Oletteko kokeneet vastaavaa kuolinpesässä?

Vierailija kirjoitti:

Ap on huolissaan perintöosuudestaan. Jokainen vainajan varoista maksettu lasku, jokainen ylimääräinen kahvikuppi ym syö hänen osuuttaan.

Tulkitsin aloituksen niin, ettei ap saa osallistua mihinkään, koska systerin hallinnassa on nyt koko prosessi.

Saaneeko edes yhtään virttä tai muuta musiikkia ehdottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos edullinen kahvitus on 25 euroa henki plus kynttilä ja valokuva. Tunnin kuva teki 9 eurolla kaksi muistokuvaa.

20 henkeä on  500 euroa.  Kynttilänjämä ja valokuvat jää.  

Jos on kolme lasta perintö pienenee  peräti 166 euroa per lapsi.

Taitaa kahvi ja kahvileipä olla hautajaisissa kulu pienimmästä päästä.

Nehän tässä keskustelussa on kirjoittajia ahdistanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on idiootti. 

        No silläpä sisaruksella olisi alunalkaenkin pitänyt olla valtakirja apLta että saisi asioita hoidella kuolinpesässä missä on useampi osakas. ihmeellistä että on edes pystynyt hoitamaan virallisia asioita

Ei vainajan laskujen maksamiseen (vainajan tililtä) tai hautajaisjärjestelyistä sopimiseen tarvita mitään valtakirjaa.

Kyllä tarvitaan. Pankki ei suostunut maksamaan mitään vainajan laskuja, ennenkuin sillä oli tiedot pesänosakkaista

Toki, toki, siunataanhan monia muitakin asioita ja paikkoja, aseitakin. Ja siunaaja tietysti päättää, mitä siunaa, mutta mitä siunaamista on tomussa ja tuhkassa? Perinteisesti luterilaisessa ajattelussa vainaja siunataan haudan lepoon, viimeiselle matkalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole koskaan vielä ollut kuolinpesässä, mutta varmasti vetäydyn sinne sitten, kun aika lähestyy.

Kunhan kuolinsiivous on tehty, voikin hyvällä omallatunnolla käpertyä kuolinpesään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä ainakin toimitin maksetut laskut perunkirjoituksen tekijälle sitä mukaa kun niitä tuli ja ne maksettiin. En ottanut kopioita itselleni, perunkirjoituksen valmistuttua ne toki palautettiin.

Oli kyllä raskasta aikaa. Sisko ei muuta tehnyt, kuin kyseli ja kyseenalaisti.

Mikähän siinäkin ihan oikeasti on, että ne jotka eivät tee mitään, osaavat kuitenkin kysyä ja kyseenalaistaa? Mutta kun jotain pyydetään tekemään, niin ei ole aikaa. Jos ei ole aikaa tehdä mitään, ei ole aikaa valittaa ja kyseenalaistaa. Niin helvetin raivostuttavaa ja epäkunnioittavaa ja suorastaan itsekästä. Paskaa käytöstä.

Se joka sinne menee ensimmäiseksi päällepäsmäröimään uhriutuu jos joku ees uskaltaa kysyä jotain. Kun itsellään on tarkoitus saada maksimaalinen hyöty kuolinpesästä. Muutenhan se pesän hoit

Ai niinkö se menee? En vieläkään keksi, millä tavalla olisin hyötynyt tästä muuta kuin sen, että nyt tiedän, että yhtään kuolinpesää en tule elämäni aikana enää hoitamaan. Ja päin vastoin, on saanut taistella, että kaikki lailliset dokumentit tulee perunkirjoitukseen ja että saadaan oikea, verottajan hyväksymä asiakirja asunnon arvosta. Chat GBT:n vastaus ja hatusta heitetty arvaus ei oikein verottajalle riitä, mutta siitäkin oltais haluttu säästää, ettei vain mene vainajan rahoja. Arkku halvin mahdollinen jne. jne. ettei vain rahaa mene. Minä en todellakaan ole ollut se, joka haluaa hyötyä rahallisesti maksimaalisen paljon enkä myöskään olisi halunnut halvimpia vaihtoehtoja, koska vainajalla kyllä olisi ollut kyllä varallisuutta vaikka edes vähäsen kalliimpaan arkkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perukirjaan kirjataan hautaamiseen liittyvät kulut ja ne vähennetään kuolinpesän omaisuudesta. Tätä saa lain mukaan kuolinpesän osakas vaatia.

