Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Ap:lle vastaus alkuperäiseen kysymykseen:

Koska tervejärkinen ihminen aloittaa asioiden ajattelun niiden alkupäästä eikä loppupäästä. Joo, mökistä haaveillessa voi vielä miettiä sitä kun istuu omalla verannalla katsellen rauhassa järven selkää, mutta sitten kun ollaan vakavissaan miettimässä, että laitetaanko nimet tontin ostopaperiin, niin ei kukaan täyspäinen puhu siitä, kuinka ihanaa on istua sillä verannalla, jos perusteitakaan ei ole vielä kaivettu. Ja tässä kohtaa on ihan luonnollista, että moni alkaa epäillä, että osaakohan homman sittenkään, ja entä jos mökistä tuleekin totaalisen hirveä ja se veranta lahoaa käsiin ennen kuin siitä on saatu edes kunnolla nauttia. Tai jos se päällisin puolin näyttääkin hyvältä, mutta syttyy tuleen huonojen sähköliitäntöjen takia juuri kun olet maalannut viimeisen ikkunan pielen. Osa lykkää ajatusta hankinnasta, osa ottaa asioista enemmän selvää ennen aloittamista, osa vain hyppää syvään päätyyn että kyllä se jotenkin hoituu, ja osa jättää sen tontin ostamatta ja toteaa, ettei se vuosien, jopa vuosikymmenien kaivaminen, lanaaminen, sahaaminen, naulaaminen ja maalaaminen olekaan sen verannalla istumisen arvoista, vaikka sitä lopulta saisi tehdä koko ihanan loppuelämän kaikessa rauhassa, koska lopulta aina joskus voi käydä kavereiden mökillä tai vuokramökillä, tai ehkä jopa ottaa vähäksi aikaa omistusjakoon jonkun sukulaisten mökin. (mieti lapsien kasvamisessa vertauksena tähän vaikka sitä, että voi olla läheinen sukulaislapsille, tehdä vapaaehtoistyötä, tai jopa adoptoida vähän vanhemman lapsen)

Ja sitten on vielä nekin, joiden mielestä ajatus mökin omistuksesta on alunpitäenkin niin utopistisen huono ajatus, että vaikka sen saisi valmiina lahjana maailman ihanteellisimmalta paikalta niin, että joku muu hoitaisi kaiken ylöspidon, niin myyntiin se menisi silti kun ei se vaan ole oma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta kenenkään lapsettomuus ja elämänvalinnat, mutta monesti jutellessa tulee höpötettyä kaikkea. Kerran kysyin työkaverilta, että onko hänellä lapsia, ja hän vastasi, ettei ole. Sanoin okei ja vaihdoin puheenaihetta. 

Itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että hän suuttui kysymyksestä. Tarkoitushan ei ollut loukata vaan vain jutella. Monelle perhe ja lapset ovat aika neutraali puheenaihe, josta saa helposti lisää juteltavaa. Vähän sama kuin joku kysyisi tuletko töihin autolla? Mulla ei ole autoa. Voinko suuttua kysymyksestä? En usko, että työkaveria oikeasti edes kiinnostaisi millainen auto mulla on, kunhan juttelee. 

Opettele käyttäytymään paremmin. Mokasit.

En mokannut mitenkään. Se on täysin neutraali kysymys. Minulla on itselläni jopa pitkä lapsettomuustausta eli ymmärrän senkin puolen. 

Ehkä sinulle lapsettomuutesi ei sitten aikoinaan ollut niin kauhean kipeä asia. Monille se kuitenkin on eivätkä halua asiaa ajatella työpaikallakin, jos suinkin pystyvät sitä välttämään. Jokunen voi myös pelätä, että vastaan tulee joku "kyllä mielesi vielä muuttuu" -möläyttelijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on alistettu ajatukseen, että pitää tehdä ja sietää asioita, joista ei nauti ja joita ei halua. Otatko kakkoseenkin vain siksi, että miehesi mielestä "kaikkea pitää kokeilla", "eihän se kestä kuin hetken", "voit miellyttää toista, vaikka et itse siitä pidä", jne.? Kuule kun elämässä ei tarvitse sietää kakkalapsia, eikä kakkapanoja. Jatkaa vaan omaa elämäänsä ja antaa muiden hoitaa kakkelit.

Vai oikein alistettu ajatukseen.. Se on varmaan hyvässä lykyssä prosentti ihmisistä , tuskin sitäkään, joiden ei oikeasti tarvitse tehdä asioita joista ei nauti tai halua tehdä.

Suurin osahan ihmisen elämässä on asioita/tapahtumia, jotka parhaimmillaankin on neutraaleja, yleensä sinne tympeään kallellaan ja silti ne on vain tehtävä. 

