Mitä tehdä kun pojan tyttöystävä änkeää meille asumaan?
Meillä on tilanne, jossa teini-ikäisen (16) pojan tyttäystävä asuu meillä koko ajan. Se ärsyttää minua, vaikka en ihan tajua miksi. Tyttö on ihan mukava, mutta minusta yöt voisi viettää muuallakin kuin meillä - aina. Tyttö syö meillä, käyttää meidän suihkutuotteita,pesettää vaatteensa meillä jne. Yöpyy vähintään 5 pv/vko. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta puolisoni on vähän eri linjoilla ja hänestä se "ei haittaa". Mikä siis avuksi? Tytön vanhempia asia ei tunnu kiinnostavan, eivät ole koskaan olleet missään yhteyksissä. Tätä on jatkunut jo yli puoli vuotta.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
"Minun tyttäreni (16) ei saisi lupaa mennä yökylään kenenkään pojan luokse
----
En ole kieltänyt mitään"
Jonkinlaista ristiriitaa havaittavissa.
No joo, tavallaan, mutta hän on niin fiksu nuori nainen, että ymmärtää yskän. Ja sen, että minä olen huoltaja ja määrään, jos muuten ei mene perille viesti. Häntä arvostaen on asioista keskusteltu ja luottamusta mitataan tietysti joka päivä, myös hänen luottamustaan meihin vanhempiin. Reilu pitää olla ja avoimuudesta se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muu olisi ok, mutta en todellakaan pesisi hänen vaatteitaan ja nuoret saisivat osallistua ruokakuluihin sekä ruuan laittoon
Nuoret, eli myös AP:n oma poika. Osallistuvatko 16-vuotiaat yleensä kotonaan ruokakuluihin? Millä rahalla?
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia teini-ikäisiltä.
Ei todellakaan ole! Ei hyväksikäyttö ole koskaan normaalia.
Tytölle puhuttelu, ja pojalle myös, että ymmärtää mikä on sopivaa ja mikä ei!
Ei noin saamattomia vanhempia voi edes olla!
Että antaa tulla vaan... kumpikin lapsista pilaa tulevaisuutensa.
Ei tuon ikäiset vielä tiedä mitä haluavat, kyllä vanhemmilla on vielä vastuu ohjata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun tyttäreni (16) ei saisi lupaa mennä yökylään kenenkään pojan luokse
----
En ole kieltänyt mitään"
Jonkinlaista ristiriitaa havaittavissa.
No joo, tavallaan, mutta hän on niin fiksu nuori nainen, että ymmärtää yskän. Ja sen, että minä olen huoltaja ja määrään, jos muuten ei mene perille viesti. Häntä arvostaen on asioista keskusteltu ja luottamusta mitataan tietysti joka päivä, myös hänen luottamustaan meihin vanhempiin. Reilu pitää olla ja avoimuudesta se lähtee.
Tietenkin jos ollaan pohjimiltaan samaa mieltä asioita ja nuori jakaa samanlaisen ajatusmaailman niin asiat yleensä sujuvat. Sitten jos vanhempien ja nuoren näkemykset ovat kovin erilisia ja ajatus siitä mikä on hyväksi ja mikä ei poikkeaa tosi paljon niin siinä ei auta vain se että huoltaja määrää. Joskus vanhemmat voivat olla myös ylisuojelevia ja ajattelevat kaikesta aina uhkien kautta ja ehkä omia huonoja kokemuksia peilaten (en siis sano että teillä on niin).
Mutta hienoa jos teillä on hyvä ja toimiva suhde. Se on arvokas asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" En ole kieltänyt mitään, mutta olen kertonut mielipiteenäni, että seurustella ehtii myöhemminkin, nyt on tärkeää elää oman pään mukaan ja nauttia vapaudesta. Ja lisäksi olen kertonut omasta nuoruudestani, kun seurustelin 17-27 -vuodet saman pojan kanssa. Siinä ei ollut mitään järkeä."
Omia kokemuksia ja ajatuksia on hyvä jakaa mutta niiden pitää muistaa aina olevan vain omia ihan subjektiivisia kokemuksia eikä muiden elämä mene automaattisesti samalla tavalla vaikka samanlaisia ratkaisuja tekisivätkin.
