Syksyn tullen - asutko talossa jossa kummittelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun omakotitalossa  ja  epäilen että edesmennyt kissani kulkee yhä taallä. Joskus  näen kissan kahdessa paikassa yhtä aikaa vaikka meillä on vain enä' yksi  kissa.

Meillä on myös kissoja kodissamme, monikossa, vaikka eläviä on vain yksi. Näköhavaintoja on useita. Itse olen kerran yöllä jopa tuntenut kissan paljaita sääriäni vasten portaikossa. Tämän jälkeen löysin lemmikkikissamme nukkumasta sikeästi sängyssä. 

Vanhemmillani oli pari kissaa peräkkäin niin että ensimmäisen menehdyttyä he ottivat toisen kissan. He asuivat omakotitalossa siihen aikaan. Toisen kissan aikana talossa kuului välillä sellaista ääntä kuin kissa olisi juossut kovaa vauhtia pitkin käytävää. Mutta kun ihmeteltiin, mitä se kissa nyt riehuu, niin se löytyikin rauhallisena nukkumasta.

Minkälaista ääntä kissan kovasta käytäväjuoksusta sitten syntyy? 

Aikoinaan mummoni vanhassa talossa kummitteli, yritin nukkua niin vintiltä kuului hirveä meteli kuin joku olisi kävellyt edestakaisin ja portaissa. Talossa oli vain minä ja mummoni ja mummo nukkui sikeästi alakerrassa.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista ääntä kissan kovasta käytäväjuoksusta sitten syntyy? 

Voit kuvitella. Tuleehan siitä ääntä, kun tassut iskeytyvät lattiaan. Eivät kissat aina liiku äänettömästi. Kun kissa lähestyy seinää se jarruttaa kynsillä.

Jos on esim. parkettilattia, niin siihen jää jarrutusjäljet tai vauhdinottojäljet kynsistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista ääntä kissan kovasta käytäväjuoksusta sitten syntyy? 

Voit kuvitella. Tuleehan siitä ääntä, kun tassut iskeytyvät lattiaan. Eivät kissat aina liiku äänettömästi. Kun kissa lähestyy seinää se jarruttaa kynsillä.

Jos on esim. parkettilattia, niin siihen jää jarrutusjäljet tai vauhdinottojäljet kynsistä.

Mutta ilman kynsiä siis saman tyylistä töminää kuin minkä tahansa noin viisikiloisen nelijalkaisen juoksusta.

Vierailija kirjoitti:

Rintamamiestalo ei ole hirsipirtti, vaikka joku va jakki on joskus sellaisen rakentanut!

Taasko rintamamies-jankkaaja löysi tiensä kummitus-ketjuun? Voit vaikka hei tehdä aloituksen aiheesta ja purkaa turhaumasi siihen asiaan.

Olin yksin mökissä metsän keskellä, järven rannalla. Oli sellainen tyyni ilta, kun äänet kuuluvat selvästi vastarannaltakin, erittäin kaunis, rauhallinen kesäilta.

Ajattelin että jumppaan terassilla musiikki taustalla. Viritin radion jatkojohdolla radion terassille ja menin sitten hetkeksi mökin toiselle puolelle. Kun tulin takaisin terassille, yritin laittaa radion päälle, mutta ei kuulunut ääntä. Katsoin sisään ja jatkojohto oli irrotettu seinästä ja laitettu kauniisti kerälle.

Lähistöllä ei ollut ketään muita naapureita, eikä ylipäänsä ihmisiä ja niin tyynenä, hiljaisena iltana olisin kuullut, jos joku olisi sinne tullut ollessani toisella puolella. Pelästyin aika lailla, olen aina ajatellut, että se oli isoisäni, jonka mökki se oli ollut. Hänellä oli tapana istua siinä terassilla ja nauttia maisemasta. Olen olettanut, että hän ehkä oli siinä silloinkin ja halusi nauttia hiljaisesta, rauhallisesta kesäillasta ilman musiikinmökää.

Nukuin siellä sen yön, mutten pystynyt olemaan pidempään, kun oli sen verran pelottavaa, ja lähdin sitten kotiin seuraavana päivänä.

