Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaisen naisen on vaikeaa ottaa mieheltä vastaan hemmottelua ja sellaista "prinsessakohtelua"?
05.09.2025 |
Sitten vähätellään niitä naisia jotka haluavat että mies esim. maksaa treffit, tuo kukkia, avaa ovet ym.
Kommentit (122)
No huomiointi on toki kivaa, mutta en välitä mistään leikkokukista. Onhan ne nättejä joo, mutta menee pari päivää, niin ne kukat varisee ja se vesi haisee ja ne limaiset kukat on survottava bioroskiin ja vaasi pestävä ja kummasti se on aina mun homma. Ei o vörttii.
Ulkona tarjoaminen on vähän niin ja näin. Onko se sitten kivaa, kun jälkikäteen päivitellään ravintolalaskua.. Ennemmin syön sit kotona vaan.
Oven avaa se, joka kulkee kahvan puolella, muu tuntuu vähän pelleilyltä. Niin kuin että enkö muka nyt yhtä ovea saisi auki? Ei ne niin painavia oo..
Että enpä kaipaa sellaista prinsessakohtelua ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terve itsetunto, joka ei rakennu puolison varaan. Jos nainen haluaisi olla prinsessa niin hän haluaisi mennä naimisiin prinssin, tulevan kuninkaan kanssa.
Suomalainen nainen ei halua kuningasta. Hän haluaa miehen, joka hoitaa oman osuutensa kodista ja lapsista, jotta nainen voi itsekin kokea elämässä haluamiaan asioita, tehdä uraa valitsemallaan alalla jne.
Eikä suomalainen mies kohtele suomalaista naista kuin prinsessaa, sillä ei edes oleta olevansa perheessään mikään kuningas.
Prinsessakohtelu on ristiriidassa tasa-arvon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Prinsessakohtelu on ristiriidassa tasa-arvon kanssa.
Niin, johan tuolla joku jo sanoi, että kaikilla pitää olla ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vanhempieni nuorin lapsi ja olin ehkä vähän hemmoteltu iskän prinsessa. Mieheni taas on perheensä esikoinen ja tottunut huolehtimaan muista. Saan kyllä kuningatarkohtelua. Minulle tankataan auto, puolestani tehdään lumityöt ja raskaat, tylsät siivoushommat. Toisaalta mies myös on hoitanut paljon lapsia ja laittaa ruokaa. Saan parhaat puolet kummastakin, sekä perinteisestä että nykyaikaisesta suhteesta.
Samantyylistä meillä.
Mies tankkaa useimmiten autoni, hoitaa renkaanvaihdot, öljyn tarkastuksen ym. tekee lumityöt, kantaa painavat kassit ja tavarat, vie bioroskat (pelkään hiiriä) ja tekee kaikki sellaiset hommat mitä en osaa tai halua tehdä. Hän osaa korjata kaiken, koneet, rikki menneet jutut, hän myös haluaa ostaa mulle aina parasta, se on hänen periaatteensa. Välillä nuorempana suutuin, kun hän osti liian kalliita juttuja, joita en ollut pyytänyt (ei kovin kivaa käytöstä minulta).
Hän sanoo joka päivä, että rakastaa, joka päivä saan kuulla ylimaallisia kehuja ulkonäöstä ja siitä miten olen suloinen, kun teen jotain itselleni ominaista. Hän kuuntelee aina huolella mitä mulla on asiaa tai sydämellä ja soittaa töistäkin, kun on kuulemma ikävä. Hän tuo kukkia ja sampanjaa ja pieniä yllätyksiä usein, hän haluaa tehdä elämästäni mukavaa kuten minäkin haluan hänen elämästään tehdä. Prinsessakohtelu on mielestäni sellaista, hemmottelua, huomioimista ja myötäkarvaan silittämistä.
