Lue keskustelun säännöt.
Koska itkit viimeksi - miksi?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
7-vuotiaana kun sattui.
Siis vuonna 1989.
Se lääkäriasema minkälie mainos jossa lauletaan täydellisestä elämästä joka on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita saa mut itkemään joka ikinen kerta.
Ei ole vielä onnea näkynyt eikä täydellistä elämääkään.
No just äsken itkin sohvalla yksin, kun mies lähtee huomenna aamulla töihin ja jättää mut yksin vauvan kanssa!
Ja aamulla itkin monta tuntia tätä väsymystä kun edes viikonlopulla ei saa nukkua kunnolla kun pitää herätä ysiltä imettään. Mies ei osaa yöllä kunnolla ruokkia vauvaa pullolla, kun noin aikasin halua ruokaa aamulla.
Ja eilen itkin kun mies haki sushia ja otti itelleen raakasta kalasta nigirejä vaikka tietää etten saa niitä syödä listeriariskin vuoksi. Musta todella tyhmää ja ajattelematonta mut mun mies on.
Taas alkaa itkettää kun ajattelen mitä kaikkea joudun käydä läpi.
En muista koska viimeksi itkin ns. syystä, mutta aina välillä ennen menkkoja muutun itkuherkäksi. Ei siis mitään sellaista ilman syytä itkemistä, mutta jotkut ihan tyhmätkin jutut saattavat alkaa itkettämään ja liikutun herkästi. Kerran esim. täällä luin jotain parisuhdekeskustelua ja siellä leski kirjoitti jotenkin niin koskettavasti edemenneestä puolisostaan, että suunnilleen huutoitkin. Tuon jälkeen olen muutaman kerran miettinyt, että olenko maailman ainoa ihminen joka on liikuttunut vauva-palstasta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään, aikaisemmin päivällä. Sain tiedon, että isoäiti kuoli, oli iäkäs. Äitini menehtyi pari vuotta sitten äkilliseen järkyttävään sairauteen, taudinkuva oli raju. Äidin kuoleman todistin itse, nukkui rauhallisesti ja kauniisti pois. Rakas äiti. Ennen kuolemaansa käytiin katsomassa äidin äitiä, äiti oli jo tosi huonossa kunnossa, äitinsä vielä varsin virkeä, muisti jopa minut, joskin pikkutyttönä. Äiti oli tolaltaan ja meinasi itkeä kuin pieni tyttö halatessaan muistisairasta äitiään. Tapaaminen oli tosi tärkeä, ja onneksi kävimme, koska äiti kuoli kahden kuukauden kuluttua. Veljensä piti hienotunteisesti rauhoitella tilannetta. Isoäiti hyvästeli kyyneleet silmissä erityisesti minut, mutta ei aivan tajunnut, että äiti oli vakavasti sairas. Isoäidin kuolemasta kuulin äidin veljiltä. Tiedän, että äitini olisi ollut suunniltaan surusta. Vaikea ajatella, että hän olisi vielä elossa, sairauden invalidisoimana ja sydän murtuneena. Taisin itkeä kuolleen äitini puolesta.
Ihana ketju, kiitos tästä!
Laittoi miettimään, että enpä ole pitkään aikaan itkenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm... Ei varmaan oo viimeisin mut yllättävin ja suht lähiaikoina tapahtunut. Oon tänä vuonna tavannut deittisivuilta mukavan miehen. Ollaan oltu suht kaveritasolla tähän asti. Istuin bussissa ja kuuntelin Viivin kappaletta "Aina". Yhtäkkiä aloin vaan itkemään ku aloin miettimään tilannetta et jos tälle miehelle kävisi jotain ja joutuisin luopumaan hänestä. Tulin siitä tosi surulliseksi ja siitä itku (enkä ikinä normaalisti kyynelehti julkisilla paikoilla). N
Pari tuntia sitten jollekin mainokselle, kun siinä oli onnellisia ihmisiä. Kateeksi käy. Itken nykyään lähes päivittäin. Enimmäkseen lapsettomuutta, miehen sisäänpäinkääntyneisyyttä, vanhenevia vanhempia, heikkoja työnäkymiä jne. Vaihdevuodet varmasti alkamassa myös.