 

"Et maksa veroja?" Olen eri, mutta voin heittää tähän väliin että mielelläni maksan veroja. Olen saanut Suomelta ja muilta veronmaksajilta niin paljon että mielelläni maksan takaisin. Toivon että ne vanhukset joidenka veroista maksettiin minun koulutukseni ja terveydenhuoltoni jne. saisivat hyvää ja inhimillistä hoivaa. Toivon että teidän toisten lapset saisivat samat asiat kuin minä sain, tai no, itseasiassa toivon että saavat vielä enemmän ja parempaa koulutusta, hoitoa jne. Mielelläni velana nytkin olen viikonlopun ylitöissä (työssä josta pidän) jotta voin maksaa omat menoni ja veroni. Harmi, että sinun elämäsi on niin tympeää "pakkoa" päivästä toiseen. Toisinkin voisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta kenenkään lapsettomuus ja elämänvalinnat, mutta monesti jutellessa tulee höpötettyä kaikkea. Kerran kysyin työkaverilta, että onko hänellä lapsia, ja hän vastasi, ettei ole. Sanoin okei ja vaihdoin puheenaihetta. 

Itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että hän suuttui kysymyksestä. Tarkoitushan ei ollut loukata vaan vain jutella. Monelle perhe ja lapset ovat aika neutraali puheenaihe, josta saa helposti lisää juteltavaa. Vähän sama kuin joku kysyisi tuletko töihin autolla? Mulla ei ole autoa. Voinko suuttua kysymyksestä? En usko, että työkaveria oikeasti edes kiinnostaisi millainen auto mulla on, kunhan juttelee. 

Riippuu tuttuustasosta, joku voi kokea liian tungettelevana alkuun ja mauttomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos Etelänapa on liian vaikea vertaus, niin muutetaan se vaikka Grönlanniksi. Sielläkin on kylmä ja silti monet haluavat asua siellä.

Mietipä nyt miltä tuntuisi, kun jossain vaiheessa elämää sinulta alettaisiin jokaisissa sukujuhlissa kysellä, että milloinkas sinä aiot muuttaa Grönlantiin tai eikö nyt todella olisi jo aika muuttaa Grönlantiin. Ja kun sanot ettet halua, joudut joka kerta selittämään miksi et halua. Ja luonnollisesti kärsit työmarkkinoilla pari ensimmäitä vuosikymmentä siitä, että olet potentiaalinen Grönlantiin muuttaja, vaikka olisitkin sataprosenttisen varma ettet milloinkaan ole muuttamassa.

Huoh. Et selvästi ymmärtänyt pointtia. Ja nuo  vertaukset muuttamisesta ihmeellisiin paikkoihin on niin monta kertaa kuultu ennenkin. Mikset voi käyttää jotain normaalimpaa vertausta vaikka sen kesämökin hankkiminen? Kyllä ihmiset ymmärtää ette

Pakko keksiä vertauksia, kun yksinkertainen selitys "en halua lapsia" ei vaan yksinkertaisesti tunnu riittävän.

Vierailija kirjoitti: Et maksa veroja?

 

Miksi lapsen vanhempi ei haluaisi maksaa veroja? Sillähän katetaan yhteisiä yhteiskunnan kuluja, joita lapsesikin tarvitsee, jokainen tarvitsee. En velana ole verovastainen, mutta kyllähän täällä voi myös valita nollaveroelintavan.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

Pölvästi.

Kysyin asiaa yli 60-vuotiaalta naiselta. Luulisi, että siihen mennessä olisi kohtuulliset sinut lapsettomuutensa kanssa. Mutta ilmeisesti ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti. 

Ymmärrän.

Ollaan niin monenlaisia.

Mulla taas on ollut toive perheestä. Oon aina tykännyt lapsista ja tullut lasten kanssa hyvin juttuun. Jotenkin ymmärrän lapsia.

Äitinä oleminen yllätti. Ei tää ollut ollenkaan sitä pelkkää kivaa ja rakentavaa opettavaa kommunikointia lasten kanssa, vaan mukaan tuli omat haavat ja traumat. Ne todella yllätti.

Minäkin yllätyin äitiydestä. Nuorena ajattelin lapsista kovin negatiivisesti, enkä tiennyt mikä tai kuka voisi olla suurempi luuseri kuin perheenäiti aivottomasti taapertamassa lastensa kanssa jossain ankeassa leikkipuistossa.

Kuitenkin kolmekymppisenä ajatus omista lapsista tunkeutui takaraivoon. Sainkin lapsia, ja voi kuinka pidinkään äitiydestä ja lasten kanssa puuhailusta. Jopa niissä ankeissa leikkipuistoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

Ei velaus tarkoita ettei pidä lapsista. Se tarkoittaa ettei halua omia lapsia.

"Et omista moottoripyörää - miksi et pidä moottoripyöristä?"

"Et omista koiraa - miksi vihaat koiria?"

Jne..

Vierailija kirjoitti:

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

Kuvittelet ilmeisestikin, että lapset hoitavat vanhempiaan, kun nämä ovat vanhuksia? Entä jos se lapsi ei sitten hoidakaan, kun ei pysty tai halua? 

