Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos Etelänapa on liian vaikea vertaus, niin muutetaan se vaikka Grönlanniksi. Sielläkin on kylmä ja silti monet haluavat asua siellä.

Mietipä nyt miltä tuntuisi, kun jossain vaiheessa elämää sinulta alettaisiin jokaisissa sukujuhlissa kysellä, että milloinkas sinä aiot muuttaa Grönlantiin tai eikö nyt todella olisi jo aika muuttaa Grönlantiin. Ja kun sanot ettet halua, joudut joka kerta selittämään miksi et halua. Ja luonnollisesti kärsit työmarkkinoilla pari ensimmäitä vuosikymmentä siitä, että olet potentiaalinen Grönlantiin muuttaja, vaikka olisitkin sataprosenttisen varma ettet milloinkaan ole muuttamassa.

Huoh. Et selvästi ymmärtänyt pointtia. Ja nuo  vertaukset muuttamisesta ihmeellisiin paikkoihin on niin monta kertaa kuultu ennenkin. Mikset voi käyttää jotain normaalimpaa vertausta vaikka sen kesämökin hankkiminen? Kyllä ihmiset ymmärtää ette

Miksi et voi ymmärtää toisten ihmisten tekemiä vertauksia? Onko sinulla tyypillinen vanhemman kontrollineuroosi? Vain sinun esittämät vertaukset ja ilmaukset ovat hyväksyttyjä?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aikaisemmin oli helpompaa, kun näitä asioita ei sen kummemmin pohdittu. Naimisiin meno oli naiselle elämän päämäärä yleensä jo ihan oman hengissä selviämisen vuoksi, ja lapsia vain tuli. En sano, että ennen olisi ollut paremmin, vaikka siltä osin oli helpompaa, ettei noita asioita tullut mieleenkään kyseenalaistaa. 

Nykyään onneksi on mahdollisuus kuunnella itseään, myös naisella, eikä vain lampaana joutua naimisiin ja hankkimaan lapsia.

 

Mummoni, 5 lapsen äiti, sanat: Ei ennenkään lapsia haluttu, niitä vain tuli.

Minun mummoni taas oli pelottavan tuntuinen ihminen, jota välttelin jo lapsena. Sittemmin aikuisena kuulinkin hänet hyvin tunteneelta ihmiseltä, että mummoni ei ollut ikinä pitänyt lapsista. Kyllä se hänestä välittyi.

Ei minua kiinnosta kenenkään lapsettomuus ja elämänvalinnat, mutta monesti jutellessa tulee höpötettyä kaikkea. Kerran kysyin työkaverilta, että onko hänellä lapsia, ja hän vastasi, ettei ole. Sanoin okei ja vaihdoin puheenaihetta. 

Itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että hän suuttui kysymyksestä. Tarkoitushan ei ollut loukata vaan vain jutella. Monelle perhe ja lapset ovat aika neutraali puheenaihe, josta saa helposti lisää juteltavaa. Vähän sama kuin joku kysyisi tuletko töihin autolla? Mulla ei ole autoa. Voinko suuttua kysymyksestä? En usko, että työkaveria oikeasti edes kiinnostaisi millainen auto mulla on, kunhan juttelee. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aikaisemmin oli helpompaa, kun näitä asioita ei sen kummemmin pohdittu. Naimisiin meno oli naiselle elämän päämäärä yleensä jo ihan oman hengissä selviämisen vuoksi, ja lapsia vain tuli. En sano, että ennen olisi ollut paremmin, vaikka siltä osin oli helpompaa, ettei noita asioita tullut mieleenkään kyseenalaistaa. 

Onneksi joku ymmärsi kyseenalaistaa jossain vaiheessa ja nainenkin on saanut ihmisoikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatusvastuu ja moraalinen vastuu jopa lapsen menestyksestä on aina vanhemmilla, vaikka lapsi on aikuinen. Ja sen jälkeen lapsenlapset sun muut. Sitten mukaan ei-toivotut vävyt ja miniät sun muut sotkemaan kuvioita.

Eli sinä siis koet, että sinun vanhemmillasi on sinusta ja sinun _menestyksestäsi_ yhä moraalinen vastuu? Sääliksi käy vanhempiasi, kun noin ovat kasvatustyössään epäonnistuneet. Mitäpä jos vähitellen kasvaisit aikuiseksi ja ottaisit ihan itse vastuun itsestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta kenenkään lapsettomuus ja elämänvalinnat, mutta monesti jutellessa tulee höpötettyä kaikkea. Kerran kysyin työkaverilta, että onko hänellä lapsia, ja hän vastasi, ettei ole. Sanoin okei ja vaihdoin puheenaihetta. 

Itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että hän suuttui kysymyksestä. Tarkoitushan ei ollut loukata vaan vain jutella. Monelle perhe ja lapset ovat aika neutraali puheenaihe, josta saa helposti lisää juteltavaa. Vähän sama kuin joku kysyisi tuletko töihin autolla? Mulla ei ole autoa. Voinko suuttua kysymyksestä? En usko, että työkaveria oikeasti edes kiinnostaisi millainen auto mulla on, kunhan juttelee. 

Opettele käyttäytymään paremmin. Mokasit.

Vierailija kirjoitti:

En halua seurata kenenkään elämää.

Ei kenenkään? Katsotko sarjoja, elokuvia, tai luetko lehtiä, kirjoja, uutisia? Näetkö sukulaisia, kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.

Koira ja lapsi sitovat eri tavalla. Koiran voi jättää kotiin työpäivän ja kauppareissun ajaksi, lasta ei voi. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joita lapsen kanssa ei voi. Kiinnostuksen kohteet ajanvietolle ovat erilaisia.

Ja taas. Tässä taas näkemys että se lapsi on aina pikkulapsi. Toisekseen pienet lapset on esimerkiksi päiväkodissa. Koiraa harva vie päivähoitoon. 

Juu, eikä pieni lapsi ole pieni kuin lyhyen ajan. Jos otat koiran, se vaatii seuraa, ulkoiluttamista ja ruokkimista ainakin 10-15 vuotta, joskus pitempäänk

Missä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aikaisemmin oli helpompaa, kun näitä asioita ei sen kummemmin pohdittu. Naimisiin meno oli naiselle elämän päämäärä yleensä jo ihan oman hengissä selviämisen vuoksi, ja lapsia vain tuli. En sano, että ennen olisi ollut paremmin, vaikka siltä osin oli helpompaa, ettei noita asioita tullut mieleenkään kyseenalaistaa. 

Onneksi joku ymmärsi kyseenalaistaa jossain vaiheessa ja nainenkin on saanut ihmisoikeudet.

Miksi lapsettomuus olisi naisen ihmisoikeus? Itse olen kyllä hartaasti toivonut jokaista lastani, sillä kärsin pitkään lapsettumuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta kenenkään lapsettomuus ja elämänvalinnat, mutta monesti jutellessa tulee höpötettyä kaikkea. Kerran kysyin työkaverilta, että onko hänellä lapsia, ja hän vastasi, ettei ole. Sanoin okei ja vaihdoin puheenaihetta. 

Itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että hän suuttui kysymyksestä. Tarkoitushan ei ollut loukata vaan vain jutella. Monelle perhe ja lapset ovat aika neutraali puheenaihe, josta saa helposti lisää juteltavaa. Vähän sama kuin joku kysyisi tuletko töihin autolla? Mulla ei ole autoa. Voinko suuttua kysymyksestä? En usko, että työkaveria oikeasti edes kiinnostaisi millainen auto mulla on, kunhan juttelee. 

Ehkä työkaverisi onkin lapseton, mutta tahattomasti? Sitten sellainen kysymys loukkaa, vaikka ei olisi tarkoituskaan. 

Moni on sanonut, että lapset kannattaa tehdä nuorena, niin saa keski-iässä olla kahdestaan. Jaa, tunnen yhden 60v joka asuu vielä kotona (vanhempien luona). Ja miksi yleensä tehdä/saada lapsia jos haluaa olla kahdestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aikaisemmin oli helpompaa, kun näitä asioita ei sen kummemmin pohdittu. Naimisiin meno oli naiselle elämän päämäärä yleensä jo ihan oman hengissä selviämisen vuoksi, ja lapsia vain tuli. En sano, että ennen olisi ollut paremmin, vaikka siltä osin oli helpompaa, ettei noita asioita tullut mieleenkään kyseenalaistaa. 

Onneksi joku ymmärsi kyseenalaistaa jossain vaiheessa ja nainenkin on saanut ihmisoikeudet.

Miksi lapsettomuus olisi naisen ihmisoikeus? Itse olen kyllä hartaasti toivonut jokaista lastani, sillä kärsin pitkään lapsettumuudesta. 

