ailat

nostan kun alkaa olla päivänukkumiseen keinot vähissä! Mitä myöhäisemmäksi päivä menee sitä mehdottomampi saada päikkäreille!

Esikoinen oli taipuvainen menee nukkuu illalla 01 mutta sitkeästi sitä aloin nukuttelee 21 maissa, ja sitten tuossa 3 kk tietämillä alkoi aikaistumaan. Sitten otettiin se itsenukahtaminen käyttöön tuossa 3½ kk iässä, iltarutiinit 21 ja sit sänkyyn. Heräsi aamulla 8 aikoihin. Tää kakkonen ollut taipuvainen menee iltaunille taas aikaisin eli n. 8 ois mielellään jo ollut nukkumassa, mutta olen pikku hiljaa hilannut rytmiä siten että nyt iltapesut 20.30 ja siitä sit nukkumaan (kun en kanssa halua että herää kukon laulun aikaan....).



Nyt rytmi meillä siten, ja ollut jo jostain 2½ kk iästä näin: 21.30 iltarutiinit ja nukkumaan, yöllä syö 2 krt + n. klo 5.30 otan viereen ja tissittelen makuulla uneen kun muuten jäisi mielellään kukkumaan eli meillä toimii siis toistaiseksi tuo viereeen ottaminen (mutta pitää tosiaan tissitellä jonkun aikaa), sitten herää 7-7.30. Koska jaksaa olla hereillä n. 1½-2 h niin klo 9 syötän ja sitten laitan nukkumaan päiväunille vaunuun, heräilee sitten 11.45-12.30 aikaan (välillä pitää tutittaa yms. heilutella vähän). Sitten taas unille 14 kieppeillä. Nää toiset unet on sitten levottomat usein, eli 40 min jälkeen tutittelen ja heiluttelen ja hyvällä onnella jatkaa niin että herää 16-16.30, sitten vielä yhdet n. 30 min unet tuossa 18-19 välillä. Eli päiväunia kolmet, noi keskimmäiset voi joskus jäädä reilun 1 h mittaisiksi.



Voisiko vauvasi olla yliväsynyt jos alkanut mennä huudoksi? Meillä ainakin yliväsymys on syynä silloin jos huutaa nukkumaan mennessä, varsinkin noille viimeisille pikku-unille ei meinaa välillä mennä millään, huutaa vain mutta sammuu lopulta kun lähtee ulos vaunuttelemaan (kumma että ei parvekkeella heiluttelu auta aina). Ja noi rutiinit tärkeitä ainakin meillä ollut molemmille, eli se auttanut vähentämään huutoja. Teillä taitaa ne kuitenkin olla jo käytössä. Noissa nukkumaan menoajoissa on vielä tässä iässä ainakin meillä joustoa vielä n. ½h (joskus 1 h) verran riippuen siitä monelta on herännyt edellisiltä unilta. Yöunille pistän puolen tunnin tarkkuudella.



Vastasinkohan ollenkaan kysymyksiisi....

Lisään vielä, että ihan sama ilmiö meillä että mitä myöhäisemmäksi päivä menee niin sitä hankalammaksi päikkäreille saaminen menee. Aamupäiväunille menee ihan tosta vaan sen kuin lykkää vaunut parvekkeelle, päiväpäikkäreillä vähän kitinää ja joskus pitää heiluttaa hieman, iltapäiväunille sitten joskus täysi huuto ja välillä ei toivoakaan saada nukkumaan kuin kävelylenkille. Usein on silloin jäänyt edelliset unet lyhyeksi ja sitten on koko iltapäivän ja illan väsyneen oloinen.



Yöunille vauva jostain syystä menee ilman huutoa (nykyään), tai itkee usein kun syötöllä röyhtäytän, ikään kuin ei enää malttaisi odottaa, mutta kun alan nostamaan sänkyyn niin rauhoittuu ja on suorastaan onnellisen näköinen kun näkee uninallensa.

Yliväsymystä olen epäillyt itsekin.... nyt olen koittanut laittaa nukkumaan " jo hiukan ennen " väsymyksen merkkejä, mutta joskus tulkinta hiukan hankalaa ;) Ennen tutti auttoi aika hyvin, jos alkoi itkeä puettaessa, mutta nyt ei tuttikaan enää rauhoita(vaikka yrittäis laittaa ajoissakin). Yksi syy kävi kyllä mielessä, en ole enää automaattissti tissittänyt päivällä ennen nukkumaanmenoa( ennen tissitin aina varmuudeksi juur ennen nukkumista ettei herää heti nälkään), jos edellisestä tissityksestä esim. vain 1h. Ennen rauhoittuminen tapahtunut tissillä ja sitten saanut suht hyvin nukkumaan. Nyt tosin alkaa olla väsyneenä levoton tissilläkin ja itkeskelee siinäkin jo.



