Nainen, millaista miestä kunnioitat, arvostat ja ns. katsot ylöspäin?

Lempeää, sydämellistä, lämminhenkistä ja turvallista miestä, jonka lähellä ei tarvitse pelätä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Työteliästä, kristillisen arvomaailman omaavaa, vastuullista, intohimoista ja rakastavaa. Jos hän tekee virheen, niin hän myöntää sen, ja kantaa vastuun. Viimeksi mainittu on kaikkein tärkein ominaisuus. En voi lainkaan kunnioittaa miestä, joka väistää vastuuta. 

Tämä oikeastaan hyvin tiivistettynä. Vertaa vauvapalstan inceleihin joilla asenne on, että kaikki on muiden syytä, ovat itse kuin vauvoja. Kuka sellaista katsoisi ylöspäin. 

Vierailija kirjoitti:

Joitain kunnioitan, ketään en katso ylöspäin.

Ja tämä. Jumalaa katson ainoastaan ylöspäin. Sori siitä inceli.

Kerrohan, ap, kerrohan, miksi suollat typeriä aloituksia. Kerrohan. Saa kertoa.

Puolisona? Kaverina?

En katso ketään ylöspäin.

Hyvä parisuhde:

kunnioitus

luottamus

avoin kommunikaatio

huolenpito

yhteinen aika

Kaikella tavalla kunnollista miestä! Miehen pitää pystyä uskolliseen,pysyvään parisuhteeseen,mikään "ihmissuhderuletti" menneisyydessä ei ole hyvä merkki! Järkyttävää on,että lapsia saattaa olla useamman naisen kanssa! Raittius ja tupakoimattomuus on suuri plussa!

Vierailija kirjoitti:

En mä katso lähtökohtaisesti ketään sen enempää ylöspäin kuin alaskaan päin.

Arvostan hyviä ihmisiä, ja miesten kohdalla herrasmieskäytös tekee aina vaikutuksen. 

Ettekö siis oikeasti katso ikinä ketään ylöspäin? Kyllä minä katson jotain sellaisia yksilöitä, joilla on äly ja palo ja jokin poikkeuksellinen kyky ihaillen ja johon liittyy tietty tinkimättömyys ja rehtiys koko elämän mittaisena. Esim Kaija Saariaho, tai jotain Jean Sibeliusta olisin varmasti katsonut. Tai Jorma Ollilaa. Poliitikoista ehkä Jussi Halla-ahoa tai Pentti Linkolaa. Ja tieteentekijöistä Leena Palotie-vainaata. Urheilijoista ehkä Saku Koivua. Kirjailijoista Aleksis Kiveä. Presidenteistä varmasti Risto Rytiä ja ministereistä Väinö Tanneria.

Ja toki tuntemattomia arjen sankareita, joilla tietty rehellisyys, rajat ja muiden hyväksikäyttämättömyys ovat läpi elämän jatkuneita ominaisuuksia.

Tämä siis ei liity keskusteluun, mutta aina välillä häiritsee, että ketään ei katsota ylöspäin, vaan kaikki ovat samalla viivalla.

En katso ketään ylöspäin, sillä kukaan ei ole yläpuolellani - eikä alapuolella.

Arvostan ja kunnioitan sukupuolesta riippumatta:

- rehellisiä, aidosti empaattisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä

- aidosti tasa-arvoisia

- rakentavasti keskustelevia, kanssaihmisiä kunniottavia ja arvostavia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä katso lähtökohtaisesti ketään sen enempää ylöspäin kuin alaskaan päin.

Arvostan hyviä ihmisiä, ja miesten kohdalla herrasmieskäytös tekee aina vaikutuksen. 

Ettekö siis oikeasti katso ikinä ketään ylöspäin? Kyllä minä katson jotain sellaisia yksilöitä, joilla on äly ja palo ja jokin poikkeuksellinen kyky ihaillen ja johon liittyy tietty tinkimättömyys ja rehtiys koko elämän mittaisena. Esim Kaija Saariaho, tai jotain Jean Sibeliusta olisin varmasti katsonut. Tai Jorma Ollilaa. Poliitikoista ehkä Jussi Halla-ahoa tai Pentti Linkolaa. Ja tieteentekijöistä Leena Palotie-vainaata. Urheilijoista ehkä Saku Koivua. Kirjailijoista Aleksis Kiveä. Presidenteistä varmasti Risto Rytiä ja ministereistä Väinö Tanneria.

Ja toki tuntemattomia arjen sankareita, joilla tietty rehellisyys, rajat ja muiden hyväksikäyttämättömyys ovat läpi elämän jatk

Ihailu ja ylöspäin katsominen ovat eri asioita, hyvä kirjoittelija. 

Miksi pitäisi katsoa ketään ns. ylöspäin? Eikö riitä, että voi kohdata ihmisen vilpittömästi ilman mitään tasoeroa? 

Älykäs, vähän ujo ja fiksu. Ei mikään läpänheittäjä.

