Hei uskovainen nainen!
Omien elämänkokemusteni nykypäivään vertailua varten esitän kysymyksen:
Jos olisit itse erittäin syvästi uskovaisena ihmisenä yhdessä uskovaisen miehen kanssa ja mies sitten paljastuisikin erittäin väkivaltaiseksi niin psyykkisesti kuin fyysisestikin ensimmäisen kerran hääyönänne ja olisit raskaana, ottaisitko avioeron?
Kuinka pitkäksi aikaa jäisit kaltoinkohdeltavaksi syntymättömän/syntyneen lapsesi kanssa,jos seurakunnassa kiellettäisiin avioeron ottaminen ja käskettäisiin vain luottaa Jumalaan tai rukoilemaan miehen puolesta tai et löytäisi mitään tukea avioerolle esim. raamatusta?
Puhutaan siis väkivallasta,joka ulottuu kaikille elämäsi alueille, esim. antaako mies sinun lähteä esim. seurakunnan naisten piireihin tai muihin tilaisuuksiin yksin/lapsen kanssa, useita taponyrityksiä, raskausaikaista myös lapseen kohdistuvaa vakavaa henkeä uhkaavaa väkivaltaa, sosiaalisten piirien rajoittamista,ihmissuhteiden katkomista,valehtelua,panettelua.seksuaalista väkivaltaa,taloudellista väkivaltaa jne. ja kaikki tämä onnistuttaisiin kääntämään raamatunlauseilla "oikeutetuksi" toiminnaksi.
Mitä sinä tekisit tuollaisessa tilanteessa? Omat kokemukseni ovat noin 20 vuoden takaa ja kaipaan/tarjoan vertaistukea jos joku on kokenut samaa tai elää vastaavassa tilanteessa tällä hetkellä. Myös ei-uskovat voivat kertoa ja vastata,miten olet toiminut,kuinka pitkäksi aikaa jäit tilanteeseen ja mitä lähdöstäsi tai jäämisestäsi seurasi?
Kiitollinen vastauksista. Toivottavasti tätä aloitusta ei poisteta,kyse on todella tärkeistä ja monia koskettavista asioista.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti lähtisin. Koen että vaikka ero olisi kielletty, niin oma ja sen syntymättömän lapsen turvallisuus menee kaiken edelle, en usko että Jumalan suunnitelmiin kuuluisi että saisin pataan ja joutuisin elämään pelossa nyrkkeilysäkkinä ja raskaus mahdollisesti menisi kesken.
Mä en itse pysty ymmärtämään, että miten kukaan kristitty pystyy edes ajattelemaan, että olisi kiellettyä pelastaa itsensä ja lapsensa väkivaltaisesta suhteesta. Avioliitto on asetettu ihmisten turvaksi ja sen tulee perustua rakkauteen ja kunnioitukseen, se ei saa olla vallankäytön väline sekopäille. Puolisolta pakeneminen on pikkuisen eri asia kuin puolison hylkääminen.
Tässä mielessä avioero voi olla jopa välttämätön itsen ja lasten suojaamiseksi. On haettava esimerkiksi lähestymiskieltoa ja ylipäänsä toimittava niin, että väkivalta ja myös sen uhka tulee poliisille ja muille viranomaisille täysin selväksi ja on uskottava kertomassaan. Sitä ei auta, jos ei ole edes eroa vireille laittanut.
No,tuohon viimeiseen lauseeseen sanon,että et todellakaan ymmärrä,mitä on aito uskovainen avioliitto ja millaista on olla väkivaltaisessa suhteessa ihan vaikka ei olisi kyse edes uskonnollisista sidoksista. Siitä ei tule eroa minkään muun kuin kuoleman tai aviorikoksen kautta hieman asiasta riippuen. Mitäs sinä ajattelit jonkun lähestymiskieltopäätöksen auttavan,kun mies tulee ovista sisään väkisin tai käy päälle lenkkipolulla tai vainoaa juuri senverran,että poliisin tulo paikalle ei auta ajoissa? Oletko noin yksinkertainen? Opiskele enemmän asioita uskonnollisiin yhteisöihin ja heidän dogmeihinsa sekä oppeihinsa liittyen,erityisesti,jos olet sosiaalityössä. Mikään viranomaisapu ei voi olla riippuvainen siitä,kuinka "uskottavasti" uhri asiansa esittää-oletko aivan järjissäsi vai oletko vain sosiaali tms. työntekijä,joka ei kuuluisi alalle ollenkaan? Ei sinulla mitään tietoa asioista näytä olevan,olipa asia miten vain,eli todella toivon,ettet ole sosiaalityössä tai sotessa palkalistoilla;tietotasosi ja käsityskykysi on aivan liian alhainen ko. alalle. Jos olet vain sivusta seuraaja,ota opiksesi edes tästä ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi avioeroa, mutta muuttaisin asumaan erilleen.
Ainoa raamatullinen peruste avioerolle on seksuaalinen moraalittomuus. Jos mieheni tekisi aviorikoksen, se olisi Jumalan hyväksymä syy avioerolle.
Väkivaltaisen aviopuolison kanssa ei tarvitse asua eikä alistua minkäänlaiseen pahoinpitelyyn.
On siinäkin varsinainen metodi,hohhoijjaa. Toivon etteivät nuoret naiset tähän enää haksahda,kuten aiemmat sukupolvet ovat tehneet. Tämähän on suomennettuna: "et saa erota,sillä eronneet ja huorintekijät Jumala tuomitsee" eli et ota "eroa" mutta et asu saman katon alla,jotta ehkä hyvällä onnella miehen seotessa pääset pakoon tai voit pitää ovesi lukossa,kunnes tullaan väkisin sisään,stalkataan,vainotaan,piinataan jne koska selkeää pesäeroa ja irtaantumista ei uskonnon vuoksi voida tehdä ja näin ollen mies yhä edelleen sairaassa mielessään kuvittelee sinun olevan hänen "omaisuuttaan",koska avioliitto on voimassa. Useimmiten niin onnekkaasti ei käy,että vakivaltaisen miehen käsistä pääsisi pakoon tällä tavalla eli Herran haltuun,toisinsanoen,uskovat.
En ottaisi avioeroa, mutta muuttaisin asumaan erilleen.
Ainoa raamatullinen peruste avioerolle on seksuaalinen moraalittomuus. Jos mieheni tekisi aviorikoksen, se olisi Jumalan hyväksymä syy avioerolle.
Väkivaltaisen aviopuolison kanssa ei tarvitse asua eikä alistua minkäänlaiseen pahoinpitelyyn.