Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti 

Ahaa, okei. Eli velat ovat huolenkantajia ja stressaajia. Sen takia siis he yrittävät minimoida omasta elämästään huolta tai stressiä aiheuttavat tekijät. Onhan tuokin yksi keino ratkaista omat ylitunnollisuus- ja riittämättömyysongelmansa. Ehkä kuitenkin kannattaisi yrittää päästä noista yli ja hakeutua mieluummin vaikka terapiaan. Eihän noiden vaikutus kutienkaan pelkästään lapsikysymykseen rajoitu, vaan voi vaikeuttaa elämää monilla muillakin alueilla. 

Miksi sinulle on niin tärkeää että kaikki hankkisivat lapsia? Miten voi risoa toisten vapaaehtoinen lapsettomuus noin paljon?

Ei minua riso. Eikä minulle ole lainkaan tärkeää, että kaikilla olisi lapsia. Yritän vain ymmärtää, mikä tässä vela-jutussa oikein on takana. Tuo oli minulle uusi asia, että se johtuisi voimakkaasta etukäteen huolehtimisesta ja stressaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki velat ovat kusipäisiä tosikkoja? 

Eivät minun tuntemani 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun velat eivät halua yhtäkään vuotta sellaista elämää, ihan sama miten ohimenevä jakso se on. Eikä velat halua olla äitejä minkään ikäisille lapsille. Lapsista on aina huolta, se muoto vaan muuttuu. On varmasti paljon iloakin, mutta vela osaa arvioida omalla kohdallaan niitä miinuspuolia olevan plussapuolia enemmän. Simple as that.

No eikä ole aina huolta. Mitä höpöjä taas. Ei äitiys nyt koko elämää määritä, ainakin minulla on elämässä paljon kaikkea muutakin. Nautin myös äitiydestä, ja se oli aikoinaan itselleni oma valinta. Ymmärrän kyllä, jos se kaikille ei ole, mutta ei tarvitse sentään kärjistää asioita. Puolin ja toisin. Nykyään nautin mummoudesta ilman mitään huolen häivää. 

Et sinä voi toisten puolesta puhua, jokainen

Siinä alkuperäisessä kommentissa ei puhuttu kenenkään muun puolesta, vaan yritettiin nimenomaan avata miten vela saattaa asiat kokea.

Vierailija kirjoitti:

Ap on alistettu ajatukseen, että pitää tehdä ja sietää asioita, joista ei nauti ja joita ei halua. Otatko kakkoseenkin vain siksi, että miehesi mielestä "kaikkea pitää kokeilla", "eihän se kestä kuin hetken", "voit miellyttää toista, vaikka et itse siitä pidä", jne.? Kuule kun elämässä ei tarvitse sietää kakkalapsia, eikä kakkapanoja. Jatkaa vaan omaa elämäänsä ja antaa muiden hoitaa kakkelit.

Tää oli kyllä nyt aivan älytön puheenvuoro, eikä liity aiheeseen mitenkään. Eikä hän osannut edes vastata APlle. 

Ps kaikki miehet ei halua kakkareikää panna.

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki velat ovat kusipäisiä tosikkoja? 

Jos sinulta kyseenalaistettaisiin joka käänteessä jotain merkittävää päätöstäsi elämässä, niin saattaisi olla, että vastaukset alkaisi olla lyhyempiä ja töksähtävämpiä ajan kanssa.

Totta! Tapahtuuko sitä paljon, vielä nykyaikanakin? Kiitos asiallisesta vastauksesta ja pahoitteluni typerästä kysymyksestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti 

Ahaa, okei. Eli velat ovat huolenkantajia ja stressaajia. Sen takia siis he yrittävät minimoida omasta elämästään huolta tai stressiä aiheuttavat tekijät. Onhan tuokin yksi keino ratkaista omat ylitunnollisuus- ja riittämättömyysongelmansa. Ehkä kuitenkin kannattaisi yrittää päästä noista yli ja hakeutua mieluummin vaikka terapiaan. Eihän noiden vaikutus kutienkaan pelkästään lapsikysymykseen rajoitu, vaan voi vaikeuttaa elämää monilla muillakin alueilla. 

