Lue keskustelun säännöt.
Miten tukiverkostoton yh pystyy käymään töissä?
02.09.2025 |
Olen nyt työtön, koska jouduin yt:ssä ulos. Etsin aktiivisesti töitä koko ajan. On hyvä koulutus ja pitkä työkokemus. Eli ne asiat kunnossa. Olen kuitenkin yksinhuoltaja eikä sellaisia tukiverkostoja ole, jotka osallistuisi lapsen hoitamiseen. Lapsi aloitti juuri ekalla, on nyt 6 mutta täyttää pian 7. Hän ei kuitenkaan voi vielä aikoihin olla yhtään yksin kotona. On koulussa ja koulun iltapäiväkerhossa. Kuitenkin kaikissa avoimissa työpaikoissa mitä tulee vastaan on aina maininta, että työhön kuuluu välillä matkustamista Suomessa. Tai työhön kuuluu ajoittain iltatyötä (kokouksia ym.). Miten ihmeessä yh:n on tarkoitus voida olla tällaisissa töissä? Palkka alallani ei ole suuren suuri, niin mitään säännöllistä lapsenvahtia en pysty palkkaamaan työni ajaksi. Jo koulun iltapäiväkerho on niin kallis, että se nielee kuukaudessa useamman satasen. Lapsen isä ei viitsi osallistua mihinkään, tapaa lasta joskus lyhyesti, mutta koskaan ei voi luottaa, että tapaisi silloin kun on sovittu, käytännössä melkein aina peruu puoli tuntia ennen.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen täysin tukiverkoton yh. Teen tosin työtä enimmäkseen virka-aikaan ja työaika on vain 6h päivässä. Kyllähän se tuntuu pienipalkkaisena kukkarossa, mutta koen että ne on vain pakollisia valintoja niin kauan, että lapsi on omatoimisempi, nyt 5v.
Kyllä minäkin tekisin mielelläni sellaisen valinnan, että teen työtä vain virka-aikaan ja vaikka sitten vain sen 6 h päivässä. Pienemmällä palkalla. Mutta eipä näytä sellaisia töitä olevan tarjolla ollenkaan, aikakaan aloilta, joihin minun koulutus tai kokemus kelpaisi. Ap
Maailmantilanne on kyllä haastava nyt, mikä koulutuksesi on? Itse olen alanvaihtaja. Tein vuorotyötä kaupan kassalla, nyt ihan muuta tehnyt parisen vuotta. Suurimmat haasteet oli ehkä alussa, kun lapsi oli pienempi ja päiväkotiin piti laittaa niin nuorena, olin paljon poissa kun sairaana oltiin parin viikon välein. Nyt kun ne on selätetty, niin taas uudet haasteet siitä kun tavallaan on jo iso, mutta yksinolo pelottaa eikä vielä ole valmiuksia, vaikka tosi kiltti lapsi onkin. Siksi vaihdoin alaa "virka-aikatyöhön", oppisopimus oli ainut keino taloudelliselta kantilta. Tuuri ehkä kävi, kun kysyin oikeaan aikaan, juuri oli toinen irtisanonut itsensä ja syntyi tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko isovanhempia apuna? Omat tai miehen puolelta? Sisaruksia?
Olisko lukutaitoa tarjolla? Ap kertoi selkeästi, että tukiverkkoja ei ole.
No sitten tilanne on toivoton. Mistä tässä enää keskustellaan?
Vierailija kirjoitti:
Missä työssä on iltakokouksia ja matkustamista jatkuvasti? Olen julkisella töissä, iltakokouksia kerran kuussa ja matkustamista kerran vuodessa.
Olen yksityisellä työssä ja työmatkoja on vähintään kerran kuukaudessa. Pisimmillään matka kestää 2-3 kuukautta. Iltakokouksia on jatkuvasti, koska asiakkaat asuvat eri aikavyöhykkeellä. Ei ole edes harvinaista tällainen.
t. IT-alan inssi
Pystytkö karsimaan seuraavista kustannuksista,
-asuminen, lyhennysvapaata välillä ja mm. sähkön kilpailutus
- vakuutukset, voiko jotain jättää pois, tai sisällöllisesti supistaa (esim. autovakuutus),
- netti ja puhelimet näyttävät vievän aivan liikaa, siitä on mahdollisuus ja kannattaa nipistää. Kaikki tarjoukset eivät ole netissä, kilpailutusta voi tehdä chatin kautta.
- henkistä energia vie varmasti paljon lapsen isä, kun toivot voivasi luottaa häneen ja haluat uskoa että hän haluaa lapsen parasta + lapsesi pettymys. Yritä olla antamatta liikaa energiaa enää hänelle jos mahdollista. Hänen käyttäytymisensä ei ole sinun syy.
