Syksyn tullen - asutko talossa jossa kummittelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääli, että kaikki takertui tuohon rintamamiestaloon, kun ajattelin että sillä on helpoin kuvata talon tyyliä. Kuitenkin. Sauna rakennettiin ensin, sen jälkeen tämä hirsipirtti. Ja kuten sanoin, osa perheistä asui kammeissa ja meidän silloiset ihmiset siinä saunassa. En toiste käytä termiä, koska se selkeästi häiritsi kertomusta.

Miksi se on sääli? Rintamamiestalot ei olleet hirsitaloja, ne oli lautarakenteisia. Eikä rintamamiestalosta käytetä termiä hirsipirtti. Sun tarina meni rikki jo heti alussa, kun johdatit meitä standarditaloon ymmärtämättä itsekään, että asuttamasi talo on kaukana rintamamiestalosta.

En ole kelle kommentoit, mutta mulle ainakin kaikki vanhat,kaksikerroksiset talot on rintamamiestaloja, on rakennettu sitten 1940 tai 1970 :D Olen aina asunut kerrostalossa enkä ole mikään insinööri.

Ripustin pyykkejä keskellä päivää ja aloin kuulla jotain ääntä,vaatekaapin ovi heilui ja siinä riippuva henkari kolisi. Koska oli päivä en osannut edes pelästyä pahasti,ripustin vain loput pyykit nopeasti, ovea samalla silmällä pitäen ja häivyin toiseen huoneeseen.

70luvulla rakennettu oktalo.

Asumme vanhassa puutalossa ja aamulla hämärässä kuului lattian narahtelua ja epävarmoja askelia vessan suuntaan, vatsa kiertäen katsoin varovasti peiliin ja kauhukseni näin harmaat karmivat kasvot. Niinpä eilen oli pikkujoulut.

Asun talossa jossa edesmenneet läheiseni käyvät silloin tällöin tai niin ainakin luulen.  Vieraanikin ovat kuulleet askeleet yläkerrasta ja sen kun joku kävelee raput alas. No eipä minun ole tarvinnut näitä ihmisiä heidän eläessäänkään pelätä. Hyväntahtoisia ovat suurin osa. Tytär sanoi että on tää erikoinen talo kun kuuli kuolleen koiransa haukahtelevan olohuoneen ikkunan alla. Yksin asun mutta enemmän elävät pelottaa kun kuolleet

Asuin nuorena. Vanhassa puutalossa oli jotenkin semmoinen mystinen ilmapiiri, ja kuului usein vähän outoja ääniä. Joskus havahduin keskellä yötä, ja näin sellaisen utuisen vaalean hahmon seisovan huoneessani. Kerran ysärin lopussa bileitä pitäessä tässä talossa  yhden etäisemmän tutun kännykkä alkoi soida, ja soittaja oli tämän talon lankapuhelin. Oltiin siinä vieressä, eli siitä ei kukaan voinut soittaa. 

Meidän loma-asunnolla kummittelee. Talo on vanha hirsitalo, reippaasti yli 100 vuotta vanha. Sitä voisi melkein sanoa huvilaksi, koska se on hirsirunkoinen, melko iso ja näyttävän näköinen. Sisätilat ovat ylelliset. Huoneet ovat suuria ja korkeita.

Huvilatunnelman kruunaa kummitus. Se luulee olevansa talon kingi, koska se valtasi parhaan makuuhuoneen (master bedroom) ja on asunut siellä ainakin 40 vuotta. Minä pelkäsin tuota huonetta kun olin lapsi. En kertonut kenellekään, koska pidin tuntemuksiani mielikuvituksen tuotteena. Sen jälkeen asia unohtui pitkäksi aikaa. Tunsin kyllä läsnäolon joka kerta kun kävin tuossa huoneessa.  Ajattelin, että epämukava olo tulee selkäytimestä (vanha tunnemuisto) eikä johdu talon ilmapiiristä. Olin väärässä.

