Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko nykyisin normaalia, että lapsuuden ja opiskeluajan kaverit eivät enää pidä yhteyksiä?
05.09.2025 |
Vain jotain yleisesti kaikille seuraajille näkyvistä somepostauksista tietää, että ovat elossa. Ei mitään henkilökohtaista yhteydenpitoa ole ollut vuosiin. Jos viestin lähetän, siihen vastataan. Lyhyen viestittelyn jälkeen tulee viesti: "Nähdään joskus, kun tulen sielläpäin käymään." Sen jälkeen ei mitään, ellen itse ota taas yhteyttä. Sama diipadaapa taas, ja ei muuta.
Kutsuin kylään. Kirjoitin, että voi tulla sitten, kun heille sopii. Juuri nyt on hyvä syy, miksi ei voi tulla, joten ei voi tulla ollenkaan, ikinä.
Keski-ikäisiä ollaan, ja niin on kaveritkin.
Uusien tuttavien kanssa emme ole ystävystyneet, koska kaikilla tuntuu olevan omia juttuja niin paljon, ettei meidän seura kiinnosta.
Kommentit (35)
Ihan normaalia. Tosin itselle lapsuudesta asti mulla on ollut yksi tosi hyvä ystävä, toinen löytyi kauppiksessa ja kolmas yliopistossa. He ovat edelleen ne kaikkein läheisimmät, vaikka elämään on tullut myös uusia ihania ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole koskaan pitäneet. Paitsi jos joukosta on joku rikastunut tms. Häneen kyllä ollaan. Muutama ilmoittautuu lähisukulaiseksikin.
tai jos joku on ostanut pakun tai asunnon ulkomailta. Silloin kyllä saa kavereita.
Ihmiset ovat aina pitäneet lapsuuden- ja nuoruudenystäviin yhteyttä lähinnä uteliaisuudesta. Nyt kun sosiaalinen media tyydyttää uteliaisuuden, ei heillä ole syytä tavata.
Miksi pitäisi olla yhteydessä? Kivempi ilman.
Vierailija kirjoitti:
Puhelin turruttaa ihmissuhteet.
Voi olla. En vastaa puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI. Mulla on kavereita siltä ajalta kun olen ollut 5v.
Ystävyyteen riittää kun pitää yhteyttä sillon tällöin pitkin vuotta, ei tarvitse olla nokatusten kuukausittain.
Opiskelukavereitakin on yli 10. Ja ihan uusia (alle muutaman vuoden) muutama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hyvänen aika ihmisten olla rauhassa🙄
Mä huomasin tuon vuonna 2008 kun Facebookin suomenkielinen versio tuli julki. Ihmiset lopetti soittelemisen ja viestittelyn ja alkoi aikakausi missä jengi päivittää seinälleen mitä hänelle kuuluu ja muut olivat sitten velvollisia käydä siellä katsomassa mitä kuuluu kenellekin.
En lähtenyt tuohon juttuun mukaan ja olen edelleen sitä mieltä, että kun ei ole yhtään sometiliä, ei ole ongelmaa.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelin turruttaa ihmissuhteet.
Voi olla. En vastaa puhelimeen.
Minäkään en vastaa jos outo numero soittaa.
SOITTAJA KYLLÄ LAITTAA VIESTIÄ JOS ON OIKEETA ASIAA!
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan yhden lapsuudenystävän kanssa yhteydenpito on säilynyt, vaikka nykyään välimatkaa on tuhannen kilometriä. Nähdään kerran tai hyvällä tuurilla pari kertaa vuodessa, muuten viestitellään ja soitellaan. Parin muun lapsuuden ja nuoruuden ystävän kanssa yhteydenpito on harmillisesti hiipunut ja nyttemmin loppunut kokonaan, kun välimatkan lisäksi elämäntilanteet ovat kovin erilaiset. Toisaalta tuon yhden ystävän kanssa yhteys on kestänyt myös ne erilaiset elämänvaiheet.
Olen jo hyväksynyt sen, että minun elämäni ei taida lapsuudenystäviä oikein enää kiinnostaa, joten en lopulta itsekään ole jaksanut kysellä kuulumisia kuin hyvin harvakseltaan. On heitä silti ihan kiva seurata somessa. Ainakin näkee, mihin elämä kuljettaa, kun ei mitään suurempaa välirikkoakaan ole taustalla. Yliopistossa taasen olin niin hissukka, ettei siltä ajalta juuri kavereita jäänyt. Onhan tämä vähän harmillista, kun aikuisena huomaa jää
Ei mullakaan ole jäänyt lapsuudesta kuin kaksi ystävää, joita tulee tavattua säännöllisesti. Nuoruudesta muutama, mutta kouluajoilta ei yhden yhtä. No, muutaman kouluaikaisen kaverin kanssa ollaan toki fabokavereita. Entisistä duunikavereista pidetään säännöllisesti yhteyttä ainoastaan yhden kanssa. Aika normaalia se on, että ystävyys- ja kaveriussuhteet vaan hiipuvat ajan myötä eikä uusia tule samaa tahtia tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin pitää yhteyttä mutta kukaan heistä ei asu samalla paikkakunnalla ja arjen pyörityksen keskellä ei jää paljoa aikaa eikä jaksamista matkustella kauemmas kyläilemään. Sitä hankaloittaa myös se että aikataulut eivät juuri koskaan osu yksiin. Soittelisin kuulumisia mielelläni vaikka 3-5 kertaa vuodessa, mutta monet eivät tykkää vaihtaa kuulumisia puhelimessa, lapset häärää taustalla ja on kiire milloin missäkin asiassa. Eivätkä soita paremmalla ajalla takaisin vaikka lupaavat.
On ihan normaalia. Vuosia sitten sovittiin, että pidetään yhteyttä, mutta niin se vaan pikkuhiljaa unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin kansalaiskoulusta 1975. En ole pitänyt minkäänlaista yhteyttä sen aikaisiin koulukavereihin.
Alue: Aihe vapaa
Mulla OLI PARAS ystävä ala-asteelta aina siihen asti kun oltiin noin 40-vuotiaita. Välillä meni aikoja, ettei juteltu mutta kun nähtiin oltiin ylimpiä ystäviä. Tehtiin esim. lapsuudessa kaikki yhdessä.
Tämä kaikki kaatui yhteen minun tekemiseen. Minä olin jakanut omalle yksityiselle fb-seinälleni vitsin, joka oli kaverin mielestä rasistinen. Kaveri pillastui, koska hänellä on "ulkomaalaisia työkavereita ja ystäviä". Ei auttanut kertoa, että kaverisi eivät näe näitä jos et itse näytä minun julkaisuja. Oli liian myöhäistä.
Olen yrittänyt pitää häneen yhteyttä muutaman kerran noin 5 vuoden aikana. Emme ole enää ystäviä.