- lastenvalvojan / oikeuden uusi päätös (en tiedä miten menee) elatukseen liittyen, jos se ei vastaa todellisuutta. Jos taistelu ottaa liikaa, suhteessa miten antaa, mieti kannattaako siihen lähteä. Dokumentoi tarkasti tapaamiset ja kaikki tähän liittyvät.
- Onko lapsesi luokalle vanhempien yhteistä keskusteluryhmää tms. Voisiko siellä heittää kysymyksen ilmoille, onko muilla välillä tarvetta löytää lapselle hoitajaa/paikkaa missä olla ja kiinnostaisiko jotain sopia kiertävästä tavasta, että joku vanhempi hoitaa lapsia ja sitten on toisen/toisten vuoro. Suurin osa taitaa painia turvaverkkojen puutteen kanssa, mutta kuvittelee että kaikki muut saavat järjestettyä hoidon ja eivät kehtaa nostaa asiaa esille.
Vierailija kirjoitti:
Missä työssä on iltakokouksia ja matkustamista jatkuvasti? Olen julkisella töissä, iltakokouksia kerran kuussa ja matkustamista kerran vuodessa.
Lähes jokaisessa työssä, jossa tehdään hommia kansainvälisten kumppaneiden/asiakkaiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju aiheuttaa minulle aivovaurion. Ei ap:n takia, vaan näiden vastausten, joista suurin osa on ihan luokatonta mölinää. Tsemppiä ap, toivottavasti löydät elämäntilanteeseesi sopivan työn!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko isovanhempia apuna? Omat tai miehen puolelta? Sisaruksia?
Oikein kuningasidea sinulta. Vaikka otsikossakin jo lukee, että aloittajalla ei ole mitään tukiverkostoja.
On aika kummallista, ettei yhtä ainoaa sukulaistakaan ole, jolta voisi pyytää apuja. Ei äidin eikä isän puolelta? Miksi kukaan tekee lasta elämäntilanteeseen, missä on ihan täysin yksin eikä mitään apuja saatavana mistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko isovanhempia apuna? Omat tai miehen puolelta? Sisaruksia?
Onk oymmärryksessäsi vikaa, tiedätkö mitä tukiverkoton yh tarkoittaa? Ei ole silloin isovanhempia kummankaan puolelta, sisaruksia, naapureita, lastenhoitorinkejä ei mitään!
Ei kai 7v niin avuton ole, ettei yksin pärjäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetat turhan iltapäivä kerhon ja maksat sillä ilta päiväkodin maksut tai lasten hoidon kotiin iltaisin. Erikoista ettei isovanhemmat hoida omaa lasten lastaan edes iltaisin. Tai lapsen isä silloin kun on työn takia hoidettava. Erikoista ettei ole yhtään ystävääkään joka katsoisi lasta illalla.
Älä missään nimessä ainakaan jätä hakematta töitä, vaikka niissä mainitaan iltakokoukset tai matkustaminen. Kuten joku sanoi, määrä voi olla kerran vuodessa tai muuten satunnaisesti.
Iltakokoukset voivat olla myös etänä, ne eivät välttämättä ole sidottu toimistoon (riippuen tietenkin asiasta ja alasta).
Matkustaminen voi tarkoittaa myös puolen päivän matkustamista, joka on melkein ohi lapsen koulu- ja iltapäiväkerhon puitteissa.
Ja vaikka yhdessä työpaikassa on paljon edellä mainittuja, jossain toisessa voi olla vähemmän. Ja jos työntekijä ja työnantaja kohtaavat, niin mahdollista voi olla, että työtä pystytään räätälöimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko isovanhempia apuna? Omat tai miehen puolelta? Sisaruksia?
Oikein kuningasidea sinulta. Vaikka otsikossakin jo lukee, että aloittajalla ei ole mitään tukiverkostoja.
On aika kummallista, ettei yhtä ainoaa sukulaistakaan ole, jolta voisi pyytää apuja. Ei äidin eikä isän puolelta? Miksi kukaan tekee lasta elämäntilanteeseen, missä on ihan täysin yksin eikä mitään apuja saatavana mistään?
Ilmeisesti vaikea ymmärtää, että elämäntilanteet voivat muuttua. Eron myötä katosi koko isän puolen verkosto? Omat vanhemmat ovat kuolleet? Ystävät asuvat ympäri Suomea tai elävät täysi eri elämäntilanteissa (kuten ap jo kertoi)? Ei ole sisaruksia? Lapsi on ehkä tehty siinä kohtaa, kun ollaan oltu onnellisia, aikomuksena pysyä perheenä ja sitten asiat meni rikki.
On aika kummallista, ettei yhtä ainoaa sukulaistakaan ole, jolta voisi pyytää apuja. Ei äidin eikä isän puolelta? Miksi kukaan tekee lasta elämäntilanteeseen, missä on ihan täysin yksin eikä mitään apuja saatavana mistään?