Tähän vielä lisäisin että siskoni alkoi seurustella tiiviisti (vanhempieni kauhuksi) kun hän oli 15. Itse taas seurustelin ensimmäisen kerran vakavasti kun olin 25 ja silloin vanhempani olivat jo ehtineet olla huolissaan kun mitään ei koskaan ollut. Nyt olemme lähempänä kuuttakymmentä ja molempien elämä on mennyt näistä ihan erilaisista ratkaisuista
Se on kiva, että näin on, mutta oman ajatusmaailman muotoutumisen ja itsenäisyyden kasvattamisen kannalta tällaiset nuorina alkaneet seurustelusuhteet ovat erittäin huono vaihtoehto. Mutta eihän sitä nuorena tajua. Onnea heille, jotka sen tajuavat. Äitinä en siihen voisi koskaan kannustaa, aikuisena se olisi mielestäni vastuutonta. Vähän säälinkin niitä nuoria miehiä ja naisia joiden elämäntapa on seurustella. Vapautukaa sellaisesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuohon olisi pitänyt puuttua jo ennen, kun on kestänyt puoli vuotta?
Veikkaan, että teillä on kaikin puolin mukavampaa, isompi talo, parempi ruoka, kivempi ilmapiiri jne.
Siis, tuossa naapurissa on iso talo ja uima- allas, minäpä siirrän luuni sinne😳
No siirrä ihmeessä, jos kutsutaan. Se tämän tarinan tyttöhän on AP:n pojan ja puolison kutsumana paikalla.
Tuskin se pojan isä/AP:n puoliso nyt ketään kutsunut on. Mutta ei vaan halua tai vaihtoehtoisesti kehtaa puuttua asiaan.
Eihän tuohon kannata kovin kovasanaisti puuttua, kun tilanne on päässyt lipsumaan tuohon. Mutta jotain pitäis tehdäkin, ei tuo noinkaan ole hyvä. Mutta kun nuoret ovat tiettyyn saavutettuun etuun tottuneet, niin varaudu AP vastarintaan, jos sen yrität ottaa pois. Etenkin, jos et tarjoa tilalle mitään porkkanaa.
Joku sanoi, että olette itsekin olleet rakastuneita ja 16. No en minä nyt sanoisi, että olen ollut rakastunut 16-vuotiaana. Eikä tasan yökyläilyjä. Eikä se mielestäni ollut mitenkään kohtuutonta.
Minua kiinnostaisi tietää lisää tuosta ap:n mummon osuudesta tässä kokonaisuudessa. Kirjoitit, että mummo nukkui pois parisen vuotta sitten. Saiko poika silloin käyttöönsä mummon huoneen, jossa hän nyt luuhaa tyttöystävänsä kanssa.
Sanoit myös, että mummo ei koskaan hyväksynyt uskottomuutta, vaan puhui siitä huorintekemisenä. Hyväksyikö mummo kuitenkin nuorten seurustelun ja yökyläilyt? Ehtikö mummo ylipäätään tutustua pojan tyttöystävään vai oliko hän jo edesmennyt, kun tyttö ilmestyi kuvioihin.
"Se on kiva, että näin on, mutta oman ajatusmaailman muotoutumisen ja itsenäisyyden kasvattamisen kannalta tällaiset nuorina alkaneet seurustelusuhteet ovat erittäin huono vaihtoehto."
Ihmiset ovat erilaisia ja eri ihmisille sopivat erilaiset elämänratkaisut. Pääasia on että jokainen elää sen mukaan mikä itselle sopii ja tuottaa itselle parhaan lopputuloksen.
"Äitinä en siihen voisi koskaan kannustaa, aikuisena se olisi mielestäni vastuutonta. Vähän säälinkin niitä nuoria miehiä ja naisia joiden elämäntapa on seurustella. Vapautukaa sellaisesta!"
Minusta vanhemman tehtävä ei ole kannustaa nuorta suuntaan tai toiseen seurustelun suhteen vaan kuunnella sitä mitä se nuori itse ajattelee ja ohjata nuorta siihen suuntaan joka on juuri hänelle luontaista ja parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi haluaa katsella teinityttöä ja haaveilla.
