Lue keskustelun säännöt.
Olenko mielestänne liian vaativa parisuhteen etsinnässä?
02.09.2025 |
Olen seurustellut yhden pitkän, monen vuoden suhteen. Mies vei heti jalat altani. Olin samoiten myyty kun hän minulle jutteli.
Toinen lyhyempi suhde, mies sai taas minut ihastumaan heti. Tämä kaatui siihen että mies lähti toisaalle ja elämäni oli muualla silloin.
Kolmas vieläkin lyhyempi, mutta sama tapahtui. Tosin tällöin petyin ja päättyi siihen.
Nyt mennyt pidempään sinkkuna. Ollut jotain epämääräistä säätöä kyllä ajoittain, mutta lopulta todettu että liian erilaisia. Haluaisin löytää ja tuntea tuon huumaavan tunteen taas, kuin tekisi mitä vain toisen eteen. Tuntuu että tuollaista tulee erittäin harvoin eteen. On ehdotettu että tutustuisin kiinnostavaan ja katsoisin. Itse vain kaipaan tuota tunnetta, enkä oikein näe järkeä vain tutustua ja katsoa hiljalleen.
Olen vielä melko nuori, mutta siinä iässä että jos perheen haluan, täytyisi tehdä asian eteen jotakin.
Kommentit (67)
Ap:ta vielä varoittaakseni totean että isossa mittakaavassa tilastot näyttävät sen, että kumppanien määrän kasvaessa myös kasvaa todennäköisyydet siihen että et tule enää sitoutumaan loppuelämäksi. Syitä tähän on monia, osa päivänselviä.
En ehdota etteikö sinun kohdallasi näin voi käydä, voi hyvinkin ja onnea ja menestystä kumppanin etsintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin noiden "vei jalat alta"- tyyppien kanssa voi rakentaa mitään pysyvää ja onnellista. Osa kun on niitä narsistisia rakkauspommittajia. Ettet vain olisi kuitenkin hakemassa himon ja adrenaliinin sekoitusta aidon rakkaussuhteen sijasta?
Aidossa rakkaussuhteessa kun pohja on kestävä. Siinä on rakkaus, ystävyys, yhteiset tavoitteet, samat arvot ja suunnitelmat ja seksuaalinen kemia. Ei kenelläkään kestä se alkuhuuma, mielestäni olen lukenut, että se on tieteellisesti mahdotonta, koska keho ei sitä edes kestäisi...? Näin muistelen. Rakkaus ja rakastaminen voivat kulkea yhdessä, rakkaus voi syttyä nopeasti, mutta rakastaminen vaatii tahtoa ja työtä.
Ehkä sinun pitäisi keskittyä itsesi kehittämiseen, itsesi rakastamiseen ja miettimään, millaisen elämän haluat. Monihan löytää onnen ensin itsessään ja sitten sen kumppanin.
Miettisin myös, että millainen oli se nyt ihannoimasi rakkaussuhde - miten se alkoi, mikä sai sen etsimäsi tunteen syttymään? Ulkonäkö? Seksi? Hyvät keskustelut? Mitkä ovat ne asiat, joita kumppanissa nyt kaipaat? Tiedän täsmälleen, minkä affirmaation avulla löytäisit kumppanisi, mutta en usko, että uskot sellaisiin, joten tuskin sitoudut sellaista noudattamaan, joten se ei silloin myöskään toimi.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin noiden "vei jalat alta"- tyyppien kanssa voi rakentaa mitään pysyvää ja onnellista. Osa kun on niitä narsistisia rakkauspommittajia. Ettet vain olisi kuitenkin hakemassa himon ja adrenaliinin sekoitusta aidon rakkaussuhteen sijasta?
Aidossa rakkaussuhteessa kun pohja on kestävä. Siinä on rakkaus, ystävyys, yhteiset tavoitteet, samat arvot ja suunnitelmat ja seksuaalinen kemia. Ei kenelläkään kestä se alkuhuuma, mielestäni olen lukenut, että se on tieteellisesti mahdotonta, koska keho ei sitä edes kestäisi...? Näin muistelen. Rakkaus ja rakastaminen voivat kulkea yhdessä, rakkaus voi syttyä nopeasti, mutta rakastaminen vaatii tahtoa ja työtä.
Ehkä sinun pitäisi keskittyä itsesi kehittämiseen, itsesi rakastamiseen ja miettimään, millaisen elämän haluat. Monihan löytää onnen ensin itsessään ja sitten sen kumppanin.
Miettisin myös, että millainen oli se nyt ihannoimasi rakkaussuhde - miten se alkoi,
Ei kaikki ole narsisteja ja rakkauspommittajia. Mun mies vei multa jalat alta. Yhdessä jo useampi vuosi.
Rakkauden etsintä ei ole myöskään ole = ei rakasta itseään. Ap kertoi myös kommenteissaan lisää mitä hakee ja mitä on ollut. Tietää mitä on rakkaus ja kokenut sen.
Vierailija kirjoitti:
Vältän ap:n kaltaisia naisia kuin ruttoa. Pidän itse tunteen ja järjen tasapainosta. Suhteen tulee olla vakaa ja turvallinen. AP:n kaltainen tunteiden vuoristorata on sen vastakohta. Jos nainen reagoi vain tunteisiinsa, on hän hormonien vietävissä ja koskaan ei tiedä mitä huomenna on luvassa. Liian stressaavaa tällaiselle introvertille. Haluan rauhallista ja seesteistä yhteiselämää.
Ja hän varmasti kaltaisiasi tylsimyksiä, jotka kuihduttavat ihmiset pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kannalta olisi parasta, että jäisit lapsettomaksi. Entä jos vauva-aika on ihanaa ja haluat elää vain sitä, taaperot on jo liian isoja.
Ai luoja kuinka typerä kommentti ja vielä typerämpi ihminen kommenttisi takana selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:ta vielä varoittaakseni totean että isossa mittakaavassa tilastot näyttävät sen, että kumppanien määrän kasvaessa myös kasvaa todennäköisyydet siihen että et tule enää sitoutumaan loppuelämäksi. Syitä tähän on monia, osa päivänselviä.
En ehdota etteikö sinun kohdallasi näin voi käydä, voi hyvinkin ja onnea ja menestystä kumppanin etsintään.
Ketkähän tätä alapeukuttelee? Ei tässä ollut mitään kiistanalaista, asiaa on tutkittu ihan kattavasti. Jos jollain on täysin päinvastaista statistiikkaa nii saa toki jakaa
Tunteet tuo intensiteettiä, järki tuo pysyvyyttä. AP:lla ollut todennäköisesti liian vähän jälkimmäistä. Jo suhteen alussa pitäisi pystyä arvioimaan realistisesti onko edellytyksiä pitkäaikaiseen yhdessäoloon (arvot, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, lapsikysymys, suhtautuminen rahaan, onko temperamentit riittävän yhteensopivat) ja se vaatii sen, että osaa pitää päänsä kylmänä. Kun säntää suuna päänä ihastumisen tunteen perässä, siinä jää alkukarsinnat tekemättä.
Nuorena tästä ei ole niin haittaa mutta meillä on kaikilla biologinen kello ja rajallisesti aikaa. Kun hukkaa aikaansa riittävän monen väärän kumppanin kanssa, menee mahdollisuus oman perheen perustamiseen sillä ohi.
Ja kyllä, jotkut naiset tekee päinvastaisen virheen ja valitsevat kumppanin, jossa on järkeä mutta ei tunnetta. Pysyviä suhteita rakennetaan yleensä pohjalta, josta löytyy jonkun verran näitä molempia.