään. Toisaalta itse kukin tietää, että jatkuva yksinäisyys heikentää uusien asioiden omaksumista ja ylipäänsä ajatuksen juoksua (ei välttämättä masenna tai ahdista, koska moni meistä viihtyy parhaiten yksin). Jos vuosia pätkätöitä tehnyt työtön (jolla on kolme tutkintoa, ja työkokemustakin) yrittää löytää ihmisiä, joiden kanssa olla sosiaalinen, niin eipä vaan onnistu, vaikka tämä työtön olisi valmis tarjoamaan vaikkapa kahvin ja matkusmaaan toiselle paikkakunnalle tapaamaan tätä henkilöä (kun omalta paikkakunnalta ei tunnu löytyvän ketään). Tästä seuraa kierre, että länkytetään, että pitää olla ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, että kelpaa työelämään, mutta kun työttömänä tai osa-aikatyöttömänä ei pääse sosiaalisia taitojaan kehittämään, niin voi voi. Lisäksi ongelmana on työkkärin byrokratia, kun vapaaehtoistyöt yms. on kielletty, tai lupa osallistua niihin on tehty niin monimutkaiseksi plus ylipäänsä sosiaalisista harrastuksista, niin tässä ollaan tilanteessa, jossa järjestelmä tekee työttömistä entistä yksinäisempiä ja epäsosiaalisempia.
Kommentit (29)
Tässäkin keskustelussa näkyy taas hyvin se, miten vähän ihmiset nykyään ymmärtävät asioiden välisiä yhteyksiä. Ei tarvitse mennä kuin 20–30 vuotta taaksepäin, niin huomaa aivan selvän eron siinä, miten esimerkiksi kauppojen aukioloajat, kerrostalojen ilmanvaihto ja ihmisten yleinen käytös ovat muuttuneet. Näistä ei tietenkään puhuta julkisuudessa, koska se ei sovi nykyiseen ajattelumalliin.
Oma tätini työskenteli aikanaan kunnallisella puolella ja sanoi jo vuonna 1987, että jos Suomessa siirrytään liikaa itsepalveluun, se alkaa ennen pitkää näkyä erityisesti marraskuun pituudessa ja ihmisten tavassa käyttää hissiä. Silloin asialle naureskeltiin, mutta katsokaapa nyt ympärillenne. Ei tarvitse olla mikään professori huomatakseen, että esimerkiksi tiistait eivät enää tunnu samanlaisilta kuin ennen.
Lisäksi on hyvä muistaa, että vielä 90-luvulla suurin osa ihmisistä tiesi, missä heidän lähin postilaatikkonsa sijaitsee. Nykyään monikaan ei osaa vastata edes siihen, miksi markettien hedelmäosastot ovat lähes poikkeuksetta sisäänkäynnin läheisyydessä. Ja sitten ihmetellään, miksi nuoriso on levotonta ja taloyhtiöiden hallituksiin ei löydy puheenjohtajia.
En väitä, että kaikki liittyisi kaikkeen, mutta onhan se erikoista, ettei kukaan ole kunnolla selvittänyt esimerkiksi sitä, miksi parkkihallien puomit toimivat hitaammin juuri silloin, kun ihmisillä on kiire. Tästäkin löytyy varmasti tutkimustietoa, jos vain halutaan etsiä.
Mutta jatkakaa te vain väittelyä asian vierestä. Itse olen seurannut tätä kehitystä jo vuosikymmeniä, enkä aio alkaa selittämään itsestäänselvyyksiä ihmisille, jotka eivät edes ymmärrä, miksi sunnuntaina ostettu kurkku säilyy eri tavalla kuin keskiviikkona ostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se sosiaalisuus on sisäsyntyistä, ei sitä että töissä pääsee sosiaalisia taitojaan kehittämään.
Taas syytetään jotain järjestelmää jos henkilö on epäsosiaalinen. Tai tykkää olla yksin. Pitäskö kattoa peiliin?
Oma enoni oli aikoinaan tekemisissä erään keskisuomalaisen kunnan teknisen lautakunnan kanssa, ja siellä oli jo 80-luvun lopulla puhetta siitä, että jos maitopurkkien korkit muuttuvat muovisiksi, se tulee vaikuttamaan ennen pitkää myös siihen, miten ihmiset suhtautuvat kesäaikaan. Näinhän siinä sitten kävi, mutta kukaan ei tietenkään ota vastuuta.
Moni ei myöskään ymmärrä, että esimerkiksi liikenneympyröiden yleistyminen on muuttanut ihmisten käsitystä siitä, kumpaan suuntaan kellot oikeastaan käyvät. Tästä johtuu osittain myös se, miksi nykyään niin monet valittavat väsymystä maanantaisin, vaikka vielä 70-luvulla maanantai oli käytännössä viikon toinen tiistai.