Rakensimme talon peltomaalle kohta 20 vuotta sitten ja alusta saakka on tullut unen rajamailla tunne että joku seuraa mitä tapahtuu. Meillä oli aluksi yksi kissa joka seurasi katseellaan jotain mitä emme itse nähneet ja urisi hiljaa sitä kesti puolisen vuotta kunnes ei enää viitsinyt urista mutta seurasi kyllä katseella, sittemmin meille tuli sisarukset, kaksi pelastus kissaa ja ne oli aluksi säikkyjä kun tuijottivat ja seurasivat katseellaan jonkin liikkuvan niin sähisivät ja karvat nousi pystyyn, sitten alkoivat mennä vanhan kissan turviin. Nyt on enää nuo kaksi kissaa jotka saattavat yhtäkkiä tuijottaa jotain ja pitää hyvin pientä naukua kuin puhuisivat. Tässä jokin aika sitten erään paikallisen kanssa juteltiin niin kertoi että täsmälleen talomme kohdalla on ollut isohko talo joka 1600 luvun lopulla oli poltettu talon väen kuoltua johonkin tauteihin tai nälkään? Meni kylmät väreet kun hän näytti ilmavalokuvaa jossa pellon kasvustossa näkyi selvästi talon perustusten ääriviivat ja täsmälleen talomme kohdalla. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Entisen poikaystäväni isä nukkui pois pitkäaikaisen sairastelun jälkeen yhtenä jouluaattona (olin perheeni kanssa istunut kirkon penkkiin aattona juuri kun tieto tuli). Tätä ennen yhdessä valokuvassa oli ollut miehen rinnalla risti valoilmiön tavoin, useammassa siis! Ja käki kukkui pihapiirissä noihin aikoihin (enteilee poismenoa). Mies asui vanhalla tilalla jossa historiaa, mutta tietysti ei ehkä kummitustarina sinällään. Ainoastaan tuollaisia enteitä.

Käki kukkui joulun aikoihin?  

Kuulostaa todella yliluonnolliselta.

Normaalisti käet kukkuvat alkukesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisen poikaystäväni isä nukkui pois pitkäaikaisen sairastelun jälkeen yhtenä jouluaattona (olin perheeni kanssa istunut kirkon penkkiin aattona juuri kun tieto tuli). Tätä ennen yhdessä valokuvassa oli ollut miehen rinnalla risti valoilmiön tavoin, useammassa siis! Ja käki kukkui pihapiirissä noihin aikoihin (enteilee poismenoa). Mies asui vanhalla tilalla jossa historiaa, mutta tietysti ei ehkä kummitustarina sinällään. Ainoastaan tuollaisia enteitä.

Käki kukkui joulun aikoihin?  

Kuulostaa todella yliluonnolliselta.

Normaalisti käet kukkuvat alkukesästä.

 

Kiitos saivare, loppukesästä. Ennen henkilön kuolemaa tämän sairastaessa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kummituksia on siellä vain missä  niihin  uskotaan

Ai jaa.  

Minä kun en lapsena voinut vielä uskoa kummituksiin, kun en niistä mitään tiennyt.  Olin neljän vanha kun pihan poikki kulki mustapukuinen mummo.  Se meni ihan ohitseni eikä katsonutkaan minua.  Siinä minun katsoessani se kumartui jotenkin eteenpäin kädet suorina edessä ja katosi.

Menin sisään ja sanoin äidille ja muille siellä, että joku mummo kaatui pihassa ja meni maan alle.  Ihmiset ei sanoneet ensin mitään, vaan vain katsoivat merkitsevästi toisiaan.  Jotkut oli nimittäin nähneet saman ilmiön ja siitä oli heidän kesken puhuttu.  Minulle siinä selitettiin vain jotenkin että se oli varmaan se yksi mummo joka kuljeskelee ees taas, ei siitä tarvi välittää.

