Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei auta sukupuolidysforiaani
01.09.2025 |
Tuntuu että en saa apua siihen.
Jos menen transpolille ja siinä tapauksessa että he eivät anna mun alottaa sukupuolenkorjausprosessia (pidän tätä aika todennäköisenä vaihtoehtona, mutta kuka tietää) niin saanko edes sieltä apua dysforian pois hoitamiseen. Olen nimittäin melko varmasti henkilö joka ei todellisuudessa ole transsukupuolinen mutta dysforiani on erittäin voimakasta, suorastaan itsetuhoisia ajatuksia aiheuttavaa. Jos transpolilla minut todetaan ei-transsukupuoliseksi, miten luulenkin asiassa käyvän, niin saanko mistään ikinä mitään apua dysforian pois hoitamiseksi? Tällä hetkellä käyn terapeutilla mutta en ole vielä ainakaan huomannut dysforian katoavan. Myös toinen terapeutti Sanoi että hänen kanssaan voisin jutella dysforiasta mutta en tiedä tulisiko sekään auttamaan. Mielialalääkkeet tuskin poistaa dysforiaa. Ajattelen vain että jos en ole transsukupuolinen niin pitäähän dysforia silloin saada jotenkin pois hoidettua, vaan mikään ei tunnu auttavan. Dysforiaa on ollut jo monta vuotta, tosin vähän erilaisena aiemmin. Vuonna 2024 tilanne pahentui todella paljon, sitä ennen se oli aivan toisenlaista mutta oli kuitenkin olemassa. Lapsena taas mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään negatiivisesta. Vasta murrosiässä. Lapsena ei koskaan.
Alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun elämä ei mene elämiseen vaan pelkkään suoraan sanottuna selviytymiseen. Tämä ei ole elämää. Silti tuntuu että kukaan ei pysty mua auttamaan. En tiedä haluaako kukaan edes yrittää auttaa. Mietin onko dysforian pois hoitaminen edes mahdollista kun näyttää siltä että minua ei voida auttaa niin hormonihoidoilla kuin keskusteluavullakaan kuin mielialalääkkeilläkään. Mikään ei tunnu dysforiaa poistavan. En tiedä mitä vaihtoehtoja jäljellä enää on.
Kommentit (581)
Vierailija kirjoitti:
79:
Mitä luulet että käy pillereiden kanssa jotka nekin liittyy tähän paskakehoon ja naisen lisääntymiselimistöön? Mitä luulet? Silläkö loppuu dysforia kun joutuu syömään pillereitä jotka liittyy ihan samaan paska asiaan? Terve. Taidan hypätä jokeen.
Minusta sinun pitäisi nyt hakeutua terapiaan, jossa käsitellään traumojasi. Onko sulla minkäänlaista mielialalääkitystä? En ole niiden suurin ystävä, mutta kyllä niistä apuakin voi olla. Minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80:
Sairauslomalla olen.
Mistä olet sairauslomalla? Töistä, koulusta, opiskeluista?
Vierailija kirjoitti:
71:
Joo, kiitos. Oisin sen takia halunnut pystyy sanomaan ne ääneen koska muutenhan en koskaan saa sitä apua niihin jos en pysty puhumaan terapeutille siitä. Mutta juu. En oikein usko tämän koskaan helpottavan. Musta tuntuu että mulle ainoa vaihtoehto alkaa olla itsemurha. Se olisi ainakin helpotus. Toisaalta olen kyllä aika pelkuri että tuskin siihen pystyn vaikka kuinka haluisinkin
69 vielä. Itsemurha ei ole ainoa (eikä varmastikkaan oikea) keino nyt. Tällainen palsta ei myöskään ole vastaus. Varmasti on terapeutteja, jotka voisivat käydä kanssasi hoitoa esimerkiksi sähköpostitse tai niin, että kirjoitat ne asiat ylös, joita et voi ääneen sanoa, ja annat kirjeen terapeutille session aluksi. Sinuna aloittaisin esimerkiksi pyytämällä terveydenhuollosta lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle (muistaakseni tarvitsee lähetteen). Ei siinä tarvitse paljon avautua, sanot että synkkiä ajatuksia on. Annat sitten lapulla hoitajalle ne asiat ja kirjoitat alkuun, että et pysty ääneen sanomaan. Kirjoita myös että haluaisit tässä vaiheessa terapeuttista psykiatrista tai psykologista apua ns. sukupuolihoitojen sijaan. Siitä se lähtee rullaamaan, kun hoitaja laittaa lähetteen psykiatrille, psykologille tai molemmille. Sieltä sitten mielenterveyden arviointi ja terapialähete.