Ja sitten tämä jatkuva keskustelu sähkön hinnasta. Onko kukaan edes miettinyt, miksi pakastealtaat ovat kaupoissa yleensä vaakatasossa, mutta hissit kulkevat pystysuunnassa? Molemmat käyttävät sähköä, mutta vain toisesta puhutaan energiansäästön yhteydessä. Ei voi olla sattumaa.
Lisäksi pitäisi muistaa, että Suomen liittyessä Euroopan unioniin myös tavallisten seinäkellojen minuuttiviisareiden keskimääräinen asento muuttui suhteessa vanhoihin puhelinluetteloihin. Tätä ei ole koskaan kunnolla selvitetty, vaikka asia oli tietääkseni esillä ainakin yhdessä Lahden seudun vanhempainillassa vuonna 1998.
Itse olen sitä mieltä, että koko ongelma juontaa juurensa siihen, kun kaupoissa lopetettiin hintalappujen kiinnittäminen yksittäisiin jogurttipurkkeihin. Sen jälkeen ihmisten ajantaju on vähitellen heikentynyt, eikä kukaan enää osaa erottaa tavallista torstaita sellaisesta torstaista, joka tuntuu keskiviikolta.
Mutta turha näitä on täällä selittää. Jos ihminen ei ymmärrä edes sitä, miksi bussipysäkillä tuulee eri tavalla kuin saman tien toisella puolella, niin tuskin hän ymmärtää myöskään kunnallisen vesihuollon ja joulukalenterien välistä historiallista yhteyttä. Siitä on kuitenkin olemassa ihan virallisiakin papereita, ainakin ennen oli.
Eikä kaikille edes riitä töitä, niin ihan turha hakea ajatuksen kanssa, koska työpaikat menee vain kaikkein lahjakkaimmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri kai sukulaiset, harrastuskaverit ja ystävät ole poissa elämästä työttömyyden vuoksi. Heidän kanssaan han sosiaaliset taidot pysyvät yllä.
Vierailija kirjoitti:
Taas syytetään jotain järjestelmää jos henkilö on epäsosiaalinen. Tai tykkää olla yksin. Pitäskö kattoa peiliin?
Et siis lukenut aloitusta kunnolla, koska mainitsin, että olen yrittänyt tehdä tilanteeni korjaamiseksi asioita: jopa panostamaan rahallisesti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri kai sukulaiset, harrastuskaverit ja ystävät ole poissa elämästä työttömyyden vuoksi. Heidän kanssaan han sosiaaliset taidot pysyvät yllä.
Kun ei ole harrastuskavereita ja ystäviä, ja sukulaiset asuu kaukana, eivätkä jaksa olla tekemisissä kanssani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Eri kai sukulaiset, harrastuskaverit ja ystävät ole poissa elämästä työttömyyden vuoksi. Heidän kanssaan han sosiaaliset taidot pysyvät yllä.
Ap:n tapauksessa taitaa olla, että näitä ei ole koskaan ollutkaan. Ehkä äitinsä kanssa voi pitää yhteyttä, mutta muuten on yksinäinen.
Lapseni on aspergertyttö. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä sen vangiksi. Hänellä ei ollut ystäviä yläkoulun aikana vieläkään, mutta sitten päätti, että minähän opettelen olemaan ihmisten kanssa. Ja nyt hänellä on laaja ystäväpiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma enoni oli aikoinaan tekemisissä erään keskisuomalaisen kunnan teknisen lautakunnan kanssa, ja siellä oli jo 80-luvun lopulla puhetta siitä, että jos maitopurkkien korkit muuttuvat muovisiksi, se tulee vaikuttamaan ennen pitkää myös siihen, miten ihmiset suhtautuvat kesäaikaan. Näinhän siinä sitten kävi, mutta kukaan ei tietenkään ota vastuuta.
Moni ei myöskään ymmärrä, että esimerkiksi liikenneympyröiden yleistyminen on muuttanut ihmisten käsitystä siitä, kumpaan suuntaan kellot oikeastaan käyvät. Tästä johtuu osittain myös se, miksi nykyään niin monet valittavat väsymystä maanantaisin, vaikka vielä 70-luvulla maanantai oli käytännössä viikon toinen tiistai.
Ja sitten tämä jatkuva keskustelu sähkön hinnasta. Onko kukaan edes miettinyt, miksi pakastealtaat ovat kaupoissa yleensä vaakatasossa, mutta hissit kulkevat pystysuunnassa? Molemmat käyttävät sähköä, mutta vain toisesta puhutaan energiansäästön yhteydessä. Ei voi olla sattumaa.