Kun olin isompi, äiti sanoi, että se oli kummitus.  Muuta selitystä ei osattu antaa.  Mutta sekä äiti että minä ollaan nähty elämän varrella omituisia juttuja.  Minulta kuoli ensimmäinen mies hyvin nuorena.  Muutaman vuoden ajan sen jälkeen tapahtui kaikenlaisia häneen liittyviä omituisuuksia.   Äiti oli kerran ollut pihassa ja näki, kuinka tämä mieheni ajoi tiellä mopolla siitä ohi ja katsoi taakseen ja nosti tervehtien kätensä.  Kaikenlaista outoa.  Kerran kun tulin töistä kotiin, meidän hääkuva oli pöydällä.  Kukaan ei ollut meillä käynyt ja ovet oli lukossa koko päivän.  Se hääkuvakin oli ollut muitten kuvien joukossa jossain laatikossa säilössä, en ollut sitä aikoihin katsellut enkä todellakaan itse sitä siihen näkyville ottanut. 

Ihmeitä tapahtuu, mutta miten nuokin todistat, kun kaikki voidaan muiden taholta selittää sepityksiksi.  On uskottava vain omia silmiään ja korviaan.     

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista ääntä kissan kovasta käytäväjuoksusta sitten syntyy? 

KIssat voi saada hyvinkin kovaa melua aikaan. Saahan ne niitä ihme sätkyjäkin ja silloin vasta kolisee.

T: eräs kissaihminen.

Vierailija kirjoitti:

Asun omakotitalossa  ja  epäilen että edesmennyt kissani kulkee yhä taallä. Joskus  näen kissan kahdessa paikassa yhtä aikaa vaikka meillä on vain enä' yksi  kissa.

Aww, mun viimeisin enkelikissani on seurannut mua, vaikka oon vaihtanut kämppää sen jälkeen kun hän muutti kissojen taivaaseen, Freddie Mercuryn kainaloon (siellä syödään just sitä yhtä tiettyä juustoa mielin määrin).

Freddiestä huolimatta Erkki The Cat herättelee mua tonnikalanmakuisilla suukkosilla ja röyhtäyksillä. Eikä vessan ovea voi laittaa kiinni, ei ikinä!

Ja oon työskennellyt paljon todella vanhoissa kiinteistöissä, joissa vanhat patut ovat kirjaimellisesti kuolleet ns. saappaat jalassa. Tiedättehän sen tunteen, kun joku tuijottaa ja sen tuntee niskassaan. Siellä he ovat ja pysyvät, vaikka häijyä tekeekin välillä yksin aamuviiden aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääli, että kaikki takertui tuohon rintamamiestaloon, kun ajattelin että sillä on helpoin kuvata talon tyyliä. Kuitenkin. Sauna rakennettiin ensin, sen jälkeen tämä hirsipirtti. Ja kuten sanoin, osa perheistä asui kammeissa ja meidän silloiset ihmiset siinä saunassa. En toiste käytä termiä, koska se selkeästi häiritsi kertomusta.

Miksi se on sääli? Rintamamiestalot ei olleet hirsitaloja, ne oli lautarakenteisia. Eikä rintamamiestalosta käytetä termiä hirsipirtti. Sun tarina meni rikki jo heti alussa, kun johdatit meitä standarditaloon ymmärtämättä itsekään, että asuttamasi talo on kaukana rintamamiestalosta.

Ihme jankutusta.  

Tosiasia on, että rintamamiestyyppisiä taloja on tehty jo ennen sotiakin.  Vaarini talo Karjalassa, joka oli rakennettu jo kymmenen vuotta ennen talvisotaa, ja tuhoutui siinä, oli täysin rintamamiestyylinen talo ala- ja yläkertoineen, vanhemmat sukulaiset on kertoneet.  Jatkosodan aikana vaari rakensi sen tilalle uuden ja se oli lähes entisen kopio.  Se on siellä edelleen pystyssä, mutta eri isännät, ikävä kyllä.  Olen käynyt siellä ja nähnyt.  

Samoin tässä kaupungissa, missä minä nyt asun ja olen asunut koko ikäni, on ihan sellainen kokonainen asutusalue, jossa kaikki talot on rintsikkatyyliä ja koko alue on rakennettu ennen sotia.  Sitä samaa talomallia, mitä sittemmin alettiin kutsua rintamamiestaloiksi.