Olisiko kohtuullista miettiä, että jos sisaruksesi on joutunut hoitamaan kaiken, ehkä hän ei jaksa eritellä sinulle kuluja? Miksi et ole ollut avuksi hänelle?

 

Aloituksessa luki että tehnyt kaiken kuulematta sisarustaan eli ap:aa.

Ei se muuta mitenkään sitä asiaa, että perunkirjoitukseen tuodaan kaikki laskut perukirjaan merkittäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Just katsoin, vajaa vuosi sitten pidetyt hautajaiset, 20 henkeä.  Pitopalvelun lasku 1100 euroa ruokailusta ja kahvituksesta.  Eikä ollut mitään ökyruokia.

Lisäksi srk laskutti pienen salin ja keittiön käytöstä ja pöytäliinoista muistaakseni 150 euroa.   Vainaja tuotiin sukuhautaan muualta , en tiedä laskuttavatko oman srkn jäseniltä.

Yli 50€/ henkilö? Myös tarjoiluhenkilökunta ja astiavuokra sisältyi hintaan, koska tila oli seurakunnalta. Hyvät ruuat ja kahvit on varmaan saatu.

Mikä aloittajan ongelma varsinaisesti on? Se, että ei saa tietoa mistään ennen perunkirjoitusta vai se, että ei saa millään tavalla osallistua eikä päättää?

Tämä on kuin kurkkasi omaan tulevaisuuteen. Alkkisveljeni tulee yrittämään optimoida äidin perintö ja hän tulee tekemään sen juuri noilla lauseilla, että kun minä päsmäröin ja päätin kaiken. Perukirjoituksessa hän tulee ehdottamaan, että hänelle tulee hyvittää koska hänellä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa hautaiskuluihin, vaikka olisi niin mielellään omin käsin tehnyt äidille ekologisen pahviarkun ja poiminut rakkaudella kedon kukkasia arkun päälle. 

Tilannetta tosin tasapuolista se, että veljeni saa rauhassa järjestää alkkisisämme kuoppaamisen miten haluaa. En ole isään pitänyt mitään yhteyttä 15 vuoteen,  joten en aio edes mennä paikalle hautajaisiin tai perukirjoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta ethän sinä mitään vainajan nimissä olleita laskuja tai hautajaisjärjestelyjä maksa. Ne menee vainajan varoista. Jos vainaja on varaton, sitten ne maksaa sossu. Sen ymmärrän, että jos olisit halunnut osallistua hautajaisjärjestelyihin, mutta sun ei annettu tehdä sitä, niin voi harmittaa. Mun äitini kuoli toissakeväänä ja ihan vapaasta tahdostani en ottanut osaa hautajaisjärjestelyihin. Isäni ja siskoni hoiti kaiken. Tai oikeastaan siskoni, koska isänikin on jo vanha. Heitä vartenhan ne kekkerit järjestettiin eikä mua varten. Yhtäkään laskua ei kuitenkaan tullut mun maksettavakseni.  

Sossu ei mitään vainajan laskuja maksa. Jos vainaja on varaton, ne menevät velkojan tappioksi

Sossusta voi hakea toimeentulotukea hautaukseen. Ei sillä kovin kaksisia peijaisia pidetä, mutta vainaja saadaan hautaan. Se on totta, että velat eivät periydy. Velkaisen vainajan velat jäävät velkojien vahingoksi.

Valtakirjoja ei ole pakko allekirjoittaa ja jakokirjankin allekirjoittamista voinee lykätä kunnes on saanut tarpeelliset selvitykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just katsoin, vajaa vuosi sitten pidetyt hautajaiset, 20 henkeä.  Pitopalvelun lasku 1100 euroa ruokailusta ja kahvituksesta.  Eikä ollut mitään ökyruokia.

Lisäksi srk laskutti pienen salin ja keittiön käytöstä ja pöytäliinoista muistaakseni 150 euroa.   Vainaja tuotiin sukuhautaan muualta , en tiedä laskuttavatko oman srkn jäseniltä.

Yli 50€/ henkilö? Myös tarjoiluhenkilökunta ja astiavuokra sisältyi hintaan, koska tila oli seurakunnalta. Hyvät ruuat ja kahvit on varmaan saatu.

Mikä aloittajan ongelma varsinaisesti on? Se, että ei saa tietoa mistään ennen perunkirjoitusta vai se, että ei saa millään tavalla osallistua eikä päättää?

Ei tuolla seurakunnalla mitään pitopalvelua ole.  Tila, iso sali keittiöineen ha pikku sali keittiöineen on käytettävissä.  Seudun yksityisille pitopalveluille paikka on tuttu tiloineen.