Vastaukseesi minulle: no, minunkin piti etsimällä etsiä niitä ihailtavia naisia, koska eivät olleet sellaista mediassa tai somessa paistattelevaa sorttia. Vaikuttaa, että torjut täysin muutoksesi mahdollisuuden, eli kyllä pitkäkestoinen terapiatyö tarvitaan syidesi ymmärtämiseen ja niiden hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
79:
Mitä luulet että käy pillereiden kanssa jotka nekin liittyy tähän paskakehoon ja naisen lisääntymiselimistöön? Mitä luulet? Silläkö loppuu dysforia kun joutuu syömään pillereitä jotka liittyy ihan samaan paska asiaan? Terve. Taidan hypätä jokeen.
Minusta sinun pitäisi nyt hakeutua terapiaan, jossa käsitellään traumojasi. Onko sulla minkäänlaista mielialalääkitystä? En ole niiden suurin ystävä, mutta kyllä niistä apuakin voi olla. Minkä ikäinen olet?
Olen terapiassa mutta se on hiukan lyhyempi terapia. Olen 27v. Mielialalääkitystä ei ole. Ainoastaan propral jota voi ottaa tarvittaessa mutta se ei ole mielialalääkitys siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80:
Sairauslomalla olen.
Mistä olet sairauslomalla? Töistä, koulusta, opiskeluista?
Siis työkokeilu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 41:
Juu elikkäs ei siis kannata mennä transpolille. No hyvä, sitten ei tarvitse sitä enää miettiä. Kuitenkin mua pelottaa ettei mikään keskusteluapu tule auttamaan. Yritän kyllä puhua siellä niin hyvin kuin osaan mutten tämän paremmin osaa. Ja sitä minäkin olen vähän ajatellut että ei kuulosta trans-dysforialta.
Nro 44:
Joo siis oli paljon lievempää oireilua silloin murrosiässä. Siis että ei ollut tämmöinen juttu silloin mutta jotain kuitenkin oli. Häpeää oli varmasti silloinkin, nyt vain paljon pahempana. Luulen että häpesin jo silloin r****** eli yläosaani ja k**********. Anteeksi että en voi kirjoittaa noita sanoja vaan pakko sensuroida. En kyllä tiedä syytä sille miksi nämä tunteet tuli. Kuitenkin painotan että sietämättömäksi tämä meni oikeastaan vasta vuonna 2023-2024. Myös asiaa vaikeuttaa se että mun on vaikea terapiassa puhua jos en pysty sanoo niitä sanoja ääneen, tälleen
Asioiden jatkuva vatvominen ei useimmille sovikaan. Oma lapseni sairastui peruuttamattomasti ja vakavasti joskaan ei henkeä välittömästi uhkaavasti kymmenenvuotiaana. Hänet huostattiin teininä hän kärsi päihderiippuvuudesta ja sain häneen uudelleen yhteyden vasta 20 vuotiaana. En todellakaan voi lähteä näitä asioita repimään ja rääpimään minnekään. Ei kestäisi pää. Et taida olla vielä terapiapisteessä? Suosittelen tekemään asioita joista nautit ja ottamaan etäisyyttä sukupuoliasioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
71:
Joo, kiitos. Oisin sen takia halunnut pystyy sanomaan ne ääneen koska muutenhan en koskaan saa sitä apua niihin jos en pysty puhumaan terapeutille siitä. Mutta juu. En oikein usko tämän koskaan helpottavan. Musta tuntuu että mulle ainoa vaihtoehto alkaa olla itsemurha. Se olisi ainakin helpotus. Toisaalta olen kyllä aika pelkuri että tuskin siihen pystyn vaikka kuinka haluisinkin