Pari vuotta sitten kummitus aktivoitui. Ehkä se tiesi, että nyt on sopiva tilaisuus rellestää. Minä olin loma-asunnolla yksin koko viikonlopun. Kummittelu alkoi heti saapumispäivänä. Talon ulko-ovi (lukittu ovi) aukesi itsestään ja pamahti sitten kiinni. Kunnon paukahdus, joka kuului selvästi talon toiseen päähän asti. Samana päivänä yläkerrasta kuului kova jysähdys, vaikka siellä ei varmasti ollut ketään. Heti ensimmäisenä yönä makuuhuoneessa näkyi valo (välähdys) jota en osaa selittää. Talo sijaitsee keskellä korpea. Voimme siis unohtaa tavalliset selitykset: katuvalot, ohiajavat autot, jalankulkijat taskulamppuineen. Alue on öisin säkkipimeä.

Eikä siinä vielä kaikki. Makuuhuoneessa vallitsee outo tunnelma. Niin on ollut aina. Päivisin huone tuntuu mukavalta tai siedettävältä, mutta hieman synkältä. Kun ilta hämärtyy, tunnelma muuttuu epämukavaksi ja sitten pelottavaksi. Olen pomminvarma, että huoneessa asuu jokin. Sen läsnäolo tuntuu selvänä, voimakkaana, jatkuvana ja painostavana. Siitä ei pääse eroon hetkeksikään. En ole tuntenut vihamielisyyttä, mutta poistun kyllä huoneesta heti jos tunnelma käy liian kuumottavaksi. Tällä kertaa kummitus oli rellestänyt päivällä (aukonut ovia, jymistellyt vintillä) joten en halunnut nähdä mitä se keksii yöllä. Puhuin kummitukselle ja käskin sen lopettaa. Sitten sytytin valot, keräsin tavarani ja siirryin toiseen huoneeseen. Kummitus jätti minut rauhaan. Talossa oli hiljaista koko yön ja koko viikonlopun. Päivällä ei enää kuulunut jytinöitä. Ovet pysyivät kiinni. Öisin sain nukkua rauhassa ilman häiriöitä. Ehkä kummitus on kohtelias? Ehkä se tuntee reilun pelin säännöt? Se sai minut häädettyä pois makuuhuoneesta heti ensimmäisenä iltana, joten reviirikiista ratkesi.

Yritän lohduttautua ajatuksella, että kummitus tuntee minut. Talo on ollut saman suvun omistuksessa nyt 4 sukupolven ajan. Jos kummitus todella on nykyisen omistajasuvun jäsen (henkilö, joka kuoli ennen minun syntymääni) niin hän kyllä tunnistaa minut. Olen viettänyt lomia tässä talossa koko ikäni. Kummitus ei pelotellut minua lapsena, koska vaistosin vain läsnäolon. Mutta nyt kummitus "trollasi" minua keskellä kirkasta päivää. Kolisteli ullakolla ja aukoi lukittuja ovia. Tuli selväksi, että lapsuuden pelko ei ollut mielikuvitusta. Tässä talossa asuu jotain, mitä pitäisi selvitellä henkimaailman asiantuntijan (pappi tai meedio) kanssa. 

Meidän kesäpaikka on oikein otollinen kummituksille, yli satavuotias hirsitalo, mutta ei siellä ole ikinä tapahtunut mitään outoa. Olen aika pettynyt. Olisiko pelästyneet edellisen omistajan laajaa remonttia missä purkivat alakerran hirsiä myöten "puhtaaksi". 

Meillä on loma-asunnolla puulämmitys. Keittiössä iso puuhella ja asuinhuoneissa pönttöuunit. Kummitus kävi kerran laittamassa uunin savupellin kiinni kun uunissa oli tulet. Sitä ei huomattu. Asuinhuoneisiin alkoi tulla savua ja häkää keskellä yötä. Neljä ihmistä meni sairaalakuntoon (häkämyrkytys). Nuohooja kävi tarkistamassa tulisijat. Hän ei löytänyt mitään vikaa mistään. Kaikki uunit kunnossa, savupellit toimivat normaalisti, hormit vetävät hyvin, savupiiput ovat ehjiä ja puhtaita. Tuon tapauksen jälkeen uuneja on pitänyt vahtia hyvin tarkasti. Häkähälyttimet joka huoneessa. Normaalit palohälyttimet eivät riitä, koska kummitus voi lyödä "pellit kiinni" ihan vaivihkaa. Olisi parempi jos se pitäisi ääntä (kolistelisi uunin luukkuja tai peltejä) niin että sen touhut huomataan.