Lue keskustelun säännöt.
Miten lasta on tarkoitus kasvattaa, jos sanoittaminen ei tehoa?
Neuvokaa osaamatonta esikoisen äitiä. Miten lasta on tarkoitus kasvattaa, jos tilanteiden ja tunteiden sanoittaminen ei toimi tai tehoa? Ei, vaikka niitä olisi käyttänyt johdonmukaisesti aina.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Usein perhetyö keskittyy siihen miten sanoitusta voidaan tehostaa kuvakortteja käyttämällä. Esimerkiksi varhaiskasvatusyksiköissä työntekijöillä on aina kaulassa kuvakortit mistä lapsille näytetään tunteet.
Voi *piip* tätäkin.
Kyllä, meillä osataan puhua ja nykyaikaisesti sanoittaa asioita, mutta mitään helkkarin kuvakortteja ei ole koskaan tarvittu. Sanoittaminen on vain yksi puoli kommunikaatiota. On myös tilanteita, joissa vsnhempi kertoo mitä tehdään ja niin sitten tapahtuu, vaikkei se aina niin kivaa olisi. Kaikki ei aina ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäähyt ovat tehokas keino pienillä. Jos ei tottele niin joutuu jäähylle ja siellä ollaan niin kauan kunnes uhmakkuus häviää. Jäähyn voi lusia esimerkiksi penkillä istuen, nurkassa seisten tai vanhemman kädestä kiinni pitäen.
Yritäpä vaan jäähyä ja kadut 😈
T:👶🏻
Sanoittaminen, mitäköhän laulujen tekoa sekin tarkoittaa, ollaan niin kuin Väinämöinen lauletaan ja sanoitetaan lapset suohon ja totisesti niin tapahtuu, kohta ollaan suossa lasten kasvatuksessa. Tuntuu siltä että ne jotka keksivät näitä uusia kasvatustapoja ovat itse lapsettomia.
Tukkapölly, luunappi ja selkäsauna. Toimi -80 luvulle asti loistavasti ja toimii vieläkin. Nykyisin vaan joutuu varomaan ettei joku mulqvisti tee lasua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa.
Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys
Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin
Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle.
Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä
Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä.
Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.
Kerrotko, millä logiikalla omien tekojen seurausten opettaminen on pelolla kasvattamista? Pelolla kasvattamista olisi, että lapsi joutuisi pelkäämään vanhemman äkkinäisiä reaktioita. Mutta jos sille on etukäteen kerrottu, että jos teet A, seuraa Y, lapsi vain oppii elämän lainalaisuuksia. Lapsi oppii, että omilla teoilla on merkitystä sen suhteen, miten se oma elämä menee.
Toisekseen, me olemme eläimiä, ja oletko ikinä nähnyt, miten eläimet kasvattavat omia lapsiaan? Sorkalla ja kulmahampaalla. Jos lehmä ei tahdo enää vasikan imeä, se alkuun väistää ja lopulta tosiaan puskee ja potkii sitä pois. Koirat murahtavat ja näykkäävät jo ihan pieniä penikoitaan, jos nämä ovat nisällä liian rajusti.
Lapsi EI mene rikki siitä, että teoilla on seurauksia.
Se menee rikki, jos sille ei opeteta, miten maailmassa toimitaan, tai jos sitä rankaistaan mielivaltaisesti tai satunnaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On asioita mitkä aikuiset päättää. Joka asiaa ei kysellä lapselta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsen tunteiden sanoittaminen ei aina osu oikein, siksi se ei välttämättä ole viisasta. Esimerkiksi jos minä lapsena itkin jostain syystä, aikuinen olisi voinut arvata syyn aivan väärin. Muistan joskus itkeneeni, koska olin niin vihainen jostain. Jos joku olisi alkanut selittää ymmärtävänsä, että minulla oli nyt niin pettynyt tai paha mieli jostain, olisin ollut vielä vihaisempi.
Aikuisenakin saatan vaikkapa mieheni kanssa riidellessäni joskus harvoin pillahtaa itkuun aivan samasta syystä. En paisko tavaroita tai muutenkaan riehu, ja joskus tämä reaktio vain tulee. Onneksi mieheni ymmärtää tämän.
Tuota sanoittamista tullaan vielä pitämään pahimpana henkisenä väkivaltana, mitä vanhempi voi lapseen kohdistuu. Pahempaa se on kuin luunappi tai tukkapölly, että vanhempi kuvittelee tietävänsä, miltä toisesta tuntuu.