Hyväsydämistä. Sellaista miestä joka on aito, ei esitä mitään mitä ei ole. Miestä joka on rakastava, hellä ja näyttää tunteensa kumppanilleen. Huumorintajuinen ja leikkisä, muttei mikään pelle. Pilkettä silmäkulmassa. Uskollinen, rehellinen ja kunnollinen. Perhekeskeinen. Kätevä käsistään.

Suomessa on tällä hetkellä 1 mies jolta otan oppia ja johon suhtaudun siinä mielessä ylempänäni tai vertaisenani. Hänelläkin on heikkoutensa, mutta on tehnyt merkittävää työtä parilla saralla, joista toisessa otan oppia häneltä. En ole ihan varma onko hän ylempänä minua, voi olla että jos olisi niin emme "kohtaisi" millään tasolla, joten voi myös olla että hän on vertaiseni

Mies menettää silmissäni arvostuksen yleensä välittömästi jos seksualisoi minua ja miehiä jotka eivät näin tee, on aika vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä katso lähtökohtaisesti ketään sen enempää ylöspäin kuin alaskaan päin.

Arvostan hyviä ihmisiä, ja miesten kohdalla herrasmieskäytös tekee aina vaikutuksen. 

Ettekö siis oikeasti katso ikinä ketään ylöspäin? Kyllä minä katson jotain sellaisia yksilöitä, joilla on äly ja palo ja jokin poikkeuksellinen kyky ihaillen ja johon liittyy tietty tinkimättömyys ja rehtiys koko elämän mittaisena. Esim Kaija Saariaho, tai jotain Jean Sibeliusta olisin varmasti katsonut. Tai Jorma Ollilaa. Poliitikoista ehkä Jussi Halla-ahoa tai Pentti Linkolaa. Ja tieteentekijöistä Leena Palotie-vainaata. Urheilijoista ehkä Saku Koivua. Kirjailijoista Aleksis Kiveä. Presidenteistä varmasti Risto Rytiä ja ministereistä Väinö Tanneria.

Ja toki tuntemattomia arjen sankareita, joilla tietty rehellisyys, rajat ja muiden hyväksikäyttämättömyys ovat läpi elämän jatk

Uskon, että minua ylempiä naisia on paljon. Mutta he ovat hiljaisia. Jos on esillä jossakin, se itsessään on jo eräänlaista alhaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työteliästä, kristillisen arvomaailman omaavaa, vastuullista, intohimoista ja rakastavaa. Jos hän tekee virheen, niin hän myöntää sen, ja kantaa vastuun. Viimeksi mainittu on kaikkein tärkein ominaisuus. En voi lainkaan kunnioittaa miestä, joka väistää vastuuta. 

Tämä oikeastaan hyvin tiivistettynä. Vertaa vauvapalstan inceleihin joilla asenne on, että kaikki on muiden syytä, ovat itse kuin vauvoja. Kuka sellaista katsoisi ylöspäin. 

Vauvoja voi joissakin asioissa katsoa ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitus on liian arvokasta valuuttaa, sitä sanaa en herkästi viljele.  Kunnioitus täytyy todellakin ansaita.  Se ei tule minkään arvon tai tittelin mukana itsestäänselvyytenä.  Ei todellakaan.  Ylöspäin, pakosti joskus (itse 165cm) katson ylipitkää ihmistä, jollei niska väsy.  Pituuttaan ei itse voi valita.  Arvostus, niin sen saa ehkä, se siis on tilanne / henkilökohtainen, omalta kohdaltani se vähän vaihtelee.  Sen voi myös menettää, mikäli huomaan erehtyneeni.  

Kunnioitan jokaista ihmistä lähtökohtaisesti. Aika helvetin outo olet jos sinä et, ehkä et itse ole kovin kunnioitettava ja projisoit tätä muihin.

Sellaista miestä, joka ottaa itse ensin ennenkuin ehdottaa mulle peppuseksiä

Vierailija kirjoitti:

Luotettavaa, sellaista joka pyrkii olemaan hyvä ja kunniallinen ihminen oman edun tavoittelun sijaan. Kantaa vastuuta itsestään ja läheisistään. Myös sellainen jonka lasi on puoliksi täynnä, ja osaa suhtautua vastoinkäymisiin rakentavalla tavalla ja näkee niissä oppimisen mahdollisuuden. Pyrkii kehittämään itseään. 

Muuten hyvä, mutta ei tuollaisia miehiä ole olemassakaan. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työteliästä, kristillisen arvomaailman omaavaa, vastuullista, intohimoista ja rakastavaa. Jos hän tekee virheen, niin hän myöntää sen, ja kantaa vastuun. Viimeksi mainittu on kaikkein tärkein ominaisuus. En voi lainkaan kunnioittaa miestä, joka väistää vastuuta. 

Tämä oikeastaan hyvin tiivistettynä. Vertaa vauvapalstan inceleihin joilla asenne on, että kaikki on muiden syytä, ovat itse kuin vauvoja. Kuka sellaista katsoisi ylöspäin. 

Vauvoja voi joissakin asioissa katsoa ylöspäin.

Silloin kun niitä nostelee ilmaan.