Ja hän on sitten kuninkaani, jolle levitän punaisen maton päivittäin :) Tiedostan kyllä, että sellaiset miehet kun oma mieheni on, ovat todella harvinaisia. Hän on myös loistava isä. Hyvin osallistuva ja hemmotteleva kuten oli omakin isäni minulle. Eikä ole jälkikasvu siitä mitenkään kärsinyt, että aina on huomioitu ja hankittu asiat mitä hän on halunnut. Silloin lapsi oppii arvostamaan itseään ja toiveitaan. Toki hän on ollut aina todella järkevä ja viisas lapsi kuten isänsä. Olen päässyt helpolla, kun ei tullut minuun, koska olin nuorena todella villi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä en ainakaan mitenkään kaipaa mitään prinsessakohtelua. En muutenkaan erityisemmin välitä kovin eriytyneistä sukupuolirooleista, niin että miehen kuuluu käyttäytyä näin, naisen näin. Olen mikä olen, ja haluan tulla kohdatuksi vaan tavallisena ihmisenä, en erityisesti naisena.
En minäkään koe kaipaavani mitään "prinsessakohtelua" tai kovin eriytyneitä sukupuolirooleja, mutta huomaan kyllä laittavani merkille sellaiset asiat kuin avaako mies oven jne.
Kaikista kamalinta on, jos mies tekee mulle jonkun FISTBUMPIN...niinku mitä vddua BRO..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällä hetkellä ihana mies, joka toimii kuin herrasmies. Auttaa takin päälle, avaa oven, vie syömään, puhuu kauniisti. Ollaan oltu muutama kuukausi yhdessä, mutta uskon että hän pysty ylläpitämään tuota tasoa. Sillä tuo käytös saa minutkin huomioimaan hänet mahdollisimman hyvin. Kaikki voittaa.
Se on rakkauspommittava narsku. Juokse!
Esität kai jotain parodiaa sellasesta dramaattisesta hölmöstä? Olen eri, mutta hän kuvaili tismalleen yhden lähipiirini miehen joka on ollut vaimonsa kanssa jo vuosikymmenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huomiointi on toki kivaa, mutta en välitä mistään leikkokukista. Onhan ne nättejä joo, mutta menee pari päivää, niin ne kukat varisee ja se vesi haisee ja ne limaiset kukat on survottava bioroskiin ja vaasi pestävä ja kummasti se on aina mun homma. Ei o vörttii.
Ulkona tarjoaminen on vähän niin ja näin. Onko se sitten kivaa, kun jälkikäteen päivitellään ravintolalaskua.. Ennemmin syön sit kotona vaan.
Oven avaa se, joka kulkee kahvan puolella, muu tuntuu vähän pelleilyltä. Niin kuin että enkö muka nyt yhtä ovea saisi auki? Ei ne niin painavia oo..
Että enpä kaipaa sellaista prinsessakohtelua ainakaan.
Kukat saa pysymään pidempään kun leikkaa välillä uuden imupinnan (vinoon) ja vaihtaa veden, leikkokukan virkistystä veden mukaan vielä niin avot.
- kukista tykkäävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huomiointi on toki kivaa, mutta en välitä mistään leikkokukista. Onhan ne nättejä joo, mutta menee pari päivää, niin ne kukat varisee ja se vesi haisee ja ne limaiset kukat on survottava bioroskiin ja vaasi pestävä ja kummasti se on aina mun homma. Ei o vörttii.
Ulkona tarjoaminen on vähän niin ja näin. Onko se sitten kivaa, kun jälkikäteen päivitellään ravintolalaskua.. Ennemmin syön sit kotona vaan.
Oven avaa se, joka kulkee kahvan puolella, muu tuntuu vähän pelleilyltä. Niin kuin että enkö muka nyt yhtä ovea saisi auki? Ei ne niin painavia oo..
Että enpä kaipaa sellaista prinsessakohtelua ainakaan.
Kukat saa pysymään pidempään kun leikkaa välillä uuden imupinnan (vinoon) ja vaihtaa veden, leikkokukan virkistystä veden mukaan vielä niin avot.
- kukista tykkäävä
Ehkä on kyse ihmisestä, joka ajattelee kaikesta negatiivisesti. Kaikki menee pieleen ja on turhaa.