Aloittaja ei tiedä että lukijat ja lapsettomat on jonkun lapsia , aikuisia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

Velana vastaan: En pidä erityisemmin mistään ikäluokasta kokonaisena ikäluokkana. Pidän niistä ihmisistä, joista olen oppinut pitämään, ja se ei katso ikää. Jotkut lapset ovat ihania, jotkut kamalia. Sama pätee vanhuksiin ja kaiken muunkin ikäisiin. Ja tottakai minäkin vanhenen. Ja olen joskus ollut lapsi. Nämä asiat eivät liity mitenkään siihen, aionko lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin asiaa yli 60-vuotiaalta naiselta. Luulisi, että siihen mennessä olisi kohtuulliset sinut lapsettomuutensa kanssa. Mutta ilmeisesti ei.

Siinä kohtaa niillä tahdottaan lapsettomilla on menossa se toinen kierros, jonka aikana kaikista muista tulee isoäitejä paitsi heistä. Tai sitten oma lapsi onkin jo kuollut tai istuu linnassa taposta tai muuta sellaista, mistä ei nyt halua jollekin "höpöttelijälle" työpaikalla uskoutua.

Älä kysy ihmisten lapsista töissä. He kertovat sinulle itse, jos haluavat kertoa. Omista lapsistasi voit toki puhua ja saada sillä heidätkin kertomaan aihepiiriin liittyen omistaan, jos olet kovin utelias. Mutta jos eivät silloinkaan sano mitään, niin siihen on syynsä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

Joo, parin kuukauden päästä tulee kuusikymppiä täyteen. Tiedän aivan täsmälleen mitä se on. Onneksi on tuo yli 35 vuotta matkassa kulkenut kumppani (aviomies) vieressä, niin pidämme toinen toistamme pystyssä. 

Ja vanhat vanhempani hoivailin jo 15-20 vuotta sitten. Isä olisi nyt sadan kahden ja äiti täyttäisi sata vuotta ensi kuussa, jos eläisivät. Kun minä hoivailin, veljen ei tarvinnut osallistua. Eipä se olisi halunnutkaan, perintö sen sijaan kelpasi. Tämä on tyttö- ja poikalapsen ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aikaisemmin oli helpompaa, kun näitä asioita ei sen kummemmin pohdittu. Naimisiin meno oli naiselle elämän päämäärä yleensä jo ihan oman hengissä selviämisen vuoksi, ja lapsia vain tuli. En sano, että ennen olisi ollut paremmin, vaikka siltä osin oli helpompaa, ettei noita asioita tullut mieleenkään kyseenalaistaa. 

Onneksi joku ymmärsi kyseenalaistaa jossain vaiheessa ja nainenkin on saanut ihmisoikeudet.

Miksi lapsettomuus olisi naisen ihmisoikeus? Itse olen kyllä hartaasti toivonut jokaista lastani, sillä kärsin pitkään lapsettumuudesta. 

Miksi oman valinnan mahdollisuus ei olisi ihmisoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

Velana vastaan: En pidä erityisemmin mistään ikäluokasta kokonaisena ikäluokkana. Pidän niistä ihmisistä, joista olen oppinut pitämään, ja se ei katso ikää. Jotkut lapset ovat ihania, jotkut kamalia. Sama pätee vanhuksiin ja kaiken muunkin ikäisiin. Ja tottakai minäkin vanhenen. Ja olen joskus ollut lapsi. Nämä asiat eivät liity mitenkään siihen, aionko lisääntyä.

Hyvin ilmaistu. En minäkään pidä kaikista ihmisistä, olivatpa minkä ikäisiä tahansa. 

T. Kahden lapsen äiti 

Vierailija kirjoitti:

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

En yleisesti ottaen pidä kovinkaan monista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

Kuvittelet ilmeisestikin, että lapset hoitavat vanhempiaan, kun nämä ovat vanhuksia? Entä jos se lapsi ei sitten hoidakaan, kun ei pysty tai halua? 

On suurta itsekkyyttä hankkia lapsia siksi, että saa niistä ilmaisia kotipiikoja tai -renkejä itselleen.

Tuttavan vaimo .  Hänet raiskasi somaliegyptin orjajoukko keskellä päivää ulkona .  Näitä tapahtuu usein koulumatkalla . Hän sai ruumiin vammoja ja pahat tulehdukset kuin sukupuoli taudit . Kuulkaa te vela nimittelijät , hän ei voi koskaan tulla raskaaksi kun munasarjat tulehtui.  Siinä kylvetään sukupuolitautien lisäksi bakteereita usein trooppisia. Mies ei häntä hylännyt koskaan on jo kuollut. Älkää te parempi lasiset päästelkö muita tuomitsevia mielipiteitä.  Kuin meidän tuttava perheessä tapahtui toisessa että lapsi kuoli 4 vuotiaana syöpään. Te jotka muita syyttelette . Hävetkää. Olette petoja.  ( Eikä sinua hoida lapsesi vaan palvelutalon lääkärit. )