Siis ihan yksityinen pitopalvelu,  en tiedä monta henkeä ruokia tai kakkua valmisti mutta ihan yksi henkilö oli paikalla.  Kun syötiin, sillä aikaa laittoi kahvitarjoilun toiseen tarjoilupöytään, toisessa oli ruuat.

Tuossa ne viidenkympin tienoilla pitopalvelujen taksat on, ruokailu ja kahvit.   Keitto ja kahvit huokeampia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just katsoin, vajaa vuosi sitten pidetyt hautajaiset, 20 henkeä.  Pitopalvelun lasku 1100 euroa ruokailusta ja kahvituksesta.  Eikä ollut mitään ökyruokia.

Lisäksi srk laskutti pienen salin ja keittiön käytöstä ja pöytäliinoista muistaakseni 150 euroa.   Vainaja tuotiin sukuhautaan muualta , en tiedä laskuttavatko oman srkn jäseniltä.

Yli 50€/ henkilö? Myös tarjoiluhenkilökunta ja astiavuokra sisältyi hintaan, koska tila oli seurakunnalta. Hyvät ruuat ja kahvit on varmaan saatu.

Mikä aloittajan ongelma varsinaisesti on? Se, että ei saa tietoa mistään ennen perunkirjoitusta vai se, että ei saa millään tavalla osallistua eikä päättää?

 

 

Ei tuolla seurakunnalla mitään pitopalvelua ole.  Tila, iso sali keittiöineen ha pikku

Tosin en tuota yritystä käyttäisi toiste jos tuossa kunnassa pitäisi juhlia järjestää.  Mutta ei varmaan ole tarvetta, vainajan lapsuuden kotikunta.  Muualta kun puhelimella järjestelee ja etsii yrityksiä itselleen vieraassa kunnassa asiat on vaikeampia, ei kukaan tilaajaa moittinut, se ei ollut ratkaiseva asia kuitenkin kun vainajalla rahaa oli.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kuin kurkkasi omaan tulevaisuuteen. Alkkisveljeni tulee yrittämään optimoida äidin perintö ja hän tulee tekemään sen juuri noilla lauseilla, että kun minä päsmäröin ja päätin kaiken. Perukirjoituksessa hän tulee ehdottamaan, että hänelle tulee hyvittää koska hänellä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa hautaiskuluihin, vaikka olisi niin mielellään omin käsin tehnyt äidille ekologisen pahviarkun ja poiminut rakkaudella kedon kukkasia arkun päälle. 

Tilannetta tosin tasapuolista se, että veljeni saa rauhassa järjestää alkkisisämme kuoppaamisen miten haluaa. En ole isään pitänyt mitään yhteyttä 15 vuoteen,  joten en aio edes mennä paikalle hautajaisiin tai perukirjoitukseen.

En nyt kuitenkaan suosittele, että et välitä perunkirjoituksesta mitään. Jos se sössitään, voit joutua vastuuseen alkkisisäsi mahdollisista veloista. Tätä vaaraa ei ole, jos perunkirjoitus hoidetaan oikein, mutta jos kukaan ei huolehdi siitä, voi pahimmillaan käydä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta ethän sinä mitään vainajan nimissä olleita laskuja tai hautajaisjärjestelyjä maksa. Ne menee vainajan varoista. Jos vainaja on varaton, sitten ne maksaa sossu. Sen ymmärrän, että jos olisit halunnut osallistua hautajaisjärjestelyihin, mutta sun ei annettu tehdä sitä, niin voi harmittaa. Mun äitini kuoli toissakeväänä ja ihan vapaasta tahdostani en ottanut osaa hautajaisjärjestelyihin. Isäni ja siskoni hoiti kaiken. Tai oikeastaan siskoni, koska isänikin on jo vanha. Heitä vartenhan ne kekkerit järjestettiin eikä mua varten. Yhtäkään laskua ei kuitenkaan tullut mun maksettavakseni.  

Sossu ei mitään vainajan laskuja maksa. Jos vainaja on varaton, ne menevät velkojan tappioksi

Sossusta voi hakea toimeentulotukea hautaukseen. Ei sillä kovin kaksisi

Kuolinpesä pitää hakea konkurssiin, etteivät velat periydy.

