Vaarantaako minimalisti-äiti lastensa hyvinvoinnin?
Lueskelin juuri juttua perheestä, jotka elävät hyvin minimalistisessa kodissa. Heillä ei ole sohvaa eikä sänkyjä, vaan nukkuvat futoneilla, jotka ovat päivällä taiteltu kirjahyllyyn. Olohuoneessa pöytä, kirjahylly ja kovia tuoleja. Seinillä ei tauluja, missään ei viherkasveja tai mitään nättiä. Ikkunoissa lakanalta näyttävät valkoiset verhot.
Mietin nyt lähinnä talviaikaa, kun pakostakin ollaan paljon sisällä. Itsestä tuntuisi tuollainen asuminen juuri talvella tosi kylmän kalsealta. Lapset ja aikuisetkin kuitenkin yleisesti hakeutuvat pehmeisiin ja lämpimiin paikkoihin (eläimetkin tietty!). Mietin, onko lapsen hyvä kasvaa tuollaisessa kodissa? Mitä mieltä olette?
Kuuluin jonkun aikaa Facebookin minimalismi-ryhmään, koska mua viehättää ajatus siitä, että ei olisi turhaa tavaraa ja kaikki olisi sitä myötä selkeämpää ja helpompaa. Aika pian kuitenkin huomasin, että ryhmässä oli paljon näitä, joilla juttu alkoi mennä hieman "överiksi", eli siellä kyseltiin voisiko pyykkikorista luopua jos laittaa likaiset pyykit aina koneeseen säilöön. Tuntuu, että tuo on monelle kilpailu, että katsotaan kuka pärjää vähimmällä.
Minusta esim. sohva ei ole turha tavara, enkä näe mitään syytä miksi mun pitäisi elää ilman sohvaa. Tai kaunis taulu seinällä, jota katselen päivittäin - ei todellakaan turha. Kukin tietty tyylillään ja aikuiset saa elää miten haluaa, mutta jotenkin tuo menee vähän kulttimaiseksi ja ei ehkä paras kotiympäristö pienille lapsille.
Kommentit (155)
Aika ankealta näyttää, mutta lapsilla on tunnetusti hyvä mielikuvitus. Voi tosin vähän kirveellä, kun kavereilla on omat huoneet ja kasoittain leluja, ja itsellä käpylehmä. Mutta mitäpä sitä muuta aikuisena tekisi kuin yrittäisi toipua lapsuuden traumoista.
Siinä mielessä on kyllä menty vähän överiksi, että perheellä on kaksi ruokapöydän tuolia, ja siksi syövät vuoroissa. Erittäin epäkäytännöllistä aamulla kun on kiire, ja perhe-elämän kannalta outoa. Eivät pysty edes juhlimaan yhdessä syntymäpäiviä, kun kaikille ei ole istuinta.
Eikun olihan niillä kuusi tuolia, mutta syövät ilmeisesti huvikseen parittain.
En usko, että tuosta on mitään haittaa..Elämän tärkeät asiat eivät liity sisustukseen.
Jos on vähän tavaraa, niin sitten kiinnittää huomiota siihen, mikä on jäänyt jäljelle.
Ihan vilpittömästi ihmettelen, että kirjahyllyssä ei ole paljon mitään, ainakaan kirjoja, mutta siellä komeilee jättimäinen karttapallo.
Itse heivaisin moisen välittömästi ulos.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuosta on mitään haittaa..Elämän tärkeät asiat eivät liity sisustukseen.
Totta. Mietin kuitenkin sitä, kuinka päivällä ei ole mahdollista ottaa lasta kainaloon sohvannurkkaan, vaan pitää istua kovalla lattialla tai kovalla tuolilla...
Seuraan tuota tiliä instassa ihan mielenkiinnosta, kun törmäsin jossain lehdessä juttuun heidän kodistaan. Itse en missään tapauksessa voisi asua noin, rakastan sisustamista ja kaunista kotia. Muutin äskettäin suht isosta asunnosta puolet pienempään ja aika monesta huonekalusta ja tavarasta jouduin luopumaan ja kyllähän se sydäntä kirpaisi. Toisaalta en pidä siitäkään, että koti on liian täyteen ahdettu. Mutta rajansa kaikella, en kyllä noin ankeassa kodissa haluaisi asua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuosta on mitään haittaa..Elämän tärkeät asiat eivät liity sisustukseen.
Totta. Mietin kuitenkin sitä, kuinka päivällä ei ole mahdollista ottaa lasta kainaloon sohvannurkkaan, vaan pitää istua kovalla lattialla tai kovalla tuolilla...
Tottumiskysymys..Mun lapsuudenkodissa ei ollut myöskään pehmyttä sohvaa, vaan puinen laverisohva ilman pehmusteita.En oikeastaan vieläkään pidä pehmeistä sohvista, vaikka sellainen meillä puolison tahdosta on. Mä loikoilen usein lapsen kanssa lattialla , puoliso taas sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuosta on mitään haittaa..Elämän tärkeät asiat eivät liity sisustukseen.
Totta. Mietin kuitenkin sitä, kuinka päivällä ei ole mahdollista ottaa lasta kainaloon sohvannurkkaan, vaan pitää istua kovalla lattialla tai kovalla tuolilla...
Tottumiskysymys..Mun lapsuudenkodissa ei ollut myöskään pehmyttä sohvaa, vaan puinen laverisohva ilman pehmusteita.En oikeastaan vieläkään pidä pehmeistä sohvista, vaikka sellainen meillä puolison tahdosta on. Mä loikoilen usein lapsen kanssa lattialla , puoliso taas sohvalla.
Mä tykkään kanssa pötkötellä lattialla, mutta en missään nimessä ilman mattoa! Varsinkaan talvella kun lattia on kylmä.
ap
Ikkunalaudoista ym päätellen tuo talo jossa asuvat on melko vanha. Voin vaan kuvitella miten talvella hujuttaa joka raosta. En tiedä miten mukava lattialla on silloin nukkua.
Välillä mietin näissä minimalistisissa kodeissa akustiikkaa. Jos tekstiilejä ei ole ja seinät ovat oikeastaan tyhjiä, niin eikö se kaikuminen ole häiritsevää. Varsinkin lapsiperheessä on ääntä välillä melkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin näissä minimalistisissa kodeissa akustiikkaa. Jos tekstiilejä ei ole ja seinät ovat oikeastaan tyhjiä, niin eikö se kaikuminen ole häiritsevää. Varsinkin lapsiperheessä on ääntä välillä melkoisesti.
Hyvä huomio.
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin näissä minimalistisissa kodeissa akustiikkaa. Jos tekstiilejä ei ole ja seinät ovat oikeastaan tyhjiä, niin eikö se kaikuminen ole häiritsevää. Varsinkin lapsiperheessä on ääntä välillä melkoisesti.
Niinpä. Kiva naapureille kun pikkukämpässä on kuusi ihmistä.
Jos on vaan yhdet lakanat ja lapsi vaikka oksentaa yöllä, niin mitäs sitten? Aletaan pesemään ja kuivaamaan sitä lakanaa keskellä yötä?
En viitsinyt lukea. Ihana minimalistinen koti.
Ehkä nämä ovat makuasioista, mutta siinä vaiheessa kun koti näyttää asuntolalta, on menty yli. Kun keittiö on kliininen ruokala ja kylppäri pesula.
Aika ankeaa lapsille, eikö heillä ole mitään omia leluja tai tavaroita muutaman vaattekappaleen lisäksi? Jos tuo perhe olisi köyhä niin ois joku jo tehnyt lasun...
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/kuusihenkinen-perhe-56-neliota?u…