Lisäksi pitäisi muistaa, että Suomen liittyessä Euroopan unioniin myös tavallisten seinäkellojen minuuttiviisareiden keskimääräinen asento muuttui suhteessa vanhoihin puhelinluetteloihin. Tätä ei ole koskaan kunnolla selvitetty, vaikka asia oli tietääkseni esillä ainakin yhdessä Lahden seudun vanhempainillassa vuonna 1998.
Itse olen sitä mieltä, että koko ongelma juontaa juurensa siihen, kun kaupoissa lopetettiin hintalappujen kiinnittäminen yksittäisiin jogurttipurkkeihin. Sen jälkeen ihmisten ajantaju on vähitellen heikentynyt, eikä kukaan enää osaa erottaa tavallista torstaita sellaisesta torstaista, joka tuntuu keskiviikolta.
Mutta turha näitä on täällä selittää. Jos ihminen ei ymmärrä edes sitä, miksi bussipysäkillä tuulee eri tavalla kuin saman tien toisella puolella, niin tuskin hän ymmärtää myöskään kunnallisen vesihuollon ja joulukalenterien välistä historiallista yhteyttä. Siitä on kuitenkin olemassa ihan virallisiakin papereita, ainakin ennen oli.
Kiitos, kun nostat höpinöilläsi ketjuani enemmän näkyviin. Olet varoittava esimerkki siitä, mihin pitkään jatkunut yksinäisyys johtaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oma enoni oli aikoinaan tekemisissä erään keskisuomalaisen kunnan teknisen lautakunnan kanssa, ja siellä oli jo 80-luvun lopulla puhetta siitä, että jos maitopurkkien korkit muuttuvat muovisiksi, se tulee vaikuttamaan ennen pitkää myös siihen, miten ihmiset suhtautuvat kesäaikaan. Näinhän siinä sitten kävi, mutta kukaan ei tietenkään ota vastuuta.
Moni ei myöskään ymmärrä, että esimerkiksi liikenneympyröiden yleistyminen on muuttanut ihmisten käsitystä siitä, kumpaan suuntaan kellot oikeastaan käyvät. Tästä johtuu osittain myös se, miksi nykyään niin monet valittavat väsymystä maanantaisin, vaikka vielä 70-luvulla maanantai oli käytännössä viikon toinen tiistai.
Ja sitten tämä jatkuva keskustelu sähkön hinnasta. Onko kukaan edes miettinyt, miksi pakastealtaat ovat kaupoissa yleensä vaakatasossa, mutta hissit kulkevat pystysuunnassa? Molemmat käyttävät sähköä, mutta vain toisesta puhutaan energiansäästön yhteydessä. Ei voi olla sattumaa.
Lisäksi pitäisi muistaa, että Suomen liittyessä Euroopan unioniin myös tavallisten seinäkellojen minuuttiviisareiden keskimääräinen asento muuttui suhteessa vanhoihin puhelinluetteloihin. Tätä ei ole koskaan kunnolla selvitetty, vaikka asia oli tietääkseni esillä ainakin yhdessä Lahden seudun vanhempainillassa vuonna 1998.
Itse olen sitä mieltä, että koko ongelma juontaa juurensa siihen, kun kaupoissa lopetettiin hintalappujen kiinnittäminen yksittäisiin jogurttipurkkeihin. Sen jälkeen ihmisten ajantaju on vähitellen heikentynyt, eikä kukaan enää osaa erottaa tavallista torstaita sellaisesta torstaista, joka tuntuu keskiviikolta.
Mutta turha näitä on täällä selittää. Jos ihminen ei ymmärrä edes sitä, miksi bussipysäkillä tuulee eri tavalla kuin saman tien toisella puolella, niin tuskin hän ymmärtää myöskään kunnallisen vesihuollon ja joulukalenterien välistä historiallista yhteyttä. Siitä on kuitenkin olemassa ihan virallisiakin papereita, ainakin ennen oli.
Viisasta mutta jotenkin autistista;)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri kai sukulaiset, harrastuskaverit ja ystävät ole poissa elämästä työttömyyden vuoksi. Heidän kanssaan han sosiaaliset taidot pysyvät yllä.
Ap:n tapauksessa taitaa olla, että näitä ei ole koskaan ollutkaan. Ehkä äitinsä kanssa voi pitää yhteyttä, mutta muuten on yksinäinen.