Illalla edelleen kyllä tissitellään ennen nukkumaanmenoa, mutta ei kyllä nukahda siihen enää, kuten pienempänä, eli valveilla mennään nukkumaan. Mäkin tänään koitin saada illalla nukkumaan viimoset päikkärit siinä 17-18 aikoihin, muttei millään ja ihan hilitöntä huutoa vaikka sylissä oli hetki aiemmin pilkkinyt...



Aamupäiväunilla helpompi saada unia pidennettyä, mutta 2 seuraavilla melko mahdotonta. Ja kaikilla päikkäreillä herää 25-30min päästä ekan kerran. Mietin tossa, että pitäiskö antaa vaan nukahtaa, kun nukhtaa, mutta eipä enää nukahda sitten ilman huutoa (pienempänä kyllä). Ja musta on tosi kurjaa, kun huuto menee siihen, ettei mikään enää auta, ei syli eikä edes tissi.



Illat nyt melko hyviä, vaihtelevat kyllä. Meillä pakko alkaa iltapuuhat viimeistään 19 (tänäänkin kyllä 18:30 kun oli niin väsynyt) ettei mene yliväsymykseksi. Jos saan nukkumaan viimoset päikkärit 17 asti voidaan saada venytettyä 19:30-20 nukahtamista. Joinain iltoina touhuaa omiaan sängyssä ja kun rauhoittuu laitan tutin ja tuijottelee kuvia itsensä uneen ( + soittolelu), mutta nyt alkanut itkeskellä yöunillemenoakin enemmän vaikka laittais ajoissakin nukkumaan. Pelkään, että alkaa sekin mennä huudoksi ja sitten on kyllä tosi kurjaa. Voikohan alkaa jo vauvaan itseen vaikuttaa nuo päivä" taistelut" niin, että kohta menee överiksi illatkin?



Joku täällä kirjoittelee, että antaa nukkua kun nukkuu ilman yrityksiä, mutta meillä ei taideta ilman huutoa nukkua sitten enää ollenkaan.

Päivähuudot välillä niin kurjia, että pelkään jo valmiiksi iltanukkumaanmenoa ja sekin on aika kurja tunne..... voi kun osaiskin ottaa asian kerrallaan, eikä murehtisi valmiiksi jo tulevia, kuten mä aina teen. Ja on niin valtava tarve " ennaltaehkäistä" sitä sun tätä tottumista, vaikka tiedän, että kaikkea ei pysty. On vaan niitä hurjia esimerkkejä kerinnyt tulemaan vastaan ystäväpiirissä, ettei haluais tehdä itselleen karhunpalveluksia tulevaisuuteen, mutta kuinka helppo onkaan antaa periksi, kun on väsynyt....



Vähän taitaa nyt olla sekavasti, mutta näin meillä siis tällä hetkellä. Pakko loppuun vielä todeta, että niin kauan kun yö sujuvat näinkin (syödään kyllä läpi yön vähintän 3h välein ja 4-5 lähtien nukuttelua) nii jotenkin jaksan, pelko vaan on jo hiipimässä mieleen niistä ilta- ja yöuhuudoistakin....



-sykerö

Olin vahingossa kirjoittanut tohon että meillä iltatoimet alkaa 21.30, alkavat siis 20.30. Sepä se ongelmana juuri noissa päiväunissa, että jos ne jäävät lyhyeksi niin sitten se ilta alkaa takkuamaan. Itse stressasin siitä tosi paljon esikoisen kanssa, mutta nyt toisen kanssa jo otan (vähän) rennommin. Lähden vaikka käymään autolla kaupassa illalla jos muuten ei nukahda niin sitten nukahtaa hetkeksi autoon ja se auttaa jaksamaan sitten sinne 20.30 kieppeille. Meilläkin aamuyöt tuosta 5 eteenpäin ovat olleet levottomampia eli sellaista nukuttelua, mutta nyt viikon verran saattanut nukkua joskus jopa 8 asti kunhan vaan tissittelen vierellä tuossa 5-6 välillä jotain 15 min. Onn tehnyt sellaisen päätöksen jo esikoisen kanssa että ennen klo 7 meillä ei ala aamu, eli vaikka makoillaan sitten sängyssä hereillä koko poppoo mutta aikaisemmin ei ylös nousta (se sikäli helppoa että kumpikaan ei ole alkanut vaatimaan kovaan ääneen mitään, vaan siinä vieressä jokeltelee). Välillä vauveli makoileekin tuossa 6.30-7 hereillä mun vieressä mut sit nukahtaa usein uudelleen joksikin aikaa.