69 vielä. Itsemurha ei ole ainoa (eikä varmastikkaan oikea) keino nyt. Tällainen palsta ei myöskään ole vastaus. Varmasti on terapeutteja, jotka voisivat käydä kanssasi hoitoa esimerkiksi sähköpostitse tai niin, että kirjoitat ne asiat ylös, joita et voi ääneen sanoa, ja annat kirjeen terapeutille session aluksi. Sinuna aloittaisin esimerkiksi pyytämällä terveydenhuollosta lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle (muistaakseni tarvitsee lähetteen). Ei siinä tarvitse paljon avautua, sanot
Siis olen terapiassa tällä hetkellä mutta ei ole sellainen pitkä terapia. Kai ne mut sieltä johonkin ohjaa sitten kun se päättyy siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 41:
Juu elikkäs ei siis kannata mennä transpolille. No hyvä, sitten ei tarvitse sitä enää miettiä. Kuitenkin mua pelottaa ettei mikään keskusteluapu tule auttamaan. Yritän kyllä puhua siellä niin hyvin kuin osaan mutten tämän paremmin osaa. Ja sitä minäkin olen vähän ajatellut että ei kuulosta trans-dysforialta.
Nro 44:
Joo siis oli paljon lievempää oireilua silloin murrosiässä. Siis että ei ollut tämmöinen juttu silloin mutta jotain kuitenkin oli. Häpeää oli varmasti silloinkin, nyt vain paljon pahempana. Luulen että häpesin jo silloin r****** eli yläosaani ja k**********. Anteeksi että en voi kirjoittaa noita sanoja vaan pakko sensuroida. En kyllä tiedä syytä sille miksi nämä tunteet tuli. Kuitenkin painotan että sietämättömäksi tämä meni oikeastaan vasta vuonna 2023-2024. Myös asiaa vaikeuttaa se että mun on vaikea terapiassa puhua
No tota en pysty ottamaan etäisyyttä niihin päiväksikään. Tai siis julkkisihastus jonkun verran saa miettimään muuta mutta ei nyt kovinkaan paljon. Lisäksi mietin toki niitä laihtumisjuttuja samaan tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Nro 62:
Mielestäni ei voida puhua seksuaalisesta väkivallasta mun kohdalla, ennemmin seksuaalisesta häirinnästä tai joistain lievemmistä traumoista. Myös Kerran kadulla mun kimppuun yritettiin hyökätä, wn tiedä oliko raiskausyritys vai jotain muuta, pääsin kuitenkin pois joten muuta ei ehtinyt käydä. Että tuollaista on joo ollut joitain, mutta ei voida ehkä puhua seksuaalisesta väkivallasta. Oon myös lähetellyt mm. Miehille kuvia joka oikeastaan jollain tavalla häiritsee mua vieläkin, en enää sitä tee, mutta vähintään lievästi se joskus edelleen häiritsee mua. Kuitenkin tää kuvien lähettely muistaakseni tapahtui vasta sen jälkeen kun tilanne oli jo alkanut kriisiytymään, mutta se on voinut pahentaa ehkä asiaa lisää.
Kuvia lähetellään kun halutaan hyväksyntää teinityttöinä miehiltä. Mikäli ei vastaa instafittnessbabe tyyppejä, niin voi haluta tuntea olevansa jotain muuta kuin tyttö joka kasvaa naiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
79:
Mitä luulet että käy pillereiden kanssa jotka nekin liittyy tähän paskakehoon ja naisen lisääntymiselimistöön? Mitä luulet? Silläkö loppuu dysforia kun joutuu syömään pillereitä jotka liittyy ihan samaan paska asiaan? Terve. Taidan hypätä jokeen.