Miksi sinulle on niin tärkeää että kaikki hankkisivat lapsia? Miten voi risoa toisten vapaaehtoinen lapsettomuus noin paljon?

Ei minua riso. Eikä minulle ole lainkaan tärkeää, että kaikilla olisi lapsia. Yritän vain ymmärtää, mikä tässä vela-jutussa oikein on takana. Tuo oli minulle uusi asia, e

Siinä on takana varmaan niin monta asiaa kun on velojakin. Ei kaikki tee niitä lapsiakaan samasta syystä. Tai siis periaatteessa tekee. Ero on siinä, että jos velalta kysyy, miksei tee lapsia, vastaus on "en halua", mutta se ei ole riittävä vastaus, joten aletaan tentata lisää. Ja jos vanhemmalta kysyy miksi hankki lapsia, "minä halusin" on jotenkin nolo tai itsekäs vastaus, joten kierrellään ja kaarrellaan ummet ja lammet siitä kuinka elämän merkitys on nyt suurempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti 

Ahaa, okei. Eli velat ovat huolenkantajia ja stressaajia. Sen takia siis he yrittävät minimoida omasta elämästään huolta tai stressiä aiheuttavat tekijät. Onhan tuokin yksi keino ratkaista omat ylitunnollisuus- ja riittämättömyysongelmansa. Ehkä kuitenkin kannattaisi yrittää päästä noista yli ja hakeutua mieluummin vaikka terapiaan. Eihän noiden vaikutus kutienkaan pelkästään lapsikysymykseen rajoitu, vaan voi vaikeuttaa elämää monilla muillakin alueilla. 

Miksi sinulle on niin tärkeää että kaikki hankkisivat lapsia? Miten voi risoa toisten vapaaehtoinen lapsettomuus noin paljon?

Ei minua riso. Eikä minulle ole lainkaan tärkeää, että kaikilla olisi lapsia. Yritän vain ymmärtää, mikä tässä vela-jutussa oikein on takana. Tuo oli minulle uusi asia, e

Voi pyhä yksinkertaisuus. Eihän se nyt tietenkään kaikilla siitä johdu. Kaikki nyt yksinkertaisesti eivät vain halua lapsia, ei siinä ole sen ihmeempää. Eivät vain tahdo. Se on ihan yhtä ymmärrettävää kuin se, että jotkut tahtovat lapsia. Ihmiset ovat erilaisia ja haluavat eri asioita elämässä. Ei tämä niin vaikeaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei minua riso. Eikä minulle ole lainkaan tärkeää, että kaikilla olisi lapsia. Yritän vain ymmärtää, mikä tässä vela-jutussa oikein on takana. Tuo oli minulle uusi asia, että se johtuisi voimakkaasta etukäteen huolehtimisesta ja stressaamisesta.

Ei kai siinä takana ole mitään sen ihmeellisempää kuin niilläkään jotka haluavat lapsia. Nykyään ihmisillä on onneksi vapaus valita, eikä tarvitse väkisin saada lapsia. Luuletko että kaikki ihmiset ovat aina halunneet lapsia ihmiskunnan historian aikana? Niitä on vain tullut, halusit tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun velat eivät halua yhtäkään vuotta sellaista elämää, ihan sama miten ohimenevä jakso se on. Eikä velat halua olla äitejä minkään ikäisille lapsille. Lapsista on aina huolta, se muoto vaan muuttuu. On varmasti paljon iloakin, mutta vela osaa arvioida omalla kohdallaan niitä miinuspuolia olevan plussapuolia enemmän. Simple as that.

No eikä ole aina huolta. Mitä höpöjä taas. Ei äitiys nyt koko elämää määritä, ainakin minulla on elämässä paljon kaikkea muutakin. Nautin myös äitiydestä, ja se oli aikoinaan itselleni oma valinta. Ymmärrän kyllä, jos se kaikille ei ole, mutta ei tarvitse sentään kärjistää asioita. Puolin ja toisin. Nykyään nautin mummoudesta ilman mitään huolen häivää. 

