Rakastuminen on iäkkäämpänä todella vaikeaa!

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

Minua ei ei ole kiinnostanut jääkiekkomatsit tai pubit koskaan. Kauppareissu on riittävä viihdyke. Muuten olen mieluummin kotona ja kotisohvalla, vaikken ukkoontunut rahjus olekaan.

Hyvin Totta kun saa tarpeeksi valehtelua ja manipulointia osakseen niin ei tiedä mitä uskoa. 

Tämä on totta ja itselläni on sama harmitus, koska tämä on just sellainen asia joka pitkittyessään mutkistuu monestakin syystä.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

 Kun haluaa nähdä asiat tietyllä tavalla, tulee samalla sulkeneeksi silmänsä kaikelta siltä, mitä ne eivät ole...monille miehiin katkeroituneille naisille tuntuu olevan aidosti vaikeaa hyväksyä, että useimmat miehet eivät ole epäaktiivisia, vaan varsin neutraaleja, mielyttäviä ja  hyviä ihmisiä, jotka esim viettävän sen kumppaninsa kanssa aikaa yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minusta se on paljon helpompaa kuin ei tarvitse rakennalla mitään pilvilinnoja naimisiin menosta, lapsista, yms. miten sen elämän nyt kuuluisikaan edetä. 

Ja näiden asioiden pois jääminen tekee vastapuolesta viehättävämmän ja saa rakastumaan? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

Siksi kun sinun maailmankuvasi on tuollainen. 

Moni ihminen on äärimmäisen vakuuttunut uskomustensa paikkansapitävyydestä. Vaikka he tiedostaisivatkin, että uskomus on heille haitaksi, uskovat he sen olevan kuitenkin totta, koska se on linjassa heidän aiempien kokemustensa kanssa. Tällaiset uskomukset vähentävät toimintakykyämme ja edistävät passivoitumista. Jos ei näe perustetta toiminnalle (tai jos ei usko toiminnasta olevan mitään hyötyä), niin ei myöskään toimi. Parinhaun kannalta tämä on tuhoisaa, sillä silloin jäämme vielä todennäköisemmin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minusta se on paljon helpompaa kuin ei tarvitse rakennalla mitään pilvilinnoja naimisiin menosta, lapsista, yms. miten sen elämän nyt kuuluisikaan edetä. 

Ja näiden asioiden pois jääminen tekee vastapuolesta viehättävämmän ja saa rakastumaan? 

Ap

Itseäni ainakin viehättää ihminen joka suhtautuu elämään rennosti.

Minä olen rakastunut yhden ainoan kerran, viisikymppisenä samanikäiseen naapuriini. Tunnettiin päällisin puolin vuosikausia, ja kun lopulta alkoi näyttää siltä, että me kaksi vanhaa varista uskalsimme osoittaa toisillemme, että kiinnostusta olisi, hän kuoli. 

Nyt ikäni alkaa kuutosella, ja elämäntilanne on sellainen, että jos joku sopiva ihmeen kaupalla tulisikin vastaan, joutuisin reiluuden vuoksi ohittamaan hänet kaukaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minusta se on paljon helpompaa kuin ei tarvitse rakennalla mitään pilvilinnoja naimisiin menosta, lapsista, yms. miten sen elämän nyt kuuluisikaan edetä. 

Totta. Vanhempana moni on kyynistyneempi ja vähemmän valmis tekemään kompromisseja mutta nuoruuden hoppu ja sosiaalinen paine puuttuu. Nuorena suurella osalla oli jotenkin kauhea kiire päästä äkkiä jonkun kanssa yksiin ja moni halusi parisuhteeseen vain sen takia, että se on romanttista ja niin kuuluu tehdä. Itsetuntemuskin on näin keski-ikäisenä ihan eri luokkaa kuin kaksikymppisenä. En pidä pariutumista vain pariutumisen vuoksi tavoiteltavana asiana. En silti sulje pois sitä mahdollisuutta, että vielä tapaisin sen juuri minulle oikean naisen.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole vielä ikinä kokenut molemminpuolista rakastumista. Ikää nyt 50. Olishan se kiva kokea.

Itse olen luopunut jo toivosta enkä ole varma osaisinko tunteakaan enää mitään. Harmittaa eikä käynyt koskaan nuorena edes mielessä että elämäni menisi näin päin sitä itteään.

N48

Vierailija kirjoitti:

Minä olen rakastunut yhden ainoan kerran, viisikymppisenä samanikäiseen naapuriini. Tunnettiin päällisin puolin vuosikausia, ja kun lopulta alkoi näyttää siltä, että me kaksi vanhaa varista uskalsimme osoittaa toisillemme, että kiinnostusta olisi, hän kuoli. 

Nyt ikäni alkaa kuutosella, ja elämäntilanne on sellainen, että jos joku sopiva ihmeen kaupalla tulisikin vastaan, joutuisin reiluuden vuoksi ohittamaan hänet kaukaa. 

Tunsitte vuosikausia, joten viehätyit hänestä jo nuorempana. Se on eri asia kuin ihastua siihen viisikymppiseen.

Ap

Omalla kohdalla yksinolo on jo tehnyt tehtävänsä eli ei minusta enää edes olisi parisuhteeseen ja tuskin mihinkään muunkaanlaiseen ihmissuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minusta se on paljon helpompaa kuin ei tarvitse rakennalla mitään pilvilinnoja naimisiin menosta, lapsista, yms. miten sen elämän nyt kuuluisikaan edetä. 