Mitä kummallista siinä on? Ei kaikilla ole laajaa sukua ja jos lapsen isä ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä eipä sitä tule sen isän sukuunkaan oltua yhteydessä. Minulla ainoat vaihtoehdot lapsen hoitajiksi olisivat alholisoitunut isäni tai Australiassa asuva veljeni. Osaatko pättellä, miksi kumpikaan heistä ei ole realistinen vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetat turhan iltapäivä kerhon ja maksat sillä ilta päiväkodin maksut tai lasten hoidon kotiin iltaisin. Erikoista ettei isovanhemmat hoida omaa lasten lastaan edes iltaisin. Tai lapsen isä silloin kun on työn takia hoidettava. Erikoista ettei ole yhtään ystävääkään joka katsoisi lasta illalla.
Kouluikäinen ei mihinkään päiväkotiin pääse.
Vierailija kirjoitti:
Saan nettopalkkaa 2400 euroa kuukaudessa. Elarit 190 euroa. Lapsilisä noin 160 euroa. Siitä menee asumiseen ensin 1300 euroa (sis. sähköt ja vesi). iltapäiväkerhoon 160 euroa. Lääkkeisiin 40 euroa. Vakuutuksiin 150 euroa. Auton kuluihin ja bensaan ym. 200 euroa. Oma ja lapsen puhelin ja nettiliittymä yhteensä 100 euroa (halvimmat on yritetty ottaa).
Jäljelle jää 800 euroa kahden ihmisen ruokaan, lapsen harrastukseen, kahden ihmisen vaatteisiin (ostan usein käytettyä), pakollisiin hygieniatuotteisiin ja pesuaineisiin ym. Ei siitä saa maksettua lapsenvahteja moneen iltaan kuukaudessa saati kolmen vuorokauden matkojen ajaksi.
Ap
Ei tosin ollut kysymys kulurakenteesta mutta nuo kulut ovat kyllä vähemmän rationaaliset. Asuminen kovin kallista kahdelle jollei siinä ole mukana omistusasunnon lyhennykset.
Mitä vakuutuksia tarvitsee tuolla summalla? Toisaalta mikä auto kustantaa noin vähän?
Taloutta kiristämällä tuosta budjetista saisi 500 € kuussa säästöön, pitäisi riittää lapsenhoitoon ja jäädä ylikin.
Tietty asunnon vaihtaminen on kurjaa mutta se tulisi kumminkin eteen jos ei sopivaa kohtuupalkkaista työtä löydy.
Ei ole helppoa yksinhuoltajalla, etenkään jos työnantaja edellyttää matkatyötä.
On aika kummallista, ettei yhtä ainoaa sukulaistakaan ole, jolta voisi pyytää apuja. Ei äidin eikä isän puolelta? Miksi kukaan tekee lasta elämäntilanteeseen, missä on ihan täysin yksin eikä mitään apuja saatavana mistään?
Niin, voihan se olla kummallista, että ihmiset eivät elä koko ikäänsä kylki kyljessä, vaan suku voi hajaantua ympäri Suomea tai jopa ympäri maailmaa. Ja ihmisiä myös kuolee. Kyllä tosiaan on kummallista, että lasta tehdessä ei näe 7 vuoden päähän ja osaa ennakoida tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko isovanhempia apuna? Omat tai miehen puolelta? Sisaruksia?
Olisko lukutaitoa tarjolla? Ap kertoi selkeästi, että tukiverkkoja ei ole.
No sitten tilanne on toivoton. Mistä tässä enää keskustellaan?
Toivottomuudesta...
Vierailija kirjoitti:
Lopetat turhan iltapäivä kerhon ja maksat sillä ilta päiväkodin maksut tai lasten hoidon kotiin iltaisin. Erikoista ettei isovanhemmat hoida omaa lasten lastaan edes iltaisin. Tai lapsen isä silloin kun on työn takia hoidettava. Erikoista ettei ole yhtään ystävääkään joka katsoisi lasta illalla.
Minun vahempani ovat kuolleet ja lapsen isän vanhemmat asuvat 150km päässä hoivakodeissa. Lapsen isällä ei ole sisaruksia, omat sisarukseni asuvat 100-450km päässä. Ystävilläni on omakin elämä ja lapset hoidettavana, ja usein vieläpä ovat kipeinä kun periaatteessa voisi minun lasta hoitaa, MLL lopetti lastenhoitoavun tarjoamisen ja lastenhoitorinkejä ei täällä ole, kuntakin lopetti ip-kerhot, joten jos lapseni isä ei pystyisi kerran kuukaudessa olemaan lapsensa kanssa (tekee reissutyötä enimmäkseen juurikin ulkomailla), yksin olisin kokonaan.
Missä isä? Isätön lapsi kasvaa kieroon.
Sellaisia voi myös hankkia jos niitä ei valmiiksi ole. Nyt on vain vähän myöhäistä kun tilanne on akuutti.