Et sinä voi toisten puolesta puhua, jokainen kokee eri tavalla asiat. Moni vela tunnistaa olevan

Ahdistus ja huolet kuuluvat elämään. Nykyään heittäydytään työkyvyttömäksikin elämän normaaleista tunteista. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Miten ihmeessä voit verrata tuota siihen, että vela EI HALUA lapsia kun sinä haluat? Velan elämään ei astuisi mikään onnellisuus lapsia hankkimalla, mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Lopeta valehtelu. Vanhemmaksi tullut ei voi koskaan tietää miltä tuntuu olla vapaaehtoisesti lapseton. Se että on ollut 20/30 veenä lapseTON, on ihan eri asia. Et tiedä mistä edes puhut. Jos tietäisit edes perusasiat, et kirjoittaisi tällaista tuubaa tänne.

Tosiaan ärsyttää nämä kommentit ettei velat tiedä mitä onni on ilman lasta. 

Tiedättekö kuinka paljon perheellisillä on kärsimystä ja huolta vrt se onni? Jos lapsi on sairas,sairastuu itse,tulee toimeentulon kanssa ongelmia,,jää yksinhuoltajaksi tms.

Esim murrosikäisen yh, kuinkahan paljon perhe elämän onnea hänellä on? 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Se että on ollut lapseton ennen lasten saamista ei tuo ymmärrystä vapaaehtoisesti lapsettoman elämään. Eikä kukaan ylipäätään voi täysin ymmärtää toisen kokemusmaailmaa, me kaikki koemme asiat eri tavalla. Äitinä et voi tietää miten toinen äiti kokee vaikka eläisittekin samanlaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, kuinka monta ihmisenalkua nämäkin "velanaiset" ovat tuhonneet omaan kohtuunsa. Vela-ideologia äärimmilleen vietynä on luonnoton kuoleman kultti.

Luonto kiittää, yhteiskunta kiittää ja syntymättömät lapset kiittää :)

Itse en halunnut syntyä. En aio tehdä samaa pahaa tekoa kuin äitini. Äidit synnyttävät lapsia kärsimään ja kuolemaan. Eivät kysy, että haluatkos kuolla yksin joskus sadan vuoden kuluttua. Ei kiitos, en halua kuolla, joten miksi synnytit minut? En aio synnyttää lasta ja jättää sitä yksin kuolemaan.

 

Ajatuksesi on esimerkki nykyajan nurinkurisesta ja sairaasta ajattelutavasta. Että elämä on hirveää, ja abortti kiitoksen arvoinen asia. 

Surullista että tällaiset kyyniset, irvokkaat ja anti-kristilliset näkemykset on niin tavallisia

Sinä taas olet esimerkki siitä kuinka vähän empatiaa nyky-yhteiskunnassa saavat osakseen kärsimystä kokeneet ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Lopeta valehtelu. Vanhemmaksi tullut ei voi koskaan tietää miltä tuntuu olla vapaaehtoisesti lapseton. Se että on ollut 20/30 veenä lapseTON, on ihan eri asia. Et tiedä mistä edes puhut. Jos tietäisit edes perusasiat, et kirjoittaisi tällaista tuubaa tänne.

Olen eri. Millä tavalla se on eri asia? Miltä se tuntuu? Kerro lisää. 

Minä olen ajat sitten ilmoittanut ystävilleni että en halua lapsia. Onneksi he eivät tästä mitään jankkaa, vaan ymmärtävät että ihmiset haluavat eri asioita. Pidän kyllä heidän lapsistaan. 

Vela

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten kanssa taaksepäin katsottuna vaipparalli ja uhmaikä varmasti vaikuttaa lyhyeltä vaiheelta, mutta reaaliajassa vastoin tahtoa koettuna se on todella pitkä aika. Siihen päälle vielä raskausaika riskeineen, vanhemman velvollisuudet lasten harrastuksissa ja murrosiän ongelmat, niin puhutaankin jo - ylläri - parin vuosikymmenen raskaasta elämänvaiheesta.