Mutta mieheksi muuttavat pillerit on ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
79:
Mitä luulet että käy pillereiden kanssa jotka nekin liittyy tähän paskakehoon ja naisen lisääntymiselimistöön? Mitä luulet? Silläkö loppuu dysforia kun joutuu syömään pillereitä jotka liittyy ihan samaan paska asiaan? Terve. Taidan hypätä jokeen.
Mutta mieheksi muuttavat pillerit on ok?
? Eri asia + eivät toki poista kaikkia asioita muun muassa eivät pyyhi muistiani pois naiselämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa harkita tarkkaan ennenkuin alkaa mitään hormoneja ottamaan. Selvittää mitä riskejä niihin liittyy, soveltuuko ne omalle keholle. Kaikki ei pysty käyttää.
Kehon muokkaus saattaa tuoda hetken helpotuksen, mutta myöhemmin ehkä kaduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta en voi tehdä kuten sinä teit, koska en ihaile ketään naista. Ainut joka tulee mieleen on Eva Dahlgren koska hän on maskuliininen, mutta en oikeastaan sillein häntäkään mutta hyvin lievästi sellainen saattaa helpottaa. En pysty muutoin ihailemaan naisia varsinaisesti. Ennen olin muuten bi, nykyään hetero eli tykkään vain miehistä koska en oikein pysty romanttisellakaan tavalla enää ihailemaan naisia. Ennen mulla oli ihan oikeasti naispuolisia ihastuksia. Nykyään mua vaan oksettaa ne enkä halua koskeakaan naiseen siinä mielessä.
Selkeä syvälle sisäistetty misogynia. Ap kuuluu oikeasti ammattitaitoiseen traumaterapiaan ennenkuin mihinkään transpolille on mitään asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 62:
Mielestäni ei voida puhua seksuaalisesta väkivallasta mun kohdalla, ennemmin seksuaalisesta häirinnästä tai joistain lievemmistä traumoista. Myös Kerran kadulla mun kimppuun yritettiin hyökätä, wn tiedä oliko raiskausyritys vai jotain muuta, pääsin kuitenkin pois joten muuta ei ehtinyt käydä. Että tuollaista on joo ollut joitain, mutta ei voida ehkä puhua seksuaalisesta väkivallasta. Oon myös lähetellyt mm. Miehille kuvia joka oikeastaan jollain tavalla häiritsee mua vieläkin, en enää sitä tee, mutta vähintään lievästi se joskus edelleen häiritsee mua. Kuitenkin tää kuvien lähettely muistaakseni tapahtui vasta sen jälkeen kun tilanne oli jo alkanut kriisiytymään, mutta se on voinut pahentaa ehkä asiaa lisää.
Kuvia lähetellään kun halutaan hyväksyntää teinityttöinä miehiltä. Mikäli ei vastaa instafittnessbabe tyyppejä, niin voi haluta tuntea
Joo tota tää tapahtui kyllä tässä 25-27v että eipä sen nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta en voi tehdä kuten sinä teit, koska en ihaile ketään naista. Ainut joka tulee mieleen on Eva Dahlgren koska hän on maskuliininen, mutta en oikeastaan sillein häntäkään mutta hyvin lievästi sellainen saattaa helpottaa. En pysty muutoin ihailemaan naisia varsinaisesti. Ennen olin muuten bi, nykyään hetero eli tykkään vain miehistä koska en oikein pysty romanttisellakaan tavalla enää ihailemaan naisia. Ennen mulla oli ihan oikeasti naispuolisia ihastuksia. Nykyään mua vaan oksettaa ne enkä halua koskeakaan naiseen siinä mielessä.