No unohtakaa se raha, ap ei puhunut siitä mitään. Minä sen taisin ekana mainita että perikunnan on päästävä sopuun hautauksen kustannuksista. Monen mielestä on typerää satsata arkkuun, kun se poltetaan heti kohta, ja sitten se järjestelijä haluaakin monen tonnin tammiarkun kultaheloilla kun se on niin hieno ja näyttää kivalle ja mummovainaakin olis tykänny... Sitten onkin hyvä hetki heittäytyä marttyyriksi että kukaan muu ei tee mitään, valittavat vaan.

Itse valitan veljestäni, ei laittanut tikkua ristiin, ei välittänyt rahastakaan, mutta kyllä mua vitutti tehdä kaikki päätökset ilman toista mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

 

Kuolinpesä pitää hakea konkurssiin, etteivät velat periydy.

Ei tarvitse kuin poikkeustapauksessa. Normaalisti riittää, että toimittaa velkojille perukirjan, josta näkyy, että vainajalla on velkaa, mutta ei merkittävää omaisuutta. Konkurssiin hakeminen voi olla tarpeen silloin, jos vainajalta jäi huomattava määrä omaisuutta, mutta velkojen määrä silti ylittää omaisuuden arvon. Konkurssimenettelyllä silloin varmistetaan, että omaisuudella katetaan eri velkojille olevia velkoja oikeassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kuolinpesä pitää hakea konkurssiin, etteivät velat periydy.

Ei tarvitse kuin poikkeustapauksessa. Normaalisti riittää, että toimittaa velkojille perukirjan, josta näkyy, että vainajalla on velkaa, mutta ei merkittävää omaisuutta. Konkurssiin hakeminen voi olla tarpeen silloin, jos vainajalta jäi huomattava määrä omaisuutta, mutta velkojen määrä silti ylittää omaisuuden arvon. Konkurssimenettelyllä silloin varmistetaan, että omaisuudella katetaan eri velkojille olevia velkoja oikeassa suhteessa.

Ei meillä vaan, pelkkiä velkojia ei mitään perintöä. Oli pakko hakea konkurssiin. Perunkirjat piti lähettää jokaiselle velkojalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kuolinpesä pitää hakea konkurssiin, etteivät velat periydy.

Ei tarvitse kuin poikkeustapauksessa. Normaalisti riittää, että toimittaa velkojille perukirjan, josta näkyy, että vainajalla on velkaa, mutta ei merkittävää omaisuutta. Konkurssiin hakeminen voi olla tarpeen silloin, jos vainajalta jäi huomattava määrä omaisuutta, mutta velkojen määrä silti ylittää omaisuuden arvon. Konkurssimenettelyllä silloin varmistetaan, että omaisuudella katetaan eri velkojille olevia velkoja oikeassa suhteessa.

 

Ei meillä vaan, pelkkiä velkojia ei mitään perintöä. Oli pakko hakea konkurssiin. Perunkirjat piti lähettää jokaiselle velkojalle.

Joko tämä tapahtui kymmeniä vuosia sitten tai vaihtoehtoisesti saitte vääriä ohjeita. Tai sitten tapaukseenne liittyi jotain muuta erityistä, kuten vainajan yritys. Perukirja pitää kyllä lähettää kaikille velkojille, mutta pesää ei tarvitse hakea normaalisti konkurssiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kuolinpesä pitää hakea konkurssiin, etteivät velat periydy.

Ei tarvitse kuin poikkeustapauksessa. Normaalisti riittää, että toimittaa velkojille perukirjan, josta näkyy, että vainajalla on velkaa, mutta ei merkittävää omaisuutta. Konkurssiin hakeminen voi olla tarpeen silloin, jos vainajalta jäi huomattava määrä omaisuutta, mutta velkojen määrä silti ylittää omaisuuden arvon. Konkurssimenettelyllä silloin varmistetaan, että omaisuudella katetaan eri velkojille olevia velkoja oikeassa suhteessa.

 

Ei meillä vaan, pelkkiä velkojia ei mitään perintöä. Oli pakko hakea konkurssiin. Perunkirjat piti lähettää jokaiselle velkojalle.

Joko tämä tapahtui kymmeniä vuosia sitten tai vaihtoehtoisesti sai

Ei ole kymmeniä vuosia, joitakin vuosia. Näin perunkirjoittaja meitä ohjeisti ja uskoimme tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kymmeniä vuosia, joitakin vuosia. Näin perunkirjoittaja meitä ohjeisti ja uskoimme tietysti.

Eli teitte käräjäoikeudelle hakemuksen kuolinpesän asettamiseksi konkurssiin? Jos näin on, niin teillä oli epäpätevä henkilö tekemässä perukirjaa.