No totta helvetissä on ihmisoikeus itse päättää haluaako yrittää lasta vaiko ei.

Vierailija kirjoitti:

Näin vapaaehtoisesti lapsettomana olen nyt tämänkin keskustelun perusteella päättänyt, että alan käyttäytyä kuten nämä tietyt äidit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten itsemääräämisoikeutta tai muuten haluavat jatkuvasti kertoa, miten heidän omat elämänratkaisunsa ovat parhaita. 

Toisin sanoen alan kyseenalaistaa toisten ihmisten lastenhankkimisaikeita jatkuvasti. Erityisesti ajattelin keskittyä erilaisiin sukujuhliin, myös häihin ja kastajaisiin.

Tässä velabingon fraasit käännettynä toisin päin:

"Joko olet alkanut katua lapsiasi?

"Vielä mielesi muuttuu - voit vielä tehdä abortin."

"Joko olet jo harkinnut että annat lapsesi lastensuojeluun?"

"Et tunne koskaan oikeaa rakkautta koska puolison ja sinun väliin tulee kolmas pyörä."

"Haluat lapsen? Oletko tosissasi?"

"Miksi vihaat vapauttasi koska lapsen hankkimalla et voi enää olla vapaa?"

"Miten aiot säästää vanhoille päiville kun saat lapsia jotka maksavat X sataa tuhatta euroa?"

Onko tällaisten kysely kohteliasta? Ei ole. Juuri yhtä idioottimaisen kuvan antaa ihmisestä kun ne huutelee veloille näitä "et ole normaali!", "sinä kadut vielä!!?" "Öyh öyh öyh!!" kommentteja 🤢🤮 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aikaisemmin oli helpompaa, kun näitä asioita ei sen kummemmin pohdittu. Naimisiin meno oli naiselle elämän päämäärä yleensä jo ihan oman hengissä selviämisen vuoksi, ja lapsia vain tuli. En sano, että ennen olisi ollut paremmin, vaikka siltä osin oli helpompaa, ettei noita asioita tullut mieleenkään kyseenalaistaa. 

Onneksi joku ymmärsi kyseenalaistaa jossain vaiheessa ja nainenkin on saanut ihmisoikeudet.

Miksi lapsettomuus olisi naisen ihmisoikeus? Itse olen kyllä hartaasti toivonut jokaista lastani, sillä kärsin pitkään lapsettumuudesta. 

Eli kaikki naiset ovat kuin sinä? Ihan just ja  sataprosenttisesti?? 

Syvä huokaus. Ei näiden kanssa voi keskustella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aikaisemmin oli helpompaa, kun näitä asioita ei sen kummemmin pohdittu. Naimisiin meno oli naiselle elämän päämäärä yleensä jo ihan oman hengissä selviämisen vuoksi, ja lapsia vain tuli. En sano, että ennen olisi ollut paremmin, vaikka siltä osin oli helpompaa, ettei noita asioita tullut mieleenkään kyseenalaistaa. 

Onneksi joku ymmärsi kyseenalaistaa jossain vaiheessa ja nainenkin on saanut ihmisoikeudet.

Miksi lapsettomuus olisi naisen ihmisoikeus? Itse olen kyllä hartaasti toivonut jokaista lastani, sillä kärsin pitkään lapsettumuudesta. 

Miksi autottomuus olisi miehen ihmisoikeus? Itse olen kyllä hartaasti toivonut jokaista autoani, sillä kärsin pitkään autottomuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta kenenkään lapsettomuus ja elämänvalinnat, mutta monesti jutellessa tulee höpötettyä kaikkea. Kerran kysyin työkaverilta, että onko hänellä lapsia, ja hän vastasi, ettei ole. Sanoin okei ja vaihdoin puheenaihetta. 

Itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että hän suuttui kysymyksestä. Tarkoitushan ei ollut loukata vaan vain jutella. Monelle perhe ja lapset ovat aika neutraali puheenaihe, josta saa helposti lisää juteltavaa. Vähän sama kuin joku kysyisi tuletko töihin autolla? Mulla ei ole autoa. Voinko suuttua kysymyksestä? En usko, että työkaveria oikeasti edes kiinnostaisi millainen auto mulla on, kunhan juttelee. 

Opettele käyttäytymään paremmin. Mokasit.