Tätini talo aikanaan oli rakennettu 1930-luvulla ja aikalailla sitä muotoa sekin noudatteli, nyt se on jo purettu, mutta muistan hyvin.  Ja se oli tosiaan hirsitalo, muistan kun hirret vietiin johonkin muuhun tarkoitukseen.

Mutta puuttukaa toki sanoihin, jos se kovasti tunteita kuumottaa.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ole mitään kummituksia nähnyt, mutta välillä kissa rupeaa tuijottamaan jonnekin ihankuin se näkisi tai kuulisi jotain ja se on vähän karmivaa.

Kerran kissa rupesi tuijottamaan suoraan taakseni ja piti samaa metsästysääntä kuin lintuja katsoessa, yritin katsoa onko joku ötökkä mitä se vahtaa, mutta mitään ei näkynyt. Siirryin sivummalle kun se tuijotus häiritsi ja kissan katse siirty myös niin että se edelleen silmät lautasen kokoisena tuijotti.

Tämä tapahtui vuosia sitten ja toisessa asunnossa, mutta nyt kissa on taas aloittanut tuon tuijottamisen.

Minulla on myös kokemus tuosta kissan tuijottamisesta. Vanha maatalo ja kissan mustuaiset suurenivat, kun alkoi tuijottaa kauas käytävään. Ihan kuin olisi nähnyt jotain pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisen poikaystäväni isä nukkui pois pitkäaikaisen sairastelun jälkeen yhtenä jouluaattona (olin perheeni kanssa istunut kirkon penkkiin aattona juuri kun tieto tuli). Tätä ennen yhdessä valokuvassa oli ollut miehen rinnalla risti valoilmiön tavoin, useammassa siis! Ja käki kukkui pihapiirissä noihin aikoihin (enteilee poismenoa). Mies asui vanhalla tilalla jossa historiaa, mutta tietysti ei ehkä kummitustarina sinällään. Ainoastaan tuollaisia enteitä.

Käki kukkui joulun aikoihin?  

Kuulostaa todella yliluonnolliselta.

Normaalisti käet kukkuvat alkukesästä.

 

Kiitos saivare, loppukesästä. Ennen henkilön kuolemaa tämän sairastaessa kotona.

Loppukesästä on jouluun vielä melkoinen tovi, joten monellekin ihmiselle siinä on käki voinut sen kuolinsanomansa kukkua.  Ja outoa todellakin, kun käet on loppukesästä jo muuttomatkalla hyvinkin pitkällä.  Mutta outoja asioitahan täällä kyseltiinkin.  

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan vanhassa talossa maalla ja täällä kuulee kaikenlaista kolinaa, nitinää ja natinaa aina silloin tällöin. Koira haukkuu joskus ns. tyhjää eli on sisällä talossa ja haukkuu esim työhuoneessa yksin ollessaan. Ei pitäisi olla mitään syytä haukkua. Mitähän se kuulee tai näkee? On kyllä jo vanha koira, voi johtua siitäkin. Tai sitten ei. 

Normaalia talon rakenteiden elämistä ja mahdollisesti lintu tai pikkueläin välikatossa tai muualla rakenteissa. Koira haistaa ja kuulee kaikenmaailman hiiret ja öttömönkiäiset talon sisällä, rakenteissa ja ulkopuolella.

Meillä on tällainen äänekäs vanha talo, ja kaikkeen on ihan luonnollinen selitys. Olen kyllä säikähtänyt muutaman kerran todella pahasti noita ääniä ennen kuin totuin niihin :) 

Kappas, ketjussa rintamamiestalo-jankkaaja ja nyt saatiin käki-jankkaajakin. Hyvin liittyvät aloituksen aihepiiriin. 

Olen lukenut että joissakin teattereissa edesmenneet näyttelijät kummittelee. Teatteri on ollut monille näyttelijöille varmaan rakkaampi kuin koti. Jukka-Pekka Palokin kertoi nähneensä katsomossa edesmenneen näyttelijän.