Raskainta heille itselleen, mutta myös muille välittyy ankeuttaminen. Kaikki kaunis varsinkin on turhaa. Itsekin syön raejuuston joskus suoraan purkista, mutta en pidä kauniisti kattamista turhuutena.
Olisi ja on ihana saada prinsessakohtelua, mutta en osaa oikein ottaakaan sitä vastaan kun niin tapahtuu kovin harvoin enkä koe olevani sen arvoinen, vaikka olenkin.
Kun saisi edes kukkia silloin tällöin ja joku tekisi ruuan kyselemättä, muuta en pyydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessakohtelu voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Mieheni hakkaa meillä halot, ujuttaa puolestani madon ongenkoukkuun, kantaa painavat ostokset ja käy kaupassa. Minulle se on prinsessakohtelua, samoin kuin yhteinen aika vaelluksilla. Kukat ovat kauniimpia luonnossa ja suurin herkkuni on nuotiossa paistettu ahven.
Perus Suomi Pirkko tuulipuku-päällä ja tyytyy ahveneen.
Perus high value haahuilija, tyytyy siihen että kunhan joku muu maksaa.. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, että suomalaiset miehet eivät kohtele naisia prinsessoina. Olen lähentynyt suomalaisen eksäni kanssa ja olemme periaatteessa taas suhteessa (vaatii livekeskustelun ja parin ongelman käsittelyä, mutta olemme kuitenkin sitoutuneet toisiimme jne. Hankalaa selittää ulkopuolisille.) Hän on minun viimeinen suomalaiseni. Toki toivon, etten päädy enää koskaan deittailemaan, mutta kyllä minä suoraan sanon, että suomalainen noin yleisesti ottaen ei ole unelmani. Hänessä on paljon hyvää, mutta myös muutama mutta.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että suomalaiset miehet eivät kohtele naisia prinsessoina. Olen lähentynyt suomalaisen eksäni kanssa ja olemme periaatteessa taas suhteessa (vaatii livekeskustelun ja parin ongelman käsittelyä, mutta olemme kuitenkin sitoutuneet toisiimme jne. Hankalaa selittää ulkopuolisille.) Hän on minun viimeinen suomalaiseni. Toki toivon, etten päädy enää koskaan deittailemaan, mutta kyllä minä suoraan sanon, että suomalainen noin yleisesti ottaen ei ole unelmani. Hänessä on paljon hyvää, mutta myös muutama mutta.
On ihan mukavaa, että mies tuntee olonsa mukavaksi kanssani, mutta välillä hän tuntee olonsa vähän liiankin mukavaksi. Tietynlainen hienovaraisuus pitäisi aina pitää, jos minulta kysytään. Mies on sellainen, että sanoo ensin ja sitten miettii, kun suutahdan. Ei mitään nimittelyä kuitenkaan, vaan sellaista vähän ajattelematonta juttua joskus.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että suomalaiset miehet eivät kohtele naisia prinsessoina. Olen lähentynyt suomalaisen eksäni kanssa ja olemme periaatteessa taas suhteessa (vaatii livekeskustelun ja parin ongelman käsittelyä, mutta olemme kuitenkin sitoutuneet toisiimme jne. Hankalaa selittää ulkopuolisille.) Hän on minun viimeinen suomalaiseni. Toki toivon, etten päädy enää koskaan deittailemaan, mutta kyllä minä suoraan sanon, että suomalainen noin yleisesti ottaen ei ole unelmani. Hänessä on paljon hyvää, mutta myös muutama mutta.
Eli sinulla on kiikarissa jo muut suunnitelmat. Eikä edes aito kiinnostus häntä kohtaan. Miksi et sano sitä suoraan itsellesi ja päästä parkaa menemään sellaisen luo joka arvostaa häntä.
