Kuvaile itseäsi 18-vuotiaana, olitko aikuinen vai olitko vain täysi-ikäinen
Tämä oikeusoppineen näkemys seksityöstä ja sen normalisoimisen haitallisuudesta varsinkin nuorten ihmisten kohdalla laittoi minut miettimään, minkälainen olin 18-vuotiaana.
Kasvoin maalla, ja olin monilta osin todella lapsellinen ja naiivikin vielä 18-vuotiaana enkä osannut juuri kyseenalaistaa asioita jotka olivat aina olleet kuten ne silloin olivat. Tuo aika oli ehkä juuri näistä syistä aika mukavaa.
Miten kuvailisit itseäsi tuon ikäisenä? Olisitko ollut kypsä tekemään tuollaista päätöstä, jonka eteen nuoret ihmiset joutuvat nykyään helposti, koska sitä tosiaan markkinoidaan työnä muiden joukossa? Itse tuskin olisin tuohon ryhtynyt, koska olin ujo, mutta lisäksi aika oli aivan toinen.
Lainaus artikkelista:
Puolakan mukaan puheet seksityöstä työnä muiden joukossa ovat kuitenkin huolestuttavia. Hän kirjoitti Helsingin Sanomiinmielipidekirjoituksen vastineeksi Kontulan henkilökuvaan Kuukausiliitteessä:
- Tämä on esimerkki tilanteesta, joka ei vaikuta vapaalta valinnalta. Nuoruusiässä kyky arvioida riskejä on keskeneräinen, joten nuoret ovat alttiita hyväksikäytölle. On muistettava, että alle 18-vuotias on juridisesti lapsi, joten hänen kohdallaan niin sanottu seksityö on hyväksikäyttöä, ei vapaa valinta, Puolakka kirjoittaa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/075bc649-b440-4358-891d-facf2961f910
Kommentit (43)
Olin asunut 3 vuotta omillani, kävin töissä ja sain ensimmäisen lapsen 18 vuotiaana.
18-vuotias on vielä teini. Ihminen alkaa oikeasti aikuistumaan vasta noin 25:en ikävuoden kohdalla.
Olin kahdeksantoistavuotiaana armeijassa. Jos kelpaan armeijaan ja reserviupseerikouluun niin olen kai kykenevä tekemään myös itseäni koskevia päätöksiä.
Täysi-ikäinen. En ollut aikuinen vielä muutamaankaan vuoteen.
Olin aika fiksu ja kunnioitin itseäni ja vieläkin kunnioitan
Vierailija kirjoitti:
18-vuotias on vielä teini. Ihminen alkaa oikeasti aikuistumaan vasta noin 25:en ikävuoden kohdalla.
18v on aikuinen. Ainakin minun nuoruudessani olivat.
Vierailija kirjoitti:
Olin kahdeksantoistavuotiaana armeijassa. Jos kelpaan armeijaan ja reserviupseerikouluun niin olen kai kykenevä tekemään myös itseäni koskevia päätöksiä.
Et sinä siellä kuitenkaan omia päätöksiä tehnyt vaan teit sitä mitä sinun käskettiin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18-vuotias on vielä teini. Ihminen alkaa oikeasti aikuistumaan vasta noin 25:en ikävuoden kohdalla.
18v on aikuinen. Ainakin minun nuoruudessani olivat.
Juridisesti 18v on aikuinen mutta käytännön elämässä ei vielä moneen vuoteen.
Olin aikuinen vasta vähän yli 30-vuotiaana. Itsetunto on kunnossa vasta nyt 50+
Vierailija kirjoitti:
Olin kahdeksantoistavuotiaana armeijassa. Jos kelpaan armeijaan ja reserviupseerikouluun niin olen kai kykenevä tekemään myös itseäni koskevia päätöksiä.
Armeijaan laitetaan teini-ikäisenä juuri siksi, että sen ikäiset eivät vielä osaa arvioida ja kyseenalaistaa asioita kuten aikuiset. Eihän armeijasta tulisi mitään jos sinne tulisi aikuisia miehiä, joilla on jo omat näkemykset ja älli päässä.
En ollut aikuinen enkä täysi-ikäinen, lukiota kävin.
Olin vain täysi-ikäinen, aikuistuin myöhemmin. Olin 18-vuotiaana ammattikoulun viimeistä luokkaa käyvä nuori nainen, jota kiinnosti biletys kavereiden kanssa ym. nuorten jutut.
Olin virallisesti täysi-ikäinen, mutta en päässyt edes omilla papereillani yökerhoon, koska olin ihan lapsen näköinen. Olin myös muuten lapsellinen.
Tein kyllä itseäni koskevat päätökset esimerkiksi opiskelusta, mutta asuin edelleen vanhempien luona.
Nuori ja lapsellinen mutta siinä mielessä aikuinen ettei ollut mitään ongelmia erottaa oikeaa väärästä. Ahneet möi persettä jo yläluokilla koulussa. Me oltiin lapsia, mutta jo silloin joukosta erottui näitä. Nämä ei olleet mitään suosituimpia tyttöjä. Koulumenestys oli huono ja luonne samoin. Nämä tytöt ei olleet normaaleja.
Olin ehkä aikuisempi kuin nyt melkein 50 vuotiaana. Olin ikäisekseni (sekä itseni että muiden mielestä) todella kypsä. Oman ikäiset tuntui lapsellisilta. Menin 16 vuotiaana töihin, ja muutin omilleni 17 vuotiaana, ja siitä lähtien olen elättänyt itseni (en seksityöllä...).
Olin aikuinen. Hoikka ja isorintainen. Hyvämuistinen, hyvä matikkapää, jaksoin opiskella pitkään. Pääsin lääkikseen. Minusta tuli isorintainen, reitevä lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kahdeksantoistavuotiaana armeijassa. Jos kelpaan armeijaan ja reserviupseerikouluun niin olen kai kykenevä tekemään myös itseäni koskevia päätöksiä.
Armeijaan laitetaan teini-ikäisenä juuri siksi, että sen ikäiset eivät vielä osaa arvioida ja kyseenalaistaa asioita kuten aikuiset. Eihän armeijasta tulisi mitään jos sinne tulisi aikuisia miehiä, joilla on jo omat näkemykset ja älli päässä.
Tämä on kyllä hyvä kommentti.
Olin jo lapsena varhaiskypsä ja 18-vuotiaana mielestäni täysin aikuinen. Asuin kyllä omillani ja hoidin asiani mutta nyt jälkikäteen mietittynä en mä mikään aikuinen todellakaan ollut. Tein tosi huonoja päätöksiä ja olisin tarvinnut aikuisen ihmisen tukea ja neuvoja. Valitettavasti ainoat elämässäni silloin olleet aikuiset olivat juuri noita nuoria saalistavia miehiä ja kadun syvästi että ajauduin sellaisten kanssa tekemisiin.
Miesten vika.