Äitini ei vielä nyt aikuisenakaan kykene ymmärtämään miltä minusta tuntuu, vaikka sanoittaisin sen sille oikein selvästi. Vähänkö olisin sekaisin päästäni, jos se olisi lapsena ollessani alkanut selittää minulle, että susta tuntuu nyt tältä ja siksi olet tuollainen.
Sanoittaminen perustuu sille jokseenkin harhaiselle ajatukselle, että kaikki ihmiset tunteet kaikissa tilanteissa samalla tavalla ja siksi äityli voi ihan hyvin kertoa lapselle, miltä siitä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kädetön av-mamma ei saa äpäräänsä kuriin. Mikä yllätys, not.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsen tunteiden sanoittaminen ei aina osu oikein, siksi se ei välttämättä ole viisasta. Esimerkiksi jos minä lapsena itkin jostain syystä, aikuinen olisi voinut arvata syyn aivan väärin. Muistan joskus itkeneeni, koska olin niin vihainen jostain. Jos joku olisi alkanut selittää ymmärtävänsä, että minulla oli nyt niin pettynyt tai paha mieli jostain, olisin ollut vielä vihaisempi.
Aikuisenakin saatan vaikkapa mieheni kanssa riidellessäni joskus harvoin pillahtaa itkuun aivan samasta syystä. En paisko tavaroita tai muutenkaan riehu, ja joskus tämä reaktio vain tulee. Onneksi mieheni ymmärtää tämän.
Eihän sen sanoittamisen ole tarkoitus olla ylitulkintaa, jossa jotenkin muka nähdään lapsen läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvatussa papunetistä, ei tarvitse kaikkea puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä kirjoja tunteiden sanoittamiseen liittyen:
Thomas Gordon: Toimiva perhe
Linda Adams: Ole paras itsesi
Chris Voss: Never split the difference
Nuo kaikki eivät ole lastenkasvatusoppaita, mutta kaikki opettavat suurin piirtein samoja tunteista puhumisen taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsen tunteiden sanoittaminen ei aina osu oikein, siksi se ei välttämättä ole viisasta. Esimerkiksi jos minä lapsena itkin jostain syystä, aikuinen olisi voinut arvata syyn aivan väärin. Muistan joskus itkeneeni, koska olin niin vihainen jostain. Jos joku olisi alkanut selittää ymmärtävänsä, että minulla oli nyt niin pettynyt tai paha mieli jostain, olisin ollut vielä vihaisempi.
Aikuisenakin saatan vaikkapa mieheni kanssa riidellessäni joskus harvoin pillahtaa itkuun aivan samasta syystä. En paisko tavaroita tai muutenkaan riehu, ja joskus tämä reaktio vain tulee. Onneksi mieheni ymmärtää tämän.
Tuota sanoittamista tullaan vielä pitämään pahimpana henkisenä väkivaltana, mitä vanhempi voi lapseen kohdistuu. Pahempaa se on kuin luunappi tai tukkapölly, että vanhempi kuvittelee tietävänsä, miltä toisesta tuntuu.
Äi
Aina kun tunteista puhutaan, voi tulla väärinkäsityksiä, mutta se ei tarkoita että niiden korjaaminen olisi mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin tunteille annetaan sanoja, kuten esineillekin. Toki tunnetasolla kehityksessä estynyt aikuinen ei kykene tähän, mutta terve kykenee riittävän hyvin. Eri asia on jäädä kaikesta jauhamaan ja jauhamaan ilman, että katkaisee tilanteet muuten. Eikä tunteita tarvitse sanella, vaan niitä voi ehdottaa ja kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsen tunteiden sanoittaminen ei aina osu oikein, siksi se ei välttämättä ole viisasta. Esimerkiksi jos minä lapsena itkin jostain syystä, aikuinen olisi voinut arvata syyn aivan väärin. Muistan joskus itkeneeni, koska olin niin vihainen jostain. Jos joku olisi alkanut selittää ymmärtävänsä, että minulla oli nyt niin pettynyt tai paha mieli jostain, olisin ollut vielä vihaisempi.
Aikuisenakin saatan vaikkapa mieheni kanssa riidellessäni joskus harvoin pillahtaa itkuun aivan samasta syystä. En paisko tavaroita tai muutenkaan riehu, ja joskus tämä reaktio vain tulee. Onneksi mieheni ymmärtää tämän.