Niin tekisin minäkin
T: setämies
Ja pestä pyykkiä :)
No mikäs siinä. Teinin stringit voi samalla haistella
T: setämies
"Joku sanoi, että olette itsekin olleet rakastuneita ja 16. No en minä nyt sanoisi, että olen ollut rakastunut 16-vuotiaana. Eikä tasan yökyläilyjä. Eikä se mielestäni ollut mitenkään kohtuutonta. "
No sinulla ei selvästikään ollut rakastuneenakaan tarvetta siihen. Hyvä sinulle. Joku muu taas kokee eri tavalla ja sekään ei ole väärin. Me olemme erilaisia ja se on hyvä ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala ottamaan vuokraa. Nyt istutat pojan ja tytön alas, ja sanot, että vuokranmaksu alkaa tai tyttö alkaa yöpymään kotona.
Edelleen sillä tytöllä on AP:n puolison lupa tuolle järjestelylle.
Ap:lla ja puolisollaan ei ole valtuuksia antaa vieraan alaikäisen asua luonaan ehkä seksuaalisesti hyväksikäytettävänä.
Sillä tytöllä on omatkin vanhemmat, joiden vastuulla tyttö on.
Vanhemmuus hukassa neljällä aikuisella ja rikosvastuuta pukkaa.
Teillä on hyvät oltavat !
viiden tähden hotelli, miksi pitäisi tytön kotiin mennä.
Millaiset kotiolot on tytöllä, jos ei voi olla kotona ?
Miten on edes päädytty tuohon? Tuon ikäisillä pitäisi olla itsestään selvää että yökyläilyt sijoittuu viikonloppuun. Sinun olisi alunperinkin pitänyt pistää rajat.
"Se on kiva, että näin on, mutta oman ajatusmaailman muotoutumisen ja itsenäisyyden kasvattamisen kannalta tällaiset nuorina alkaneet seurustelusuhteet ovat erittäin huono vaihtoehto. Mutta eihän sitä nuorena tajua."
No ei onneksi kaikilla nuorena seurustelun aloitus tarkoita että mitään omaa ei ole. Ainakin itselläni seurustelu ei vaikuttanut siihen että lähdin lukiossa vaihtoon eikä siihen että mieheni oli yliopistovaihdossa puoli vuotta. Ne olivat tärkeitä asioita molemmille ja ikävästä huolimatta halusimme ne molemmille suoda. Ja opiskelijoinakaan ei koko ajan asuttu samalla paikkakunnalla vaan nähtiin vaan viikonloppuisin. Kyllä siinä ehti myös itsenäistyä, elää opiskelijaelämää ja ajatella omia ajatuksia.
Ehdottaisin, että mitäpä jos olisitte seuraavat puoli vuotta tytön kotona ja ruokittavana.
Meillä tuli kotona aikanaan megamassiivinen riita kotona, kun veljeni tyttöystävä loisi meillä koko kesän. Äitini alkoi pyytää ruokarahaa ja kimuli kimpaantui siitä niin, ettei häntä meillä enää näkynyt. Veli muutti aika pian kotoa, eikä olleet väleissä pitkään aikaan
Koulutyö ja säännöllinen arki on tuon ikäisille se ykkösjuttu, josta vanhemmat pitävät huolta. Tuntuu oudolta, että tytön vanhemmat eivät puutu siihen, että tyttö on kotoa öitä poissa. Minusta ei ole ok, että tuon ikäinen on kotoaan öitä poissa muuta kuin satunnaisesti.
Mahdollistatte nuorten säännöllisen seksielämän. Mielestäni he eivät ole vielä siinä iässä, että näin pitäisi olla.
Moni täällä on kommentoinut, että ap:n puoliso on antanut suostumuksensa. Ei. Ei se niin mene. Jos yksikin on järjestelyä vastaan, sen mukaan mennään. Ap on ihan yhtäläisillä oikeuksilla kodissaan asuva ja päättävä.