Ja näiden asioiden pois jääminen tekee vastapuolesta viehättävämmän ja saa rakastumaan? 

Ap

Itseäni ainakin viehättää ihminen joka suhtautuu elämään rennosti.

Minua taas ei tippaakaan, vaan kiertäisin kaukaa sellaiset ikuista "rentoa seurustelua" haluavat.

Ensimmäinen nuoruuden suhteeni kesti 8 vuotta ja mies roikotti minua viimeiset viisi vuotta sellaisessa "sitten joskus..."-valheessa. Eli väitti haluavansa rakentaa elämää kanssani (naimisiin, lapsia jne) sitten joskus myöhemmin, mutta sitä aikaa ei vain ikinä tullut. Aina, kun yritin puhua tulevaisuudesta, suunnitelmista tai toiveista, niin asenne oli että "ei oo ajankohtaista", eikä hän suostunut puhumaan niistä mitään.

Onneksi lopulta tajusin erota ja pian sen jälkeen löysinkin elämäni rakkauden, joka kaiken lisäksi halusi juuri niitä samoja asioita kuin minäkin. Enkä voisi olla onnellisempi.

Ja löytyi muuten sieltä parjatusta tinderistä, että kyllä sielläkin on mahdollisuus löytää oikeaa suhdetta etsivä kaikkien niiden häntäheikkien seasta. Pitää vaan osata vetää vasuriin kaikki, joilla ei ole asiallista profiilitekstiä tai muuten huomaa, että ei olla vakavaa seuraa edes hakemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minusta se on paljon helpompaa kuin ei tarvitse rakennalla mitään pilvilinnoja naimisiin menosta, lapsista, yms. miten sen elämän nyt kuuluisikaan edetä. 

Ja näiden asioiden pois jääminen tekee vastapuolesta viehättävämmän ja saa rakastumaan? 

Ap

Itseäni ainakin viehättää ihminen joka suhtautuu elämään rennosti.

"Voi vitsi miten ihana tyyppi tuo Reiska on, kun se ei halua naimisiin!"?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittaja tarkoittaa iäkkäämmällä? Minä löysin vaimoni 30-vuotiaana, äitini nykyisen miehensä 50-vuotiana ja naapurin leskinainen meni uusiin naimisiin 80-vuoitaana leskimiehen kanssa. Kovin näyttävät onnellisilta, kun käsi kädessä tuolla kadulla kävelevät.

Yli nelikymppisenä. 30 on vielä nuori.

Ap

 

             AIi nelikymppinen " iäkkäämpi "🤣🤣🤣

                t. 68 vuotiaana löysin

Yli nelikymppinen on huomattavasti iäkkäämpi kuin esim. 20-vuotias. 

Ap

 

              Tietty, mutta  puhuisin   nelikymppisistä keski-ikäisinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittaja tarkoittaa iäkkäämmällä? Minä löysin vaimoni 30-vuotiaana, äitini nykyisen miehensä 50-vuotiana ja naapurin leskinainen meni uusiin naimisiin 80-vuoitaana leskimiehen kanssa. Kovin näyttävät onnellisilta, kun käsi kädessä tuolla kadulla kävelevät.

Yli nelikymppisenä. 30 on vielä nuori.

Ap

 

             AIi nelikymppinen " iäkkäämpi "🤣🤣🤣

                t. 68 vuotiaana löysin

Yli nelikymppinen on huomattavasti iäkkäämpi kuin esim. 20-vuotias. 

Ap

 

 Tietty, mutta  puhuisin   nelikymppisistä keski-ikäisinä

Enpä usko, että se rakastuminen ainakaan helpottuu eläkeiässä, joten aihe ei koske pelkästään keski-ikäisiä.

Ap

Olen 64 v ja kyllä voi rakastua ja vielä paljon vanhemmallakin iällä. On aivan ihanaa. Mutta kukaan ei kotoa hae, eli liiku ja tee, harrasta. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole vielä ikinä kokenut molemminpuolista rakastumista. Ikää nyt 50. Olishan se kiva kokea.

Sama juttu. Ehkä sen takia mua ei myöskään haittaa se ikä tässä asiassa. Kunhan saisi edes kerran kokea sen. Ja uskonkin että joskus vielä koen sen. Vaikka olisin silloin 100v mummeli, ei se haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen rakastunut yhden ainoan kerran, viisikymppisenä samanikäiseen naapuriini. Tunnettiin päällisin puolin vuosikausia, ja kun lopulta alkoi näyttää siltä, että me kaksi vanhaa varista uskalsimme osoittaa toisillemme, että kiinnostusta olisi, hän kuoli. 

Nyt ikäni alkaa kuutosella, ja elämäntilanne on sellainen, että jos joku sopiva ihmeen kaupalla tulisikin vastaan, joutuisin reiluuden vuoksi ohittamaan hänet kaukaa. 

Tunsitte vuosikausia, joten viehätyit hänestä jo nuorempana. Se on eri asia kuin ihastua siihen viisikymppiseen.

Ap

Tutustuimme, kun olimme tasan 50-vuotiaita. Viitisen vuotta meni lämpenemiseen. Hän kuoli 59-vuotiaana. Ei oltu missään vaiheessa "nuorempia". 

En nyt kyllä puhuisi ikääntyneestä, jos on 40 +. Onhan se tietenki parikymppiseen verrattuna paljon. Tosin, olen kyllä tavannut ihmisiä, jotka ovat vanhoja jo nuorempana.