Tuota sanoittamista tullaan vielä pitämään pahimpana henkisenä väkivaltana, mitä vanhempi voi lapseen kohdistuu. Pahempaa se on kuin luunappi tai tukkapölly, että vanhempi kuvittelee tietävänsä, miltä toisesta tuntuu.
Äi
Se nimenomaan ei perustu sellaiselle ajatukselle. Juuri sen vuoksi tunteista keskustellaan, että ilman sitä ei voi varmasti tietää miltä toisesta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsen tunteiden sanoittaminen ei aina osu oikein, siksi se ei välttämättä ole viisasta. Esimerkiksi jos minä lapsena itkin jostain syystä, aikuinen olisi voinut arvata syyn aivan väärin. Muistan joskus itkeneeni, koska olin niin vihainen jostain. Jos joku olisi alkanut selittää ymmärtävänsä, että minulla oli nyt niin pettynyt tai paha mieli jostain, olisin ollut vielä vihaisempi.
Aikuisenakin saatan vaikkapa mieheni kanssa riidellessäni joskus harvoin pillahtaa itkuun aivan samasta syystä. En paisko tavaroita tai muutenkaan riehu, ja joskus tämä reaktio vain tulee. Onneksi mieheni ymmärtää tämän.
Eihän sen sanoittamisen ole tarkoitus olla ylitulkintaa, jossa jotenkin muka nähdään lapsen läpi.
Ihan sama mitä sen on tarkoitus tai ei ole tarkoitus olla, silti siinä, että aikuinen päättää, että lapsesta nyt varmasti tuntuu siltä tai tältä, on suuri riski virhetulkintoihin.
Huomaa, että sanoittamista ei tarvitse käyttää koko ajan. Sitä on tarkoitus käyttää sellaisissa tilanteissa, jotka ovat jotenkin ongelmallisia omasta tai lapsen mielestä. Silloin kun kaikki ovat tyytyväisiä eikä kenelläkään ole erityisen paha mieli, voi puhua ihan tavalliseen tapaan eikä tarvitse miettiä tunteiden sanoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsen tunteiden sanoittaminen ei aina osu oikein, siksi se ei välttämättä ole viisasta. Esimerkiksi jos minä lapsena itkin jostain syystä, aikuinen olisi voinut arvata syyn aivan väärin. Muistan joskus itkeneeni, koska olin niin vihainen jostain. Jos joku olisi alkanut selittää ymmärtävänsä, että minulla oli nyt niin pettynyt tai paha mieli jostain, olisin ollut vielä vihaisempi.
Aikuisenakin saatan vaikkapa mieheni kanssa riidellessäni joskus harvoin pillahtaa itkuun aivan samasta syystä. En paisko tavaroita tai muutenkaan riehu, ja joskus tämä reaktio vain tulee. Onneksi mieheni ymmärtää tämän.
Eihän sen sanoittamisen ole tarkoitus olla ylitulkintaa, jossa jotenkin muka nähdään lapsen läpi.
Ihan sama mitä sen on tarkoitus tai ei ole tarkoitus olla, silti siinä, että
Aivan sama riski on silloin, kun puhutaan jostain muusta aiheesta eikä tunteista. Silti emme ajattele, että mistään asiasta ei kannata puhua, koska joku voi käsittää jotain väärin.
Ottakaa ihan rennosti vain, kyllä minä sitten sanoitan ja opetan sen, mikä kotona jäi kätilön jäljiltä tekemättä.
T. Siperia, lapsesi ensimmäisen TET-, harjoittelu- ja työpaikan perehdyttäjä
Tuo lapsen tunteiden sanoittaminen ei aina osu oikein, siksi se ei välttämättä ole viisasta. Esimerkiksi jos minä lapsena itkin jostain syystä, aikuinen olisi voinut arvata syyn aivan väärin. Muistan joskus itkeneeni, koska olin niin vihainen jostain. Jos joku olisi alkanut selittää ymmärtävänsä, että minulla oli nyt niin pettynyt tai paha mieli jostain, olisin ollut vielä vihaisempi.
Aikuisenakin saatan vaikkapa mieheni kanssa riidellessäni joskus harvoin pillahtaa itkuun aivan samasta syystä. En paisko tavaroita tai muutenkaan riehu, ja joskus tämä reaktio vain tulee. Onneksi mieheni ymmärtää tämän.