Juontaa ihan siitä, ettei meillä ole koskaan ollut kunnollista "ansarikukkasten" -kulttuuria. Jossain Keski-Euroopassa satoja vuosia rikkaat rouvat keskittyi näyttämään kauniilta, hoitamaan ulkonäköä ja seurustelemaan. Se oli rikkaiden, pienen porukan, elämää, mutta samalla tietynlainen menestyksen ihanne, vaikka menestys toki tuli syntymästä tuon ajan yhteiskunnassa. Suomessa samaan aikaan korkea-arvoisimmat rouvatkin kulkivat kartanolla avaimet vyöllä ja komensivat piikoja. Hyvän rouvan/emännän mitta ei ollut vaivalla hierottu ja puunattu kauneus vaan tehokkuus. Saada piiat töihin, pitää paikat puhtaina, olla säästäväinen (että ruoka riittää) ja samalla toimia vieraanvaraisena emäntänä. Täällä oli köyhää ja elämä kovaa. Ei ollut varaa olla tyhjäntoimittaja vaan arvossaan oli se toimelias emäntä.
Sieltä se juontaa.
Mä olen saanut kolmessa parisuhteessa osakseni aika rankkaa väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Siis on hakattu sairaalakuntoon jne. Nykyään jos joku mies pitää lupauksensa niin se on mulle ihmeellistä ja tekis mieli ihan kiittää, vaikka sen pitäis olla perusjuttu.
Sinänsä hassua, kun itse tykkään huomioida, antaa pieniä lahjoja ja piristää toista mutta oon tosi hämillään kun mulle ollaan kilttejä. Ja noista existä kaksi on ollutkin sellaisia että kääntöpuolena he huomioi synttärit, koulut, availee ovet, puhuu myös nätisti. No kukkia oon tainnut saada kahdesti elämässäni, toinen niistä oli muhun ihastunut mies jolle piti antaa pakit koska se koetti vähän jokaista :D
Oon tottunut itse hankkimaan ja ostamaan mitä haluan, en ole ikinä odottanut mitään lahjoja.
Nykyään tapailen miestä toiselta puolelta Suomea ja meni muutama tapaaminen kun mä esim aloin luottamaan siihen, että kyllä se siellä asemalla vastassa on eikä mua jätetä tai heitetä pihalle. Olin ihan mykistynyt kun hänellä oli mulle ekalla kerralla lahja ja tosi outoa kun hän kokkailee mulle.
Aiempi tapailu huomioi, oli kovin lämmin ja ihana jne mutta sitten selittelemättä feidasi homman ja jäin ihmettelemään. Se otti aika pahasti itsetunnolle eikä se siihen miehiin luottamiseenkaan auttanut. Sitä aiempi olis halunnut musta tyttöystävän heti ekan tapaamisen jälkeen. Ja sit se alkoi tekemään ohareita 🤦
Oon saanut tolkuttomasti ohareita, epäkunnioitusta ja lupausten pettämisiä, ne on normi mulle.
Mä ainakin edelleen opettelen odottamaan vaan ihan perus kunnioittavaa kohtelua mitä on suotavaa odottaa ihan keneltä tahansa.
Sinänsä nurinkurista, kun kyllä mä muistan ihan isän ja äidin esimerkistä miten toista kuuluu kohdella ja kunnioittaa.
Mutta kyllä mä olen kiitollinenkin niistä pienistä jutuista.
1. Se on niin harvinaista ettei sellaiseen ole tottunut.
2. Monet miehet ei anna mitään hyvää hyvyyttään vaan ajattelevat naisen jäävän velkaa ja vaativat sitten takaisin jotain, yleensä seksuaalista, tai yrittävät huijata avioliittoon jossa kaikki romantiikka katoaa kun häät on purkissa ja naisesta on tehdään yhteisen kodin orja.
3. Lue kaksi ensimmäistä kohtaa. Herrasmiehiä ei ole.
Jos naisia kohdeltaisiin hyvin, ei tarvitsisi aina olla varpaillaan että mitä miehet juonii pääsi menoksi.
Ei minun mielestäni. Miehet ovat usein vahvempia, joten siksi on loogista, että he kantavat ostoksista ne painavimmat.