No voihan se viimeinen 10 minuuttia siellä tunnilla istumisessa tuntua ikuisuudelta, mutta se ei silti ole sitä. En tiedä kuinka monta tuntia, ihmiset kuvittelevat, että sitä vaippaa vaihdetaan päivässä, mutta ei se nyt oikeasti vie kuin hyvin pienen hetken. Vähän vanhempana moni lapsi osaa jopa itse ottaa sen oman vaipan pois, Kaikkien elämässä on raskaita vaiheita, mutta jossain vaiheessa ne omat lapset muuttuvat myös avuksi. He auttavat tiskien kanssa, vievät roskiksia, ulkoiluttavat koiraa, kantavat kauppakasseja jne. Riippuu siitä mihin heidät opettaa. Monella lapsella ei ole mitään suuria murrosiän ongelmia. Eikä monella lapsella ole mitään ihmeellisiä harrastuksia, jotka vaativat vanhemmilta kauheasti. Tosin on paljon vanhempia, joista on oikeasti kivaa olla mukana niissä lasten harrastuksissa. Ihan se perus mokkapalojen leipominen ei ole mikään rangaistus, heille jotka rakastavat leipomista.

Minä en suosittele kenellekään hankkimaan lapsia, jos ei niitä halua, mutta ei se elämä nyt mitään kärsimystä ole lastenkaan kanssa. Eikä joku vaipanvaihto ole mitään verrattuna, vaikka johonkin kiusatuksi joutumisen raskauteen. Minulla on paljon todella ihania muistoja asioihin, joita en olisi koskaan tehnyt ilman lapsia. Esimerkiksi moni jotenkin haukkuu sen leikkipuistossa olemisen, mutta jos siellä on samanhenkinen äiti, niiden omien lastensa kanssa, niin se on oikeasti oikein mukavaa istua siellä puistossa ja keskustella henkeviä ehkä jopa tunteja. Eikä kummakaan ole kiire  ja seuraavana päivänä voi jatkaa vielä siitä mihin jutut jäi.

Vierailija kirjoitti:

Velana en ymmärrä, miksi lapsia hankkineita kiinnostaa niin paljon meidän velojen valinnat. Itse tykkään lapsista, mutta vaaka on nyt kääntynyt niin, että on siinä kuitenkin liikaa negatiivisia puolia. En halua olla raskaana enkä synnyttää. Isän roolin olisin voinut ottaa, mutta näin naisena se nyt ei vaan onnistu. Elämä on hyvää ilman lapsia, en sitä ruljanssia kaipaa mitä lapsien kanssa on. 

Misery loves company.

Onnelliset velat herättävät kateutta ja katkeruutta.

Moni tajuaa aivan liian myöhään että lisääntyminen olikin valinta. Ei pakko. Tehtiin lapset koska "ne vain tuli", "hupsista", "se oli silloin sitä aikaa" jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki velat ovat kusipäisiä tosikkoja? 

Jos sinulta kyseenalaistettaisiin joka käänteessä jotain merkittävää päätöstäsi elämässä, niin saattaisi olla, että vastaukset alkaisi olla lyhyempiä ja töksähtävämpiä ajan kanssa.

Totta! Tapahtuuko sitä paljon, vielä nykyaikanakin? Kiitos asiallisesta vastauksesta ja pahoitteluni typerästä kysymyksestäni.

Tapahtuu valitettavasti. Varsinkin ennen kuin täyttää 35 saa kuulla joka käänteessä, kuinka "vielä sinä muutat mielesi, odotahan vain". Ja samaa mieltä on myös lainsäädäntö, koska nainen saa laittaa putket poikki lain mukaan vasta kun on täyttänyt 30, ja usein silloinkin vela naisilla on vielä kokemus, että saa käydä läpi useamman lääkärin, koska lääkäri "ei halua kontolleen sitä jos muutat mielesi". Lisäksi tätä tapahtuu ihan kahvipöytäkeskusteluissa; jos kysytään onko lapsia ja vastaa ei, niin järjettömän moni jatkaa yhtään ajattelematta "miksei?". Ja jos vastaus ei ole traaginen itku tahattomasta lapsettomuudesta, niin niitä kysymyksiä vain jatketaan ja torjutaan ihan kahvipöytäkeskustelu-hengessä: "no niin minäkin sinun ikäisenä ajattelin" "ei kannata aina ajatella pahimpia skenaarioita" "se on ihan eri asia kuin lapset on omia" tai Ap:n klassikko "se pikkulapsi-aika kestää vain hetken". Valtaosalta ihmisiä tuntuu puuttuvan ne alkeelliset käytöstavat, ettei lähde kyseenalaistamaan tätä. En minäkään töksäytä "miksi?" jos joku kertoo olevansa raskaana.