Mutta vaikka nyt tulisikin joku " huono" tapa opittua, niin mikäli ei muuten jaksa eikä muu auta niin voihan sitä ajatella sitten, että vieroitetaan sitten myöhemmin. Pieni taisteluhan siinä usein on käytävänä, mutta eipä se toisaalta sen kummempaa ole. Kun sitä pitää lasta usein kuitenkin monista tavoista vierottaa, tutit, tuttipullot jne, niin meneehän siihen samaan syssyyn sitten joku muukin tapa.



Mäkin olen nähnyt hankalia nukutettavia joita vielä isona nukutellaan monta tuntia viereen, niin siksi olen itse päättänyt yrittää opettaa pienestä asti hyvät nukahtamistavat. Meillä lapset aika mukautuvaisia, joten siksikin ollut suht helppoa. Jotkut lapset ovat vähän temperamenttisempia ja se vaatii vanhemmilta enemmän. Niin ja se piti vielä kirjoittaa, että meillä sama tilanne kakkosen kanssa että hän ei edes nukahda tissille, ehkä 1 kk vauvana nukahti muttei sitten enää. Joten ainut vaihtoehto sitten on saada itse sänkyyn nukahtamaan kun heijailut yms. on poissuljettuja (on tosi painava ja nytkin mulla jo selkä temppuilee). Jos vielä pystyy itse huutotilanteessa ajattelemaan, että vauva vasta opettelee miten tässä eletään eikä vielä pysty hallitsemaan itseään (väsymystä) ja äiti on se joka osoittaa omalla käytöksellä vauvalle että ihan rauhallisesti vaan eikä mitään hätää ole, niin sekin voi auttaa pitkässä juoksussa vauvaa rauhoittumaan.



Tsemppiä nukutuksiin!

Mulla on sellainen perusvika luonteessa, että kaikki pitä osata ja onnistua heti ja se ei taida näiden rakkaiden vauvojen kanssa pitää paikkansa. Ja vaikka se tietää niin silti ei meinaa usko aina riittää siihen, että asiat järjestyvät omalla painollaan.



Nytkin aamulla täällä paniikissa odotin ensimmäistä unillelaittoa. Nyt nälkä osui hyvän kohtaan ja rauhoittui röyhyn jälkeen, yllättäen ei riehaantunutkaan pukiessa, tutti auttoi ja nukahti ilman itkuja vaunuun..... asioilla on siis tapana järjestyä tavalla tai toisella ainakin joinain kertoina =) Meillä taas pyhien jälkeen arki palannut. Äiti nousee aamulla ja laittaa ensimmäisillekin unille. Pyhinä ja viikonloppuina mies nousee vauvan kanssa ja minä saan nukkua extra 1h-1 1/2h. Voiskohan reagoida erilaisiin nukkumaanmenolaittotapoihin / otteisiin??



Huh huh onneksi nyt välillä yksi hyvä kokemus, niin jaksaa uskoa taas.



Ja auttaa, kun saa jakaa kokemuksia =)

Mut oli vaan pakko tulla vähän kommentoimaan, kun luin noi viestit... :)



Meilläkään ei mikään kaikkein helpoin nukutettava vauva ole. Mut nyt melkein 5kk ikäisenä nukahtaa vielä tosi usein tissille, et siinä mielessä helppoo... Mut oli aikojakin, kun piti hytkyttää uneen, kun muu ei auttanu. Vaunuissa meillä ei oo nukuttu enää kuukauteen... Eli päikkärit kaikki sisällä tai sit joskus autossa, jos ollaan liikenteessä.



Mut se mitä mun ennenkaikkea piti tulla sanomaan, niin _ota iisisti_! Vauva ihan varmasti vaistoaa sen, jos äiti hermoilee nukkumaanmenon aikaan! En kuitenkaan muuta ala tähän jauhamaan aiheesta, kun itellä esikoinen kyseessä. Mut oon kyllä aika 100% varma tosta, et vauvasi vaistoaa, jos äiti hermoilee. Mut tsemppiä! :) Jonkinlaista käsitystä tosta vaikeasta nukkumaan menosta täälläkin siis.