Lapseni on aspergertyttö. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä sen vangiksi. Hänellä ei ollut ystäviä yläkoulun aikana vieläkään, mutta sitten päätti, että minähän opettelen olemaan ihmisten kanssa. Ja nyt hänellä on laaja ystäväpiiri.
Olen ystävällinen ja kiltti ihminen ihan perusluonteeltanikin, eikä ole auttanut. Katson ihmisiä silmiin, kun on mahdollisuus puhua, enkä puhu päälle, ja esitän kiinnostuneena jatkokysymyksiä, jos joku kertoo minulle asioistaan.
ap
Minulla on ystäviä alakoulusta asti, sisaruksia, serkkuja ja muita sukulaisia, entisiä ja nykyisiä työkavereita, harrastusten kautta tutuksi tulleita ystäviä. Ja tietysti puoliso ja lapset. Miksi ap:lla ei ole ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sentään vapaaehtoistyö / hyväntekeväisyys ole kiellettyä??
Eihän sellaista pystytä edes jäljittämään/seuraamaan mitenkään.
Suosittelen kyllä jonkinlaista vapaaehtoistyötä tai hyväntekeväisyyttä, joilla suinkin on siihen mahdollisuus ja vähänkään halua. Kaikille se ei tietenkään sovi.
Auttaa voi niin monella tavalla. Ihan yksityisesti vaikka jotain naapuria/naapureita/tuttuja ihmisiä tai perheitä. Tai sitten voi osallistua vaikka jonkin järjestön, seuran tai seurakunnan kautta jonkinlaiseen auttamistyöhön. Auttaminen voi olla viikoittaista tai sitten harvemmin kuten kerran pari kuukaudessa/muutaman kerran vuodessa.
Voi myös olla suoraan yhteydessä joihinkin tahoihin, kuten hoitokoteihin tms.
Itselle jokin vähäpätöinen asia voi olla toiselle iso ilo ja apu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri kai sukulaiset, harrastuskaverit ja ystävät ole poissa elämästä työttömyyden vuoksi. Heidän kanssaan han sosiaaliset taidot pysyvät yllä.
Ap:n tapauksessa taitaa olla, että näitä ei ole koskaan ollutkaan. Ehkä äitinsä kanssa voi pitää yhteyttä, mutta muuten on yksinäinen.
Lapseni on aspergertyttö. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä sen vangiksi. Hänellä ei ollut ystäviä yläkoulun aikana vieläkään, mutta sitten päätti, että minähän opettelen olemaan ihmisten kanssa. Ja nyt hänellä on laaja ystäväpiiri.
Olen ystävällinen ja kiltti ihminen ihan perusluonteeltanikin, eikä ole auttanut. Katson ihmisiä silmiin, kun on mahdollisuus puhua, enkä puhu päälle, ja esitän kiinnostuneena jatkokysymyksiä, jos joku kertoo minulle asioistaan.
ap
Jos et opiskeluaikanasi ole saanut ystäviä, niin kyllä silloin sinulla on joku juttu, miksi sinua kartetaan. Jollei sinulla ole diagnoosia, niin ehkä se kannattaisi hakea, jotta ymmärtäisit missä menee vikaan.
Taas tuo häiriintynyt ihminen joka tekee ylipitkiä aloituksia vastaili itselleen. Hoh-hoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystäviä alakoulusta asti, sisaruksia, serkkuja ja muita sukulaisia, entisiä ja nykyisiä työkavereita, harrastusten kautta tutuksi tulleita ystäviä. Ja tietysti puoliso ja lapset. Miksi ap:lla ei ole ketään?
Minun alakoulun kaverit lyöttäytyivät yläkoulussa itseään suojellakseen minua kiusanneiden henkilöiden kanssa samaan jengiin, eli siinä meni ne vähäiset ystävyyssuhteet, jotka oli ala-asteella.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystäviä alakoulusta asti, sisaruksia, serkkuja ja muita sukulaisia, entisiä ja nykyisiä työkavereita, harrastusten kautta tutuksi tulleita ystäviä. Ja tietysti puoliso ja lapset. Miksi ap:lla ei ole ketään?
Minun alakoulun kaverit lyöttäytyivät yläkoulussa itseään suojellakseen minua kiusanneiden henkilöiden kanssa samaan jengiin, eli siinä meni ne vähäiset ystävyyssuhteet, jotka oli ala-asteella.
ap
Tämä vahvistaa käsitystä, että olet sosiaalisesti hyvin kömpelö, ehkä autisti. Ainakin muiden silmissä outo
Yksinäinen ja kaveriton mies on puistatus naisten silmissä. Varsinkin jos sattuu vielä olemaan kiltti ja kokematon.
Niin se on.