En mokannut mitenkään. Se on täysin neutraali kysymys. Minulla on itselläni jopa pitkä lapsettomuustausta eli ymmärrän senkin puolen. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.

Koiran saa laitettua maksulliseen koirahoitolaan reissujen ajaksi. Lapsihoitolaa ei taida olla eikä päiväkotiinkaan voi vielä viikoksi. Tässä syy miksi lapsi sitoisi ainakin minua enemmän. Koira makoilee myös tyytyväisenä vieressäni jos olen väsynyt. Lapselle pitää olla koko ajan läsnä tai hän on pahan teossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta kenenkään lapsettomuus ja elämänvalinnat, mutta monesti jutellessa tulee höpötettyä kaikkea. Kerran kysyin työkaverilta, että onko hänellä lapsia, ja hän vastasi, ettei ole. Sanoin okei ja vaihdoin puheenaihetta. 

Itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että hän suuttui kysymyksestä. Tarkoitushan ei ollut loukata vaan vain jutella. Monelle perhe ja lapset ovat aika neutraali puheenaihe, josta saa helposti lisää juteltavaa. Vähän sama kuin joku kysyisi tuletko töihin autolla? Mulla ei ole autoa. Voinko suuttua kysymyksestä? En usko, että työkaveria oikeasti edes kiinnostaisi millainen auto mulla on, kunhan juttelee. 

Lapsikysymys ei ole neutraali niille, jotka ovat tahdottaan lapsettomia. Vapaaehtoisesti lapseton ihminen tuskin suuttuisi, jos et jatkanut tivaamalla häneltä perusteluita. Sen sijaan joku lapsettomuudesta kärsivä saattaa kokea asian todella ikävästi.

Älä kysy ihmisiltä heidän lapsistaan: Kyllä he todennäköisesti kertovat ihan itse, jos heillä lapsia on ja tapaatte useinkin samassa kahvipöydässä. Jos eivät kerro, niin sitten eivät tosiaan halua asiasta puhua, vaikka lapsia olisikin, syystä tai toisesta.

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

Ap:lle vastaus alkuperäiseen kysymykseen:

Koska tervejärkinen ihminen aloittaa asioiden ajattelun niiden alkupäästä eikä loppupäästä. Joo, mökistä haaveillessa voi vielä miettiä sitä kun istuu omalla verannalla katsellen rauhassa järven selkää, mutta sitten kun ollaan vakavissaan miettimässä, että laitetaanko nimet tontin ostopaperiin, niin ei kukaan täyspäinen puhu siitä, kuinka ihanaa on istua sillä verannalla, jos perusteitakaan ei ole vielä kaivettu. Ja tässä kohtaa on ihan luonnollista, että moni alkaa epäillä, että osaakohan homman sittenkään, ja entä jos mökistä tuleekin totaalisen hirveä ja se veranta lahoaa käsiin ennen kuin siitä on saatu edes kunnolla nauttia. Tai jos se päällisin puolin näyttääkin hyvältä, mutta syttyy tuleen huonojen sähköliitäntöjen takia juuri kun olet maalannut viimeisen ikkunan pielen. Osa lykkää ajatusta hankinnasta, osa ottaa asioista enemmän selvää ennen aloittamista, osa vain hyppää syvään päätyyn että kyllä se jotenkin hoituu, ja osa jättää sen tontin ostamatta ja toteaa, ettei se vuosien, jopa vuosikymmenien kaivaminen, lanaaminen, sahaaminen, naulaaminen ja maalaaminen olekaan sen verannalla istumisen arvoista, vaikka sitä lopulta saisi tehdä koko ihanan loppuelämän kaikessa rauhassa, koska lopulta aina joskus voi käydä kavereiden mökillä tai vuokramökillä, tai ehkä jopa ottaa vähäksi aikaa omistusjakoon jonkun sukulaisten mökin. (mieti lapsien kasvamisessa vertauksena tähän vaikka sitä, että voi olla läheinen sukulaislapsille, tehdä vapaaehtoistyötä, tai jopa adoptoida vähän vanhemman lapsen)

Ja sitten on vielä nekin, joiden mielestä ajatus mökin omistuksesta on alunpitäenkin niin utopistisen huono ajatus, että vaikka sen saisi valmiina lahjana maailman ihanteellisimmalta paikalta niin, että joku muu hoitaisi kaiken ylöspidon, niin myyntiin se menisi silti kun ei se vaan ole oma juttu.