Ekalla sivulla (en lukenut kaikkia sivuja) joku kommentoi, että yhteisneuvottelu hyvässä hengessä ja pelisääntöjen asettaminen sen aikana. Teistä on kiinni, osallistuuko tyttö vaiko vain poikanne ts. perhekuntanne. Neuvottelette esim. että kerran viikossa ok yöpyä ja pari satunnaista ruokailua. Suihkuttelut vain yöpymisen yhteydessä ja omien hygieniavälineiden turvin.
Aikuisina teidän tulee asettaa rajat. Nuoret eivät vielä osaa, eikä heidän vielä välttämättä tarvitsekaan, vaan te opetatte niitä heille.
oot super nolo mölli. avoparina ilmateeks pyörii toisen pennun kanssa. missä kersapari voi asuu ilmaseks, siks noi panopari saa vielä lapslisäää,gimmaltakin se raha kuuluu hänen elantoon kelankin mukaan, mihis se raha haaskataan . millainen vanhempi on jos ei kiinnosta lapsen rahatilanne, missä vetelehtii toisten nurkissa elättinä. häiritsee sen perheen kotirauhaa, joku randon oleilee heillä,syö, mitään ei osallistu, seks lakanat, alusvaatteensa pesettää... tytön vanhemmilla elatusvelvollisuus ja huolenpitovelvollisuus,kasvatustyö jne. ja joo muuttavat muka kohta,, noita elätettäviä pikkugimmoi vaihtuu, ai toi joku 50 vuotta kestävä ikiminiä. olkoon ,tuskin, harjoitellaan makaamista seinän takana, ikäänkuin kommuuni,kaks pariskuntaa,sillä erotuksella-vain toinen pari tuo leivän pöytään. mitäs se gimman koti panostaa. lasu, sosiaalit laittaa raha-asiat kuntoon ja mihis gimman kirjat siirretään,lastenkotiin... et sä tajuu, alaikäinen, joka ei näe lapsilisiään ja vieras perhe elättää. kukaan fiksu perhe ei anna lasten harjoittaa avoliittoa seinänsä takana vaikk ois miljunääri. mutta monilla perheillä on talousbudjetti ihan jo ruokaan ja sekään ei ookoo,että koulun jälkeen kaverit tuleeee ja tyjentää kaapit. ja vaikka ois miljunääri,silloinkaan ei oikein elättää kylän muitanuoria. jokainen syä kodeissaan. toki -joskus- voi piffata ja tarjota jotain tai pyytää ihan jäätkö syömään nyt jos on rahaa ja ruokaa yläkanttiin. rakastelulakapyykit ei kuulu asiaan 5pv viikossa. gimma tulee kuin kotiinsa noin vain ja elää,syö, huh
Jotenkin avutonta menoa, jos tilanne jatkunut puoli vuotta ja missään vaiheessa ei ole saatu auki. Kuka ne tytön pyykit pesee, aloittajako? Rajat olisi pitänyt laittaa jo alussa.
Jos olette miehen eri mieltä kyläilyjen sopivasta määrästä, pitää tehdä jonkinlainen kompromissi. Ja se kumpi niitä kyläilyjä useammin haluaa, maksaa kulut, täyttää jääkaappia, tarjoaa hygieniatuotteet ja pesee pyykit ja lakanat. Aloittajalta ei voi vaatia maksamista ja hotellin pitämistä.
Kyselisin myös pojalta, millaiset kotiolot tyttöystävällä on, miksi nuoret eivät ole ikinä siellä. Huolestuttavaa, että vanhemmat ulkoistavat alaikäisen tyttärensä huolehtimisen vieraille aikuisille.
Tähän vielä lisäisin että siskoni alkoi seurustella tiiviisti (vanhempieni kauhuksi) kun hän oli 15. Itse taas seurustelin ensimmäisen kerran vakavasti kun olin 25 ja silloin vanhempani olivat jo ehtineet olla huolissaan kun mitään ei koskaan ollut. Nyt olemme lähempänä kuuttakymmentä ja molempien elämä on mennyt näistä ihan erilaisista ratkaisuista huolimatta ihan samalla tavalla. Molemmilla hienot aviomiehet, ne ihan samat kuin ne joiden kanssa alettiin seurustella, pari jo aikusta lasta ja elämä mallillaan.