Selkeä syvälle sisäistetty misogynia. Ap kuuluu oikeasti ammattitaitoiseen traumaterapiaan ennenkuin mihinkään transpolille on mitään asiaa.
Joo ok no mä taidan kysyä sitä lähetettä sinne sitten piakkoin terapeutilta
Transpolilla kyllä ohjataan muualle jos kokevat ettei siellä käynti oireita poista. Edelleenkään ei tullut selvyyttä että mitä ap tekee elämällään. Opiskeleeko uusia asioita ja onko kiinnostunut mistään muusta kuin itsestään ja kehostaan, joten päättelen ettei näin ole. jps elämä pn jo vuosikymmenen jumittanit sukupuolikysymyksissä niin ehkä transpoli on ihan oikea osoite. Ei sieltä välttämättä hullua hirskaammaksi tule, mutta jos elämä on pelkkää oma itysen tarkkailua eikä oikein haluakaan päästä sieltä pois niin taitaa olla oikea osoite.
Miksi asut vielä lapsuudenkodissasi, koska olet 27-vuotias ja koet kotisi ilmapiirin ainakin osin myrkyllisenä?
Mitä olen tässä nyt tekstejäsi lukenut, niin minulle ei lainkaan tule sellainen olo, että sukupuolenkorjausleikkaus olisi se asia, joka ongelmasi ratkaisisi. Jostain muusta on kyse, en ole psykiatri, joten en lähde arvailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi asut vielä lapsuudenkodissasi, koska olet 27-vuotias ja koet kotisi ilmapiirin ainakin osin myrkyllisenä?
Mitä olen tässä nyt tekstejäsi lukenut, niin minulle ei lainkaan tule sellainen olo, että sukupuolenkorjausleikkaus olisi se asia, joka ongelmasi ratkaisisi. Jostain muusta on kyse, en ole psykiatri, joten en lähde arvailemaan.
Ihan vaan siksi kun en halua muuttaa omasta kodistani muualle. Jos mun on välttämätöntä asua yksin, niin vanhemmat saa muuttaa. Itse en muuta omasta kodistani. Sitä paitsi maksan kyllä ihan vuokraakin siitä.
Kun nyt kerroit, että olet jo 27-vuotias, olen samaa mieltä monen muun kommentoijan kanssa siitä, että sun olisi hyvä nyt muuttaa pois kotoa. Onko sulla sosiaalityöntekijää? Sellainen olisi hyvä olla. Aion nyt sanoa asian, jonka varmasti koet ikäväksi, jopa moitteeksi, mutta en sano sitä loukatakseni: mielestäni vaikutat ikäistäsi lapsellisemmalta ja kypsymättömämmältä. Kertomasi perusteella (et toki ole kertonut kaikkea, eli tämä perustuu vain tulkintoihin) et ole oikein päässyt elämässäsi eteenpäin ja itsenäistymään.
En tarkoita, että kaikkien ihmisten elämänpolun pitäisi noudattaa ihan samaa kaavaa. Tämän lisäksi me ihmiset oikeasti kypsymmekin eri tahtiin, se on ihan fakta. Mutta mielestäni sinun olisi pitänyt jo jonkin aikaa olla sitä mieltä, että haluat muuttaa pois vanhempiesi luota ja aloittaa oman, itsenäisen elämän. Ymmärrän kyllä, että rankat mielenterveysongelmat eivät helpota itsenäistymistä. Mutta voi olla myös niin, että lapsuudenkotiin jääminen pahentaa tilannetta. Mitä itse ajattelet?
Sanot, että et halua muuttaa kotoasi. Mieti tätä hieman pitemmälle. Miten visioit elämääsi? Ajatteletko, että joskus muutat pois kotoasi? Vai ajatteletko, että asut aina vanhempiesi kanssa, vaikka isäsi omien sanojesi mukaan on ehkä aika suuri syy mielenterveysongelmiisi?
80:
Sairauslomalla olen.